KKO:1983-II-141
- Keywords
- Työriitojen sovittelu - Asianomistaja - Työmarkkinajärjestön toimivalta - TyöriitaL 7 § 1 mom. ilmoitusvelvollisuus
- Year of case
- 1983
- Date of Issue
- Register number
- R 80/971
- Archival record
- 1395/82
Työmarkkinajärjestöjen keskusliittojen käydessä yhdessä neuvotteluja n.s. runkosopimuksesta toisen keskusliiton alainen yhdistys oli TyöriitaL 7 §:n 1 mom. vastaisesti toimeenpannut työnseisauksen toisen keskusliiton alaiseen yhdistykseen kuuluvien työnantajien töissä. Työnseisauksella pyrittiin painostamaan paitsi vastapuolena olevaa yhdistystä työehtosopimuksen tekemiseen myös vastapuolen keskusliittoa runkosopimuksen solmimiseen. Sanotussa lainkohdassa säädetyn kiellon rikkomista koskevassa syytejutussa keskusliitto ei keskusliittoasemansa perusteella ollut asianomistaja.
Keskusliitto ei voinut myöskään ilman sitä koskevaa toimeksiantoa jäsenyhdistyksensä puolesta ilmoittaa e.m. kiellon rikkomista syytteeseen pantavaksi.
Ään.
Kun työnseisaus oli toimeenpantu sellaisen työriidan johdosta, jossa työnseisaukseen osallistuneiden työntekijöiden työnantaja tai sitä edustava työmarkkinajärjestö ei ollut osallisena, työnseisauksesta ei ollut tehtävä TyöriitaL 7 § 1 mom. mukaista ilmoitusta työnantajalle tai mainitulle järjestölle.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin RO
Virallinen syyttäjä sekä Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Suomen Varustamoyhdistys r.y:n ja Helsingin kaupungin syytteestä RO p. 14.3.1979 oli lausunut seuraavaa:
Ilmoitus työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n 1 momentissa mainitun kiellon rikkomisesta syytteeseen panoa varten oli tapahtunut Suomen Varustamoyhdistyksen osalta sanotun lain 17 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin, kun sen oli tehnyt Suomen Työnantajain Keskusliitto, jonka jäsenliitto mainittu varustamoyhdistys oli. Helsingin kaupunkia, joka oli ilmoittanut kaupungin sähkölaitoksella tapahtuneiden työnseisauksien aiheuttaneen sille vahinkoa, oli pidettävä jutussa asianomistajana eikä 11.3.1977 tehty lakonlopettamissopimuksen 5 § velvoitemääräyksenä sitonut kaupunkia työnantajana.
RO oli tutkiessaan jutun katsonut selvitetyksi:
1) syytetyt A, B, C, D, E, F ja G, A Suomen Konepäällystöliitto - Finlands Maskinbefälsförbund r.y:n hallituksen puheenjohtajana ja toiset mainitun yhdistyksen hallituksen jäseninä olivat Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä solmittavan runkosopimuksen solmimista, siihen liittyvän jäsenliittojen välisiä palkkasopimuksia koskevien neuvottelujen ja Suomen Varustamoyhdistys r.y:n ja Suomen Konepäällystöliitto r.y:n välillä solmittavaa työehtosopimusta koskevien neuvottelujen ollessa käynnissä painostaakseen työnantajapuolta 19.4.1977 panneet toimeen Suomen Varustamoyhdistys r.y:n jäsenvarustamojen laivoilla työskentelevien konepäällikköjen ja konemestarien osalta työnseisauksen 18.4.1977 tekemänsä päätöksen ja samana päivänä antamansa valtakunnansovittelijalle osoitetun ilmoituksen mukaisesti ilmoittamatta työnseisauksesta kirjallisesti kahta viikkoa aikaisemmin valtakunnansovittelijain toimistoon ja vastapuolelle, sekä
2) syytetyt H, I, J, K, L, G ja M, H Suomen Kuntien Teknikot SKT r.y:n hallituksen puheenjohtajana ja J:n mainitun yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana sekä muut hallituksen jäseninä olivat Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä solmittavan runkosopimuksen solmimista ja siihen liittyvien jäsenliittojen välisiä palkkasopimuksia koskevien neuvottelujen ollessa käynnissä painostaakseen työnantajapuolta panneet toimeen 13.4.1977 Helsingin kaupungin sähkölaitoksessa teknisten toimihenkilöiden työnseisauksen antamansa 11.4.1977 päivätyn valtakunnansovittelijalle osoitetun ilmoituksen mukaisesti ilmoittamatta työnseisauksesta kirjallisesti kahta viikkoa aikaisemmin valtakunnansovittelijain toimistoon ja vastapuolelle.
