24.6.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Lapuan KO:ssa lausunut, että A oli

1) 20.4.1978 Lapualla mennyt K:n asunnolle ja päästyään sisälle asuntoon käynyt K:hon käsiksi ja väkivalloin yrittänyt pakottaa tämän kanssaan sukupuoliyhteyteen,

2) 10.6.1978 noin kello 1:n aikaan samassa kaupungissa käynyt käsiksi yksinään tiellä kävelemään L:ään ja yrittänyt väkivalloin pakottaa tämän kanssaan sukupuoliyhteyteen,

3) 7. - 8.11.1979 Isossakyrössä kaksi eri kertaa pakottanut surmaamisella uhaten ja kurkusta kuristamalla sekä muutakin ruumiillista väkivaltaa käyttäen M:n kanssaan sukupuoliyhteyteen sekä

4) 6.12.1979 noin kello 23:n aikaan Lapualla käynyt käsiksi yksinään kadulla kävelevään N:ään ja väkivalloin vienyt hänet pois kadulta sekä pahoinpitelemällä ja uhkauksilla, joissa oli ollut pakottava vaara tarjolla, yrittänyt pakottaa N:n kanssaan sukupuoliyhteyteen tämän saadessa vammoja päähänsä ja kaulaansa.

Koska rikollisen toiminnan jatkuvuuden vuoksi A:n tekojen oli katsottava olevan vaarana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja erittäin tärkeä yleinen etu siten vaati syytteen ajamista myös 1 ja 2 kohdan tekojen osalta asianomistajien K:n ja L:n tahdosta riippumatta, virallinen syyttäjä oli vaatinut, että A tuomittaisiin rangaistukseen 1, 2 ja 4 kohdassa mainituista väkisinmakaamisen yrityksestä ja 3 kohdassa kerrotusta jatketusta väkisinmakaamisesta.

Asianomistajina oli jutussa kuultu K:ta, L:ää ja M:ää sekä N:ää ja hänen holhoojansa. M ja N olivat yhtyneet syytteeseen sekä he ja L vaatineet erinäisiä korvauksia.

A:ta oli kuultu häneen kohdistetuista vaatimuksista, jolloin hän oli syytettä kiistämättä katsonut, ettei virallisella syyttäjällä ollut oikeutta syyttää 1 ja 2 kohdassa mainituista rikoksista, koska K ja K eivät olleet kohdaltaan ilmoittaneet niitä syytteeseen pantaviksi eikä erittäin tärkeä yleinen etukaan vaatinut syytteen nostamista.

KO p. 9.1.1980 oli virallisen syyttäjän syyteoikeuden osalta todennut, että A:n oli ilmoitettu toistuvasti lyhyen ajan kuluessa syyllistyneen siveellisyysrikoksiin ja että kaikkien tietoon tulleitten tapausten selvittäminen oli tarpeen yleiselle turvallisuudelle aiheutetun vaaran tutkimiseksi. Tämän vuoksi KO oli katsonut, että yleinen etu vaati syytteen tutkimista 1 ja 2 kohdan osalta, vaikka asianomistajat eivät näiden kohtien rikoksia olleetkaan ilmoittaneet pantaviksi syytteeseen. Ottaessaan näin ollen jutun kokonaisuudessaan tutkittavakseen KO oli katsonut selvitetyksi, että A oli

1) 20.4.1978 Lapualla erehdyttäen K:n päästämään hänet sisälle asuntoonsa käynyt tähän käsiksi ja väkivaltaa käyttäen yrittänyt pakottaa K:n kanssaan sukupuoliyhteyteen,

2) 10.6.1978 kello 1:n aikoihin samassa kaupungissa käynyt takaapäin käsiksi yksinään kävelytiellä kulkeneeseen L:ään ja yrittänyt väkivaltaisella pitelemisellä ja uhkauksilla pakottaa L:n kanssaan sukupuoliyhteyteen,

3) 8.11.1979 vastaisena yönä Isossakyrössä löyttäytynyt eräästä ravintolasta poistuneen M:n seuraan ja matkan aikana käynyt M:ää takaapäin kiinni sekä surmaamisella uhaten, kiinni pitäen ja osaksi kantaen kuljettanut tämän kylän keskustassa erään rakennuksen taakse, jossa hän oli, ilmoittaen hänellä olevan puukon, uhkauksilla ja väkivaltaisella pitelemisellä pakottanut M:n nurmikolla kanssaan sukupuoliyhteyteen sekä kuljetettuaan kiinni pitäen ja pakoon yrittäneen M:n kiinni juosten takaisin ravintolan luokse palannut hänen kanssaan mainitun talon luo ja jälleen raahannut M:n talon taakse nurmikolle, jossa hän oli, riistettyään M:ltä alaruumiista vaatteet, uudelleen väkisinmaannut tämän pitäen vielä senkin jälkeen M:ää vallassaan ja yrittänyt tukeutua M:n asuntoon, mutta tämän miehen siellä nähdessään joutunut pakenemaan, sekä

4) 6.12.1979 kello 23:n aikoihin Lapualla keskustassa yleisellä kadulla käynyt käsiksi yksinään kulkeneeseen, 16.4.1963 syntyneeseen N:ään kuljettaen hänet osaksi kantaen pois kaduilta ja pahoinpitelemällä sekä puukolla, kuristamisella ja jokiin heittämisellä uhaten yrittänyt pakottaa N:n kanssaan sukupuoliyhteyteen.

