KKO:1981-II-153
- Keywords
- Vakuutussopimus, Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus
- Year of case
- 1981
- Date of Issue
- Register number
- R80/1029
- Archival record
- 2070
- Date of presentation
A oli ottanut tapaturmavakuutuksen viidestä eri vakuutusyhtiöstä sekä loukkaannuttuaan nostanut jokaisesta yhtiöstä suorittamansa vakuutusmaksun mukaisen päivärahan. Vakuutuksia ottaessaan sekä korvauksia nostaessaan A oli salannut muissa yhtiöissä olevat vakuutuksensa. Koska vakuutusyhtiöille ei ollut aiheutunut A:n menettelystä rahan tappiota, A ei ollut menettelynsä johdosta korvausvelvollinen yhtiölle.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Keskinäinen Hämeen Vakuutusyhtiö, Vakuutusyhtiö Fennia, Yrittäjäin Vakuutus keskinäinen yhtiö ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo olivat Tampereen RO:ssa lausuneet, että A oli Tampereella, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, otettuaan 1.6.1976 henkilökohtaisen tapaturmavakuutuksen Työväen Keskinäisestä Vakuutusyhtiöstä Turvasta, ottanut 6.9.1976 Keskinäiseltä Hämeen Vakuutusyhtiöltä, seuraavana päivänä Vakuutusosakeyhtiö Fennialta, 18.1.1977 Yrittäjäin vakuutus keskinäiseltä yhtiöltä ja 20.1.1977 Keskinäiseltä Vakuutusyhtiöltä Sammolta myös sanotunlaisen tapaturmavakuutuksen ilmoittamatta näille, että hän oli samanaikaisesti ottanut vakuutuksen muistakin vakuutusyhtiöistä, ja siten erehdyttänyt viimeksi mainitut neljä yhtiötä myöntämään hänelle vakuutuksen, joka oli ollut epäsuhteessa hänen ansiotasoonsa ja joita ei olisi myönnetty, jos A olisi rehellisesti vastannut vakuutushakemuskaavakkeiden kysymyksiin, ja 11.2.1977 tapahtuneen tapaturman johdosta hakiessaan korvausta kaikilta viideltä edellä mainitulta yhtiöltä joko jättäen vastaamatta kysymykseen, haetaanko saman tapaturman johdosta korvausta myös muilta yhtiöiltä, tai vastaten kysymykseen kieltävästi, A oli nostanut tapaturmakorvauksia paitsi Työväen Keskinäiseltä Vakuutusyhtiöiltä Turvalta, Keskinäiseltä Hämeen Vakuutusyhtiöltä 3 180 markkaa, Vakuutusosakeyhtiö Fennialta 2 880 markkaa, Yrittäjäin vakuutus keskinäiseltä yhtiöltä 4 650 markkaa ja Keskinäiseltä Vakuutusyhtiöltä Sammolta 1 600 markkaa, aiheuttaen siten näille viimeksi mainituille yhtiöille rahan tappion. Tämän vuoksi Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Keskinäinen Hämeen Vakuutusyhtiö, Vakuutusosakeyhtiö Fennia, Yrittäjäin vakuutus keskinäinen yhtiö ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo olivat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta petoksesta ja suorittamaan vahingonkorvaukseksi, Keskinäinen Hämeen Vakuutusyhtiö 2 255 markkaa 86 penniä, Vakuutusosakeyhtiö Fennia 2 582 markkaa 85 penniä, Yrittäjäin vakuutus keskinäinen yhtiö 4 358 markkaa 95 penniä ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo 1 360 markkaa 78 penniä.
Kuultuaan A:ta vaatimuksista RO, jossa myös virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta, p. 21.8.1979 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 1.6.1976 ottanut itselleen yksityistapaturmavakuutuksen Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turvassa sekä 6.9.1976 Tampereella päivätyllä Keskinäiselle Hämeen Vakuutusyhtiölle osoitetulla, 7.9.1976 Porissa päivätyllä Vakuutusosakeyhtiö Fennialle osoitetulla, 18.1.1977 Tampereella päivätyllä Yrittäjäin vakuutus keskinäiselle yhtiölle osoitetulla ja 20.1.1977 Tampereella päivätyllä Keskinäiselle Vakuutusyhtiö Sammolle osoitetulla hakemuksella ottanut yksityistapaturmavakuutukset näissäkin yhtiöissä. Vakuutushakemuskaavakkeissa olleisiin aikaisempia ja muita vakuutuksia koskeviin tiedusteluihin A oli Keskinäisen Hämeen Vakuutusyhtiön lomakkeessa vastannut kieltävästi, Vakuutusosakeyhtiö Fennian lomakkeeseen merkinnyt ainoastaan Fenniassa aikaisemmin olleen vakuutuksensa, Yrittäjäin vakuutuksen keskinäisen yhtiön lomakkeeseen jättänyt merkitsemättä mitään sekä Keskinäisen Vakuutusyhtiö Sampon lomakkeeseen vastannut rastittamalla kieltävästi. Edelleen RO oli lausunut selvitetyksi, että tehdessään 11.2.1977 sattuneen tapaturman johdosta 14. - 21.3.1977 välisenä aikana vakuutusyhtiöille vahinkoilmoituksia A oli Keskinäiselle Hämeen Vakuutusyhtiölle ilmoittanut, ettei hän ollut vakuutettu muussa yhtiössä, Vakuutusosakeyhtiö Fennian ilmoitukseen rastittamalla merkinnyt, ettei hän hakenut tapaturman johdosta korvauksia muiden vakuutuksien perusteella, Yrittäjäin vakuutuksen keskinäisen yhtiön lomakkeeseen merkinnyt rastittamalla, ettei hän hakenut korvausta muusta yhtiöistä, Keskinäisen Vakuutusyhtiö Sampon hakemukseen merkinnyt, että hän haki korvausta tapaturman johdosta myös Fenniassa olevan täysajan vakuutuksensa perusteella sekä Työväen Keskinäisen Vakuutusyhtiön Turvan lomakkeella jättänyt vastaamatta muita vakuutuksia koskevaan kohtaan.
