KKO:1984-II-13
- Keywords
- Ulosottolaki - UL 3 luvun 14 §:n 1 momentin mukainen korvausvelvollisuus
- Year of case
- 1984
- Date of Issue
- Register number
- S 82/982
- Archival record
- 2266/83
- Date of presentation
Ään.
Ks. KKO:1979-II-53 .
Pankin hakema lainhaku pankissa diskontatun ja pankin tieten sopimuksen vastaisesti täytetyn vekselin maksamisen vakuudeksi oli alioikeudessa kumottu ja pankki velvoitettu suorittamaan takaisin, mitä sille oli lainhakupäätöksen nojalla perusteettomasti maksettu ja korvaamaan takavarikosta, lainhausta ja sen täytäntöönpanosta vekselin maksajille aiheutunut vahinko. Pankki oli hakenut muutosta ja HO ja KKO vahvistaneet alioikeuden päätöksen. Kun pankki ei ollut kuitenkaan alioikeuden päätöksen jälkeen maksanut takaisin vekselistä sille suoritettua määrää, pankki oli velvollinen UL 3 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan vekselin maksajille myös sen vahingon, joka oli heille syntynyt siitä, että he olivat saaneet vekselin pääoman käyttöönsä vasta Korkeimman oikeuden tuomion jälkeen.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Haapajärven KO p. 10.6.1980 oli yhtiö A:n ja sen hallituksen puheenjohtajan B:n erästä pankkia vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi seuraavaa:
Tampereen RO oli A:n ja B:n nostaman kanteen johdosta 19.2.1976 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että C ja D olivat 10.12.1974 pankkiin diskontanneet A:lta ja B:ltä avoimena saamansa, sopimuksen vastaisesti 10.12.1974 asetetuksi, 17.12.1974 maksettavaksi ja 500.000 markan määräiseksi täydentämänsä vekselin, että pankinjohtaja oli vekselin vastaanottaessaan ollut tietoinen sen sopimuksen vastaisesta täydentämisestä ja että pankki oli tästä huolimatta hakenut A:n ja B:n omaisuutta takavarikkoon vekselin maksamisen vakuudeksi Tampereen maistraatin 20.12.1974 antamalla ja seuranneena päivänä täytäntöönpannulla päätöksellä sekä maistraatin 19.3.1975 antamalla ja 7.4.1975 täytäntöönpannulla päätöksellä lainhakuteitse perinyt A:lta ja B:ltä 513.919,59 markkaa. Tämän vuoksi RO oli kumonnut maistraatin lainhakupäätöksen takavarikkoineen ja velvoittanut pankin sekä C:n ja D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti mainitut 513.919,59 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.4.1975 lukien ja provisiona 1/3 prosenttia vekselin määrästä. Lisäksi RO oli päätöksessään katsonut turvaamis- ja lainhakupäätöksestä sekä niiden toimeenpanemisesta aiheutuneen A:lle ja B:lle RO:n arvion mukaan 300.000 markan suuruisen vahingon ja velvoittanut pankin suorittamaan A:lle ja B:lle 300.000 markkaa 5 prosentin korkoineen 11.11.1975 lukien sekä velvoittanut pankin sekä C:n ja D:n yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut.
Pankin sekä C:n ja D:n haettua muutosta RO:n päätökseen Turun HO oli 3.12.1976 antamallaan tuomiolla hylännyt muutoksenhakemukset.
KKO oli 10.5.1979 antamallaan tuomiolla, pankin sekä C:n ja D:n haettua muutosta HO:n tuomioon, jättänyt HO:n tuomion pysyväksi muutoin paitsi että muutoksenhakijat vapautettaisiin suorittamasta A:lle ja B:lle edellä mainittua provisiota.
HO:n antaman tuomion jälkeen pankki oli 22.12.1976 suorittanut ulosottomiehelle HO:n tuomiossa mainitut määrät korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen. A ja B olivat 7.1.1977 voineet pankkitakausta vastaan nostaa tuomitut varat mutta joutuneet järjestämään pankkitakaukselle vakuuden, joksi he olivat reaalivakuuden puuttuessa tallettaneet suuren osan sanotuista varoista. Rahavakuutta oli sittemmin vähitellen korvattu reaalivakuudella. A ja B olivat saaneet kokonaisuudessaan varat käyttöönsä KKO:n antaman tuomion eli 10.5.1979 jälkeen.
