KKO:1981-II-165
- Keywords
- Työsopimus, Työsopimuksen lakkaaminen, (TSL 17,3 ja 43 §:n tulkintaa)
- Year of case
- 1981
- Date of Issue
- Register number
- S80/1346
- Archival record
- 2495
- Date of presentation
Työntekijät olivat, tarkoituksella vauhdittaa heidän ja työnantajan välisiä palkkaneuvotteluja, varoituksista huolimatta useita kertoja työsopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisesti jääneet pois työstä. Työnantajalla oli tällä perusteella oikeus purkaa heidän työsopimuksensa. Purkaessaan ainoastaan joidenkin työsopimukset, työnantajan ei katsottu asettaneen työntekijöitä työsopimuslain 17 §:n 3 mom:n vastaisesti eriarvoiseen asemaan.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Työntekijät A ja hänen myötäpuolensa olivat oy K:lle 2.10.1979 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Porin RO:ssa kertoneet, että yhtiö oli sen jälkeen, kun A ja hänen myötäpuolensa yhtiön palveluksessa ollessaan olivat 11.5. - 5.6.1979 osallistuneet yhtiön sahalla toimeenpantuihin eripituisiin lakkoihin, 4.6.1979 purkanut heidän työsopimuksensa. Sen vuoksi ja kun yhtiö oli laiminlyönyt antaa heille työsopimusten purkamisesta varoitukset ja jättämällä purkamatta muiden lakkoihin osallistuneiden työsopimukset kohdella työntekijöitään tasapuolisesti ja siten ilman laillista syytä purkanut työsopimukset, A ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan heille vahingonkorvaukseksi työttömyysajan palkkaa vastaavat määrät.
Yhtiön vastustettua kannetta RO p. 31.1.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat, toimiessaan yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa tämän sahalaitoksella, 15.5. - 6.6.1979 yksitoista eri kertaa kieltäytynyt työnteosta työpaikallaan aiheuttaen menettelyllään kullakin kerralla sahalaitoksen pysähtymisen. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että yhtiön toimesta työnantajana oli kantajia työstä kieltäytymisten johdosta varoitettu sekä henkilökohtaisin varoituksin että laitoksen ilmoitustaululle asetetulla kirjallisella tiedonannolla, joihin varoituksiin oli sisältynyt ilmoitus työsuhteen purkamisesta työstäkieltäytymisten jatkuessa, kuin myös, että yhtiö oli työstä kieltäytymisten katajien kohdalla jatkuttua purkanut heidän kunkin työsuhteen 4. ja 5.6.1979. Sen vuoksi ja koska puheena oleva lakkoiluksi katsottava työstäkieltäytyminen ei ollut ollut työehtosopimuslain eikä alan työehtosopimuksen työrauhavelvoitteen mukaista, ja kun yhtiöllä edellä kerrotuilla perusteilla oli katsottava olleen tärkeä syy työsuhteiden purkamiseen eikä yhtiötä olisi voitu kohtuudenkaan mukaan vaatia jatkamaan A:n ja hänen myötäpuolensa työsuhteita, RO, huomioon ottaen ettei yhtiön työsopimukset purkaessaan ollut katsottava asettaneen A:ta ja hänen myötäpuoliaan työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetussa mielessä eri arvoiseen asemaan työhön jääneiden työntekijöiden kanssa, oli työsopimuslain 43 §:n 1 momentin ja 2 momentin 6 kohdan nojalla hylännyt kanteen.
Turun HO, jonka tutkittavaksi A myötäpuolineen oli saattanut jutun, t. 26.9.1980 oli tutkinut jutun; ja koska A:lla ja hänen myötäpuolillaan ei ollut ollut työsopimuslain eikä työehtosopimusten perusteella oikeutta jättää työvelvollisuuttaan täyttämättä, HO tällä ja RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla oli jättänyt asian RO päätöksen lopputuloksen varaan.
Pyytäen valituslupaa A ja hänen myötäpuolensa hakivat muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja yhtiö antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. tutki jutun. A ja hänen myötäpuolensa olivat heidän ja työnantajan välisten palkkaerimielisyyksien vuoksi RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin ja seurauksin tahallaan, voimassa olleen työehtosopimuksen vastaisesti ja työnantajan suullisesti työnjohtajien välityksellä heidän tietoonsa saattamista purkuvaroituksista huolimatta 11.5. - 5.6.1979 toistuvasti jättäneet työvelvoitteensa täyttämättä. A:n ja hänen myötäpuolensa kerrotun menettelyn vuoksi työnantajalla oli ollut tärkeä syy työsopimusten purkamiseen eikä työnantajalta sen johdosta voitu kohtuuden mukaan vaatia työsopimussuhteiden jatkamista. Purkaessaan ainoastaan eräiden työntekijöiden työsopimukset, työnantaja ei ollut asettanut näitä työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti eriarvoiseen asemaan. Näillä perusteilla, jotka työsopimuslain 43 §:n 2 momentin ja 6 kohdan nojalla jäi pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Manner, Takala ja Mörä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Mäkinen ja Roos