KKO:1983-II-6
- Keywords
- Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko - - Pysyvä vika ja haitta
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- R 82/282
- Archival record
- 4676/82
A oli 1.11.1979 tahallaan pahoinpidellessään B:tä aiheuttanut tälle vasemman korvan kuuroutumisen, minkä vuoksi hänet oli velvoitettu maksamaan B:lle vahingonkorvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 13.000 mk. Korvaus alennettiin 4.000 markkaa sillä perusteella, että vuonna l933 syntynyt B oli kuollut jo noin puolentoista vuoden kuluttua vammautumisestaan, sekä ottamalla huomioon myös vamman laatu ja se että A:n teko oli tahallinen.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän ja asianomistajan B:n syytteestä Äänekosken KO p. 3.6.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 1.11.1979 Suolahden kaupungissa kadulla lyömällä B:tä nyrkillä kasvoihin tahallaan pahoinpidellyt B:tä seurauksin, että B oli kaatunut katuun saaden kallonpohjan murtuman. Sen johdosta B:n vasen korva oli kuuroutunut, mikä vamma, kun otettiin huomioon että hänen oikean korvansakin kuulo oli selvästi alentunut, oli katsottava vaikeaksi ruumiinvammaksi. Tämän vuoksi ja kun A:n hänen pahoinpidellessään B:tä ei ollut katsottava tarkoittaneen aiheuttaa B:lle vaikeaa ruumiinvammaa tai käsittäneen että lyönnistä saattaisi aiheutua sellainen seuraus, mutta A:n olisi pitänyt sitä varoa, KO oli rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin ja 10 §:n sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen sekä velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi, paitsi muusta, kivusta ja särystä 3 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 13 000 markkaa, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen 11.3.1980 lukien.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun p. 16.2.1982 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin 5.5.1982 ja samalla KKO määräsi, ettei HO:n päätöstä ollut pysyvästä viasta ja haitasta tuomitun korvauksen osalta toistaiseksi pantava täytäntöön tai, mikäli täytäntöönpano jo oli alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Asianomistajan, 28.1.1933 syntyneen ja KKO:een toimitetun selvityksen mukaan 10.6.1981 kuolleen B:n oikeudenomistajat, leski C ja poika D antoivat pyydetyn vastauksen ja tapaturmavirasto pyydetyn lausunnon.
KKO p. tutki jutun ja totesi, että A oli 1.11.1979 tahallaan lyönyt B:tä nyrkillä kasvoihin niin, että tämä oli kaatunut katuun saaden kallonpohjan murtuman, minkä johdosta vasen korva oli kuuroutunut. Tällä perusteella A oli velvoitettu maksamaan B:lle korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 13 000 markkaa. Korvauksen määrää arvioidessaan HO ei ollut ottanut huomioon, että B oli kuollut 10.6.1981 eli jo noin puolentoista vuoden kuluttua vammautumisestaan. Sen vuoksi KKO, ottaen huomioon tämän seikan lisäksi vamman laadun ja sen että A:n rikos oli tahallinen, muuttaen HO:n päätöstä, alensi B:n pysyvästä viasta ja haitasta maksettavan korvauksen 4 000 markkaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Kilpeläinen ja Roos