10.4.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli tyttärelleen C:lle, pojalleen D:lle ja alaikäiselle pojalleen E:lle määrätylle uskotulle miehelle F:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Lapuan KO:ssa lausunut, että KO:n määräämä pesänjakaja R oli 11/5 1975 toimittanut osituksen ja perinnönjaon A:n 24/3 1958 kuolleen vaimon B:n jälkeen. Koska jakotoimituksessa C, D ja E olivat A:n esittämien perusteiden mukaan saaneet yhteensä enemmän omaisuutta kuin A, A oli vaatinut, että C, D ja E velvoitettaisiin suorittamaan hänelle tasinkoa 30 000 mk korkoineen.

C, D ja täysi-ikäiseksi tullut E olivat vastustaneet kannetta ja puolestaan esittämillään perusteilla vaatineet, että A velvoitettaisiin suorittamaan heille tasinkoa 14 326 markkaa korkoineen. Tämän lisäksi C, D ja E olivat A:lle 11/4 1976 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausuneet, että pesänjakaja R oli aloittanut kysymyksessä olevan osituksen ja perinnönjaon 17/6 1974 pidetyllä kokouksella, jossa olivat olleet läsnä kaikki B:n kuolinpesän osakkaat uskotuksi mieheksi määrätyn F:n edustaessa E:tä. Kokouksen lopussa oli yksimielisesti sovittu että, elleivät kuolinpesän osakkaat seuraavaan syksyyn mennessä päässeet sopimukseen kuolinpesän omaisuuden arvosta, pesänjakaja R hankkisi asiantuntijoiden arviot omaisuudesta ja antaisi sen jälkeen asiassa päätöksen. Koska sopimukseen ei ollut edellytetyllä tavalla päästy, pesänjakaja R oli 11/5 1975 tehnyt ositus- ja perinnönjakopäätöksen. Pesänjakaja R ei ollut kuitenkaan ilmoittanut C:lle, D:lle eikä uskotulle miehelle F:lle toimituksen aikaa ja paikkaa eikä ollut kutsunut heitä tuohon toimitukseen. F ei ollut vieläkään saanut haltuunsa ositus- ja perinnönjakokirjaa. Sen vuoksi C, D ja E olivat vaatineet avioliittolain 98 §:n ja perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla todettavaksi, ettei pesänjakajan R:n kerrotuin tavoin päättämä jakotoimitus ollut lain mukainen ositus- ja perinnönjako B:n jälkeen, ja että KO määräisi R:n suorittamaan uuden osituksen ja perinnönjaon.

A:n vastustettua häneen kohdistettua tasinkovaatimusta ja kiistettyä häntä vastaan ajetun kanteen KO p. 13/4 1976 oli lausunut selvitetyksi, että pesänjakajan R:n 11/5 1975 toimittamaan B:n jälkeen pidettyä ositus- ja perinnönjakotoimitusta aloitettaessa kaikki B:n kuolinpesän osakkaat olivat olleet toimituksessa itse läsnä tai laillisesti edustettuina, että he eivät olleet kehotuksen siihen saatuaan päässeet sovintoon jaon toimittamistavasta sekä että jakotoimituksessa oli asiassa ilmenneet seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen tultu oikeaan lopputulokseen. Sen vuoksi KO, hyläten esitetyt vaatimukset, oli katsonut osituksen ja perinnönjaon sekä muodoltaan että asialliselta lopputulokseltaan oikeaksi.

Vaasan HO, jonka tutkittavaksi C ja hänen myötäpuolensa olivat saattaneet jutun, t. 7/9 1978 oli käsitellyt sen; ja koskei KO:n olisi pitänyt ottaa tutkittavakseen C:n ja hänen myötäpuoltensa haastetta ottamatta tekemää vaatimusta A:n velvoittamisesta suorittamaan heille edellä tarkoitettua tasinkoa 14 326 markkaa korkoineen, HO oli poistanut KO:n tältä osin antaman lausunnon ja jättänyt muutoksenhakemuksen tuon tasinkovaatimuksen osalta tutkittavaksi ottamatta.

Tutkiessaan muutoksenhakemuksen muilta osin HO oli katsonut selvitetyksi, että kaikki pesän osakkaat olivat olleet henkilökohtaisesti saapuvilla tai laillisesti edustettuina KO:n päätöksessä mainittua ositus- ja perinnönjakotoimitusta 17/6 1974 aloitettaessa, josta tilaisuudesta laaditussa pöytäkirjassa oli nimenomaan todettu yksimielisesti sovitun, että pesänjakaja antaa päätöksensä, jos osakkaat eivät pääse keskenään sopimukseen pesään kuuluvan omaisuuden arvostuksesta, ja että pesänjakaja oli sitten kun osakkaat eivät olleet päässeet yksimielisyyteen asiassa 11/5 1975 suorittanut loppuun osituksen ja perinnönjaon sekä että pesänjakaja oli jakokirjaan merkityllä tavalla välittömästi lähettänyt jakokirjan kirjatuissa kirjeissä kullekin osakkaalle. Sen vuoksi ja kun tuolloin alaikäiselle pesänosakkaalle E:lle määrätty uskottu mies F oli myöntänyt hänelle uskotun miehen toimessaan tarkoitetun jakokirjan tulleen hänelle postiin, josta hän ei sitä kuitenkaan silloin ollut lunastanut, ja hänellä siten olisi pian osituksen ja jaon toimittamisen jälkeen ollut mahdollisuus saada tieto siitä sekä kun C ja D eivät olleet edes väittäneet, että he eivät olleet saaneet välittömästi tietoa toimituksesta, HO näillä perusteilla oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa sitä lopputulosta, johon KO oli johtunut hylätessään C:n ja hänen myötäpuoltensa haastehakemuksessa selostetun kanteen.

C ja hänen myötäpuolensa pyysivät oikeudenkäymiskaaren silloisen 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen.