Go to front page
Precedents

12.4.1985

Precedents

Full text of the decisions published on the Supreme Court website and in the Yearbook since 1980. For the years 1926–1979, only the title or index text is visible.

KKO:1985-II-57

Keywords
Salassapitovelvollisuus
Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko
Year of case
1985
Date of Issue
Register number
R84/329
Archival record
3181/84
Date of presentation

Ään.

Kuuluessaan sairauskassan hallitukseen A oli saanut tietoonsa, että lääkäri B oli siirtynyt eläkkeelle psyykkisen syyn vuoksi. B oli myöhemmin saanut sivutoimen kasvatusneuvolan lastenpsykiatrina ja A oli kertonut työnantajan edustajalle B:n eläkkeellä olemisesta ja sen syystä. Tämän johdosta B:n työsuhde purettiin. A tuomittiin rangaistukseen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta ja velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä, mutta työansion menetystä koskeva korvausvaatimus hylättiin, koska B:n työn laatu huomioon ottaen olisi tullut ilmoittaa työnantajalle eläkkeellä olemisesta ja sen syystä.

II-jaosto

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte ja muut vaatimukset

B on Porin raastuvanoikeudessa yhtynyt virallisen syyttäjän vaatimukseen A:n tuomitsemisesta rangaistukseen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, koska tämä oli, saatuaan K Oy:n Porin sairauskassan varapuheenjohtajana tietoonsa kesällä 1978 B:n terveydentilaa koskevia asioita, 9.2.1982 Porissa luvattomasti ilmaissut puhelimessa eräälle henkilölle B:n olevan sairauseläkkeellä psyykkisistä syistä. Lisäksi B on vaatinut A:lta korvausta työansion menettämisestä 12.2.1982 alkaen kymmeneltä kuukaudelta yhteensä 20.000 markkaa ja henkisestä kärsimyksestä niin ikään 20.000 markkaa sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

A on myöntänyt syytteessä tarkoitetun puhelinsoiton, mutta selittänyt, ettei hän ollut joutunut tehtävässään sairauskassan varapuheenjohtajana tekemisiin B:tä koskevien lääkärintodistusten kanssa eikä muutoinkaan tullut tuossa tehtävässään tietämään B:n sairauseläkkeen syytä. Puhelinkeskustelussa hän oli ilmaissut vain henkilökohtaisen käsityksensä sairauden syystä. Tämän perusteella hän on kiistänyt syytteen ja korvausvaatimukset.

Porin raastuvanoikeuden päätös 27.1.1983

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli Porissa 9.2.1982 puhelimessa ilmoittanut eräälle henkilölle B:n olevan sairauseläkkeellä psyykkisistä syistä. Sen sijaan oli jäänyt selvittämättä, että A olisi K Oy:n Porin sairauskassan hallituksen varapuheenjohtajana ollessaan saanut tietää B:n terveydentilaa koskevista asioista tai hänen sairauseläkkeensä perusteesta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut rikkonut salassapitovelvollisuuttaan, sekä hylännyt A:han kohdistetun syytteen ja muut vaatimukset.

Turun hovioikeuden päätös 22.2.1984

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut perusteluinaan seuraavaa.

A oli K Oy:n Porin sairauskassan hallituksen jäsenenä osallistunut hallituksen 20.6.1978 pidettyyn kokoukseen, jossa oli käsitelty B:n sairauspäivärahaa koskenutta asiaa. A oli toiminut myös kokouksesta laaditun pöytäkirjan tarkastajana.

Saatuaan tietää, että B oli valittu erään kasvatusneuvolan tuntipalkkaisen lastenpsykiatrin tehtävään, A oli tehtäviinsä kuuluneen eläkeasioiden hoidon vuoksi soittanut nimitysasiassa esittelijänä toimineelle henkilölle tiedustellakseen asiaa tarkemmin. Puhelinkeskustelun aikana A oli ensin vaitiolovelvollisuuteensa vedoten kieltäytynyt ilmoittamasta B:n eläkkeellä olon syytä ja vasta puheena olevan toisen henkilön vaadittua uudelleen saada tietää, miksi B oli eläkkeellä, ilmoittanut B:n olevan eläkkeellä psyykkisistä syistä.

Ottaen huomioon, että A oli itsekin tuon puhelinkeskustelun aikana mieltänyt B:n eläkkeellä olon syyn kuuluneen vaitiolovelvollisuutensa piiriin, ja jutussa esitetyn näytön kokonaisuudessaan, hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta.

