9.9.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli B Oy:lle 22.9.1980 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään Kotkan RO:ssa kertonut, että hän oli 18.4.1976 - 15.11.1979 ollut suullisen työsopimuksen nojalla yhtiön Karhulassa sijaitsevassa sivuliikkeessä työkoneiden myyjänä. Tässä työssään A oli hänelle määrätyssä myyntipiirissä joutunut suunnittelemaan itsenäisesti asiakashankinnan ja käymään asiakkaitten luona mukanaan yhtiön edustamista koneista esitteitä, hinnastoja ja muuta aineistoa sekä myös järjestämään koneitten esittelytilaisuuksia. A oli ottanut vastaan ostotarjouksia ja tehnyt yhtiötä sitovia myyntisopimuksia. A oli myös ilman rajattua myyntipiiriä myynyt käytettyjä koneita, jotka yhtiö oli saanut osamaksuina koneitten myynnistä. Yhtiö oli 20.10.1979 saakka maksanut A:lle kuukausipalkan ja lisäksi 200 markkaa jokaisesta myydystä koneesta. Viimeksi mainittuna päivänä oli palkkauksesta sovittu niin, että A oli saanut kiinteän palkan ja seitsemän prosenttia provisiota tuotosta, joka oli kertynyt uuden koneen myynnistä ja siinä osamaksuna vastaanotetun käytetyn koneen myynnistä eli niin sanotusta myyntiketjusta. A:lla oli ollut oikeus saada tuo provisio myös sopimusta tehtäessä keskeneräisinä olleista kaupoista.

A oli katsonut, että hän oli ollut yhtiön palveluksessa kauppaedustajista annetun lain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuna myyntimiehenä. Kun A:n työsuhde oli päättynyt, yhtiö oli vielä 4.12.1979 - 11.4.1980 tehnyt kuusi sellaista konekauppaa, joitten aikaansaantiin A oli myötävaikuttanut. Kaupat oli tehty Lasse Lenkkerin, Oy Stockfors Ab:n, Raimo Läätin, Sunila Oy:n, Enso Gutzeit Oy:n Summan tehtaiden ja Kymi-Kymmene Oy:n kanssa. A oli myötävaikuttanut näiden kauppojen aikaansaantiin ja hänellä oli niin ollen oikeus mainitun lain 10 §:n 2 momentin nojalla saada jälkiprovisio kaupoista. Koska B Oy ei ollut maksanut provisiota, A oli vaatinut, että RO vahvistaisi, että hänellä oli ollut B Oy:n palveluksessa myyntimiehenä ja että hänellä oli oikeus saada mainittu jälkiprovisio. Lisäksi A oli vaatinut, että B Oy velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6 332 markkaa 70 penniä.

B Oy oli katsonut, ettei A ollut ollut yhtiön palveluksessa kauppaedustajista annetun lain tarkoittamana myyntimiehenä eikä myötävaikuttanut edellä mainittujen kauppojen aikaansaantiin. Tämän vuoksi yhtiö oli kiistänyt kanteen.

RO p. 15.12.1980 oli jättänyt tutkimatta A:n vaatimuksen saada provisiota B Oy:n 8.6. - 9.11.1979 tekemästä yhdeksästä kaupasta, koska niitä ei ollut yksilöity haastehakemuksessa. RO oli muutoin tutkinut jutun ja päätöksessään katsonut selvitetyksi, että A oli suullisen työsopimuksen nojalla ollut 18.4.1976 - 15.11.1979 yhtiön palveluksessa konemyyjänä ja saanut siitä aluksi kiinteän pohjapalkan ja jokaisesta myydystä koneesta 200 markkaa provisiota. Palkkausta oli 20.10.1979 muutettu provision osalta siten, että provisio oli seitsemän prosenttia kanteessa mainitun myyntiketjun liikevaihtoverolla vähennetystä tuotosta. Provisio oli myös ollut maksettava sopimuksen tekoaikana keskeneräisinä olleista kaupoista ja se oli voitu jakaa, mikäli myyntiketjuun oli osallistunut toinenkin yhtiön konemyyjä.

A oli myydessään koneita käynyt asiakkaiden luona mukanaan esitteet ja hinnastot sekä järjestänyt koneitten esittelytilaisuuksia. Useat koneiden ostajat olivat tehneet ostotarjoukset välittömästi A:lle. Hänen tekemänsä sopimukset olivat sitoneet B Oy:tä.

