3.11.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli entiselle miehelleen B:lle 10.9.1980 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Jyväskylän RO:ssa kertonut, että B oli 29.8.1980 ryhdyttäessä pesänjakajaksi määrätyn asianajajan johdolla toimittamaan ositusta asianosaisten kesken vaatinut, että toimituksessa tulisi noudattaa asianosaisten välillä 19.12.1964 tehtyä avioehtosopimusta, joka oli otettu RO:n avioehtosopimusasiain pöytäkirjaan 11.1.1965 ja jolla sopimuksella molemminpuolisesti poistettiin avio-oikeus, mutta samalla siirrettiin A:n nimellä olleet eräät asunto-osakkeet B:n omistukseen. Koska avioehtosopimus oli tehty B:n käyttäessä hyväkseen A:n pulaa, ymmärtämättömyyttä ja B:stä riippuvaista asemaa B:n juuri ennen vihkitoimitusta taivuttaessa ja kiusatessa A:n hyväksymään sopimuksen ja kun avioehtosopimus joka tapauksessa oli laadittu sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen oli kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, jonka B:lle tuottama etu sitä paitsi oli ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän puolestaan oli antanut, sekä kun B:n menettely lisäksi oli käsittänyt oikeustoimilain 30 §:ssä tarkoitetun viettelyn, A oli vaatinut avioehtosopimuksen julistamista mitättömäksi ja B:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

B:n vastustettua kannetta RO p. 27.4.1981 oli lausunut selvitetyksi, että puheena olevassa avioehtosopimuksessa mainitut asunto-osakkeet, jotka oikeuttivat asuinhuoneiston hallintaan yhtiön omistamassa talossa, oli 25.7.1963 annetulla osakekirjalla merkitty A:n omistukseen ja että A oli osakekirjaan tehdyn merkinnän mukaan 4.10.1965 siirtänyt ne B:lle. Osakkeista oli maksettu kauppahinta 28 000 markkaa siten, että A oli kauppahinnasta maksanut 2 000 markkaa ja B 26 000 markkaa. Lisäksi B oli joutunut pankille maksamaan A:n siltä ottaman 3 000 markan määräisen lainan, jonka vakuudeksi A oli mainitun osakekirjan pantannut.

Sen sijaan RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että B, käyttäen hyväkseen A:n pulaa, ymmärtämättömyyttä tai B:stä riippuvaista asemaa, olisi ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka oli ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän oli antanut, tahi että oikeustoimi olisi tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota siihen, tai että B olisi saanut oikeustoimen aikaan petollisella viettelyllä. Sen vuoksi RO oli hylännyt kanteen. Jutun laatu huomioon ottaen B sai kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, t. 10.12.1981 oli käsitellyt sen. Koska A:n ja B:n pesän omaisuuden ositusta varten oli määrätty pesänjakaja, jonka toimivaltaan ja tehtäviin kuului osituksessa ratkaista kysymys puheena olevan avioehtosopimuksen pätevyydestä ja miten se oli osituksessa otettava huomioon, ja kun A:lla näin ollen ei ollut oikeudellista tarvetta erikseen ajaa kannetta siitä, oliko avioehtosopimus otettava osituksessa huomioon, vaan hän voi tältä osin, jos hän katsoi siihen olevan aihetta, myöhemmin tällä perusteella moittia pesänjakajan toimittamaa ositusta, HO oli, kun RO:n ei olisi oikeussuojan tarpeen puuttumisen vuoksi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen, kumoten RO:n päätöksen ja poistaen kanteesta annetun lausunnon, jättänyt muutoksenhakemuksen tutkimatta sekä velvoittanut A:n korvaamaan B:lle tällä jutusta olleet kulut 4 500 markalla.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ylimääräinen oikeusneuvos Surakka: A:n ja B:n 19.12.1964 tehty avioehtosopimus on laadittu kirjallisesti, päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama sekä annettu oikeuteen. Pesänjakajan toimivaltaan ei ole kuulunut ratkaista sitä, onko sanottu muodollisesti virheetön avioehtosopimus kanteessa esitetyistä syistä jätettävä pätemättömänä ottamatta osituksessa huomioon. Tällä perusteella päädyn KKO:n päätöslauselmasta ilmenevään lopputulokseen.