Tämän vuoksi RO oli työriitojen sovittelusta annetun lain 7 ja 17 §:n nojalla tuominnut A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n ja M:n kunkin työriitojen sovittelusta annetun lain säännösten rikkomisesta, A:n 30:een 31 markan, B:n 30:een 40 markan, C:n 30:een 21 markan, D:n 30:een 43 markan, E:n 30:een 39 markan, F:n 30:een 49 markan, H:n 30:een 52 markan, I:n 30:een 35 markan, J:n 30:een 28 markan, K:n 30:een 43 markan, L:n 30:een 43 markan ja M:n 30:een 37 markan sekä G:n jatketusta työriitojen sovittelusta annetun lain säännösten rikkomisesta 40:een 64 markan määräiseen päiväsakkoon. Lisäksi RO oli velvoittanut 1) A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja G:n yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistuksiin tuomittujen 21 muun henkilön kanssa korvaamaan Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla ja Suomen Varustamoyhdistys r.y:n oikeudenkäyntikulut 300 markalla. Edelleen RO oli velvoittanut 2) H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, G:n ja M:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Helsingin HO
HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, Helsingin kaupunki sekä A, B, C, D, E, F, H, I, J, K, L, G ja M olivat saattaneet jutun, p. 30.9.1980 oli, katsoen että Helsingin kaupungilla, koska sen sähkölaitoksessa toimeenpannun työtaistelun aloittaminen ilman lainmukaista ennakkoilmoitusta oli välittömästi loukannut kaupunkia työnantajana, oli asianomistajan puhevalta asiassa, jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että G tuomittiin työriitojen sovittelusta annetun lain säännösten rikkomisesta 30:een 64 markan päiväsakkoon ja vapautettiin suorittamasta oikeudenkäyntikulujen korvausta 2 500 markkaa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:lle ja 300 markkaa Suomen Varustamoyhdistys r.y:lle sekä M, kun hänen päiväsakkonsa rahamääränä oli pidettävä 44 markkaa, tuomittiin 30:een 44 markan päiväsakkoon, sekä että H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, G:n ja M:n yhteisvastuullisesti Helsingin kaupungille maksettavaksi tuomittu korvaus oikeudenkäyntikuluista korotettiin 4 500 markaksi.
KORKEIN OIKEUS
Pyytäen valituslupaa A, B, C, D, E, F, H, I, J, K, L, G ja M hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin. Virallinen syyttäjä, Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y., Suomen Varustamoyhdistys r.y. ja Helsingin kaupunki antoivat niiltä hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.
A ja B toistivat alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen syytteen hylkäämisestä, koska he eivät olleet osallistuneet aktiivisella toiminnalla laivoilla työskentelevien konepäälliköiden ja konemestarien työnseisauksen toimeenpanoon.
C, D, E ja F toistivat alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen heitä vastaan ajetun syytteen jättämisestä tutkimatta, koska rikoksen syytteeseen pantavaksi ilmoittanut Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. ei ollut jutussa asianomistajana ja koska Suomen Varustamoyhdistys r.y., jonka puolesta Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. ei ollut ilman valtuutusta oikeutettu ilmoittamaan rikosta syytteeseen pantavaksi, ei ollut määräajassa tehnyt sellaista ilmoitusta. Jutun tutkimisen varalta C, D, E ja F vaativat heitä vastaan ajetun syytteen hylkäämistä.
H, I, J, K, L, G ja M toistivat alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimuksen heitä vastaan ajetun syytteen jättämisestä tutkimatta, koska syytteen nostanut Helsingin kaupunki ei ollut jutussa asianomistaja ja koska kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli lakonlopettamissopimuksessa kaupunkia sitovasti luopunut puhevallan käyttämisestä asiassa. Jälkimmäisellä perusteella he olivat vaatineet toissijaisesti syytteen hylkäämistä. Myös sillä perusteella, että kyseessä oli ollut työnseisaus, jonka toimeenpanosta yhdistyksen hallitus ei ollut tehnyt päätöstä ja josta sen myötätuntotoimenpiteen luonteen vuoksi ei ollut työriitojen sovittelusta annetussa laissa tarkoitettua ennakkoilmoitusvelvollisuutta, hakijat vaativat, että heitä vastaan ajettu syyte hylättäisiin.
KKO p. ratkaisi jutun.
Perustelut
1) Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. ei ollut 19.4.1977 alkaneessa kauppalaivojen ja hinaajien konepäällikköjen ja konemestarien työnseisauksessa Suomen Konepäällystöliitto r.y:n vastapuoli eikä keskusliitto pelkästään sanotun asemansa perusteella ollut työriitojen sovittelusta annetun lain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettu asianomistaja.
Suomen Varustamoyhdistys r.y. ei ollut valtuuttanut Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:tä ilmoittamaan syytteeseen pantavaksi edellä mainitusta 19.4.1977 alkaneesta työnseisauksesta tehtävän, työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen laiminlyömistä ja ensiksi mainittu yhdistys oli itse esittänyt syytepyynnön vasta 4.5.1978 eli rikoslain 8 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan kuluttua umpeen.
Asianomistaja ei niin ollen ollut laillisesti saattanut ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä tältä osin syytteeseen pantavaksi eivätkä alemmat oikeudet olisi saaneet tutkia jutussa tältä osin esitettyjä rangaistus- ja korvausvaatimuksia.
