26.3.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli osuuskunta B:lle ja Tuusulan kunnalle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Tuusulan KO:ssa kertonut, että osuuskunnan Tuusulan kunnan Hyrylässä Kauppatien varrella oleva liikerakennus oli rakennettu siten, että sen kattopalkit ulottuivat mainitun yleisesti liikenteeseen käytetyn yksityistien kohdalla varallisesti ajoradalle. Paikalla ei ollut rajoitettua korkeutta osoittavaa liikennemerkkiä eikä muutakaan sellaista ohjausta, joka olisi täyttänyt liikenneturvallisuuden vaatimukset. A:n omistama Mercedes Benz-merkkinen kuorma-auto oli 14.6.1976 sitä Kauppatiellä kuljetettaessa törmännyt edellä mainittuihin kattopalkkeihin ja vaurioitunut. A:lle oli aiheutunut vahinkoa kuorma-auton rungon korjauksesta 3 235 markkaa 46 penniä, kuljetuskorin korjauksesta 2 900 markkaa, käyttöhyödyn menetyksestä 11 päivältä 121 markan mukaan päivältä laskien 1 331 markkaa sekä kuorma-auton hinauksesta korjaamoon 700 markkaa ja noutamisesta sieltä 300 markkaa eli yhteensä 8 466 markkaa 46 penniä. Koska Kauppatie oli 16.10.1971 lukien lakannut olemasta yleinen tie ja muuttunut yksityistieksi, Tuusulan kunta oli yksityistielain 3 §:n 3 momentin mukaan tullut velvolliseksi huolehtimaan tienpidosta ja tosiasiallisesti myös ryhtynyt Kauppatietä ylläpitämään. Osuuskunta B taas oli liikenteelle vaaralliseksi osoittautuneen rakennuksen omistaja. Kun molemmat niin ollen olivat vastuussa aiheutuneesta vahingosta, A oli vaatinut osuuskunnan ja Tuusulan kunnan velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan kerrotut vahingot yhteensä 8 466 markkaa 46 penniä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.

Osuuskunnan ja kunnan vastustettua kannetta KO p. 26.8.1977 oli lausunut selvitetyksi, että autonkuljettaja L:n kuljettama, A:n omistama umpikuorma-auto oli 14.6.1976 Tuusulan kunnan Hyrylän kylässä viereisten kiinteistöjen omistajien luvalla yleiseen liikenteeseen käytetyllä, Kauppatie nimisellä, oikeudesta entiseen tiealueeseen annetun lain 1 §:n tarkoittamalla alueella osuuskunta B:n kaupan kohdalla olevalle pysäköintialueelle samanaikaisesti kääntymässä ollutta henkilöautoa väistäessään törmännyt mainitun kaupan sisäänkäynnin yläpuolella oleviin rakennusluvan mukaisiin suojakatoksen tukipalkkeihin, jotka ulottuivat noin 50 senttimetriä korotetun jalkakäytävän reunan ulkopuolelle, mutta jääneet näyttämättä, että Tuusulan kunta, joka ei ollut tehnyt sopimusta kyseisen yleisenä tienä lakkautetun, yksityistieksi jääneen tien pidosta, vaikka olikin tosiasiallisesti suorittanut auraustyötä tai tien varrella rakennusluvan mukaisen liikerakennuksen omistava ja sitä hallitseva osuuskunta B olisivat tahallisesti tai tuottamuksellisesti myötävaikuttaneet vahingon syntyyn. Sen vuoksi KO oli hylännyt kanteen. Koska oikeudenkäyntiin oli asian sekavuuden vuoksi ollut perusteltua aihetta, saivat asianosaiset kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, t. 27.12.1978 oli katsonut selvitetyksi, että kanteessa mainittu Kauppatie oli liikenneministeriön, tuolloin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, päätöksellä yleisistä teistä annetun lain 35 §:n 2 momentin mukaisesti lakannut olemasta yleinen tie ja että tietä oli sen jälkeen edelleen käytetty yleiseen liikenteeseen. Ko. paikalla oli tällöin sattunut useita liikennevaurioita, joissa ajoneuvo oli törmännyt osuuskunta B:n liikerakennuksen ajoradalle ulottuvan jalkakäytävän katoksen kannatinpalkkeihin ajoneuvon ja katoksen vaurioituessa. Kunta oli käytännössä huolehtinut Kaupintien kunnossapidosta ja sen toimesta ko. paikalle oli asetettu pysähtymiskieltoa osoittava liikennemerkki. Osuuskunta oli ollut tietoinen katoksen rakenteen yleiselle liikenteelle aiheuttamasta vaarasta. Niin ollen sekä kunnan tosiasiallisena tienpitäjänä ja osuuskunnan rakennuksen omistajana olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin varalliseksi osoittautuneen katosta kapeamman jalkakäytävän levittämiseksi tai ainakin asianmukaisen liikennemerkin asettamiseksi paikalle tai muutoin ilmoittaa vaarasta tienkäyttäjille. Näillä perusteilla ja kun ei ollut näytetty kuorma-auton kuljettajan mainitussa tilaisuudessa menetelleen liikennesääntöjen vastaisesti tai muutoinkaan varomattomasti, HO oli, kumoten KO:n päätöksen, velvoittanut osuuskunnan ja Tuusulan kunnan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi törmäyksessä kuorma-autolle aiheutuneesta vahingosta vaaditut 8 466 markkaa 46 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 18.10.1976 lukien ja hänellä KO:ssa olleista kuluista 3 500 markkaa.

Osuuskunta B ja Tuusulan kunta pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. A vastasi hakemuksiin.