KKO:1983-II-180
- Keywords
- Vakuutussopimus, Vakuutusehtojen tulkinta
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- R 79/1222
- Archival record
- 443
Ään.
Vakuutusyhtiö oli ryhtynyt soveltamaan vakuutussopimuksissaan uutta käytäntöä, jonka seurauksena vakuutuksenottajalle syntyi mahdollisuus valita vakuutuksiin liittyvien eri etuisuuksien välillä. Kun vakuutuksenottaja oli kohtuullisessa ajassa valintamahdollisuudesta tiedon saatuaan tehnyt valintansa, valinta sitoi vakuutusyhtiötä takautuvasti siitä lähtien kun uutta käytäntöä oli noudatettu.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n vakuutusyhtiö B:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 27.1.1977 oli lausunut selvitetyksi, että siten kun A oli 6.6.1952 henkivakuutettu vakuutusyhtiö B:ssä 20 000 000 vanhasta markasta, vakuutus n:o 669061, ja 2.5.1957 samassa vakuutusyhtiössä 10 000 000 vanhasta markasta, vakuutus n:o 747880, muun muassa ehdoin, että vakuutetulle maksetaan hänelle itselleen, ensiksi mainittu vakuutusmäärä 1.6.1983 ja jälkimmäinen taasen 1.5.1983 sekä siten, että molempiin vakuutuksiin oli liitetty indeksiehto, jonka mukaan vakuutusmäärät edellä kerrottuihin päivämääriin saakka olivat sidotut 50-prosenttisesti elinkustannusindeksiin, oli kerrotut vakuutukset 4.3.1969 muutettu vapaakirjoiksi, jolloin vakuutuksen n:o 669061 vapaakirja laskettiin joulukuusta 1968 ja alkuperäinen vakuutussumma sovittiin 10 491 660 vanhaksi markaksi sekä vakuutuksen n:o 747880 vapaakirja laskettiin marraskuussa 1968 ja alkuperäinen vakuutussumma sovittiin 3 974 060 vanhaksi markaksi.
RO oli pitänyt lisäksi selvitettynä, että A oli 4.6.1968 vakuutusyhtiö B:ltä edellä selostettuja vakuutuskirjoja vastaan saanut lainaksi, vakuutusta n:o 669061 vastaan 72 308 markkaa ja vakuutusta n:o 747880 vastaan 28 675 markkaa sekä että A oli suorittanut niin sanotut vakuutuskirjalainat, jotka eivät olleet sidottuina indeksiin, takaisin vakuutusyhtiölle 29.7.975.
RO oli lausunut jutussa vielä tulleen näytetyksi, että vakuutusyhtiö B:n 13.5.1968 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen päätettyä, että yhtiön velvollisuus korottaa vakuutusturvaa ja vakuutusmaksua lakkasi olemasta voimassa kalenterivuoden 1968 jälkeisen ajan osalta, mikäli se koski ennen 10.4.1968 myönnettyihin vakuutuksiin liittyneitä indeksiehtoja, vakuutusyhtiö kuitenkin oli myöhemmin ottanut vakuutusehdoissa mainitun indeksilausekkeen käytännössä uudelleen sovellettavaksi kuitenkin muun muassa siten rajoitettuna, että vuoden 1975 indeksikorotukset eivät koskeneet ennen vuotta 1969 myönnettyjä vakuutuksia, joihin liittyi vakuutuskirjalaina, ja sosiaalija terveysministeriö oli 21.11.1974 suostunut vakuutusyhtiön hakemukseen, jolla se oli anonut vahvistusta vuonna 1975 sovellettaville indeksikorotuksille. Juuri mainitusta ja edellisistä vuosista poikkeavasti indeksikorotuksen soveltamistavasta vakuutusyhtiö oli kirjallisesti ilmoittanut A:lle 17.2.1975 ja 13.5.1975 päivätyillä kirjeillä, joissa häntä lisäksi oli siltä varalta, että hän pitäisi vakuutuksiensa indeksiturvaa vakuutuskirjalainoja tärkeämpänä, kehoitettu maksamaan aikaisemmin mainitut vakuutuskirjalainat vakuutusyhtiölle 1.8.1975 mennessä, jotta niitä ei huomioitaisi vuoden 1976 indeksikorotuksia määrättäessä.
RO oli todennut, että asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että vakuutuksen n:o 669061 arvo jutun vireillepanon ajankohtana olisi ilmoitetun 293 201,04 markan asemasta ollut 348 807,05 markkaa ja vakuutuksen n:o 747880 arvo niin ikään jutun vireillepanon ajankohtana ilmoitetun 106 331,01 markan asemasta 127 393,74 markkaa, elleivät edellä kerrotut vakuutuskirjalainat estäneet vuoden 1975 osalta indeksihyvityksen myöntämistä vakuutuksille.
Sen vuoksi ja huomioon ottaen,
että vakuutusyhtiö B:n velvollisuus korottaa kysymyksessä olevien vakuutusten vakuutusturvaa oli lakannut olemasta voimassa kalenterivuoden 1968 jälkeiseltä ajalta,
että sosiaali- ja terveysministeriö oli vahvistanut vuoden 1975 indeksikorotukset, ja
että asianosaisten välisten sopimusehtojen ei ollut katsottava velvoittavan vakuutusyhtiötä ilmoittamaan kantajalle ennakolta, että se aikoi indeksiehdon osalta asettaa ne vakuutukset, joihin liittyi vakuutuskirjalaina, muuhun asemaan kuin muut samana ajankohtana myönnetyt vakuutukset,
ja kun A ei ollut näyttänyt sellaisen vakiintuneen vakuutustavan olemassaoloa, jonka mukaan vakuutuksenantajalla olisi kysymyksessä olevassa tapauksessa ilmoitusvelvollisuus, taikka muutakaan perustetta kanteensa tueksi, RO oli hylännyt kanteen. Asian laatuun nähden saivat osapuolet kuitenkin itse kärsiä juttukulunsa.