Pankki oli siitä huolimatta, että se oli tietoinen A:n sekä C:n ja D:n vekseliin perustuvan oikeussuhteen riitaisuudesta ja että RO oli kumonnut lainhakupäätöksen takavarikkoineen, jatkanut lainhakutoimenpiteitään A:ta ja B:tä vastaan ja siten, kun A oli kyennyt käyttämään RO:n sille tuomitsemista korvauksista liiketoimintansa elvyttämiseen vain osan HO:n tuomiossa mainituista varoista ja joutunut käyttövarojen puuttuessa maksamaan ulosottomiehelle verojen ja maksujen viivästyskorkoja ja kuluja, pankille korkoja, kuluja ja takausprovisiota sekä muille velkojille korkoja ja kuluja sekä kun B oli joutunut ulosottomiehelle maksamaan verojen ja maksujen viivästyskorkoja, aiheuttanut A:lle ja B:lle vahinkoa.
Tämän vuoksi KO, hyläten kanteen muilta osin näyttämättömänä, oli päätöksessään lausunut, että pankki oli aiheuttanut toimenpiteillään A:lle ja B:lle vahinkoa, huomioon ottaen näiden hyväksi vekselin pääomalle, vahingonkorvauksen pääomalle ja pankkitakauksen vakuutena olleille varoille lasketut korot, KO:n arvion mukaan A:lle 150.000 ja B:lle 6.500 markkaa sekä velvoittanut pankin suorittamaan vahingonkorvaukseksi A:lle 150.000 ja B:lle 6.500 markkaa molemmat määrät 5 prosentin korkoineen 21.11.1976 lukien ja korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 14.610,70 markalla.
Pankki sekä A ja B olivat saattaneet jutun Vaasan HO:n tutkittavaksi ja vaatineet, pankki että kanne hylättäisiin sekä A ja B että pankki kanteen mukaisesti velvoitettaisiin suorittamaan vahingonkorvaukseksi A:lle 258.610,70 markalla.
HO t. 30.9.1982 oli katsonut käyneen selville, että B oli maistraatin 19.3.1975 antaman lainhakupäätöksen nojalla 7.4.1975 suorittamaan pankille kysymyksessä olevan vekselin määrän 500.000 markkaa korkoineen ja provisioineen. Asiassa suoritetut ulosmittaus- ja turvaamistoimenpiteet olivat suorituksen johdosta peruuntuneet. Näin ollen pankin syyksi ei voitu lukea sitä, että se olisi KO:n päätöksessä kerrotuin tavoin jatkanut lainhakutoimenpiteitä senkin jälkeen, kun RO oli julistanut päätöksensä 19.2.1976. Pankkia ei myöskään voitu katsoa vahingonkorvausvelvolliseksi sillä perusteella, että vekselin nojalla sille suoritetun määrän takaisin maksu oli muutoksenhaun johdosta lykkääntynyt. Tämän vuoksi HO, kumoten KO:n päätöksen, oli hylännyt kanteen ja vapauttanut pankin sille tuomitusta korvaamisvelvollisuudesta sekä velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan pankin kulut 13.000 markalla.
KORKEIN OIKEUS
A ja B pyysivät valituslupaa ja hakivat muutosta HO:n tuomioon. Valituslupa myönnettiin. Pankki antoi siltä pyydetyn vastauksen.
