5.12.1986

Kanne Kotkan raastuvanoikeudessa

Karhulan-Kymin Säästöpankki on Sähkötoimisto Kymel Oy:n konkurssipesälle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut Kotkan maistraatille osoittamassaan lainhakuhakemuksessa vaatineensa, että 5.3.1984 omaisuutensa konkurssiin luovuttaneen Sähkötoimisto Kymel Oy:n omistama tontti n:o 6 Kotkan kaupungin 32. Helilän kaupunginosan korttelissa n:o 60 julistettaisiin ulosmitatuksi siihen kiinnitettyjen ja pankille pantattujen haltijavelkakirjojen n:oiden 4 - 6 nojalla muun muassa pankin takaussitoumuksen perusteella Eläketurvakeskukselle suorittamasta takaussaatavasta 325.753 markasta 30 pennistä ja tuolle määrälle 10.1.1984 lähtien maksettavasta 15,25 prosentin vuotuisesta korosta.

Kotkan maistraatti oli 21.6.1984 antamassaan päätöksessä vahvistanut tontin arvosta suoritettavaksi pankille pantattujen haltijavelkakirjojen n:oiden 4 - 6 nojalla muun muassa 325.753 markan 30 pennin takaussaatavan, julistanut tontin ulosmitatuksi ja määrännyt sen myytäväksi julkisella pakkohuutokaupalla pankin saatavien suorittamiseksi. Maistraatti ei ollut antanut lausuntoa mainitulle takaussaatavalle hakemuksessa vaaditun koron suorittamisesta.

Koska edellä mainitut haltijavelkakirjat oli pantattu, paitsi lainhakuhakemuksessa mainitun pankkitakauksen lunastamisesta syntyneen saatavan, myös sille laskettavan koron maksamisen vakuudeksi, pankki on vaatinut, että raastuvanoikeus vahvistaisi, että pankilla oli oikeus saada konkurssipesältä tuomitulle 325.753 markan 30 pennin takaussaatavalle 15,25 prosentin vuotuinen korko pankkitakauksen maksupäivästä 10.1.1984 lukien, ja velvoittaisi konkurssipesän korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut.

Konkurssipesän vastine

Konkurssipesä on väittänyt, että maistraatti oli päätöksessään jo oikeusvoimaisesti hylännyt pankin korkovaatimuksen. Lisäksi konkurssipesä on väittänyt, ettei vahvistuskannetta voitu tutkia.

Raastuvanoikeuden käsittelyratkaisu 17.12.1984

Raastuvanoikeus on katsonut, että tuomion oikeusvoima ulottui vain siihen, mikä tuomiossa oli ratkaistu, eikä siihen, mistä tuomiossa ei ollut annettu lausuntoa. Koska maistraatin päätöksessä ei ollut annettu lausuntoa kanteenalaisista koroista, raastuvanoikeus on hylännyt konkurssipesän asian oikeusvoimaista ratkaisua koskevan väitteen. Vahvistuskannetta koskevan väitteen osalta raastuvanoikeus on katsonut, että sellainen kanne oli nostettavissa aina silloin, kun siihen oli oikeudellista tarvetta, minkä vuoksi konkurssipesän tämäkin väite on hylätty.

Pankin lisäkanne

Konkurssipesälle tiedoksi annetussa lisähaasteessa pankki on myös vaatinut, että sanotut haltijavelkakirjat vahvistettaisiin luovutetuiksi pankille edellä kerrotun korkosaatavan vakuudeksi.

Raastuvanoikeuden päätös 31.12.1984

Raastuvanoikeus on mainitsemillaan perusteilla vahvistanut, että sanotut velkakirjat n:ot 4 - 6 oli luovutettu ja pantattu pankille myös vastasitoumuksen ehtojen mukaan määräytyvän 15,25 prosentin koron suorittamisen vakuudeksi ja että pankilla oli oikeus saada konkurssipesältä 325.753 markan 30 pennin määrälle 15,25 prosenttia vuotuista korkoa takauksen maksupäivästä 11.1.1984 lähtien, enintään kuitenkin asianosaisten sopimat 40.000 markkaa huomioon ottaen, että näiden pantattujen velkakirjojen pääomat 31.12.1984 saakka laskettavine korkoineen kattavat myös pankille nyt vahvistetun korkosaatavan ainakin sanottuun päivään asti laskettuna. Jutun lopputulokseen nähden raastuvanoikeus on hylännyt konkurssipesän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 9.10.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että maistraatti oli 21.6.1984 antamassaan päätöksessä laiminlyönyt lausua pankin lainhakuhakemuksessa esittämästä korkovaatimuksesta. Tuomion oikeusvoima ulottui vain siihen, mikä tuomiossa oli ratkaistu, eikä siihen, mistä tuomiossa ei ollut annettu lausuntoa. Maistraatin päätöksen oikeusvoima ei ulottunut nyt kysymyksessä olevaan korkovaatimukseen.

Raastuvanoikeuden jäsenet eivät olleet olleet esteellisiä käsittelemään pankin kannetta pelkästään sillä perusteella, että he olivat mahdollisesti ottaneet osaa maistraatin 21.6.1984 antaman lainhakupäätöksen tekemiseen. Näillä ja raastuvanoikeuden päätöksessä muutoin mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan pankin vastauskulut 800 markalla.

Perustelut

Pankki on maistraatin ulosotonhaltijana ratkaisemassa lainhakuasiassa vaatinut Sähkötoimisto Kymel Oy:öön kohdistamassaan hakemuksessa myös, että edellä mainittu tontti julistettaisiin ulosmitatuksi ja määrättäisiin myytäväksi pankin takautumissaatavalle 10.1.1984 lähtien maksettavan 15,25 prosentin vuotuisen koron suorittamiseksi. Näin ollen tämä vaatimus on ollut maistraatissa vireillä. Maistraatin jäseninä ovat olleet pormestari Heikki Pajari ja oikeusneuvosmies Pertti Nieminen.

Raastuvanoikeudessa pankki on Sähkötoimisto Kymel Oy:n konkurssipesään kohdistamissaan kanteissa vaatinut vahvistettavaksi, että sillä oli oikeus sanottuun korkosaatavaan ja että kerrotut kiinnitetyt haltijavelkakirjat oli luovutettu pankille myös sen takaajana suorittamalle saatavalle maksettavan korkosaatavan vakuudeksi. Raastuvanoikeuden jäseninä asiaa ovat käsitelleet Pajari ja Nieminen.

Raastuvanoikeudessa on ollut kysymys saman korkosaatavan olemassaolosta ja perimisestä kiinteistön arvosta kuin maistraatissa lainhakumenettelyssä. Maistraatti on tosin päätöksessään jättänyt lausumatta korkovaatimuksesta. Lainhakua ei tältä osalta kuitenkaan ole siirretty riitaisena tuomioistuimen käsiteltäväksi, vaan maistraatti on ulosotonhaltijana tarkoittanut ratkaista asian myös korkosaatavan osalta. Koska Pajari ja Nieminen näin ollen ovat olleet oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomareina, he ovat olleet esteellisiä käsittelemään kanteina raastuvanoikeuden jäseninä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös poistetaan. Juttu palautetaan raastuvanoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.