KKO:1983-II-72
- Keywords
- Vahingonkorvaus - A. Sopimussuhteesta johtuva korvausvelvollisuus - VI Erinäiset sopimuksetLuottokortti
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- R 78/966
- Archival record
- 4715/82
A oli saanut moottoriajoneuvojen huoltoasemia pitävältä öljyyhtiöltä luottokortin, jossa olevan tekstin mukaan yhtiö laskutti sitä, jonka nimissä luottokortti oli, kaikista kortilla tehdyistä ostoista. A luovutti luottokorttinsa ja muutamia allekirjoittamiaan luottokorttikuitteja huoltoaseman hoitajalle B:lle antaen tälle luvan veloittaa luottokorttitiliään sovittuun summaan saakka. B, joka käytti ostotositteita maksuvälineenä ostaessaan yhtiöltä muun muassa bensiiniä, velotti tiliä kuitenkin sovittua suuremmalla summalla. A:n katsottiin menetelleen asiassa huolimattomasti, minkä vuoksi hän oli vastuussa yhtiölle, paitsi B:n A:n luvalla kirjoittamien ostotositteiden määrästä, myös muusta yhtiölle B:n menettelystä aiheutuneesta vahingosta.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
X Oy oli A:lle 21.9.1974 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään Helsingin RO:ssa kertonut, että yhtiön myönnettyä A:lle 6.11.1973 luottokortin, jolla hän oli oikeutettu ostoihin kaikilla yhtiön huoltoasemilla, luottokortilla oli 18.3.1974 ja 3.8.1974 välisenä aikana tehty ostoja 28 784,02 markan arvosta. Koska A ei ollut kehotuksista huolimatta maksanut yhtiölle velkaansa, yhtiö oli vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille 28 784,02 markkaa laillisine korkoineen.
A:n vastustettua kannetta RO p. 8.5.1975 oli lausunut selvitetyksi, että A oli, tehtyään 13.10.1973 luottokorttihakemuksen X Oy:lle, saanut haltuunsa luottokortin, jolla hän oli ollut oikeutettu saamaan bensiiniä ja tarvikkeita yhtiön kaikilta huoltoasemilta. Luottokortin ehtojen mukaan kortin kadotessa tai joutuessa vääriin käsiin kortilla tapahtuneiden ostojen maksamisesta vastasi se, jonka nimelle kortti oli kirjoitettu kunnes kortista oli tehty asianmukainen katoamisilmoitus kortin antajalle. A, joka oli talvella 1974 muutaman kerran viikonloppuisin toiminut bensiinimyyjänä yhtiön Salon kaupungissa sijaitsevalla huoltoasemalla, oli säilyttänyt kerrotuin tavoin saamansa luottokortin sanotulla huoltoasemalla. Muutettuaan vuonna 1974 huhtikuun alussa Turkuun ja toukokuun lopulla Poriin A oli jättänyt luottokorttinsa edelleen säilytettäväksi mainitulle huoltoasemalle. A:n luottokortilla oli 18.3.1974 ja 3.8.1974 välisenä aikana tehty ostoksia yhtiön huoltoasemilta yhteensä 28 784,02 markan arvosta. Luottokortti oli 15.8.1974 palautettu yhtiölle. A oli kieltäytynyt suorittamasta yhtiön häneltä edellä mainituista ostoksista vaatimaa maksua.
A:n ei voitu katsoa säilyttäessään luottokorttiaan edellä mainitulla huoltoasemalla, jonka hoitaja jutussa esitetyn selvityksen mukaan tosin oli itsenäinen yrittäjä, menetelleen huolimattomasti siten, ettei hän ollut palauttanut korttia aikaisemmin kuin edellä on mainittu, vaikkei hän muutettuaan Turkuun ollut sitä enää käyttänyt. A:lla oli myös ollut pätevä syy uskoa, että hänen luottokorttinsa säilyttäminen yhtiön huoltoasemalla oli omiansa tehokkaasti estämään sen katoamista tai joutumista vääriin käsiin. Luottokortin haltijan vastuuta koskevan ehdon soveltamista tässä tapauksessa, jolloin kortin haltija A oli huolehtinut kortin säilyttämisestä tarpeellisessa määrin, oli lisäksi pidettävä hyvän liiketavan vastaisena ja muutenkin kohtuuttomana. Näin ollen yhtiö ei ollut esittänyt perustetta, jonka mukaan A olisi ollut velvollinen suorittamaan kanteessa vaaditut maksut yhtiölle.
