KKO:1983-II-30
- Keywords
- Todistaja
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- R 79/1599
- Archival record
- 4128/82
Ään.
Ks. KKO:1984-II-60
Todistajiksi nimettyjen sairaanhoitajien OK 17 luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen velvollisuus olla todistamatta siitä mitä he potilasta hoitaneiden lääkärien apulaisina olivat saaneet tietää, oli potilaan eläessä ollut voimassa hänen edukseen niin, että sairaanhoitajat olivat saaneet todistaa noista seikoista vain potilaan suostumuksella. Potilaan kuoleman jälkeen tämä suostumus ei enää ollut saatavissa ja sairaanhoitajat eivät siten enää, täyttäessään muuten todistamisvelvollisuutensa, saaneet todistaa mistään sellaisesta mitä asian laadun vuoksi oli pidettävä salassa myös potilaan kuoltua, jotta potilaiden turvaksi säädetyn salassapitovelvollisuuden tarkoitus voitiin saavuttaa.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A, B, C ja D olivat E:lle toimitetuin haastein Haapajärven KO:ssa lausuneet, että A:n ja B:n sisar sekä C:n ja D:n isän sisar, rintaperillisittä 21.11.1975 kuollut maanviljelijänleski Martta K oli 24.11.1971 allekirjoitetulla kauppakirjalla siihen 6.4.1972 tehtyine lisäyksineen myynyt omistamansa tilat x, y ja z veljelleen E:lle. Koska K oli sairautensa vuoksi ollut kaupantekohetkellä oikeustoimikelpoisuutta vailla ja hänet oli erehdytetty tekemään kauppa, josta hän ei ollut itse edes tietoinen, A myötäpuolineen oli vaatinut kaupan julistamista mitättömäksi.
A:n ja hänen asiakumppaninsa nimettyä todistajaksi jutussa ylihoitajan Aura X:n ja sairaanhoitajan Leena Y:n ja näiden kieltäydyttyä todistamasta sekä E:n vastustettua heidän kuulemistaan KO, koska X:llä ja Y:llä ei ollut oikeutta ilmaista kenellekään, mitä he ammatissaan olivat saaneet tietää asiasta ilman sen suostumusta, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus oli säädetty, oli oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla päättänyt, ettei mainittuja sairaanhoitajia voitu jutussa velvoittaa todistamaan.
E:n vastustettua kannetta ja varattuaan kaikille K:n kuolinpesän osakkaille tilaisuuden tulla jutussa kuulluiksi KP p. 8.3.1977, koska oli jäänyt näyttämättä, että K ko. kiinteistökaupan tehdessään olisi ollut oikeustoimikelvoton tai että hänet oli erehdytetty tekemään kauppa, oli hylännyt kanteen sekä velvoittanut A:n ja hänen asiakumppaninsa yhteisvastuullisesti korvaama E:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa 2 753 markalla.
A ja hänen myötäpuolensa olivat Vaasan HO:ssa hakeneet muutosta sekä todistajien kuulematta jättämistä koskevaan ratkaisuun että itse pääasiaa koskevaan päätökseen vaatien joko kanteen hyväksymistä tai jutun palauttamista KO:een X:n ja Y:n kuulemista ja muun lisäselvityksen esittämistä varten.
