6.10.1986

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A on Paraisten tuomiokunnan arkistokäsittelyssä hakenut itselleen lainhuutoa Nauvon kunnan Krokin kylässä sijaitsevaan Båtviken nimiseen tilaan RN:o 4:23 sillä perusteella, että Helsingistä oleva Oy Gemco Ab oli 10.2.1975 päivätyllä kauppakirjalla ja sen 12.6.1981 laaditulla oikaisulla myynyt mainitun tilan perustettavan yhtiön lukuun Helsingistä olevalle pankkiirille B:lle, joka oli 7.1.1982 laaditussa asiakirjassa ilmoittanut hänen ja A:n välillä suunnitellun yhtiön perustamisen rauettua luopuvansa vastikkeetta kaikista oikeuksistaan yhtiön muodostamiseen ja osakkuudestaan siinä A:n hyväksi. Viimeksi mainitun asiakirjan A oli 29.12.1983 kirjallisesti hyväksynyt, minkä lisäksi hän ja B olivat 12.3.1984 kiinteistön kaupalle säädettyä määrämuotoa noudattaen vahvistaneet mainittuihin asiakirjoihin perustuvan sopimuksensa.

Käräjätuomari on 12.9.1984 antanut A:lle lainhuudon Båtvikenin tilaan RN:o 4:23 7.1.1982 laaditun asiakirjan, 29.12.1983 annetun hyväksymisen ja 12.3.1984 laaditun vahvistusasiakirjan nojalla. A:n saantomieheksi on merkitty B.

Turun hovioikeus, jossa A on muutoksenhakemuksessaan vaatinut, että hänen saantokirjakseen vahvistettaisiin edellä kerrottu 10.2.1975 päivätty kauppakirja eikä 12.3.1984 tehty julkisen kaupanvahvistajan todistama asiakirja, on päätöksessään 11.10.1985 katsonut selvitetyksi, että A:ta ei ollut mainittu 10.2.1975 päivätyssä kauppakirjassa kysymyksessä olevan kiinteistön ostajana. Koska kiinteistön kaupassa myyjän ja ostajan henkilöllisyys oli merkittävä kauppakirjaan, B:n 1.1.1982 ja A:n 29.12.1983 allekirjoittamat asiakirjat eivät olleet voineet täydentää 10.2.1975 tehdyn kauppakirjan ostajan henkilöllisyyttä osoittavaa määräystä. Koska kauppakirjan sanamuodon mukaan mainitun kiinteistön ostajana oli ollut B perustettavan yhtiön lukuun ja kun tarkoitettu yhtiö oli jäänyt perustamatta, kiinteistön omistusoikeuden oli katsottava siirtyneen B:ltä A:lle 12.3.1984 päivätyllä vahvistuskirjalla. Sen vuoksi hovioikeus on jättänyt asian käräjätuomarin päätöksen varaan.

VAATIMUKSET JA VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hänen saantokirjakseen vahvistettaisiin 10.2.1975 laadittu kauppakirja sitä täydentävine 7.1.1982 ja 29.12.1983 allekirjoitettuine selvityksineen. Mikäli hänen saantokirjanaan pidettäisiin myös 12.3.1984 todistettua asiakirjaa, saantoa olisi ensisijaisesti pidettävä vastikkeettomana ja kaupaksikin katsottuna tulisi kauppahinnaksi määritellä 100.000 markkaa. Valituslupa on myönnetty 15.1.1986.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU