KKO:1980-II-48
- Keywords
- Takaisinsaanti konkurssipesään, Konkurssi
- Year of case
- 1980
- Date of Issue
- Register number
- R78/472
- Archival record
- 89
- Date of presentation
Velallinen oli, voidakseen säilyttää luotollisen tilisuhteen, sopinut velkojan kanssa irtaimistokiinnitysvelkakirjojen luovuttamisesta velkojalle tilivelkojen vakuudeksi. Tämän jälkeen velallinen oli panttausluvannan täyttääkseen viimeisten 60 päivän aikana ennen konkurssin alkua perustanut velkojalle jälkipanttioikeuden kiinteistökiinnitysvelkakirjoihin vakuudeksi silloisista ja tulevista veloista. Jälkipanttauksen jälkeen velkoja jatkoi luotollisia tavarantoimituksia velalliselle. Kun luovutettu jälkipantti ei KS 46 §:n e) kohdan edellyttämin tavoin vastannut panttausluvantaa, jälkipanttaus julistettiin peräytyneeksi siltä osin kuin se koski panttaushetkellä olleita velkoja, mutta pysytettiin sen jälkeen syntyneiden velkojen osalta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kommandiittiyhtiö A:n konkurssipesän osakeyhtiö B:lle 12/4 1977 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ajamasta kanteesta Helsingin RO p. 13/10 1977 oli lausunut selvitetyksi, että tilisuhteessa B-yhtiöön ollut A-yhtiö, jonka 28/1 1977 alkaneessa konkurssissa oli 2/5 1977 toimitettu saamisten valvonta, oli 4/8 1976 tehnyt B-yhtiön kanssa sille aikaisemmin luovutettujen vakuuksien vaihtamista koskeneen sopimuksen. Tällöin B oli luovuttanut A:lle hallussaan olleet erääseen kiinteistöön kiinnitetyt velkakirjat ja saanut tilalle vakuusarvoltaan huonommat tilaan X kiinnitetyt yhteensä 200 000 markan pääomamääräiset haltijavelkakirjat. Lisäksi oli A:n luotollisen tilisuhteen säilyttämisen ehtona sovittu, että B saisi mainittujen velkakirjojen lisäksi vakuudeksi yhteensä 300 000 markan määräiset velkakirjat, joiden maksamisen vakuudeksi olisi vahvistettu kiinnitys mainitulla tilalla X sijaitsevan tehtaan irtaimistoon. Tehdystä sopimuksesta huolimatta A ei ollut luovuttanut B:lle lupaamiaan irtaimistokiinnitysvelkakirjoja. Sen sijaan A, joka oli jo aikaisemmin luovuttanut takausyhtiö C:lle vakuudeksi sen A:n puolesta antamista sitoumuksista mainittuun X:n tilaan kiinnitetyt haltijavelkakirjat n:o 1 pääomaltaan 50 000, n:o 2 ja 3 pääomaltaan kumpikin 25 000 sekä n:ot 4 - 8 määrältään kukin 20 000 eli velkakirjoja yhteensä 200 000 markan arvosta, oli 20/1 1977 allekirjoittamallaan jälkipanttaussopimuksella perustanut B:lle toissijaisen panttioikeuden mainittuihin velkakirjoihin vakuudeksi niiden tavara- ja rahaluottojen sopimuksenmukaisesta maksamisesta, jotka B oli A:lle myöntänyt tai vastaisuudessa myöntäisi, samoin kuin kaikesta muustakin maksuvelvollisuudesta, johon A joutuisi B:lle antamiensa sitoumusten vuoksi tai johon B joutuisi A:n puolesta antamiensa sitoumusten johdosta. Jälkipanttaussopimuksessa A oli lisäksi selittänyt , että siinä mainitut vakuudet tulivat 6/10 1976 B:lle luovutettaviksi sovittujen irtaimistokiinnitysvelkakirjojen tilalle. Kun puheena oleva jälkipantti oli annettu viimeisten 60 päivän aikana ennen A:n konkurssin alkua ja kun oli jäänyt selvittämättä, että jälkipanttauksen kohteena olleet haltijavelkakirjat olisi sovittu hankittavaksi tai annettu samalla kertaa kun A:n velat B:ltä otettiin, RO oli konkurssisäännön 46 §:n e kohdan nojalla julistanut jälkipanttauksen peräytyneeksi sekä velvoittanut B:n heti luovuttamaan mainitut haltijavelkakirjat konkurssipesälle ja korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 1/3 1978 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että B, jonka saama panttioikeus pysyi peräytyneenä, velvoitettiin luovuttamaan pantatut velkakirjat konkurssipesälle, mikäli B sai ne haltuunsa.
B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi alempien oikeuksien tavoin selvitetyksi , että B ja A olivat kesällä ja syksyllä 1976 käymissään neuvotteluissa sopineet siitä, että A:n B:lle olleen luotollisen tilisuhteen jatkuminen edellytti lisävakuuksien antamista B:lle ja että A oli, lupauduttuaan ensin luovuttamaan B:lle yhteensä 300 000 markan määräiset irtaimistokiinnitysvelkakirjat, 20/1 1977 päivätyllä jälkipanttaussitoumuksella perustanut B:lle toissijaisen panttioikeuden sitoumuskirjassa mainittuihin kiinteistökiinnitysvelkakirjoihin. Jälkipanttaussitoumuksen allekirjoittamisen jälkeen B oli jatkanut tavaraluoton antamista A:lle. KKO totesi, että B, saatuaan kerrotun jälkipanttaussitoumuksen perusteella oikeuden siinä mainittuihin kiinteistökiinnitysvelkakirjoihin, oli, huomioon ottaen tuon kiinnityksen kohteen ja sen konkurssissa nauttiman etuoikeuden laadun, tullut muihin konkurssipesän velkojiin verrattuna parempaan asemaan kuin mitä luvatut irtaimistokiinnitysvelkakirjat olisivat sille tuottaneet. Sen vuoksi KKO katsoi, etteivät nuo erilaatuiset pantit konkurssisäännön 46 §:n e kohdassa edellytetyllä tavalla vastanneet toisiaan. Koska A:lla oli takaisinsaantia konkurssipesään koskevien säännösten estämättä kuitenkin ollut oikeus pantata sanotut velkakirjat B:lle vakuudeksi tilisuhteen johdosta vastaisuudessa syntyvistä veloistaan, KKO näillä ja muutoin alempien oikeuksien lausumilla perusteilla katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota ja RO:n päätöstä muulla tavoin kuin että B:n saama panttioikeus määrättiin konkurssisäännön 46 §:n e kohdan nojalla peräytymään siltä osin kuin se koski A:lla 20/1 1977 B:lle olleita velkoja. Sitävastoin panttioikeus jäi voimaan B:n niiden saamisten osalta, jotka B voi osoittaa syntyneen jälkipanttaussitoumuksen solmimisen jälkeen. Näiden saamisten määrästä asianosaiset saivat, ellei niistä sovittu, erikseen riidellä. Koska B:llä konkurssisäännön 48 §:n mukaan oli oikeus valvoa sille takaisinsaantikanteen johdosta syntyvä saatava, KKO määräsi, että B:n oli, jos se tahtoi oikeutta käyttää, Haukiputaan KO:ssa A:n konkurssissa valvottava sanottu saamisensa 3 kuukauden kuluessa tästä KKO:n tuomion antopäivästä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Grönqvist, Hämäläinen ja Hiltunen sekä ylimääräinen oikeusneuvos Ketola