KKO:1982-II-83
- Keywords
- Kiinteistö, Rakennuksen ainesosat ja tarpeisto, Kiinteistökiinnitys
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- S81/1196
- Archival record
- 4580/81
Ään
Yhtiö oli harjoittanut omistamallaan tilalla teollisuushallissa konepajatoimintaa. Teollisuushalliin oli seiniin kiinteästi kiinnitetyille kiskoille asennettu myös yhtiön omistama siltanosturi, jonka poistaminen paikaltaan oli mahdollista sanottavastikaan vahingoittamatta sitä tai teollisuushallin rakenteita. Siltanosturi oli tarkoitettu kuulumaan pysyvästi teollisuushallin varustukseen. Koska siltanosturia voitiin pitää tarpeellisena harjoitettaessa teollisuushallissa muutakin teollista ym. toimintaa, katsottiin siltanosturin kuuluvan teollisuushallirakennukseen ja siten kiinteistökiinnityksen piiriin.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Suomen Yhdyspankki Oy:n oy A:n konkurssipesää vastaan ajamasta kanteesta sekä kuultuaan Kehitysaluerahasto Oy:tä Nilsiän KO p. 20.4.1978 oli lausunut selvitetyksi, että 3.2.1977 toimitetussa julkisessa pakkohuutokaupassa oli pankin hakemuksesta myyty konkurssipesään kuuluva Sisälän tila Kaavin kunnassa, ja tilalla sijaitseva teollisuushalli. Hallin kuuluva siltanosturi, jonka omistusoikeudesta oli tuolloin ollut Kaavin kunnan ja konkurssipesän välillä riita Nilsiän KO:ssa, oli riidan johdosta jätetty myymättä mainitussa pakkohuutokaupassa. Pankki oli valvonut mainitussa pakkohuutokaupassa oy A:n pankille panttaamien kiinnitettyjen velkakirjojen nojalla haltijavelkakirjojen enimmäismäärän 460 511,12 markkaa. Kun pakkohuutokaupassa oli pankille kertynyt vain 440 000 markkaa, pankin saatavista oli jäänyt kiinteistökiinnityksen nojalla kattamatta 20 511,12 markkaa. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että edellä mainitussa siltanosturin omistusoikeutta koskevassa riidassa KO oli 24.3.1977 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellään katsonut siltanosturin kuuluvan teollisuushallin tarpeistoon ja siirtyneen sellaisen Kaavin kunnan ja oy A:n välisessä tilan ja teollisuushallin 17.11.1975 tehdyssä kaupassa oy A:n omistukseen. Kaavin kunta oli 9.6.1977 tehdyllä kaupalla ostanut siltanosturin takaisin konkurssipesältä 66 000 markan kauppahinnasta.
Tämän jälkeen oli Suomen Yhdyspankki Oy:n ja konkurssipesän välille tullut riitaa siitä, kuuluiko po. siltanosturi kiinteistö- vai irtaimistokiinnityksen piiriin. Konkurssipesän käsityksen mukaan siltanosturista saadut varat tulisi tilittää Kehitysaluerahasto Oy:lle, jonka saatavien vakuudeksi oli 10.2.1975 vahvistettu irtaimistokiinnitys mainitulla tilalla sijaitsevassa teollisuushallissa oleviin koneisiin, johtoihin, kalustoon, työaseisiin, käyttövälineisiin, raaka- ja tarveaineisiin ja täysi- ja puolivalmisteisiin, kun taas pankki katsoi sillä kiinteistökiinnityksen haltijana olevan oikeus siltanosturista saatuihin varoihin.
KO oli katsonut selvitetyksi, että edellä mainittu siltanosturi, joka oli asennettu teollisuushalliin kiinteästi alunperin rakennetulle nosturiradalle, oli hankittu yksinomaan teollisuushallissa harjoitettavaa konepajatoimintaa varten, minkä vuoksi nosturi kuului teollisuushallin tarpeistoon ja siten kiinteistön yhteyteen sen tarpeistona.
Edellä mainituilla perusteilla KO, ottaen huomioon irtaimistokiinnityslain 3 §:stä ilmenevän oikeusohjeen, oli vahvistanut, että Suomen Yhdyspankki Oy:llä oli kiinteistökiinnityksen haltijana oikeus siltanosturista saatuihin varoihin siltä osin kuin pankin saatavia oli jäänyt 3.2.1977 toimitetussa pakkohuutokaupassa kattamatta eli 20 511 markkaa 12 penniä, että siltanosturi ei kuulunut 10.2.1975 vahvistetun irtaimistokiinnityksen alaiseen omaisuuteen ja että Kehitysaluerahasto Oy:llä ei ollut irtaimistokiinnityksen haltijana oikeutta siltanosturista saatuihin varoihin, sekä velvoittanut oy A:n konkurssipesän suorittamaan Suomen Yhdyspankki Oy:lle mainitut 20 511 markkaa 12 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 10.3.1978 lukien ja korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut jutussa 1 500 markalla.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, t. 21.8.1980 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan ja velvoittanut konkurssipesän maksamaan pankille korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 300 markkaa.