Mainituilla perusteilla RO, huomioon ottaen varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36, 37 ja 38 §:stä, vakuutusopimuslain 34 §:stä, velkakirjalain 8 §:stä ja osamaksukaupasta annetun lain 7 §:n 1 momentista ilmenevän yleisen oikeusperiaatteen, oli hylännyt kanteen. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan valtiolle sen varoista maksetuista A:n maksuttoman oikeudenkäynnin kustannuksista 1 191,90 markkaa.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi X Oy oli saattanut jutun, 5.7.1978 oli todennut luottokorttikuittien, joihin yhtiö oli perustanut esittämänsä vaatimukset, syntyneen siten, että yhtiön Salon kaupungissa sijaitsevan huoltoaseman hoitaja B, jonka hallussa luottokortti A:n luovuttamana oli ollut, oli korttia käyttäen laatinut kysymyksessä olevat 28 784,02 markan määräiset kuitit ja lähettänyt ne X Oy:lle öljy-, bensiini- ja tavaratilauksista aiheutuneiden velkojensa lyhennykseksi. Koska kanteessa tarkoitettuun vaatimukseen ei ollut näytetty sisältyvän luottokortilla huoltoasemilta tehdyistä ostoista aiheutuvia eriä ja kun kuittien laatiminen luottokorttia apuna käyttäen ilman vastaavaa tavaroiden myyntiä ei ollut voinut aiheuttaa sitä, että huoltoasemanhoitajan velat X Oy:lle olisivat sillä siirtyneet kuittien määrästä A:n vastattaviksi, ja kun A:n luovutettua kortin RO:n ja päätöksessään toteamin tavoin yhtiön huoltoasemalle säilytettäväksi. A:n ei voitu katsoa olevan yhtiöön nähden maksuvelvollinen huoltoasemanhoitajan laatimien ja yhtiölle lähettämien luottokorttikuittien takia. HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan valtiolle sen varoista maksetuista A:n maksuttoman oikeudenkäynnin kustannuksista 250 markkaa.
X Oy pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi siinä selvitetyksi seuraavaa.
X Oy marraskuussa 1973 A:n hakemuksesta myöntänyt hänelle luottokortin n:o 855671-4. Luottokortin kääntöpuolella olleen tekstin mukaan kortin katoamisesta oli välittömästi ilmoitettava yhtiölle.
A oli keväällä 1974 luovuttanut luottokorttinsa X O :n erään huoltoaseman hoitajalle B:lle sekä antanut tälle muutamia allekirjoittamiaan mutta muutoin avoimiksi jättämiään luottokorttikuitteja, antaen samalla huoltoaseman hoitajalle luvan käyttää korttia omiin tarpeisiinsa ja siinä tarkoituksessa veloittaa A:n luottokorttitiliä ainakin 2 000 markan määrällä todellisista luotto-ostoista riippumatta. Korvaukseksi A oli saanut huoltoaseman hoitajalta rahaa ja tavaraa.
Saamansa luvan nojalla huoltoaseman hoitaja olikin veloittanut A:n luottokorttitiliä, kuitenkin niin että veloitusten määrä 8.3. - 3.8.1974 nousi yhteensä 28 784,02 markkaan. Tälle todellisiin ostoihin perustumattomalle summalla laatimansa luottokorttikuitit huoltoaseman hoitaja ja lähettänyt X Oy:lle öljy, bensiini- ja tavaraostoista aiheutuneiden velkojensa lyhennykseksi. Muun muassa näistä veloista oli huoltoaseman hoitaja Turun HO:n 26.10.1978 antamalla päätöksellä veloitettu suorittamaan maksu yhtiölle.
Sallimalla huoltoaseman hoitajan käyttää luottokorttia niin. että tämä oli voinut veloittaa A:n X Oy:llä olevaa luottotiliä olemattomista ostoista ja siirtää niistä laatimansa kuitit yhtiölle myyntisaatavina, A oli osaltaan aiheuttanut että yhtiö oli jatkanut öljyn, bensiinin ja tavaran toimittamista huoltoaseman hoitajalle, vaikka tältä todellisuudessa oli puuttunut varoja niiden maksuun. Siten A oli tuottamuksellaan aiheuttanut yhtiölle luottotappiota kunnes hän esitetyn selvityksen mukaan viimeistään 19.7.1974 oli puhelimitse yhtiön pääkonttorilta pyytänyt luottokorttinsa kuolettamista. Siihen mennessä yhtiölle kertyneen luottotappion määrän KKO arvioi 13 500 markaksi.
Näillä perusteilla KKO, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, velvoittui A:n maksamaan vahingonkorvaukseksi X Oy:lle 13 500 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.9.1974 lukien sekä vapautti yhtiön korvaamasta valtiolle RO:n määräämiä 1 191,90 markkaa ja HO:n määräämiä 250 markkaa, mitkä kustannukset jäivät valtion vahingoksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Manner ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Surakka ja Roos