Edelleen RO oli päätöksessään mainitsemiensa todistusperusteiden nojalla lausunut selvitetyksi, että A oli työssään eri tavoin myötävaikuttanut kanteessa mainittujen B Oy:n neljän eri yhtiön kanssa tekemien konekauppojen päättämiseen. Sensijaan RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi osallistunut Lenkkerin ja Läätin kanssa tehtyjen kauppojen aikaansaantiin.

Näillä perusteilla ja koska A oli ollessaan työsopimussuhteessa yhtiöön käynyt tapaamassa asiakkaita ja myös matkustanut eri paikkakunnilla kuljettamatta myytäväksi tarkoitettuja tavaroita mukanaan ja näin edistänyt yhtiön myyntitoimintaa ja myötävaikuttanut kauppojen syntymiseen, RO, huomioon ottaen että A:lla oli peruspalkan ohella oikeus myös provisioon, oli katsonut asianosaisten välille syntyneen heidän tahdonilmaisujensa kautta edustussopimuksen. Tämä sopimus oli kauppaedustajista annetun lain 1 §:n 3 momentin mukainen ja siihen oli sovellettava asianosaisten välisen työsopimuksen lisäksi saman lain määräyksiä. RO oli vahvistanut, että A:lla oli oikeus saada jälkiprovisiota yhtiön ja Oy Stockfors Ab:n, Sunila Oy:n, Enso Gutzeit Oy:n Summan tehtaiden ja Kymi-Kymmene Oy:n välisistä kaupoista, mutta hylännyt kanteen Lenkkerin ja Läätin kanssa tehtyjen kauppojen osalta. Yhtiö oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3 500 markalla.

Asianosaiset olivat saattaneet jutun Kouvolan HO:n tutkittavaksi. A oli vaatinut, että RO:n päätöstä muutettaisiin siten, että hänen ja yhtiön katsottiin sopineen yksinomaan seitsemän prosentin suuruisesta myyntiprovisiosta ja että RO:n maininta siitä, että provisio saattoi myös jakaantua usean myyjän kesken, poistettiin. Lisäksi A oli toistanut RO:ssa esittämänsä vaatimuksen, että hänen jälkiprovisio-oikeutensa vahvistettiin myös yhtiön Lenkkerin ja Läätin kanssa tekemiin kauppoihin, joiden osalta kanne oli hylätty, ja että yhtiön maksettavaksi määrätty oikeudenkäyntikulukorvaus korotettiin 6 332,70 markaksi. Vielä A oli vaatinut korvausta muutoksenhakukuluistaan.

Yhtiö oli vaatinut, että HO RO:n päätöksen kumoten hylkäisi kanteen ja velvoittaisi A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa.

HO t. 22.9.1982 oli todennut, että A oli ilmoittanut RO:n päätökseen tyytymättömyyttä vain siltä osin kuin RO oli jättänyt tutkimatta hänen vaatimuksensa. A oli siten menettänyt puhevaltansa asiassa muilta osin.

Edelleen HO oli todennut A:n katsoneen, että hänen tehtävänsä yhtiössä vastasi kauppaedustajista annetussa laissa tarkoitetun myyntimiehen tehtäviä ja että sen vuoksi hänen ja yhtiön väliseen sopimussuhteeseen oli sovellettava myös sanottua lakia. Yhtiö oli kiistänyt, että sen ja A:n välillä olisi tehty sanotun lain tarkoittama edustussopimus.

Koska A:n väittämällä perusteella mainittua lakia ei voitu soveltaa hänen ja yhtiön väliseen sopimussuhteeseen, A ei ollut näyttänyt, että hän ja yhtiö olisivat tehneet sanotussa laissa tarkoitetun edustussopimuksen.

Edellä lausuttuun nähden HO oli jättänyt A:n muutoksenhakemuksessaan esittämät muutosvaatimukset tutkittavaksi ottamatta ja, kumoten RO:n päätöksen, vapauttanut B Oy:n määräämästä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon vaatien, että HO:n tuomio kumottaisiin ja että asia jätettäisiin RO:n päätöksen varaan, kuitenkin A:n HO:ssa esittämien vaatimusten mukaisesti muutettuna. Lisäksi A vaati korvausta oikeudenkäyntikuluistaan KKO:ssa.

Valituslupa myönnettiin ja B Oy vastasi A:n hakemukseen.

KKO t. tutki jutun.