Pyytäen valituslupaa konkurssipesä haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja pankki antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja totesi, että Kaavin kunta oli keväällä 1974 rakennuttanut omistamalleen Sisälän tilalle kysymyksessä olevan teollisuushallin teollisen toiminnan harjoittamista varten. Tuolloin oli erityisesti otettu huomioon konepajateollisuus, koska kunta oli 11.12.1973 tehnyt eräiden henkilöiden kanssa esisopimuksen, jonka mukaan noiden henkilöiden toimesta perustettava osakeyhtiö sitoutui perustamaan teollisuushalliin konepajan. "joka valmistaa erilaisia metallialan laitteita ja suorittaa korjauksia ym. konepajatoimintaan liittyviä töitä". Teollisuushallia voitiin kuitenkin tarkoituksenmukaisella tavalla käyttää myös muuhun teollisuustuotantoon. Kunta oli 4.2.1975 vuokrannut teollisuushallikiinteistön perustetulle oy A:lle ja sittemmin 17.11.1975 myynyt sen yhtiölle. Teollisuushallin valmistuttua kunta oli heinäkuussa 1974 hankkinut sinne kanteessa tarkoitetun siltanosturin. Teollisuushallin sisäpuolelle oli sen pitkiin seiniin asennettua nosturia varten kiinteät kiskot, joiden varassa nosturipalkkia voitiin hallin yläosan vapaassa tilassa siirtää hallin pituussuunnassa. Palkkiin oli sijoitettu nostolaite, jota voitiin siirtää palkin eri kohtiin hallin poikittaissuunnassa. Nosturin kokonaispaino oli ilmoitettu noin kahdeksi tonniksi ja se voitiin nostaa pois radaltaan. Nosturin poistaminen paikaltaan oli mahdollista sanottavastikaan vahingoittamatta sitä tai teollisuushallin rakenteita. Kiskot oli asennettu jo hallia rakennettaessa. Asiassa ilmenneistä seikoista päätellen siltanosturi oli tarkoitettu kuulumaan pysyvästi teollisuushallin varustukseen. Sitä voitiin pitää tarpeellisena myös harjoitettaessa teollisuushallissa muuta teollista toimintaa kuin konepajateollisuutta ja harjoitettaessa määrättyä muunlaistakin toimintaa esimerkiksi varastointia.
KKO katsoi, että kerrotuissa teollisuushalliin sijoitettu siltanosturi oli kuulunut teollisuushallirakennukseen. Kanteessa tarkoitettu 10.2.1975 teollisuushallissa olleeseen oy A:n teollisuusirtaimistoon vahvistettu irtaimistokiinnitys ei alkuaankaan ollut koskenut siltanosturia. Kun sittemmin kiinteistö ja siltanosturi oli HO:n tuomiossa kerrotuin tavoin myyty erikseen eikä Suomen Yhdyspankki Oy ollut kiinteistön pakkohuutokaupassa saanut täyttä suoritusta saatavastaan, pankilla oli kiinteistöön vahvistetun kiinnityksen haltijana oikeus saada puuttumaan jääneet 20 511 markkaa 12 penniä konkurssipesälle tulleesta siltanosturin kauppahinnasta. Sen vuoksi KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta. Konkurssipesä velvoitettiin suorittamaan pankille korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 700 markkaa.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ylimääräinen oikeusneuvos Setälä: tutkin jutun. Kaavin kunta on keväällä 1974 rakennuttanut omistamalleen Sisälän tilalle kysymyksessä olevan teollisuushallin teollisen toiminnan harjoittamista varten. Tuolloin on erityisesti otettu huomioon konepajateollisuus, koska kunta oli 11.12.1973 tehnyt eräiden henkilöiden kanssa esisopimuksen, jonka mukaan noiden henkilöiden toimesta perustettava osakeyhtiö sitoutui perustamaan teollisuushalliin konepajan, "joka valmistaa erilaisia metallialan laitteita ja suorittaa korjauksia ym. konepajatoimintaan liittyviä töitä". Teollisuushallia voidaan kuitenkin tarkoituksenmukaisella tavalla käyttää myös muuhun teollisuustuotantoon. Kunta on 4.2.1975 vuokrannut teollisuushallikiinteistön perustetulle oy A:lle ja sittemmin 17.11.1975 myynyt sen yhtiölle.
Teollisuushallin valmistuttua kunta on heinäkuussa 1974 hankkinut sinne kanteessa tarkoitetun siltanosturin. Teollisuushallin sisäpuolelle on sen pitkiin seiniin asennettu nosturia varten kiinteät kiskot, joiden varassa nosturipalkkia voidaan hallin yläosan vapaassa tilassa siirtää hallin pituussuunnassa. Palkkiin on sijoitettu nostolaite, jota voidaan siirtää palkin eri kohtiin hallin poikittaissuunnassa. Siltanosturin kokonaispaino on ilmoitettu noin 2 tonniksi ja se voidaan nostaa pois radaltaan. Siltanosturin poistaminen paikaltaan on mahdollista vahingoittamatta sitä tai teollisuushallin rakenteita. Kiskot on asennettu jo hallia rakennettaessa. Asiassa ilmenneistä seikoista päätellen siltanosturi on tarkoitettu kuuluumaan pysyvästi teollisuushallin varustukseen. Teollisuushallissa voidaan kuitenkin harjoittaa erilaista teollista tai muutakin toimintaa, missä siltanosturia ei tarvita. Siltanosturi ei siten ole välttämätön teollisuushallin käytön kannalta vaan ainoastaan eräissä siellä mahdollisesti harjoitettavissa tuotanto- ja varastoimistöissä.
Näillä perusteilla katson, ettei siltanosturi ole kuulunut teollisuushallirakennukseen ja ettei Suomen Yhdyspankki Oy:llä kiinteistökiinnityksen haltijana ole oikeutta siltanosturin myynnistä konkurssipesälle tulleisiin varoihin. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen sekä vapauttaen konkurssipesän velvollisuudesta suorittaa pankille KO:n päätöksessä mainittuja 20 511 markkaa 12 penniä korkoineen ja alempien oikeuksien määräämiä oikeudenkäyntikuluja, hylätä pankin ajaman kanteen ja velvoittaa pankin suorittamaan konkurssipesälle sillä KO:ssa olleista kuluista 1 500 markkaa.
Oikeusneuvos af Hällström oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Setälä.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson sekä oikeusneuvokset Mälkki ja Portin