15.4.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A:n, B:n ja C:n oy D:tä vastaan ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 18.7.1978 oli lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli sähkeitse 1.9.1976 lähettänyt A:lle työtarjouksen, jonka mukaan yhtiö tarjosi Bardit-Trio nimiselle orkesterille esiintymissopimusta saman syyskuun 15 päivästä alkaen asianomaisen työehtosopimuksen mukaisin vähimmäispalkka- ja työehdoin soittopäivien lukumäärän ollessa keskimäärin 4 - 5 viikossa. Yhtiö oli pyytänyt A:lta vastausta mainittuun työtarjoukseen telexsanomana 2.9.1976 kello 12:een mennessä. A oli omasta ja Bardit-Trioon kuuluneiden muusikkojen B:n ja C:n puolesta joko samana ja tai seuraavana päivänä, esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin määräaikaan mennessä, ilmoittanut puhelimitse yhtiön myyntipäällikölle orkesterin ottavan vastaan tarjotun työn. Yhtiö oli tämän jälkeen 2.9.1976 lähettänyt A:lle uuden sähkeen, jossa yhtiö oli ilmoittanut edellä mainitun työtarjouksen olevan edelleen voimassa ja tässä viimeksi mainitussa sähkeessä pyytänyt A:lta kirjallisen vastauksen saman syyskuun 3 päivään kello 10:een mennessä. A ei ollut enää vastannut tähän uuteen sähkeeseen. A, B ja C olivat tämän jälkeen 7.10.1976 päivätyllä kirjeellä, koska yhtiö ei ollut osoittanut heille työpaikkaa, irtisanoneet A:n työkunnan etumiehenä hyväksymän, oy D:n tarjoaman työsopimuksen ja esittäneet palkkavaatimuksensa.

Riidanalaisen kysymyksen osalta, oliko ensin mainitun sähkeen ja siihen annetun vastauksen perusteella syntynyt työsopimus yhtiön ja kunkin työkunnan jäsenen välillä, RO oli katsonut lisäksi selvitetyksi, että ravintolamuusikkoja koskevan 5.3.1976 - 31.1.1977 voimassaolleen työehtosopimuksen 3 §:n mukaan työsopimus oli ollut tehtävä kirjallisesti. Todistajana kuultu henkilö oli kertonut, että mainittu määräys oli kuitenkin ollut vain ohjeellinen ja että työsopimus sanotun työehtosopimuksen voimassaoloaikana syntyi myös työtarjouksen ja siihen annetun vastauksen perusteella. Huomioon ottaen työsopimuslain 4 §:stä ilmenevän periaatteen, että työsopimus voitiin tehdä muotovapaasti sekä sen, ettei yhtiö ollut esittänyt mitään perusteita uuden 2.9.1976 päivätyn sähkeensä lähettämiseen. RO oli katsonut, että yhtiön sekä A:n ja hänen myötäpuolensa välillä oli A:n puhelimitse antaman, tarjouksen hyväksymän vastauksen perusteella syntynyt pätevä työsopimus.

Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat olleet työttöminä, A 2.8. - 21.10.1976 kaikkiaan 42 päivänä, B 18.8. - 29.10.1976 kaikkiaan 28 päivänä sekä C koko syyskuun 1976 ajan. Työsopimuslain 27 §:n mukaisesti heillä oli oikeus saada palkka kokonaisuudessaan ainakin niiltä päiviltä, jolloin heillä ei ollut muita ansiotuloja ja jolloin he olivat olleet työnantajansa käytettävissä saamatta tästä riippuvasta syystä tehdä työtä. Kun A ja hänen myötäpuolensa eivät olleet esittäneet riittävää selvitystä siitä, kuinka monta työttömyyspäivää sisältyi 15.9. alkaviksi laskettaviin työttömyysaikoihin, ja kun C:n työttömyys oli kestänyt enintään syyskuun loppuun 1976 saakka, RO oli katsonut, muun luotettavan selvityksen puuttuessa, että A, B ja C olivat oikeutetut saamaan palkan yhtiöltä, A ja B kumpikin 15 päivältä ja C 10 päivältä. Koska alan työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka oli ollut 15,22 markkaa tunnilta ja päivittäisen soittopäivän pituuden oli katsottava olleen kantajien ilmoittamat viisi tuntia, RO oli katsonut, että A:n ja hänen myötäpuoltensa ansiotulon menetyksenä päivää kohden oli pidettävä 76,10 markkaa.

Sen vuoksi ja kun A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteesta johtuvat saatavat olivat työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaisesti viivästyneet enemmänkin kuin kuusi päivää, RO oli, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut yhtiön heti suorittamaan A:lle ja B:lle, kummallekin palkkasaatavana 15 päivältä 1 141 markkaa 50 penniä ja odotusajan palkkana 456 markkaa 60 penniä eli yhteensä 1 598 markkaa 10 penniä sekä C:lle palkkasaatavana 10 päivältä 761 markkaa ja odotusajan palkkana 456 markkaa 60 penniä eli yhteensä 1 217 markkaa 60 penniä, kaikki edellä mainitut määrät 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 24.2.1978 lukien, minkä lisäksi yhtiön oli korvattava A:n ja hänen myötäpuolensa yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, vaatien A ja hänen myötäpuolensa kohdaltaan että oy D velvoitettaisiin maksamaan heille palkkaa, A:lle ja B:lle kummallekin 30 työpäiviltä 76 markan 10 pennin päiväpalkan mukaan laskettuna yhteensä 2 283 markkaa sekä C:lle 12 työpäivältä sanotun päiväpalkan mukaan 913 markkaa 20 penniä laillisine korkoineen, koska he olivat olleet sanotun määrän päiviä yhtiön käytettävissä saamatta yhtiöstä riippuvasta syystä tehdä työtä, t. 20.12.1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska A, B ja C olivat näyttäneet, huomioon ottaen että yhtiön tekemän tarjouksen mukaan työviikko käsitti vähintään neljä työpäivää, olleensa työsopimussuhteen synnyttyä työnantajan käytettävissä saamatta työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtä, A 23 työpäivän, B 27 työpäivän ja C 11 työpäivän ajan, yhtiö velvoitettiin maksamaan heille sanotuilta työpäiviltä palkkaa RO:n soveltaman laskemisperusteen mukaan A:lle 1 750 markkaa 30 penniä eli odotusajanpalkan kanssa 2 206 markkaa 90 penniä, B:lle 2 054 markkaa 70 penniä eli odotusajanpalkan kanssa 2 511 markkaa 30 penniä ja C:lle 837 markkaa 10 penniä eli odotusajanpalkan kanssa 1 293 markkaa 70 penniä, kaikki määrät RO:n päätöksessä mainittuine korkoineen.

Oy D pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. A, B ja C vastasivat hakemukseen.