HO t. 1.11.1979 oli tutkinut jutun. Mitä ensin tuli muutoksenhakemuksessa esitettyyn, todistajain kuulematta jättämistä koskevien ratkaisujen kumoamista koskevaan vaatimukseen, HO oli katsonut, että todistajaksi nimetyt X ja Y olivat välittömästi asianomaisen lääkärin johdon ja valvonnan alaisina avustaneet häntä hänen suorittaessaan K:n hoitoon liittyviä lääkärintehtäviä. Näin ollen heitä oli pidettävä lääkärin apulaisina. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty vaitiolovelvollisuus todistajana ei tosin vapauttanut heitä velvollisuudesta tehdä todistajanvala tai antaa sitä vastaava vakuutus, mutta he eivät saaneet ilman K:n kaikkien oikeudenomistajien suostumusta todistaa siitä, mitä he asemansa perusteella olivat saaneet K:sta tietää ja mitä asian laadun vuoksi oli salassa pidettävä. Koska jutussa ei ollut väitettykään, että X ja Y olisivat voineet todistaa muista seikoista kuin sellaisista, jotka he lääkärin apulaisina olivat saaneet tietoonsa ja heidän oman käsityksensä mukaan heidän tietoonsa tulleet seikat olivat asian laadun vuoksi pidettävä salassa niin ja kun E, joka oli K:n oikeudenomistaja, ei ollut todistajien kuulemiseen suostunut, HO oli katsonut, ettei ollut syytä ratkaisujen muuttamiseen. Mitä sitten tulo muutoksenhakemuksessa esitettyyn vaatimukseen jutun palauttamisesta KO:een lisäselvityksen esittämistä varten, HO oli katsonut, ettei tarjottu lisäselvitys vaikuttanut jutun ratkaisuun. Sen vuoksi HO oli hylännyt pyynnön. Mitä vihdoin tuli itse asiaan, Ho oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöstä.
A ja hänen myötäpuolensa pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. E vastasi hakemukseen
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Mitä ensin tuli A:n ja hänen myötäpuolensa KO:ssa todistajiksi nimeäminen ylihoitajan X:n ja sairaanhoitajan Y:n kuulematta jättämiseen, KKO katsoi, että X:n ja Y:n oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen velvollisuus olla todistamatta siitä, mitä he K:ta hoitaneiden lääkärien apulaisina olivat saaneet tietää, oli K:n eläessä ollut voimassa hänen edukseen niin, että he olivat saaneet todistaa noista seikoista vain K:n suostumuksella. K:n kuoleman jälkeen tämä suostumus ei enää ollut saatavissa ja X ja Y eivät siten enää, täyttäessään muuten todistamisvelvollisuutensa, saaneet todistaa mistään sellaisesta, mitä asian laadun vuoksi oli pidettävä salassa myös K:n kuoltua, jotta potilaiden turvaksi säädetyn salassapitovelvollisuuden tarkoitus voitiin saavuttaa. Tällä rajoituksella X ja Y olisivat saaneet todistaa jutussa.
Koska X:n ja Y:n kuuleminen todistajina sen paremmin kuin muukaan jutun palauttamisen perusteeksi tarjottu lisäselvitys KKO:n harkinnan mukaan ei kuitenkaan jutussa jo esitettyyn selvitykseen nähden vaikuttanut jutun ratkaisuun, KKO hylkäsi pyynnön jutun palauttamisesta KO:een X:n ja Y:n sekä muiden muutoksenhakemuksessa mainittujen todistajien kuulemista varten.
Mitä sitten tuli pääasiaan, KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota, joka siis tältäkin osalta jäi pysyväksi. A ja hänen myötäpuolensa velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan E:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 650 markkaa.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Ylimääräinen oikeusneuvos Ketola: Myönnän kuten enemmistö muutoksenhakuluvan ja käsittelen asian. Mitä tulee todistajiksi nimettyjen X:n ja Y:n kuulematta jättämisen totean, että K on ollut sairaalassa hoidettavana halvauksen vuoksi. Katson, ettei X:llä ja Y:llä ole ollut esillä olevassa tilanteessa K:n kunnian, muiston tai muun sellaisen seikan suojelemiseksi velvollisuutta kieltäytyä todistamasta K:n tilasta kantajatahon hänen perillisinään väittämää oikeustoimikelvottomuutta silmällä pitäen. Sen vuoksi KO ei olisi saanut kieltäytyä kuulemasta heitä todistajina. Koska kuitenkin on pääteltävissä, ettei X:n ja Y:n kuuleminen vaikuttaisi jutun lopputulokseen , otan jutun välittömästi tutkittavakseni. Näin tehdessäni olen jutun palauttamista muulla kuin äsken mainitulla perusteella, pääasiaratkaisua ja vastauskulujen korvaamista koskevilta osin samaa mieltä kuin enemmistö.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner, Nybergh ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos