30.5.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Liisi A oli Eugen A:lle 10/8 1973 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa esittänyt, että RO:n tuomittua 13/7 1972 julistamallaan päätöksellä A:n puolisoiden avioliiton puretuksi ja määrättyä asianajaja B:n toimittamaan puolisoiden omaisuuden osituksen, Liisi A oli 4/11 1972 allekirjoittanut sopimuksen puolisoiden omaisuuden osituksesta, minkä sopimuksen B oli vasta saman marraskuun 15 päivänä allekirjoituksellaan vahvistanut. Eugen A oli kuitenkin sopimusta varten antanut vääriä tietoja ja salannut omaisuuttaan. Sopimuksen mukaan avoin yhtiö C, jonka Liisi ja Eugen A yhdessä omistivat siten, että Eugen A:n osuus oli 94,75% ja Liisi A:n osuus 5,25%, jatkoi edelleen toimintaansa kirjallisen yhtiösopimuksen nojalla, mutta Eugen A:lle jäi täysin itsenäinen oikeus hoitaa ja johtaa yhtiön asioita. Kun Liisi A:lla yhtiösopimuksen mukaan oli edelleen vastuu yhtiön 70 000 markan veloista, Liisi A tuli sanotuilta osin menettämään tasinko-oikeutensa Eugen A:n omaisuuteen. Eugen A:n omistamat puolet asunto-osakeyhtiö X:n osakkeista n:ot 5587 - 5709 jäivät ositussopimuksen mukaan Eugen A:n omaisuudeksi ja Liisi A menetti myös sanotuilla osin oikeutensa tasinkoon Eugen A:n omaisuudesta. Eugen A oli ennen sopimuksen allekirjoittamista väittänyt, ettei hän omistanut Saki II nimistä moottorivenettä, jonka arvo oli ainakin 35 000 markkaa, joten tuo omaisuus oli valheellisesti jätetty pois osituksesta. Ositussopimuksessa ei ollut otettu huomioon Eugen A:n omistamaa Opel Rekord merkkistä henkilöautoa, jonka arvo oli tuolloin ainakin 6 000 markkaa, eikä Eugen A:n omistamaa neljää perämoottoria, joiden yhteinen arvo oli ainakin 4 950 markkaa. Liisi A menettäisi siten Eugen A:n omaisuuden osalta tasinkoa yhteensä ainakin 77 975 markkaa.

Sen vuoksi ja kun Eugen A oli saanut Liisi A:n allekirjoittamaan ositussopimuksen antamalla erheellisiä tietoja omaisuudestaan ja käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään ja kevytmielisyyttään, Liisi A oli vaatinut, että sanottu sopimus julistettaisiin mainituilla perusteilla ja huomioon ottaen oikeustoimilain 30 ja 31 §:n säännökset pätemättömäksi.

Eugen A:n vastustettua kannetta RO p. 30/5 1974 oli lausunut selvitetyksi, että RO:n tuomittua sanotulla 13/7 1972 julistamallaan päätöksellä Liisi ja Eugen A:n, jotka oli vihitty avioliittoon 16/9 1961, avioeroon ja määrättyä asianajaja B:n toimittamaan puolisoiden omaisuuden osituksen, B oli, RO:n päätöksen jo saatua avioeron osalta lainvoiman, neuvottelemalla 3, 11 ja 25/10 1972 sekä 2/11 1972 puolisoiden sekä heidän avustajinaan toimineiden asianajajien K:n ja L:n kanssa saanut aikaan puolisoiden omaisuuden jakoa koskevan sopimuksen sekä 15/11 1972 pesänjakajana allekirjoituksellaan vahvistanut A:n puolisoiden ilmeisesti jo aikaisemmin allekirjoittaman ja L:n laatiman jakokirjan.

Koska ositus oli toimitettu lain vaatimia muotoja noudattaen eikä ositusta ja siinä vahvistettuja omaisuusarvoja ollut säädetyn 6 kuukauden kuluessa moitittu ja kun Liisi A, siihen nähden että ositusta koskevissa neuvotteluissa oli seikkaperäisesti käsitelty ja keskenään punnittu Eugen A:n velkoja ja omaisuutta koskevia väitteitä, ei ollut näyttänyt, että Liisi A olisi vilpillisesti tai kunnianvastaisella menettelyllä erehdytetty allekirjoittamaan osituskirja tai että sopimus olisi saatu aikaan käyttäen hyväksi hänen kevytmielisyyttään RO oli hylännyt kanteen ja velvoittanut Liisi A:n 2 200 markalla korvaamaan Eugen A:n oikeudenkäyntikulut.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi Liisi A oli saattanut jutun, t. 3/3 1976 oli tutkinut sen ja todennut, että Eugen A oli 3/8 1972 päivätyn luovutuskirjan mukaan myynyt kanteessa mainitun Saki II nimisen moottoriveneensä kaikkine varusteineen, vakuutusarvoltaan 35 000 markkaa, 12 000 markan hinnasta eräälle tuttavalleen osastopäällikölle siten, että ostaja maksoi kauppahinnasta 6 000 markkaa rahana ja loppuosalla kuitattiin maksetuksi myyjän aikaisempi velka ostajalle, ja että saman osastopäällikkö oli, rekisteröimättä venettä välillä nimiinsä, 28/6 1973 päivätyn osamaksusopimuksen mukaan myynyt veneen 15 000 markan hinnasta takaisin Eugen A:lle. Jutussa kuullut todistajat olivat arvioineet veneen varusteineen huomattavasti edellä mainituissa kaupoissa sovittuja hintoja arvokkaammaksi.

Sen vuoksi ja kun moottorivene oli myyty takaisin huomattavasti sen käypää hintaa halvemmasta hinnasta HO oli katsonut selvitetyksi, että mainittu 3/8 1972 tehty kauppa oli ollut valeoikeustoimi ja tehty vain Liisi A:n avio-oikeuden toteuttamisen estämiseksi siltä osin, minkä vuoksi ja kun Liisi A oli siten salaamalla moottoriveneen todellinen omistusoikeus erehdytetty allekirjoittamaan osituskirja, HO oli, kumoten RO:n päätöksen, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 30 §:n nojalla julistanut Eugen A:n ja Liisi A:n välillä tehdyn ositussopimuksen pätemättömäksi ja määrännyt heidän omaisuutensa luovutettavaksi lailliseen jakoon sekä vapauttanut Liisi A:n suorittamasta Eugen A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista 2 200 markkaa.

Eugen A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.