A:n syyksi luettu rikos oli kuitenkin vähäpätöinen ja olosuhteet huomioon ottaen A:n menettely oli johtunut anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta ja ajattelemattomuudesta. Myöskään yleinen etu ei vaatinut rangaistukseen tuomitsemista. A:n menettelyn johdosta ei B:lle ollut näytetty aiheutuneen henkistä kärsimystä tai taloudellista menetystä.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, sairausvakuutuslain 61 §:n 1 ja 2 momentin ja 67 §:n 1 momentin sekä rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättänyt A:n rangaistukseen tuomitsematta. B:n A:han kohdistamat vahingonkorvausvaatimukset on hylätty, mutta A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi tällä raastuvanoikeudessa olleista kuluista 3.000 markkaa.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI

B on pyytänyt valituslupaa ja hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen toistaen esittämänsä vaatimukset. B:lle on myönnetty valituslupa 25.5.1984. A on antanut häneltä vaaditun vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelu

Toimittuaan K Oy:n Porin tehtaiden työterveyslääkärinä B oli 1978 siirtynyt eläkkeelle psyykkisen syyn vuoksi. Syksyllä 1981 B oli määrätty erään kasvatusneuvolan työsopimussuhteiseksi tuntipalkkaiseksi lastenpsykiatriksi. Hänen työvelvollisuutensa käsitti yhden käyntikerran viikossa kasvatusneuvolassa, mistä oli maksettu 500 markkaa. A oli kuulunut K Oy:n Porin sairauskassan hallitukseen, kun B:n sairauteen kuuluvia asioita oli käsitelty vuonna 1978, ja hän oli tällöin tullut tietoiseksi B:n sairaudesta. Saatuaan tietää B:n ottamisesta edellä mainittuun lastenpsykiatrin toimeen A oli 9.2.1982 soittanut kasvatusneuvolan johtajalle sekä tiedustellut B:n tehtäviä ja palkkaa selittäen syyksi, että B oli eläkkeellä. Kun kasvatusneuvolan johtaja oli hämmästellyt, että B siinä iässä oli eläkkeellä, A oli ensin kieltäytynyt kertomasta syytä, koska hänellä oli salassapitovelvollisuus, mutta sitten kertonut B:n sairaudesta. Kasvatusneuvolan johtaja oli kohta sen jälkeen ilmoittanut B:lle, ettei tämän palveluksia enää tarvita, ja työsuhde oli sittemmin päättynyt. Menettelemällä kerrotuin tavoin A on rikkonut salassapitovelvollisuutensa. Kun kyseessä on sairauskassan käsiteltävä asia, vastuuta ei poista se seikka, että hän mahdollisesti olisi saanut asiasta tiedon muulloin kuin hallituksen kokouksen yhteydessä. Yleinen etu vaatii, että terveydenhoidon alalla säädettyä salassapitovelvollisuutta myös käytännössä noudatetaan, eikä jutussa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella rikos olisi vähäpätöinen.

B:n sairauseläkkeellä oleminen ja sen syy ovat sellaisia seikkoja, jotka hänen, työn laatu huomioon ottaen, olisi tullut ilmoittaa työnantajalle ennen sopimuksen tekemistä. Tällä perusteella hänellä ei ole oikeutta saada korvausta työansion menetyksestä työsopimuksen ennenaikaisen päättymisen johdosta. Sitä vastoin A on velvollinen suorittamaan B:lle korvausta rikoksesta B:lle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, minkä vahingon määräksi Korkein oikeus katsoo 10.000 markkaa.

Lainkohdat

Sairausvakuutuslaki 61 § 1 ja 2 momentti sekä 67 § 1 momentti

Päätöslauselma

A tuomitaan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakkoon määrältään 77 markkaa eli maksamaan sakkoa 2.310 markkaa.

B:n vaatimus saada korvausta työansion menettämisestä hylätään. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi harkitut 10.000 markkaa ja korvaamaan B:llä jutussa täällä olleet kulut 1.000 markalla. Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ketola: Katson selvitetyksi, että A:n soitettua kasvatusneuvolan johtajalle ja ilmoitettua B:n olevan eläkkeellä kasvatusneuvolan johtaja oli kertomansa mukaan ryhtynyt "tiukkaamaan" eläkkeellä olon syytä, jota A kuitenkin oli salassapitovelvollisuutensa vuoksi kieltäytynyt ilmoittamasta. Tällöin kasvatusneuvolan johtaja oli henkilökohtaiseen vastuuseensa kasvatusneuvolan asiakkaiden hoidosta ja yleiseen etuun viitaten vaatinut saada tietää tuon syyn sekä vedonnut edelleen siihen, että lasten ja nuorten edun niin vaatiessa viranomaisten tulee keskinäisessä kanssakäymisessä voida ylittää salassapitovelvollisuuden rajat, minkä jälkeen A oli kertonut B:n olevan eläkkeellä psyykkisistä syistä.

Katson kuten enemmistö, että kysymyksessä oleva salassapitovelvollisuuden rikkominen ei ole vähäpätöinen rikos. A:n kerrotuin tavoin kohdistetun huomattavan painostuksen huomioon ottaen tuomitsen A:n Korkeimman oikeuden ratkaisussa mainittujen lainkohtien nojalla 10:een 77 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 770 markkaa ja velvoitan hänet korvausvaatimukset enemmälti hyläten suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 5.000 markkaa sekä hänellä täällä olleista kuluista 1.000 markkaa.

Oikeusneuvos Nybergh: A:n syyksi luetun menettelyn ja hänen rangaistukseen tuomitsematta jättämistään koskevin osin katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen ja Portin

Top of page