Helsingin HO:ssa, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, A oli toistaen RO:ssa esittämänsä vaatinut että, koska vakuutusyhtiö B oli muuttanut vuoden 1975 osalta vakuutusten indeksihyvityksen määräämisen perusteita hänelle ennakolta ilmoittamatta, vaikka hyvä ja yleinen vakuutuskäytäntö olisi ennakkoilmoitusta edellyttänyt, hänellä vahvistettaisiin vakuutusten n:o 669061 ja n:o 747880 nojalla olevan vakuutuskirjalainasta huolimatta oikeus 50 prosentin indeksikorotukseen vuodelta 1975 ja sanottujen vakuutusten nykyarvoksi siten katsottiin, vakuutuksen n:o 669061 348 807,05 markkaa ja vakuutuksen n:o 747880 127 393,74 markkaa.
HO t. 25.7.1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
A pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoshakemuksen. Vakuutusyhtiö B vastasi hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. KKO katsoi selvitetyksi, että A:n ja vakuutusyhtiön välillä tehtyjen 50 prosenttisesti elinkustannusindeksiin sidottujen vakuutussopimusten ehdoissa oli vakuutuksenottajalle varattu mahdollisuus saada yhtiöltä sen määräämillä ehdoilla vakuutuskirjalainoja. Yhtiön A:lle 4.6.1968 myöntämien lainojen ehtoja ei ollut esitetty. Yhtiö oli 13.5.1968 päättänyt, että sen velvollisuus korottaa vakuutusturvaa indeksiehdon perusteella lakkasi vuoden 1968 jälkeisen ajan osalta, mutta oli sittemmin ainakin vuosina 1973, 1974 ja 1975 myöntänyt vakuutuksiinsa indeksikorotuksia. A:n tiedusteltua asiaa vuoden 1975 alussa yhtiö oli kirjeissään 17.2.1975 ja 13.5.1975 ilmoittanut, ettei A:n vakuutusturvaa koroteta indeksillä enää vuonna 1975, koska hänen vakuutuksiinsa liittyi vakuutuskirjalaina. Kirjeessään 13.5.1975 yhtiö ilmoitti lisäksi, että A:lla oli mahdollisuus pysyttää oikeutensa vakuutusturvansa tulevien vuosien indeksikorotuksiin maksamalla lainansa yhtiölle. Yhtiö oli näin ollen luonut A:lle mahdollisuuden valita vakuutuksiinsa liittyvien eri etuisuuksien välillä, mistä seikasta A ei ollut ollut tietoinen. Kun A oli valintamahdollisuudesta tiedon saatuaan kohtuullisessa ajassa tehnyt valintansa maksamalla 29.7.1975 vakuutuskirjalainansa takaisin yhtiölle, valinta sitoi yhtiö myös vuodelle 1975 laskettavien indeksikorotusten osalta. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja RO:n päätöksen, vahvistaa, että A:n henkivakuutusten arvot olivat vuonna 1975, vakuutuksen n:o 669061 348 807 markkaa 5 penniä ja vakuutuksen n:o 747880 arvo 127 393 markkaa 74 penniä. Lisäksi yhtiö velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa 3 000 markalla.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen: Jutun lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin KKO:n enemmistö, mutta perustelen ratkaisun seuraavasti:
Yhtiö on 13.5.1968 päättänyt, että sen velvollisuus korottaa vakuutusturvaa indeksiehdon perusteella lakkasi vuoden 1968 jälkeisen ajan osalta. Yhtiö on sittemmin ainakin vuosina 1973 ja 1974 myöntänyt vakuutuksiinsa A:lle indeksikorotuksia, mutta jättänyt indeksikorotukset vuonna 1975 A:lle myöntämättä. Kun yhtiö on siten jälleen ryhtynyt suorittamaan A:lle sopimuksen mukaisesti indeksikorotuksia, katson että yhtiön olisi, ryhtyessään sopimusten vastaisesti ja aikaisemmasta käytännöstä poiketen rajoittamaan A:n oikeutta indeksikorotusten saamiseen yhtiön A:lle 4.6.1968 myöntämien vakuutuskirjalainojen johdosta, tullut ilmoittaa tästä muutoksesta A:lle ja varata siten tilaisuus noiden indeksikorotusten esteenä olleiden lainojen maksamiseen. Asiakirjoista käy selville, että A on, yhtiön ilmoitettua hänelle 13.5.1975 päivätyssä kirjeessään tuosta mahdollisuudesta vuoden 1976 indeksikorotusten osalta ja siitä että vakuutuskirjalainat otettaisiin huomioon myös tulevien vuosien indeksikorotuksia vahvistettaessa, yhtiön antamien ohjeiden mukaisesti maksanut nuo lainat yhtiölle ennen yhtiön asettamaa määräpäivää. Kun A on näin ollen saattanut todennäköiseksi, että hän olisi tehnyt vastaavan valinnan myös vuodelta 1975, jos yhtiö olisi tuosta valintamahdollisuudesta hänelle ajoissa ilmoittanut, katson että A ei ole menettänyt oikeuttaan indeksikorotusten saamiseen vaatimuksensa mukaisesti myös vuodelta 1975. Mainituilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin KKO:n enemmistö myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta.
Oikeusneuvos af Hällström: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomiota. Velvoitan A:n suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 650 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen ja Portin sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä