KKO:1981-II-176
- Keywords
- Vahingonkorvaus, Syyttömästi pidätetylle suoritettava korvaus, Pidättäminen
- Year of case
- 1981
- Date of Issue
- Register number
- R 79/957
- Archival record
- 2568
Henkirikokseen syylliseksi epäilty, mutta myöhemmin syyttömäksi todettu oli poliisikuulusteluissa kertonut totuudenvastaisesti rikoksen uhriksi joutuneen seurassa olonsa ajankohdasta ja liikkumisestaan rikoksentekopäivänä. Menettelyllään hän oli antanut aihetta siihen, että häntä oli pidetty pidätettynä. Hänen valtiota vastaan ajamansa vahingonkorvauskanne hylättiin SyyttKorvL 2 §:n nojalla.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli valtiota vastaan ajamassaan kanteessa Lahden RO:ssa lausunut, että hän oli ollut Lahden poliisilaitoksen rikososaston toimesta pidätettynä 28.10.1976 kello 11.55 - 16.40 sekä 30.10.1976 kello 15.30 ja 14.11.1976 kello 21.00 välisen ajan syylliseksi epäiltynä murhaan, ryöstöön ja väkisinmakaamiseen. Sen vuoksi ja kun hän oli syytön puheena oleviin rikoksiin, joiden johdosta toinen henkilö oli myöhemmin tuomittu rangaistukseen, A oli vaatinut, että valtio velvoitettaisiin suorittamaan hänelle hyvitykseksi työansion menetyksestä 17 päivältä 2 312 markkaa, pidätyksen aiheuttamasta kärsimyksestä 50 000 markkaa ja poliisitutkintapöytäkirjan ja siihen liittyvän todistuksen lunastamisesta aiheutuneista kuluista 30 markkaa.
Valtion vastustettua kannetta RO p. 22.7.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli ollut Lahden poliisilaitoksella pidätettynä ajan 30.10.1976 kello 15.30 - 14.11.1976 kello 21.00, epäiltynä syylliseksi J:n murhaan, ryöstöön ja väkisinimakaamiseen, että asiaa tutkittaessa oli käynyt ilmi A:n olleen rikoksentekopäivänä yhdessä eräässä ravintolassa J:n kanssa, että asiassa kuultujen todistajien kertomuksista oli käynyt ilmi A:n ilmoittaneen väärin ravintolasta poistumisensa ajankohdan, että 1.11.1976 todistajana kuultu V oli kertonut A:n kehoittaneen häntä kuulusteluissa väärin kertomaan sen ajankohdan, jolloin A tapahtumapäivänä oli asuinpaikkaansa tullut, että samana päivänä toimitetussa kehontarkastuksessa A:ssa oli todettu naarmuja, että eräs henkilö oli 9.11.1976 tunnustanut yhdessä A:n kanssa surmanneensa J:n, minkä tunnustuksen hän kuitenkin oli 14.11.1976 peruuttanut, ja että suoritettujen tutkimusten aikana oli useita muitakin henkilöitä ollut pidätettynä, mutta koska kaikki edellä mainitut seikat huomioiden oli katsottava olleen erittäin tärkeätä, että A sanotun törkeän rikoksen tutkimuksien suorittamisen ajan oli ollut pidätettynä ja kun pidätettynä oleminen oli osaltaan johtunut myöskin kerrotusta A:n väärästä kertomuksesta ja asiassa ilmenneiden asianhaarojen oli muutoinkin katsottava olevan sellaiset, että korvauksen suorittamista A:lle ei ollut pidettävä kohtuullisena, RO oli hylännyt, kanteen perusteettomana.
Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, p. 25.5.1979 oli tutkinut sen; ja koska A oli ollut syytön niihin rikoksiin, joiden johdosta hänet oli pidätetty, eikä korvausta voitu evätä sillä perusteella, että pidättämisen hetkellä oli ollut todennäköisiä syitä epäillä A:n syyllistyneen pidättämisen aiheuttaneisiin rikoksiin, HO syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain säännösten nojalla oli, kumoten RO:n päätöksen, velvoittanut Suomen valtion suorittamaan A:lle hyvitykseksi työansion menetyksestä, hyläten A:n vaatimuksen enemmälti näyttämättä jääneenä, 1 344 markkaa, poliisitutkintapöytäkirjan ja siihen liittyvän todistuksen lunastuskuluista 30 markkaa sekä, kun hyvityksen suorittamiseen kärsimyksestä pidätysajan pituuden ja pidätyksen aiheuttaneiden rikosten törkeysasteen huomioon ottaen oli erityistä aihetta, kärsimyksestä kohtuullisiksi harkitut 5 000 markkaa eli yhteensä 6 374 markkaa.
Valtio pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan ja tutki jutun. A oli ollut kysymyksessä olevan rikoksen tapahtumapäivänä rikoksen uhriksi sittemmin joutuneen henkilön seurassa ravintolassa. Rikokseen syylliseksi epäiltynä A oli 28.10.1976 ja 30.10.1976 toimitetuissa poliisikuulusteluissa kertonut ravintolasta poistumisensa ajankohdasta ja liikkumisestaan tämän jälkeen toisin kuin saatu muu selvitys oli osoittanut. A:n pidätettynä ollessa hänen kertomansa, jossa hän oli pysynyt, oli osoittautunut totuudenvastaiseksi. Tämä oli vaikuttanut pidättämisajan jatkamiseen. A oli siten tahallisesti antanut aihetta siihen, että häntä oli pidetty pidätettynä. Sen vuoksi KKO harkitsi oikeaksi syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain 2 §:n nojalla, kumoten HO:n tuomion, jättää asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
Oikeusneuvos Takala, joka oli eri mieltä, lausui: myönnän, kuten enemmistökin, muutoksenhakuluvan ja tutkin jutun. Katson, että jutussa RO:n päätöksessä kerrotut seikat huomioon ottaen A:n pidättämiseen on ollut riittävät edellytykset. Sen vuoksi, ja kun pidättäminen ei ole kestänyt yli säädetyn ajan, A:lla ei syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n mukaan ole oikeutta saada valtiolta korvausta pidättämisestä aiheutuneesta vapaudenmenetyksestä. Tällä perusteella päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Manner, Mörä ja Riihelä