KKO t. lausui perusteluinaan:
Pankin hakemuksesta maistraatin 20.12.1974 myöntämä takavarikko A:n ja B:n omaisuuteen oli tosin rauennut B:n suoritettua maistraatin 19.3.1975 antaman lainhakupäätöksen perusteella pankille vekselin määrän korkoineen ja provisioineen. Pankki ei ollut kuitenkaan palauttanut lainhakupäätöksen perusteella saamiaan rahoja takaisin, vaikka RO oli 19.2.1976 julistamallaan päätöksellä kumonnut lainhakupäätöksen ja velvoittanut pankin yhteisvastuullisesti C:n ja D:n kanssa maksamaan A:lle ja B:lle näiden lainhakupäätöksen perusteella vekselistä suorittamat määrät. A ja B olivat vasta HO:n 3.12.1976 antaman tuomion jälkeen 7.1.1977 voineet pankkitakausta vastaan nostaa vekselin perusteella suorittamansa maksut ja vapautuneet mainitusta pankkitakauksesta KKO:n päätöksen 10.5.1979 antamisen jälkeen. Vekseliin sidotun pääoman ollessa täten poissa A:n käytöstä A oli huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi joutunut maksamaan verojen ja maksujen viivästyskorkoja ja kuluja ulosottomiehelle sekä pankille korkoja ja kuluja. B oli myös joutunut suorittaman ulosottomiehelle verojen ja maksujen viivästyskorkoja. Koska pankki ei ole RO:n 19.2.1976 kumottua lainhakupäätöksen ulosottolain 3 luvun 14 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin palauttanut A:lle ja B:lle näiden sanotun lainhakupäätöksen perusteella pankille suorittamia määriä, pankki on siten tuottamuksestaan riippumatta velvollinen maksamaan A:lle ja B:lle myös sen vahingon, mikä heille on tämän johdosta aiheutunut RO:n päätöksen jälkeen. Riittävää selvitystä ei ole siitä, mitkä A:n ja B:n suorittamista viivästyskoroista, kuluista ja koroista ovat perustuneet vekselin edustaman pääoman puuttumiseen, mitkä muutoin aiheutuneet yhtiön vaikeasta taloudellisesta asemasta. Vahinko on arvioitava A:n osalta 100.000 markaksi ja B:n osalta 4.000 markaksi.
Mainituilla perusteilla KKO kumosi HO:n tuomion ja vapautti A:n ja B:n HO:n määräämästä oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta sekä velvoitti pankin suorittamaan A:lle ja B:lle KO:n tuomitsemien vahingonkorvausmäärien asemesta, A:lle 100.000 markkaa ja B:lle 4.000 markkaa kumpikin määrä 5 prosentin vuotuisine korkoineen 21.11.1979 lukien. Pankki velvoitettiin korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut jutussa KO:n tuomitseman määrän asemesta 15.000 markalla.
Oikeusneuvos af Hällström, joka oli eri mieltä, lausui perusteluinaan:
HO on 3.12.1976 antamassaan tuomiossa, jonka KKO tuomiollaan 10.5.1979 tältä osin on pysyttänyt, todennut seuraavan:
C ja D olivat diskontanneet pankkiin A:n ja B:n heille avoimena luovuttaman ja sopimuksen vastaisesti 10.12.1974 asetetuksi ja 17.12.1974 maksettavaksi erääntyneeksi sekä 500.000 markan määräiseksi täydentämänsä vekselin. Pankki oli vekselin saadessaan ollut sen sopimuksen vastaisesta täydentämisestä tietoinen mutta oli kuitenkin hakenut vekselin maksamisen vakuudeksi takavarikon A:n ja B:n omaisuuteen ja maistraatin lainhakupäätöksen nojalla A:lta ja B:ltä 7.4.1975 perinyt vekselin sisällön korkoineen ja kuluineen yhteensä 513.919,59 markkaa. Turvaamistoimenpiteet ja täytäntöönpano olivat aiheuttaneet A:lle ja B:lle vahinkoa, jonka määräksi HO oli arvioinut 300.000 markkaa.
Tässä jutussa on selvitetty, että pankki, huolimatta siitä, että RO oli 19.2.1976 julistamallaan päätöksellä kumonnut lainhakupäätöksen takavarikkoineen, oli jatkanut lainhakutoimenpiteitä A:ta ja B:tä vastaan ja aiheuttanut näille vahinkoa myös RO:n päätöksen jälkeiseltä ajalta siten, että yhtiö oli varojen puuttuessa joutunut maksamaan verojen ja maksujen viivästyskorkoja ja kuluja ulosottomiehelle, pankille korkoja ja kuluja sekä että B oli joutunut maksamaan ulosottomiehelle verojen ja maksujen viivästyskorkoja. Vahinkojen tarkkaa määrää ei ole pystytty näyttämään. Arvioin vahingon A:n osalta 100.000 markan ja B:n osalta 4.000 markan suuruiseksi. Näillä perusteilla päädyn KKO:n tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Portin, Hämäläinen ja ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä