16.4.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asianajaja S oli Helsingin RO:ssa asianomistajana lausunut, että A ja B olivat 1.6.1975 Helsingissä painetussa X-sanomalehdessä otsikolla "Kemijokivarren elämää sähkön palveluksessa" julkaistussa artikkelissa, A lehden päätoimittajana ja B artikkelin kirjoittajana kertoneet, että erään järven säännöstelyhaitoista riideltäessä eräs rovaniemeläinen tuomari oli hankkinut lehti-ilmoituksella 300 asiakasta sekä, tehtyään heidän puolestaan yhteisen valituskirjelmän, laskuttanut kirjelmästä jokaiselta asiakkaalta 350 markkaa eli yhteensä 105 000 markkaa. Tällä menettelyllään A ja B olivat vastoin parempaa tietoaan väittäneet S:n, jonka henkilöllisyys, huomioon ottaen lehden julkaiseman jutun laajuus, harvinaisuus ja erityisesti paikallinen suurimerkityksisyys, oli katsottava kirjoituksessa yksilöidyn ja jota kirjoitus niin ollen tarkoitti, syyllistyneen tekoon, joka voi saattaa S:n halveksimisen alaiseksi sekä haitata hänen elinkeinoaan ja menestystään.

Sen vuoksi S oli rikoslain 27 luvun 1 §:n nojalla vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista rangaistukseen painotuotteen kautta vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta sekä A:n, B:n ja oy C:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 50 000, taloudellisesta menetyksestä 200 000 ja kunnianloukkauksesta 30 000 markkaa, kaikki määrät 6 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien, sekä lisäksi korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa.

Kuultuaan A:ta ja B:tä rangaistus- ja korvausvaatimuksista sekä oy C:tä korvausvaatimuksista RO, jossa virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta rikoslain 27 luvun 2 §:n nojalla, p. 30.8.1977 oli lausunut selvitetyn, että oy C:n julkaiseman ko. sanomalehden 1.6.1975 ilmestyneessä numerossa oli ollut B:n laatimaan kirjoitussarjaan "Kemijokivarren elämää sähkön varjossa" kuulunut artikkeli, jossa oli ollut mm. seuraava B:n kirjoitus: "Oikeusavustajien käyttämisestä asukkailla on kirveleviä kokemuksia. Erään järven säännöstelyhaitoista riideltäessä rovanniemeläinen tuomari hankki lehti-ilmoituksella 300 asiakasta ja teki heidän puolestaan yhteisen valituksen. Jokainen asiakas sai 350 mk:n laskun ja tuomari yhden kirjelmän laatimisesta 105 000 mk:n korvauksen".

Esitetyn selvityksen perusteella, kun kenenkään ei ollut osoitettu menetelleen kirjoituksessa kerrotulla tavalla, RO oli katsonut, että kirjoitus oli perustunut Rovaniemellä asianajotoimintaa harjoittaneen S:n erään vastaavanlaisen asian hoitamisesta liikkeellä olleeseen kulkupuheeseen. S oli nimittäin vuosien 1974 ja 1975 vaihteen tienoilla hoitanut korkeimmassa hallinto-oikeudessa valitusasiaa lähes 300:n, osaksi lehti-ilmoituksella saamansa asiakkaan puolesta Inarinjärven säännöstelystä aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen johdosta suoritettavia korvauksia ja toimenpiteitä koskevassa jutussa. Tuon valitusasian hoitamisesta S ei kuitenkaan ollut lainkaan laskuttanut asiakkaitaan, koska S, sitten kun useimmilla hänen asiakkaistaan oli myönnetty maksuton oikeudenkäynti ja S määrätty heidän avustajakseen, oli saanut korvauksen toimistaan valtion varoista.

Edellä kerrotun perusteella Ro oli katsonut B:n kyseisellä kirjoituksella, vaikka siinä ei ollut mainittu kysymyksessä olevaa henkilöä nimeltä, tarkoittaneen S:ää ja perättömästi väittäneen S:ää syylliseksi kerrottuun menettelyyn, joka, huomioon ottaen myös S:n kuulustuttamien todistajien kertomukset ja sen, että S:n toiminta kirjoituksen johdosta oli joutunut poliisitutkinnan kohteeksi, oli ollut sellainen, että se oli voinut saattaa S:n halveksimisen alaiseksi tahi haitata hänen elinkeinoansa tai menestystänsä. Sen sijaan RO oli katsonut jääneen näyttämättä, että B:n menettely olisi tapahtunut vastoin hänen parempaa tietoansa. Edelleen RO oli katsonut selvitetyksi, että A oli toiminut ko. lehden vastaavana päätoimittajana silloin, kun B:n kirjoitus oli julkaistu. A:n ei kuitenkaan ollut näytetty osallistuneen B:n syyksi luettuun tekoon, vaan hän oli, salliessaan B:n kirjoituksen julkaisemisen, syyllistynyt painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen.

Sen vuoksi RO oli, soveltaen B:n osalta rikoslain 27 luvun 2 §:ää ja A:n osalta painovapauslain 32 §:ää, tuominnut B:n painotuotteen kautta, ei kuitenkaan vastoin parempaa tietoa, tehdystä herjauksesta 60:een 12 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 720 markkaa ja A:n painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä 30:een 50 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 500 markkaa sekä velvoittanut heidät ja oy C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan S:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä ja kunnianloukkauksesta 3 000 markkaa ja taloudellisesta menetyksestä 5 000 markkaa, kummankin määrän 5 prosentin korkoineen 30.8.1977 lukien sekä korvaamaan S:n oikeudenkäyntikulut jutussa 13 064 markalla 22 pennillä.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi S sekä A, B ja oy C olivat saattaneet jutun, p. 11.12.1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että A:n, B:n ja oy C:n yhteisvastuullisesti S:lle taloudellisesta menetyksestä maksettavaksi tuomittu korvaus korotettiin 10 000 markaksi ro:n määräämine korkoineen.

A, B ja oy C pyysivät lupaa saada hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemuksensa, johon S vastasi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Roos: B:n osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. A:n osalta katson, kun B:n kirjoitus oli laadittu suunnitelman pohjalta ja tarkoituksin puuttua eräisiin yksilön oikeusturvaa heikentäviin epäkohtiin ja julkaistu näkyvästi, laajaa palstatilaa käyttäen, että A:lla on ollut erityinen aihe valvoa, että kirjoituksessa esitettyjä epäkohtia ei perusteettomasti luettaisi kunniaa loukkaavasti kenenkään syyksi. A ei ole näyttänyt noudattaneensa päätoimittajana B:n rikoksen estämiseksi kaikkea tällaisen kirjoituksen suhteen asianaan ollutta varovaisuutta, ja on siten laiminlyönnillään aiheuttanut S:lle vahinkoa. Huomioon ottaen vahinkoa aiheuttaneen menettelyn laadun sekä muut vahingon syntymiseen liittyneet olosuhteet, katson, että myös HO:n A:lle määräämä vahingonkorvausvelvollisuus S:lle taloudellisesta vahingosta sekä henkisestä kärsimyksestä ja kunnianloukkauksesta on kohtuullinen. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla määrään, että mainituista korvauksista saadaan myös A:lta periä vain ne määrät, joita ei saada oy C:ltä perityksi. Lisäksi velvoitan A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan S:n vastinekulut asiassa 400 markalla.

Oikeusneuvos Nybergh: olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö paitsi, että katson B:n täytyneen mieltää, että puheena oleva kirjoituksen kohta oli omiansa saattamaan S:n halveksimisen alaiseksi tahi haittaamaan hänen elinkeinoansa ja menestystään, ja B:n siten aiheuttaneen S:lle vahinkoa tahallisesti, minkä vuoksi määrään tuomitut korvausmäärät B:n ja oy C:n yhteisvastuullisesti suoritettavaksi.

Oikeusneuvos Mälkki: katson ettei A, joka vastaavan päätoimittajan tehtävissään ei ole ollut C-oy:ssä vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetun työntekijän asemassa, eivätkä myöskään B ja yhtiö ole esittäneet syytä muuttaa HO:n päätöstä. Velvoitan A:n, B:n ja yhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan S:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta olleista kuluista 400 markkaa.

Oikeusneuvos Leivonen: olen muutoin KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla paitsi että, huomioon ottaen B:n teon laadun ja hänen asemansa sekä muut olosuhteet, vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla harkitsen kohtuulliseksi alentaa B:n S:lle henkisestä kärsimyksestä ja kunnianloukkauksesta maksettavan korvauksen 1 500 markaksi sekä taloudellisesta menetyksestä maksettavan korvauksen 5 000 markaksi.