2) Suomen Kuntien Teknikot SKT r.y:n toimesta Helsingin kaupungin sähkölaitoksessa 13.4.1977 alkaneeseen teknisten toimihenkilöiden työnseisaukseen ei ollut näytetty ryhdytyn sellaisen työriidan johdosta, jossa osapuolena olisi ollut Helsingin kaupunki tai sitä työriidoissa edustava kunnallinen sopimusvaltuuskunta. Työnseisauksesta ei siten ollut tarvinnut tehdä työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta Helsingin kaupungille tai kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle.
Päätöslauselma
HO:n päätöstä muutettiin seuraavalla tavalla:
1) A:han, B:hen, G:hen, C:hen, D:hen, E:hen ja F:ään kohdistetut rangaistus- ja korvausvaatimukset jätettiin tutkimatta ja alempien oikeuksien niiden johdosta antamat lausunnot kumottiin ja poistettiin. A, B, C, D, E ja F vapautettiin siten heille tuomituista rangaistuksista ja velvollisuudesta suorittaa alempien oikeuksien heidän maksettavakseen tuomitsemia oikeudenkäyntikulujen korvauksia.
2) H:ta, I:tä, J:tä, K:ta, L:ää, G:tä ja M:ää vastaan ajettu syyte hylättiin ja heidät vapautettiin heille tuomitusta sakkorangaistuksesta sekä todistelukustannusten korvaamisesta valtiolle ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta Helsingin kaupungille.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Surakka: H:n, J:n, L:n, M:n, I:n, K:n ja G:n osalta samoin kuin A:n, B:n, C:n, D:n ja F:n osalta sikäli kuin Suomen Varustamoyhdistys r.y:n heihin kohdistamat rangaistus- ja korvausvaatimukset on jätetty tutkimatta olen KKO:n ratkaisun mukaisella kannalla.
Suomen Konepäällystöliitto r.y:n Suomen Varustamoyhdistys r.y:n jäsenvarustamojen laivoilla toimeenpanemalla konepäällikköjen ja konemestarien työnseisauksella on, kuten alemmat oikeudet ovat todenneet, painostettu myös Suomen Työnantajain Keskusliittoa sen käydessä runkosopimusta koskevia neuvotteluja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton kanssa. Suomen Konepäällystöliitto r.y. on kuulunut jäsenenä siihen työntekijäpuolen organisaatioon, jonka keskusjärjestönä on Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto, ja Suomen Varustamoyhdistys r.y. siihen työnantajapuolen organisaatioon, jonka keskusjärjestönä on Suomen Työnantajain Keskusliitto. Näiden keskusliittojen välillä solmittavan runkosopimuksen tarkoituksella ja sisällöllä on tullut olemaan oleellinen merkitys käytäessä Suomen Konepäällystöliitto r.y:n ja Suomen Varustamoyhdistys r.y:n välisiä työehtosopimusneuvotteluja. Työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen tuossa tilanteessa on välittömästi loukannut myös Suomen Työnantajain Keskusliiton oikeutta, kun se ei ole vaikutuksiltaan Suomen Konepäällystöliitto r.y:een ulottuvan työriidan osapuolena saanut hyväkseen laissa myös neuvotteluja ja työriidan sovittelutoimia varten varattavaksi tarkoitettua aikaa, joten Suomen Työnantajain Keskusliittoa on tällä perusteella pidettävä jutussa asianomistajana. Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä siltä osin kuin A, B, C, D, E ja F on Suomen Työnantajain Keskusliiton vaatimuksesta tuomittu rangaistukseen ja velvoitettu maksamaan korvausta keskusliitolle, joten tältä osin jätän HO:n päätöksen lopputuloksen voimaan. Asian laadun vuoksi määrään, ettei keskusliitolle ole tuleva korvausta oikeudenkäyntikuluistaan täällä.
Oikeusneuvos Portin: Olen KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla muutoin paitsi että Helsingin kaupungin sähkölaitoksessa 13.4.1977 alkaneen työnseisauksen osalta katson, että Helsingin kaupunki sähkölaitoksen omistajana voi käyttää työriitojen sovittelusta annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan asianomistajan puhevaltaa eikä muun muassa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan työnantajapuolen edustajana 11.5.1977 lakon lopettamisesta hyväksymän sopimuksen 5 §:n määräys, etteivät kunnat ryhdy lakkojen johdosta oikeudellisiin toimenpiteisiin lakkoihin osallisia henkilöitä vastaan, koske sanottua puhevaltaa. Syyksilukemisen osalta hyväksyn tältä osin alempien oikeuksien päätökset. Tämän vuoksi jätän HO:n päätöksen H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, G:n ja M:n osalta pysyväksi. Asian laadun vuoksi Helsingin kaupunki saa pitää sillä vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut vahinkonaan.
Oikeusneuvos Takala oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Surakka.
Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Portin.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Lindholm