28.1.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Oulun RO:ssa kertonut seuraavaa:

1) A oli 8.9.1980 illalla saanut entiseltä avovaimoltaan B:ltä luvan mennä B:n luokse tämän asuntoon, joka sijaitsi Oulussa asunto-osakeyhtiö X:n omistamassa talossa. A oli epäillyt B:llä olevan asunnossaan miesseuraa. Saavuttuaan noin kello 23 aikaan B:n kotiin, jossa B asui yhdessä hänen ja A:n lapsen, 19.3.1977 syntyneen C:n kanssa, A oli alkanut moittia B:tä heidän yhteiselämänsä kariutumisesta. A oli sitten kulkenut läpi asunnon olohuoneen ja makuuhuoneen, jossa C oli nukkumassa, sekä mennyt sen jälkeen keittiöön ja avannut siellä laatikoita. A:n käyttäytymisestä B oli päätellyt A:n etsivän keittiöstä veistä taivuttaakseen sillä uhaten B:n myöntämään aiheellisiksi A:n esittämät moitteet. Pelästyneenä uhkaavasta vaarasta B oli juossut asuntonsa ulko-ovelle. A oli tavoittanut hänet ovella ja vaatinut häntä palaamaan takaisin. Kun B ei ollut suostunut vaatimukseen, A oli hakenut keittiöstä hedelmäveitsen ja uudelleen vaatinut B:tä takaisin asuntoon sekä uhannut häntä veitsellä ja lopulta myös C:n surmaamisella. Tällöin B oli mennyt porraskäytävään ja pyytänyt naapuriaan kutsumaan poliisin paikalle. Hän oli palannut asuntonsa eteiseen noutaakseen tyttärensä. Silloin A oli tarttunut häntä olkapäästä ja samalla surmaamisen tarkoituksessa lyönyt häntä kohti sanotulla veitsellä. B oli onnistunut väistämään lyönnin ja veitsi oli katkennut.

2) B:n päästyä toistamiseen pakoon A oli päättänyt surmata C:n. A oli keittiöstä ottamallaan fileerausveitsellä, jonka terän pituus oli 15,5 senttimetriä, lyönyt nukkuvaa C:tä useita kertoja rintaan ja myös muualle, jolloin lapsi oli neljän veitsenpiston lävistäessä rintakehän ja vahingoittaessa keuhkovaltimoa, aorttaa, sydänpussia, keuhkoa, ja maksaa saamistaan vammoista heti kuollut. Sen jälkeen poliisit olivat tulleet paikalle ja joutuneet murtamaan asunnon ulko-oven auki.

Edellä kerrotun perusteella virallinen syyttäjä oli vaatinut, että A tuomittaisiin rangaistukseen 1 kohdan osalta tapon yrityksestä ja 2 kohdan osalta murhasta. Lisäksi syyttäjä oli vaatinut päätettäväksi, että A voitiin määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen niin kuin vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetussa laissa säädettiin.

Asianomistajina oli jutussa kuultu B:tä ja asunto-osakeyhtiötä. B oli yhtynyt syytteeseen ja vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta C:n hautaamisesta johtuneista kuluista, tärveltyneistä vuodevaatteista ja valokuvista, jotka A oli repinyt, sekä lapsen menetyksestä johtuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Kuultuaan A:ta syytteestä ja korvausvaatimuksista sekä A:n oltua mielentilansa selville saamiseksi mielisairaalassa tutkittavana ja lääkintöhallituksen annettua sen johdosta lausuntonsa RO p. 19.5.1981 oli lausunut syytteen 1 kohdan osalta jääneen näyttämättä, että A lyödessään hedelmäveitsellä B:tä kohti, joka oli onnistunut väistämään iskun, olisi tarkoittanut surmata B:n. Lyödessään A:n oli kuitenkin täytynyt mieltää, että isku saattoi aiheuttaa B:lle ainakin vaikean ruumiinvamman. Sen vuoksi RO oli katsonut A:n hyväksyneen tämän seurauksen. Syytteen 2 kohdan osalta RO oli katsonut selvitetyksi, että A oli syytteessä mainituin tavoin tahallaan surmannut C:n.