Sen vuoksi ja koska A kaikista teoissaan oli käyttänyt väkivaltaa, josta varsinkin M:lle ja N:lle oli aiheutunut erilaisia vammoja, ja uhkauksissa pakottava vaara oli ollut tarjona, KO oli rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin sekä 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1 ja 2 kohdassa kerrotuista kahdesta väkisenmakaamisen yrityksestä kummastakin 8 kuukaudeksi, 3 kohdassa selostetusta jatketusta väkisinmakaamisesta 4 vuodeksi 7 kuukaudeksi ja 4 kohdassa kerrotusta väkisinmakaamisen yrityksestä 4 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen eli, kun rangaistukset oli yhdistetty, pidettäväksi 6 vuotta 5 kuukautta vankeudessa. Lisäksi KO oli määrännyt pantavaksi täytäntöön saman KO:n A:lle 7.2.1977 jatketusta rikoksesta, joka käsitti 21 varkautta ja kaksi varkauden yritystä, ja jatketusta rikoksesta, joka käsitti varkauden ja varkauden yrityksen, tuomitsemaan yhdistetyn 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, joka oli määrätty ehdolliseksi 30.6.1979 päättyvin koetusajoin. Sen ohessa KO oli velvoittanut A:n suorittamaan korvaukseksi L:lle hänelle aiheutuneesta vahingosta 500 markkaa, M:lle sairaalaja lääkärinkuluista 45, matkakuluista 15, kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä 8 000 ja oikeudenkäyntikuluista 700 markkaa sekä N:lle kadoksiin jääneestä korvakorusta 120, rikkoutuneista silmälaseista 500, rikkoutuneesta kellon rannekkeesta 18, terveyskeskusmaksusta 6, lääkärinlausunnosta 15, kivusta ja särystä sekä kärsimyksestä 8 000 ja oikeudenkäyntikuluista 1 000 markkaa, jota paitsi A:n tuli korvata valtiolle sen varoista K:lle päivärahana ja korvauksena ansion menetyksestä maksetut 110 markkaa ja M:lle korvaukseksi ansion menetyksestä maksetut 80 markkaa sekä samoista varoista suoritetut todistelukustannukset 380 markkaa ja 40 penniä. Vielä KO oli määrännyt, että jutun oikeuskäsittely pöytäkirjoineen oli ainaisesti pidettävä salassa.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, p. 11.4.1980 oli, koska K ja L eivät olleet ilmoittaneet 1 ja 2 kohdassa mainittuja rikoksia syytteeseen pantaviksi eikä erittäin tärkeä yleinen etukaan vaatinut, että virallinen syyttäjä sai syyttää näistä rikoksista ja kun KO ei olisi näin ollen tullut tutkia juttua syytteen 1 ja 2 kohdan osalta, poistanut KO:n päätöksen näiltä kohdin ja vapauttanut A:n 1 ja 2 kohdassa mainituista rikoksista tuomituista rangaistuksista ja velvollisuudesta suorittaa valtiolle sen varoista K:lle maksettuja 110 markkaa, joten A:n valtiolle korvattaviksi jäivät edellä mainitut todistelukustannukset 460 markkaa 40 penniä. Tutkiessaan jutun muutoin HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, alentanut A:lle 3 kohdassa mainitusta rikoksesta tuomitun rangaistuksen 2 vuoteen ja 4 kohdassa kerrotusta rikoksesta 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta. Kun nämä rangaistukset yhdistettiin, A:n oli kärsittävä 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistus. Koska edellä mainitun A:lle ehdollisesti tuomitun vapausrangaistuksen koetusaika oli päättynyt 30.6.1979 ja siis jo ennen kuin 3 kohdassa mainittu rikos oi tehty, HO oli poistanut KO:n lausunnon sanotun rangaistuksen määräämisestä pantavaksi täytäntöön. Asianomistajille tuomittuja korvauksia ja oikeudenkäynnin salassapitoa koskevilta osilta HO oli jättänyt KO:n päätöksen voimaan.

Pyytäen valituslupaa virallinen syyttäjä haki muutosta HO:n päätökseen ja vaati, että A tuomittaisiin rangaistuksiin myöskin syytteen 1 ja 2 kohdassa mainituista teoista ja että rangaistuksia HO:n päätöksen 3 ja 4 kohdan osalta korotettaisiin sekä että oikeudenkäynti pöytäkirjoineen määrättäisiin pidettäväksi salassa vain 10 vuotta. Lupa myönnettiin. M, N ja A antoivat heiltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen, mutta K ja L eivät käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.