22.12.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän sekä 18/4 1977 kuolleen B:n oikeudenomistajien, C:n, D:n, 25/6 1977 kuolleen E:n oikeudenomistajien ja F:n asianomistajina ajamista syytteistä Hollolan KO p. 8/3 1978 oli lausunut selvitetyksi, että A, toimiessaan sittemmin konkurssiin asetetun vaahtomuovieristystöitä suorittaneen osakeyhtiön X:n toimitusjohtajana, oli yhdessä muiden jutussa myös rangaistukseen tuomittujen henkilöiden kanssa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, tarjoutunut tekemään

1) 30/10 1974 Asikkalassa B:lle tämän hyväksymän 1 500 markan määräisen kustannusarvion pohjalta lämpöeristyksen B:n omistamaan asuinrakennukseen mutta perinyt seuranneena päivänä tuosta työstä 5 330 markkaa,

2) 3/12 1974 Padasjoella C:lle tämän hyväksymän 500 markan määräisen kustannusarvion perusteella lämpöeristyksen C:n omakotitaloon perien kuitenkin samana päivänä tuosta työstä 1 500 markkaa,

3) 12/12 1974 Padasjoella D:lle tämän hyväksymästä 1 000 markan arviohinnasta lämpöeristyksen D:n omakotitaloon perien kuitenkin samana päivänä D:n keskeyttämästä työstä 4 950 markkaa,

5) joulukuun puolivälissä 1974 Padasjoella E:lle tämän hyväksymästä 500 markaksi arvioidusta hinnasta lämpöeristyksen E:n omakotitaloon mutta perinyt tarjousta seuranneena päivänä tuosta työstä 2 090 markkaa, ja

6) 10/1 1975 Padasjoella F:lle tämän hyväksymästä 400 markan arviohinnasta lämpöeristyksen F:n omakotitalon tuvan lattiaan ja 13/1 1975 kustannusarviosta sopimatta samanlaisen eristyksen talon yläkerran kahden huoneen lattiaan perien näistä töistä viimeksi mainittuna päivänä 3 900 markkaa, vaikka arvio yläkerrassa olevien huoneidenkaan eristämisestä ei ilmeisesti olisi ollut 400 markkaa suurempi.

A oli ollut tietoinen siitä, etteivät lämpöeristysten kustannusarviot pitäneet paikkaansa, eikä hänellä ollut ollut aikomustakaan tarjouksia tehtäessä ja arviohintoja ilmoitettaessa pysyä noissa arvioissa, vaan hän oli asiakkaan saatuaan tarkoittanutkin periä ilmoitettua arviota moninkertaisesti korkeamman hinnan. Uskottelemalla B:lle, C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle ilmoitettujen arviohintojen vastaavan lämpöeristyksistä maksettavia lopullisia hintoja A oli erehdyttänyt heidät sopimaan lämpöeristysten tekemisestä ja kerrotuin tavoin perimällä ilmoitettua arviohintaa vähintään kolme kertaa korkeamman hinnan aiheuttanut heille ilmoitetun ja perityn hinnan välistä erotusta vastaavan rahan tappion.

Tämän vuoksi KO oli rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1 kohdassa mainitusta petoksesta 4 kuukaudeksi sekä 2, 3, 5 ja 6 kohdassa mainitusta jatketusta petoksesta 8 kuukaudeksi vankeuteen eli, kun rangaistukset yhdistettiin, 9 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeuteen. Yhdistetty vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi 1/6 1979 päättyvin koetusajoin. Sen lisäksi KO oli velvoittanut A:n yhteisvastuullisesti jutussa myös rangaistukseen tuomittujen kolmen muun henkilön kanssa korvaamaan asianomistajille rikoksista aiheutuneet vahingot.

Kouvolan HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, p. 19/12 1978 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska A:n syyksi luettuja tekoja oli pidettävä saman rikoksen jatkamisena, A tuomittiin KO:n päätöksessä sovellettujen lainkohtien nojalla hänelle siinä määrätyn rangaistuksen asemesta jatketusta petoksesta 1 vuodeksi vankeuteen, mikä rangaistus oli pantava täytäntöön.

A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Virallinen syyttäjä vastasi hakemukseen.