KKO:1982-II-51
- Keywords
- Avioliittolaki, Puolison elatusvelvollisuus, Lapsen elatus, Vanhemman elatusvelvollisuus, Ulosottolaki, Elatusaputuomion täytäntöönpano
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- S 81/520
- Archival record
- 292
AL 46 §:n mukainen puolison elatusvelvollisuus oli ensisijainen verrattuna lapsen elatuksesta annetun lain mukaiseen vanhemman elatusvelvollisuuteen. Tuomio, jolla toinen vanhemmista oli velvoitettu suorittamaan lapselle elatusapua, menetti sen vuoksi täytäntöönpanokelpoisuutensa lapsen solmiessa tuomioon perustuvan elatusvelvollisuuden kestäessä avioliiton.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Porin kaupunginvouti oli 11.1.1980 tekemällään päätöksellä jättänyt ulosmittaamatta A:lle hänen isältään B:ltä tulevan, Turun HO:n 23.12.1977 antamaan tuomioon perustuvan, kuukausittain etukäteen maksettavaksi määrätyn, korotuksineen 263 markan suuruisen elatusavun. Ulosottomies oli katsonut, ettei elatusapu enää erääntynyt, koska A oli solminut avioliiton 22.9.1979 ja lapsen ja vanhempien välinen huolto- ja holhoussuhde oli katkennut lapsen tultua avioliiton solmimisen kautta täysivaltaiseksi.
Tyytymättömänä ulosottomiehen ratkaisuun A oli kannellut asiasta Porin maistraatille.
Kuultuaan ulosottomiestä ja varattuaan B:lle tilaisuuden antaa vastineensa tämän kuitenkaan käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, maistraatti p. 29.7.1980 oli ulosottolain 1 luvun 12 §:n nojalla tutkinut asian ja katsonut jääneen näyttämättä, että kaupunginvouti olisi menetellyt virheellisesti, minkä vuoksi maistraatti oli hylännyt kantelun aiheettomana ja katsonut, ettei tapaus antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin maistraatin taholta.
Turun HO, jolta A oli hakenut muutosta maistraatin päätökseen p. 30.4.1981 oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa maistraatin päätöstä.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n päätökseen ja B antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Lupa myönnettiin. Kaupunginvoudille varattiin tilaisuus antaa selitys, mutta hän ei sitä antanut.
KKO p. tutki asian.
Kun 28.5.1962 syntynyt A, jolle hänen isänsä B oli velvoitettu suorittamaan elatusapua, oli 22.9.1979 solminut avioliiton, hänelle oli tullut myös avioliittolain 46 §:ssä säädetty oikeus saada elatusta puolisoltaan.
Laissa ei ollut säännöksiä siitä, miten elatukseen tällä tavoin velvollisten aviopuolison ja vanhemman samanaikainen elatusvastuu toteutetaan enempää kuin siitäkään, miten heidän keskinäinen vastuuvelvollisuutensa määräytyy. Avioliittolain mukainen puolison velvollisuus huolehtia toisen puolison elatuksesta alkoi avioliiton solmimisesta kestäen koko avioliiton ajan ja jatkui tarvittaessa vielä avioliiton purkautumisen jälkeenkin. Lapsen elatuksesta annetun lain mukainen elatusvelvollisuus kesti vain määrätyn ajan laista ilmenevin rajoituksin ja täydennyksin päättyen säännönmukaisesti lapsen tullessa täysi-ikäiseksi ja samalla täysivaltaiseksi. Jo näistä syistä oli katsottava, että kun lapsi, jolla oi oikeus saada vanhemmiltaan elatusta, solmi avioliiton ja tuli samalla täysivaltaiseksi, vanhempien elatusvelvollisuus muuttui aviopuolison elatusvelvollisuuteen nähden toissijaiseksi. Vanhemman lapselle suoritettavaa elatusapua koskevan tuomion täytäntöönpanokelpoisuus lapsen mentyä tuomion antamisen jälkeen avioliittoon edellyttäisi avioliiton solmimisen jälkeen erääntyneiden elatusapuerien osalta, että ulosottoviranomaisella olisi oikeus todeta lapsen aviopuoliso kykenemättömäksi täyttämään avioliittolain mukainen elatusvelvollisuutensa. Mainitunlainen tuomio ei kuitenkaan koskenut sanottua aviopuolisoa eikä ulosottoviranomaisen toimivaltaan tuollaisen tuomion täytäntöönpanijana lain mukaan kuulunut sen kysymyksen tutkiminen ja ratkaiseminen kykenikö ensisijaisesti elatusvelvolliseksi joutunut puoliso huolehtimaan puolisonsa elatuksesta.
Näillä perusteilla KKO päätyi siihen tulokseen, että tuomio, jolla jompikumpi vanhemmista on velvoitettu suorittamaan lapselleen elatusapua, menetti täytäntöönpanokelpoisuutensa lapsen solmiessa avioliiton tuomiossa tarkoitetun elatusvelvollisuuden kestäessä. Puheena oleva tuomio ei siten ollut ollut 22.9.1979 jälkeen maksettaviksi erääntyneiden elatusapuerien osalta pantavissa täytäntöön.
Mainituilla perusteilla KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta. Asian laatuun nähden B sai pitää kulunsa vastauksen antamisesta vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Hämäläinen, Riihelä ja af Hällström sekä ylimääräinen oikeusneuvos Paasikoski