17.5.1984

Vaatimukset Pieksämäen KO:ssa

Virallinen syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli Hankasalmella käyttänyt ilman asianmukaista lupaa ajalla 1.9. - 20.11.1982 mustavalkoista televisiota sekä ajalla 7.9. - 20.11.1982 väritelevisiota ja kuvanauhoituslaitetta ynnä siihen kuuluvaa viritintä.

Posti- ja telehallitus oli yhtynyt syyttäjän syytteeseen ja vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan posti- ja telehallitukselle vahingonkorvaukseksi saamatta jäänyt kolmen kuukauden luvatonta katseluaikaa vastaava lupamaksu 122,50 markkaa laillisine korkoineen sekä korvaamaan posti- ja telehallituksen oikeudenkäyntikulut.

KO:n päätös 25.2.1983

KO oli, koskei radiolaitteen luvattomasta käyttämisestä ollut aiheutunut kysymyksessä olevalla hallinnonalalla valtiota edustavalle posti- ja telehallitukselle vahinkoa ja kun sitä ei muullakaan perusteella ollut pidettävä jutussa asianomistajana, jättänyt posti- ja telehallituksen rangaistusvaatimuksen tutkimatta. Tutkiessaan jutun muutoin KO oli katsonut selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. Sen vuoksi ja ottaen huomioon luvattoman käyttämisen lyhyehkön ajan KO oli tuominnut A:n radiolaitteista 17.1.1927 annetun lain 1 §:n ja 5 §:n 1 momentin sekä yleisradiovastaanottoa tarkoittavista laitteista ja luvista 8.10.1981 annetun valtioneuvoston päätöksen 4 §:n 1 momentin nojalla erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä radiolaitteen käyttämisestä ilman asianmukaista lupaa 20:een 55 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.100 markkaa. Koska posti- ja telehallituksella ei minkään säädöksen nojalla ollut oikeutta korvauksen saamiseen A:lta, KO oli hylännyt posti- ja telehallituksen korvausvaatimukset perusteettomina.

Itä-Suomen HO:n päätös 30.9.1983

HO, jonka tutkittavaksi posti- ja telehallitus oli saattanut jutun uudistaen KO:ssa vaatimansa, oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.

Ratkaisun perustelu

A on käyttänyt KO:n päätöksessä mainittuja radiolaitteita hankkimatta niiden käyttämiseen säädettyä maksua vastaan lunastettavaa vastaanottolupaa. Luvan kuuntelua ja katselua varten antaa posti- ja telehallitus, joka muutoinkin valvoo lupamääräysten noudattamista. Luvista kannettavat maksut kerätään posti- ja telehallituksen hoidossa olevaa valtion radiorahastoon. KKO katsoo, ettei posti- ja telehallituksella valtion edustajana ole jutussa asianomistajan asemaa sillä perusteella, että A:n syyksi luettu menettely loukkaa posti- ja telehallituksen hallinnonalaan kuuluvaa valtion oikeutta valvoa radiolaitteiden käyttämistä, mutta että, kun A:n menettelystä on välittömästi aiheutunut taloudellista vahinkoa valtion radiorahastolle, posti- ja telehallituksella on rahaston hoitajana tällä perusteella oikeus käyttää asianomistajan puhevaltaa.

Lainkohdat

Laki radiolaitteista 1 §, 5 § 1 mom. Radiolaitteista 17.1.1927 annettu asetus 1 § 2 mom. Valtion radiorahastosta 19.12.1980 annettu asetus 1 §. Valtioneuvoston päätös yleisradiovastaanottoa tarkoittavista laitteista ja luvista 4 § 1 mom. ja 5 § 1 mom., jälkimmäinen lainkohta sellaisena kuin se on alkuperäisessä muodossaan.

Päätöslauselma

Posti- ja telehallituksen rangaistusvaatimus otetaan viivytyksen välttämiseksi välittömästi tutkittavaksi ja A tuomitaan myös posti- ja telehallituksen syytteestä KO:n hänen syykseen lukemasta rikoksesta sen tuomitsemaan rangaistukseen.

A velvoitetaan suorittamaan posti- ja telehallitukselle vahingonkorvaukseksi saamatta jääneestä lupamaksusta 122 markkaa 50 penniä 5 prosentin korkoineen 25.2.1983 lukien. Asian laadun vuoksi posti- ja telehallituksen on pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.