KKO:1981-II-10
- Keywords
- Haaskaus, Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen, Vahingonkorvauslaki, Korvattava vahinko, Korvauksen alentaminen
- Year of case
- 1981
- Date of Issue
- Register number
- V79/1733
- Archival record
- 2650
- Date of presentation
Kuvataiteilijan omistamalta tilalta, jolla hän asui ja työskenteli, oli ilman laillista oikeutta tahallisesti kaadettu useita puita ja pensaita asuinrakennuksen lähettyviltä. Koska puustolla tuossa paikassa oli näytetty olevan omistajalle hänen taiteellisessa työssään erityistä merkitystä, hänelle tuomittiin rikoksen johdosta vahingonkorvausta myös maisemallisen arvon menetyksestä. Tekijät jätettiin heidän syykseen RL 33 luvun 1 §:n 3 mom:n mukaan haaskauksena luetusta teosta RL 3 luvun 5 §:n 3 mom:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta. Samoin perustein alennettiin vahingonkorvausta VahL 2 luvun 1 §:n 2 mom:n mukaisesti.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä ja taiteilija J asianomistajana olivat Loimaan KO:ssa vaatineet A:n, B:n ja C:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että nämä olivat 28.4.1977 Loimaan kunnassa J:n omistamalta maalta ilman laillista oikeutta tahallaan kaataneet kasvavia puita, minkä lisäksi J oli vaatinut, että A, B ja C velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvausta kaadetuista puista, haaskauksen aiheuttamasta taiteellisen tuotannon lamaantumisesta johtuneesta taloudellisesta menetyksestä, maisemallisesta menetyksestä ja oikeudenkäyntikuluista.
Kuultuaan A:ta, B:tä ja C:tä heihin kohdistetuista vaatimuksista KO p. 13.12.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A toimeksiantajana sekä B ja C toimeenpanijoina olivat ryhtyneet Loimaan kunnassa 28.4.1977 muun muassa J:n omistamaan taloon johtavan tilustien reunasta poistamaan J:n kanssa etukäteen sopimatta tienvarren pensas- ja puukasvillisuutta ilmoituksensa mukaan parantaakseen tien kuntoa ja tässä yhteydessä kaataneet myös J:n omistaman tilan puolelta puita yhteensä 15 kappaletta, jotka olivat olleet enimmäkseen koivuja ja joista yksi oli 12 senttimetrin paksuinen tyvestä ja toiset noin 7 senttimetrin paksuisia tyvestä. Lisäksi J:n puoleiselta alueelta oli kaadettu jonkin verran tiheää pensaikkoa.
Sen vuoksi ja koska J:n tilan puolelta ei ennakolta ilmoittamatta olisi saanut kaataa puita ja pensaikkoja ja koska J:lle menetettyjen puitten ja pensaitten lisäksi oli aiheutunut maisemallista vahinkoa ja koska oli näytetty puheena olevillakin puilla ja pensailla olleen J:lle taiteilijana erityistä merkitystä eikä vastaajien, asian ollessa muutenkin tien osalta riitainen, olisi pitänyt ryhtyä omavaltaisesti kaatamaan kyseisiä puita ja pensaita, KO oli, hyläten J:n esittämän vaatimuksen puheena olevan tapauksen johdosta aiheutuneesta taloudellisesta menetyksestä toteen näyttämättömänä sekä syytteen ja muut vaatimukset enemmälti, rikoslain 33 luvun ja 1 §:n 3 momentin nojalla tuominnut A:n, B:n ja C:n, kunkin haaskauksesta sakkorangaistukseen sekä velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan J:lle korvaukseksi kaadettujen puitten ja pensaitten arvona oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 100 mk ja maisemallisena ja immateriaalisena arvonmenetyksenä oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 6 000 mk sekä oikeudenkäyntikuluista 3 792 mk.
Turun HO, jonka tutkittavaksi J sekä A, B ja C olivat saattaneet jutun, p. 1.11.1979 oli katsonut selvitetyksi, että A:lla tieosakkaana, kun tieosakkaat eivät muodostaneet tiekuntaa, oli ollut tieoikeutensa perusteella oikeus B:n ja C:n apunaan käyttäen toimeenpanna kysymyksessä olevan tien ojan perkaus kaatamalla tiehen kuuluvalta alueelta ojasta tien tavanomaista käyttöä ja kunnossapitoa haittaavat puut sekä pensaikon. Sen vuoksi ja kun oli jäänyt näyttämättä, että kaadetut puut ja pensaikko olisivat kasvaneet tiehen kuuluvan ojan ulkopuolella J:n omistaman tilan alueella, HO oli, kumoten KO:n päätöksen, hylännyt syytteen ja korvausvaatimukset sekä vapauttanut A:n, B:n ja C:n sakkorangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.
J pyysi lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A, B ja C olivat yhdessä 28.4.1977 Loimaan kunnassa, poistaessaan X:n asutusalueen yksityistien osakkaan A:n toimeksiannosta liikennettä haittaavaa ojanvarsivesakkoa tuohon tiehen kuuluvalta alueelta J:n omistamalla tilalla olevan asuinrakennuksen kohdalta noin 60 metrin matkalta, ilman laillista oikeutta tahallaan ja niin ikään A:n toimeksiannosta kaataneet sanotulta tilalta rakennusta tieltä päin suojanneen aidan vierestä useita kasvavia koivuja ja pensaita aikomatta anastaa niitä. Syyksi rikoslain 33 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla haaskauksena luettava rikos oli kuitenkin vähäpätöinen ja teko oli johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta, eikä yleinen etu vaatinut rangaistuksen tuomitsemista.
Vielä KKO totesi, että J asui ja työskenteli kuvataiteilijana tilallaan, jonka alueelta tienvarresta puustoa oli kaadettu. Kaadettujen puiden ja pensaiden taloudellinen arvo oli vähäinen. Tuossa paikassa puustolla J:n työympäristöön kuuluvan maiseman olennaisena osana oli kuitenkin näytetty olevan J:lle hänen taiteellisessa työssään erityistä merkitystä. Tästä maisemallisen arvon menetyksestä J:llä oli oikeus saada vahingonkorvausta. J:lle puiden ja pensaiden kaatamisesta sekä maisemallisen arvon menetyksestä aiheutuneen vahingon yhteiseksi määräksi KKO arvioi 10 000 markkaa. Vaikka vahinko oli aiheutettu tahallisella rikoksella, oli edellä teon rikosoikeudellisen arvioinnin yhteydessä mainituista syistä myös pidettävä kohtuullisena korvauksen alentamista vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisesti.
Näillä perusteilla KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n päätöstä, rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättää syytetyt rangaistukseen tuomitsematta, mutta velvoittaa heidät maksamaan J:lle korvaukseksi kaadetuista puista ja pensaista sekä maisemallisen arvon menetyksestä kohtuuden mukaan yhteensä 4 000 ja oikeudenkäyntikuluista 3 000 markkaa. Siltä osin kuin J:n vaatimus saada korvausta puuston kaatamisen aiheuttamasta taiteellisen tuotannon lamaantumisesta johtuneesta taloudellisesta menetyksestä oli hylätty KO:n päätös jäi pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Miettinen, Ådahl, Nybergh ja Lehtonen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Heikkilä