A oli nostanut edellä mainitun tapaturman johdosta korvausta yksityistapaturmavakuutuksien perusteella Keskinäiseltä Hämeen Vakuutusyhtiöltä 3 180 markkaa, Vakuutusosakeyhtiö Fennialta 2 880 markkaa, Yrittäjäin vakuutus keskinäiseltä yhtiöltä 4 650 markkaa ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampolta 1 600 markkaa.
Kyseessä oleviin vakuutusyhtiöiden yksityisen tapaturmavakuutuksen vakuutusehtoihin ei sisältynyt kieltoa ottaa samanaikaisesti voimassa oleva samanlainen vakuutus useammassa vakuutusyhtiössä tai tällaista monivakuuttamista rajoittavia ehtoja. Yrittäjäin vakuutus oli myöntänyt A:lle yksityistapaturmavakuutuksen, vaikka muita vakuutuksia koskevia kohtia ei vakuutushakemuksessa ollut lainkaan täytetty. Vakuutusehdoissa ei ollut määräyksiä myöskään siitä, että vakuutuksen perusteella maksettava päiväraha ei saisi ylittää vakuutetun ansiotasoa. Lisäksi asiassa ei ollut väitettykään, että A:lle hänen hakiessaan yksityistapaturmavakuutuksia ja -korvauksia olisi minkään nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön taholta muutoinkaan esitetty monivakuutuksen merkitys vakuutuksia ja korvauksia myönnettäessä.
A oli jokaiseen kyseessä olevaan vakuutusyhtiöön maksanut vaaditut vakuutusmaksut ja nostanut kustakin yhtiöstä vain näitä vakuutusmaksuja vastaavan korvauksen.
RO oli katsonut jääneen selvittämättä, että A täyttämällä edellä mainituilla tavoin vakuutushakemus- ja korvaushakemuslomakkeet olisi rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallaan esittänyt valheellisen asianlaidan tai salannut todellisen ja hankkinut itselleen tai toiselle laitonta aineellista etua ja siten petollisella menettelyllä aiheuttanut hänet tapaturman varalta vakuuttaneille vakuutusyhtiöille rahan tappion. Sen vuoksi RO oli hylännyt syytteen ja vakuutusyhtiöiden vahingonkorvausvaatimukset.
Turun HO, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiöt olivat saattaneet jutun, p. 22.10.1980 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
Pyytäen valituslupaa vakuutusyhtiöt hakivat muutosta HO:n päätökseen. Lupa myönnettiin ja A antoi häneltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. tutki jutun. Kysymyksessä oleville vakuutusyhtiöille tekemissään vakuutushakemuksissa ja niiden pohjalta syntyneiden vakuutussopimusten mukaisen päiväkorvauksen saamiseksi tekemissään vahinkoilmoituksissa A oli RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin osaksi jättänyt ilmoittamatta muut tapaturmavakuutuksensa, osaksi ilmoittanut, ettei hänellä ollut muita tapaturmavakuutuksia. Kysymyksessäolevat henkilökohtaiset tapaturmavakuutukset olivat yhtiöiden noudattamien yleisten vakuutusehtojen mukaan tuottaneet vakuutetulle oikeuden saada ohimenevästä työkyvyttömyydestä sovitun päiväkorvauksen, jonka suuruus ei ollut riippunut vakuutetun menettämän työansion määrästä, tai työkyvyn menetystä vastaavan osan täydestä päiväkorvauksesta. Yleisistä vakuutusehdoista enempää kuin vakuutuskirjoistakaan ei ilmennyt, että mikäli samalla henkilöllä oli yhdessä tai useammassa vakuutusyhtiössä voimassa useita yksityistapaturmavakuutuksia, nämä vakuutukset muutoin kuin lentomatkan aikana sattuvien tapaturmien osalta olisivat voimassa yhteensä vain johonkin enimmäismäärään saakka. Se seikka, että A:lla oli ollut tapaturmavakuutus useissa yhtiöissä, ei ollut lisännyt minkään yhtiön vastuuta, eikä yhtiöille näin ollen ollut aiheutunut vahinkoa vakuutusten myöntämisestä enempää kuin siitäkään, että kukin yhtiö oli maksanut A:lle noudattamiaan vakuutusehtoja ja A:n suorittamia vakuutusmaksuja vastaavat vakuutuskirjassa sovitut päiväkorvaukset. A:n menettelyllä ei myöskään ollut ollut vakuutuksenantajille vakuutuksen myöntämistä ja vakuutusehtoja harkittaessa tai vakuutustapahtumaa arvosteltaessa sellaista merkitystä, että yhtiöiden tulisi vakuutussopimuslain säännösten mukaan olla vastuusta vapaat tai saada vähennys siitä, mitä niiden vakuutussopimusten mukaan olisi suoritettava. Sen vuoksi KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöksen lopputulosta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Saarni-Rytkölä ja Riihelä sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Roos ja Heikkilä