KKO:1982-II-74
- Keywords
- Lakiosa
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- S 81/183
- Archival record
- 4826/81
Perittävä oli myydessään puolisonsa kanssa pojalleen tilansa irtaimistoineen tarkoittanut saada tilalle työnsä jatkajan sekä turvata omat ja vaimonsa vanhuudenpäivät. Perittävän ei katsottu, luovutetun omaisuuden arvon ja siitä suoritettavan vastikkeen välisestä epäsuhteesta huolimatta, tarkoittaneen suosia poikaansa lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A ja B olivat veljelleen C:lle 11.1.1978 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Rantasalmen KO:ssa lausuneet, että heidän isänsä, 16.1.1977 kuollut D oli heidän äitinsä E:n kanssa 31.12.1971 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt omistamansa tilat Ratolampi RN:o 2:6, Myllyhaka RN:o 2:13, Myllyhaka RN:o 2:26, Multamäki RN:o 1:11 ja Multasuo RN:o 2:15, kaikki tilat Rantasalmen kunnan Repomäen kylässä, asunto- ja maatalousirtaimistoineen C:lle. Kauppahinta oli sovittu maksettavaksi siten, että ostaja antoi myyjille elinikäisen eläkkeen, johon kuului asunto valoineen ja lämpöineen Ratolammen tilalla, valmistettu ruoka sekä tarpeellinen puhtaus ja sairaanhoito, minkä lisäksi C otti vastattavakseen tiloihin kiinnitetyt lainat yhteensä 17 484,26 markkaa ja suoritti A:lle 10 000 markkaa ja B:lle 8 000 markkaa 31.12.1972 mennessä. Vielä ostajan tuli, elleivät myyjät halunneet nauttia eläkettään Ratolammen tilalla, suorittaa eläke-etujen vastikkeena myyjille yhteisesti 300 markkaa kuukaudessa ja toisen myyjistä kuoltua jälkeenjääneelle 200 markkaa kuukaudessa. Rahana suoritettava eläke-etujen vastike oli sidottu elinkustannusindeksiin lähtökohtana indeksiluku 31.12.1971. Kauppakirjan ehtojen mukaan maatalousirtaimiston osuus kauppahinnasta oli 8 000 markkaa ja asuntoirtaimiston osuus 200 markkaa. D:n jälkeen 5.3.1977 toimitetussa perunkirjoituksessa oli lesken ja kuolinpesän varojen todettu velkojen ja poistojen vähentämisen jälkeen olleen yhteensä 7 313,83 markkaa. Kun D:n luovuttaman omaisuuden arvoksi oli katsottava ainakin 172 500 markkaa ja luovutuksella oli tarkoitettu suosia C:tä muiden lakiosaan oikeutettujen perillisten vahingoksi, A ja B olivat vaatineet, että C velvoitettaisiin suorittamaan, lakiosan täydennyksenä A:lle 24 856 ja B:lle 24 796 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen.
C oli vastustanut kannetta ja lausunut, ettei sanotulla kaupalla ollut tarkoitettu suosia häntä lakiosaan oikeutettujen sisarustensa vahingoksi, vaan vanhempien tarkoitus oli ollut jättää hänelle tilan paikkakunnalla tavanomaista menettelyä käyttäen kohtuullisesta hinnasta maanviljelyksen jatkamiseksi, minkä vuoksi kauppakirjassa oli myös määrätty maksettavaksi sisarosuuksia.
KO p. 29.8.1978 oli katsonut jääneen näyttämättä, että 16.1.1977 kuollut D myydessään 31.12.1971 vahvistetulla kauppakirjalla ko. tilat pojalleen C:lle olisi tahtonut suosia tätä toisten lakiosaan oikeutettujen perillistensä A:n ja B:n vahingoksi, vaan että kaupan tarkoituksena oli ollut maanviljelijän ammatin siirtäminen seuraavalle sukupolvelle ja suoritettua kauppahintaa oli olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vastaavissa kaupoissa paikkakunnalla yleisesti käytettynä ja hyväksyttävänä. Sen vuoksi KO oli hylännyt kanteen.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, t. 30.12.1980 oli katsonut, että ko. kauppakirjalla luovutetun omaisuuden arvona oli kaupantekohetkellä pidettävä 130 000 markkaa ja vastikkeiden arvona, kun kauppahintaan sisältyvän eläkkeen arvoksi katsottiin 27 800 markkaa, yhteensä 63 284,26 markkaa. Koska luovutetun omaisuuden arvon ja siitä suoritettavan vastikkeen välillä vallitsevasta kerrotusta epäsuhteesta huolimatta D:n olosuhteet huomioon ottaen, kaupan tehdessään ei kuitenkaan voitu katsoa ilmeisesti tarkoittaneen suosia C:tä A:n ja B:n vahingoksi, HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A ja B hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja C antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja katsoi, että D oli kaupan tehdessään tarkoittanut sillä saada tiloille työnsä jatkajan sekä turvata omat ja vaimonsa vanhuudenpäivät. Sen vuoksi ja huomioon ottaen olosuhteet muutenkin ei hän HO:n toteamasta luovutetun omaisuuden ja siitä suoritettavan vastikkeen välillä vallitsevasta epäsuhteesta huolimatta ollut ilmeisesti tarkoittanut suosia C:tä A:n ja B:n vahingoksi. Sen vuoksi KKO ei muuttanut HO:n tuomion lopputulosta. Asian laadun vuoksi C sai pitää hänellä olleet vastauskulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Jalanko, Ådahl ja Pirkko Surakka sekä ylimääräinen oikeusneuvos Pentti Surakka