Sen vuoksi ja koska mainittu surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen ja sitä oli, huomioon ottaen rikokseen johtaneet ja siitä ilmenneet seikat kokonaisuudessaan, pidettävä erityisen törkeänä, RO oli, hyläten syytteen muilta osin ja katsoen A:n tehneen rikoksensa ilman täyttä ymmärrystä, tuominnut A:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin ja 6 §:n, 3 luvun 4 §:n 1 momentin ja 4 luvun 1 §:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana 1 kohdan osalta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä 1 vuodeksi ja 2 kohdan osalta murhasta 10 vuodeksi vankeuteen eli, kun rangaistukset yhdistettiin, pidettäväksi 10 vuotta 5 kuukautta vankeudessa, josta yhdistetystä rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä A:n vapaudenmenetysaikaa 11.9.1980 -18.5.1981 vastaavat 8 kuukautta 8 päivää. Koska A oli rikoksia edeltäneiden 10 vuoden aikana syyllistynyt törkeää väkivaltaisuutta osoittavaan rikokseen ja häntä rikoksista ilmenevien seikkojen ja muun hänen henkilöllisyydestään saadun selvityksen perusteella oli ilmeisesti pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle tai terveydelle, RO oli vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä 9.7.1953 annetun lain nojalla päättänyt, että A voitiin määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen siten kuin viimeksi sanotussa laissa oli säädetty. Lisäksi RO oli velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi C:n hautaamisesta johtuneista kuluista 3 946, tärveltyneistä vuodevaatteista 420, revityistä valokuvista 300 ja henkisestä kärsimyksestä 25 000 markkaa eli yhteensä 29 666 markkaa. Vielä A:n tuli korvata valtiolle sen varoista maksetut veren alkoholipitoisuuden määrityksestä ja humalatilatutkimuksesta aiheutuneet kustannukset 150 markkaa ja samoista varoista suoritetut todistelukustannukset 102 markkaa 40 penniä. Koska A oli tuomittu yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ollut ilmeistä, ettei vangitsemiseen ollut aihetta, ja koska A voitiin määrätä pakkolaitokseen, A oli pidettävä edelleen vangittuna.

Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun ja jossa pidettiin jutussa suullinen käsittely, p. 2.12.1981 oli katsonut, että A oli tahallaan veitsellä lyömällä yrittänyt surmata B:n ja sen jälkeen kostaakseen tälle surmannut vuoteessa nukkuneen lapsensa C:n. Tätä surmaamista huomioon ottaen rikoksen tekotavan ja teon motiivin sekä rikokseen johtaneet ja siitä ilmenneet seikat kokonaisuudessaan oli pidettävä erityisen törkeänä. Teot tehdessään A oli ollut täydessä ymmärryksessä. C:n surmaaminen oli tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, joissa B:n ei ollut ollut mahdollista suojella lastaan. Nuo olosuhteet ja myös muut jutussa ilmenneet surmaamiseen johtaneet syyt huomioon ottaen C:n surmaaminen oli aiheuttanut B:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettua B:n henkilövahinkona korvattavaa kärsimystä.

Sen vuoksi HO oli, muuttaen RO:n päätöstä, rikoslain 21 luvun 1 §:n, saman luvun 2 §:n 1 momentin ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n RO:n hänen syykseen 1 kohdan osalta lukeman rikoksen sekä siitä ja 2 kohdassa mainitusta rikoksesta tuomitsemien rangaistusten asemesta 1 kohdan osalta tapon yrityksestä 4 vuodeksi ja 2 kohdan osalta murhasta elinkaudeksi vankeuteen, mikä viimeksi mainittu rangaistus käsitti myös sanotun 4 vuoden vankeusrangaistuksen. Lisäksi HO oli poistanut RO:n lausunnon siitä, että A voitiin eristää pakkolaitokseen. Korvausvelvollisuutta koskevalta osalta RO:n päätöksen lopputulos jäi voimaan.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Muutoksenhakemuksessaan A vaati, että syyte 1 kohdan osalta tapon yrityksestä hylättäisiin, että hänen viakseen 2 kohdan osalta luettaisiin murhan asemesta täyttä ymmärrystä vailla olevana tehty tappo ja että B:n vaatimus saada korvausta henkisestä kärsimyksestä hylättäisiin lakiin perustumattomana. Valituslupa myönnettiin. Virallinen syyttäjä ja B antoivat hakemuksen johdosta heiltä pyydetyt vastaukset.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Ailio: Tutkin jutun ja katson A:n HO:n päätöksessä kerrotuin tavoin syyllistyneen HO:n toteamiin rikoksiin. Sen vuoksi ja kun mielestäni A rikokset tehdessään on ollut täyttä ymmärrystä vailla, harkitsen oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä, tuomita A:n HO:n päätöksen 1 kohdassa tarkoitetusta teosta rikoslain 21 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla täyttä ymmärrystä vailla tehdystä tapon yrityksestä 3 vuodeksi vankeuteen ja HO:n päätöksen 2 kohdassa mainitusta teosta rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta 10 vuodeksi vankeuteen eli kun rangaistukset yhdistetään pidettäväksi 11 vuotta vankeudessa, josta yhdistetystä rangaistuksesta on tehtävä KKO:n päätöslauselmassa todettu rikoslain 3 luvun 11 §:ssä tarkoitettua vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. B:lle henkisestä kärsimyksestä suoritettavaksi tuomitun korvauksen osalta olen mainitusta päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Leivonen: Olen muutoin samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ailio paitsi, että RO:n mainitsemilla perusteilla päätän, että A voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen niin kuin vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetussa laissa säädetään.