14.3.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli B:lle ja hänen vaimolleen C:lle 1.10.1982 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Toijalan KO:ssa lausunut, että hänen äitinsä K oli juhannuksena 1948 kihlautunut B:n ja C:n pojan, 2.5.1982 kuolleen L:n kanssa. Kihloissa ollessaan olivat K ja L sukupuoliyhteydessä keskenään sillä seurauksella, että K oli L:n kanssa edelleen kihlautuneena ollen synnyttänyt 31.10.1950 A:n.

Sen vuoksi ja kun A:n syntymän aikaan ennen isyyslakia voimassa olleen lainsäädännön perusteella A:ta oli riidattomasti pidettävä kihlalapsena, jolla oli samanlainen oikeudellinen asema kuin tunnustetulla lapsella ja kun tämän seikan vahvistaminen oli A:n kannalta ensiarvoisen tärkeää hänen perintöoikeudellisten kysymystensä selvittelyn vuoksi, A oli ennen isyyslakia voimassa olleiden avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 6 §:n ja perintökaaren 2 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla vaatinut, että hänen äitinsä K:n ja L:n kihlaus vahvistettaisiin tapahtuneeksi tosiasiaksi ja A vahvistettaisiin heidän kihlalapsekseen, jolla oli samanlainen oikeudellinen asema kuin sellaisella avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella, jonka lapsen isä on säädetyssä järjestyksessä tunnustanut.

B ja C olivat kanteesta kuultuna väittäneet että, koska kannetta ei oltu nostettu ennen isyyslain voimaantuloa sekä kun isyyslain voimaantulosta oli kulunut jo yli viisi vuotta ja L oli kuollut, kanne tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta.

Kuultuaan A:ta väitteestä KO p. 19.10.1982 oli tutkinut väitteen. Koska jutussa oli kyse 5.9.1975 annetun ja 1.10.1976 voimaan tulleen isyyslain 1 §:ssä tarkoitetusta A:n ja L:n välisen sukulaisuussuhteen toteamisesta ja tuolla lailla oli kumottu avioliittolain voimaanpanosta annetun lain 6 §:n 1 momentti ja perintökaaren 2 luvun 4 §:n 1 momentti ja kun kannetta ei ollut nostettu ennen isyyslain voimaantuloa eikä isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:ssä mainitun viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta eikä L:n, joka oli kuollut 2.5.1982, elinaikana, KO oli hylännyt kanteen.

Turun HO, jossa A oli hakenut muutosta KO:n päätökseen, t. 13.5.1983 oli käsitellyt jutun ja todennut, että A oli kanteessaan vaatinut sen seikan vahvistamista, että hän oli syntynyt K:n ja L:n kihlalapsena. A ei ollut vaatinut, että vahvistettaisiin L:n olleen hänen isänsä. Isyyslain ja isyyslain voimaanpanosta annetun lain, nimenomaisten säännösten puuttuessa, ei ollut katsottava aiheuttaneen muutoksia kihlalapsen oikeudelliseen asemaan eikä viimeksi mainitun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu nyt kysymyksessä olevan laatuista kannetta. Sen vuoksi HO, kumoten KO:n päätöksen, oli palauttanut jutun KO:een, jonka tuli palauttamispäätöksen saatua lainvoiman ilmoituksesta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen: A:n kanne tarkoittaa sen seikan vahvistamista, että hän oli syntynyt K:n ja 2.5.1982 kuolleen L:n kihlalapsena. Tällaisen kanteen nostamiseen 31.10.1950 syntyneellä A:lla on ollut tilaisuus ennen isyyslain 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa. Sen jälkeen hänellä on ollut isyyslain voimaanpanosta annetun lain 7 §:n 2 momentissa säädetyn viiden vuoden määräajan kuluessa mahdollisuus nostaa isyyslain mukaista isyyden vahvistamista koskeva kanne L:ää vastaan tämän vielä eläessä. Kun A on pannut kanteensa vireille vasta 1.10.1982, katson, että kanne on nostettu myöhään, ja harkitsen sen vuoksi oikeaksi kumota HO:n tuomion ja jättää asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.

Oikeusneuvos Aro oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Virolainen.