1.10.1985

Kanne Mikkelin raastuvanoikeudessa

Pirkko T on 18.1.1980 vireille pannussa kanteessaan kertonut, että hän oli vuodesta 1973 toiminut Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistys r.y:n ylläpitämässä Mikkelin teatterissa näyttelijänä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Yhdistys oli 23.11.1978 antanut hänelle tuolloin voimassa olleen Suomen Teatteriliitto r.y:n, Työväen Näyttämöiden Liitto r.y:n ja Suomen Näyttelijäliitto r.y:n kesken solmitun näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdassa tarkoitetun ennakkovaroituksen työsuhteen päättymisestä 31.7.1979 ja 12.1.1979 irtisanonut hänen 1.8.1975 alkaen voimassa olleen työsopimuksensa päättymään 31.7.1979. Mainitun työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan työsuhde päättyi heinäkuun 31 päivänä sinä parittomana vuotena, jona jompikumpi sopijapuoli oli sen ennen helmikuun 1 päivää sanonut irti. Samanlainen ehto oli ollut myös T:n työsopimuksen 1 §:ssä. Irtisanomisen perusteeksi oli mainittu riittämätön ammattitaito. Irtisanomisen peruuttamisesta oli useaan kertaan neuvoteltu, muuta yhdistys oli 18.9.1979 ilmoittanut hänelle tehneensä mainitun kuun 11 päivänä lopullisen päätöksen pitää irtisanominen voimassa. T oli toiminut ammattinäyttelijänä lähes 20 vuotta eli vuosina 1960 - 1965 Jyväskylän huoneteatterissa, 1965 - 1967 Kokkolan kaupunginteatterissa, 1967 - 1969 Riihimäen teatterissa ja 1969 - 1973 Vaasan kaupunginteatterissa sekä edellä mainitun kuuden vuoden ajan Mikkelin teatterissa. Todellinen syy irtisanomiseen olikin ollut se, että T oli teatterin johdon vaihduttua kuulunut niihin näyttelijöihin, joista "tuli päästä eroon". T oli yksinhuoltaja ja yhdistyksen menettely oli saattanut hänet taloudellisesti hankalaan asemaan. Sen vuoksi ja kun yhdistyksellä ei ollut irtisanomiseen erityisen painavaa syytä, T on vaatinut, että yhdistys velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuslain vastaisesta irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta, ottaen huomioon, että hän ei ollut saanut uutta työpaikkaa, 1.8.1979 ja 31.7.1983 väliseltä ajalta työansion menetyksenä yhteensä 144.000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhdistys on vastustanut kannetta katsoen, että T:n työsopimus oli määräaikainen.

Raastuvanoikeuden päätös 12.12.1983

Raastuvanoikeus, joka 12.1.1981 julistamallaan päätöksellä, jota Itä-Suomen hovioikeus 29.10.1981 antamallaan päätöksellä ei ollut muuttanut, oli jättänyt T:n kanteen työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvana tutkimatta mutta Korkeimman oikeuden päätöksellään 3.6.1983 T:n valituksesta palautettua jutun, koska T:n työsopimuslain 37 §:n 2 momenttiin perustuvan vaatimuksen tutkiminen kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan samoin kuin työehtosopimuksen tulkintaa koskevan esikysymyksen ratkaiseminen, on tutkinut jutun ja lausunut seuraavaa: T oli 15.10.1975 Mikkelin Teatterin, oikeastaan Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistys r.y. nimisen yhdistyksen kanssa tekemänsä työsopimuksen nojalla työskennellyt näyttelijänä yhdistyksen ylläpitämässä Mikkelin Teatterissa. Työsopimus oli tullut voimaan takautuvasti 1.8.1975 ja sovittu olemaan voimassa heinäkuun 31 päivään sitä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli oli sen ennen helmikuun 1 päivää irtisanonut. Annettuaan 23.11.1978 päivätyllä kirjeellään T:lle alaa koskevan työehtosopimuksen edellyttämän ennakkovaroituksen työsuhteen irtisanomisesta yhdistys oli 12.1.1979 irtisanonut hänen työsuhteensa päättymään 31.7.1979 perustellen irtisanomista T:n riittämättömällä ammattitaidolla. Koska kysymyksessä olevaa työsopimusta sen sanamuoto ja työtuomioistuimen eräässä työsopimuslain rikkomista ynnä muuta koskevassa rikosasiassa raastuvanoikeudelle 31.12.1982 antama lausunto ja teatterialan työhön liittyvät, sen luonteesta johtuvat erityispiirteet huomioon ottaen oli pidettävä irtisanomista edellyttävänä määräaikaisena työsopimuksena ja kun työsopimuslain 37 §, johon kanteessa oli nojauduttu, toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia koskevana säännöksenä ei ollut T:n työsopimukseen sovellettavissa, raastuvanoikeus on, todeten, ettei edellä mainittu työsopimuksen irtisanomisen perusteleminen työsopimuslain 36 §:n 1 momentin säännökseen nähden ollut ollut edes tarpeellista, hylännyt kanteen perusteettomana.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.1.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi T oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. T on velvoitettu suorittamaan yhdistykselle korvaukseksi sillä hovioikeudessa olleista kuluista 550 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

T:n määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus jätetään huomiotta. Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. T velvoitetaan suorittamaan yhdistykselle korvaukseksi sille vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 800 markkaa.