KKO:1982-II-110
- Keywords
- Takaisinsaanti konkurssipesään, Epätavallinen maksuväline
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- R 79/393
- Archival record
- 3340/81
Erään rakennustyön pääurakoitsija A oli viimeisten 60 päivän aikana ennen konkurssinsa alkua valtuuttanut aliurakoitsijansa B:n nostamaan puolestaan valtuutuksen aikana pääurakkasopimuksen maksuerätaulukon mukaan jo maksettavaksi erääntyneen saatavansa rakennuttajalta ja pitämään siten saamansa rahat A:lta olevien erääntyneiden aliurakkasaataviensa maksuna. Näin rahassa suoritettujen maksujen ei katsottu tapahtuneen epätavallisia maksuvälineitä käyttäen.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kommandiittiyhtiö A:n konkurssipesä oli 9.12.1977 tiedoksi annetun haasteen nojalla kanteessaan Turun RO:ssa lausunut, että yhtiö A, joka oli asetettu konkurssiin 16.5.1977 ja jossa konkursissa valvonta oli toimitettu 13.9.1977, oli pääurakoitsijana suorittanut Turun Autokatsastusaseman rakentamistyön. Kommandiittiyhtiö B oli aliurakoitsijana suorittanut katsastusaseman sähkötyöt. Osa alaurakasta johtuneesta saamisesta oli suoritettu siten, että yhtiö A oli antanut valtakirjan suorituksen saamiseksi suoraan rakennuttajalta pääurakan maksueristä, nimittäin 7.3.1977 päivätyn valtakirjan, jolla oli samana päivänä nostettu varoja 82 000 markkaa, 14.3.1977 päivätyn valtakirjan, jolla oli 14.4.1977 nostettu varoja 20 360 markkaa, ja 3.5.1977 päivätyn valtakirjan, jolla oli samana päivänä nostettu varoja 50 900 markkaa. Sen vuoksi ja kun sopimukset ko. saatavien suorittamisesta, joista ensimmäinen oli tehty vähemmän kuin 6 kuukautta ennen konkurssin alkua ja kaksi viimeksi mainittua vähemmän kuin 60 päivää ennen konkurssin alkua, oli tehty tarkoituksin loukata yhtiö A:n muiden velkojien oikeutta ja heidän vahingokseen sekä maksut olivat tapahtuneet sijaissuorituksin ja velallisen ammattiin nähden epätavallisia maksuvälineitä käyttäen, konkurssipesä oli vaatinut, että sanotut suoritukset määrättiin peräytettäväksi konkurssipesään sekä että yhtiö B ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies Olavi B velvoitettaisiin siten yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle 153 260 markkaa 6 prosentin korkoineen kunkin suorituserän maksupäivästä.
Edelleen RO oli, katsonut, että kaikki edellä selostetut kolme suoritusta olivat tapahtuneet sijaissuorituksin yhtiö A:n toimialaan nähden epätavallisia maksuvälineitä käyttäen ja että oli jäänyt näyttämättä, että yhtiöt A ja B olisivat edellä selostetusta maksutavasta ja valtakirjojen antamisesta sopiessaan tehneet yhtiö A:lla rakennushallitukselta olevien urakkasumman eristä konkurssissäännön 46 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitetun myynti-, vaihto- tai vuokrasopimukseen rinnastettavan sopimuksen, joka oli tarkoittanut velkojain oikeuden loukkaamista.
Tämän vuoksi RO oli, hyläten kanteen enemmälti lakiin perustumattomana, konkurssisäännön 46 §:n 1 momentin d kohdan nojalla julistanut edellä mainitut, viimeisinä kuutenakymmenenä päivänä ennen konkurssin alkua tapahtuneet maksut, yhteensä 71 260 markkaa, perääntyneiksi sekä velvoittanut yhtiö B:n ja Olavi B:n yhteisvastuullisesti palauttamaan yhtiö A:n konkurssipesälle sanotut 71 260 markkaa 6 prosentin vuotuisine korkoineen laskettuna 20 360 markalle 14.4.1977 lukien ja 50 900 markalle 3.5.1977 lukien sekä suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2 600 markkaa.
Koska yhtiö B:tä vastaan po. kannetta ei ollut nostettu niin ajoissa, että se olisi voinut ilmoittautua valvontapäivänä, RO oli konkurssisäännön 48 §:n nojalla määrännyt, että yhtiö B:n oli, jos se tahtoi tuota oikeutta käyttää, RO:ssa valvottava ko. saatavansa yhtiö A:n konkurssissa viimeistään 28.11.1978. Jos yhtiö B:n saatava vahvistettaisiin maksettavaksi ja pesästä oli jo jaettu varoja konkurssivelkojille, yhtiö sai siitä, mitä sen tämän päätöksen perusteella oli palautettava konkurssipesään, vähentää, mitä se olisi saanut nostaa jako-osuutena, jos se olisi valvonut saatavansa paikalletulopäivänä.
Turun HO, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, t. 19.1.1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
Kommandiittiyhtiö A:n konkurssipesä sekä Kommandiittiyhtiö B ja Olavi B pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Yhtiö B ja Olavi B vastasivat konkurssipesän hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. Kommandiittiyhtiö A oli valtuuttanut Kommandiittiyhtiö B:n nostamaan yhtiö A:n puolesta rakennushallitukselta pääurakkasopimuksen maksuerätaulukon mukaan jo maksettaviksi erääntyneet 20 360 ja 50 900 markkaa ja pitämään siten saamansa rahat yhtiö A:lta olevien erääntyneiden aliurakkasaataviensa maksuna. Näin rahassa suoritettu yhtiö A:n velkojen maksu yhtiö B:lle ei siis ollut tapahtunut epätavallisia maksuvälineitä käyttäen. Sen vuoksi KKO, muuttaen HO:n tuomiota, hylkäsi kanteen myös 14.4. ja 3.5.1977 tapahtuneiden maksujen osalta ja vapautti yhtiö B:n ja Olavi B:n kaikesta jutussa määrätystä maksuvelvollisuudesta. Muilta osin HO:n tuomio jäi pysyväksi. Asian laadun vuoksi yhtiö B:n ja Olavi B:n oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner, Nybergh ja Lehtonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Roos