5.12.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Poliisitarkastaja B:n virallisena syyttäjänä sekä jäljempänä mainittavan lentokoneen lentokapteenin Tauno R:n, lentoperämiehen Lasse P:n, lentoemäntien Paula Y:n, Kirsi S:n ja Merja E:n ynnä 31 matkustajan sekä Sanoma Osakeyhtiön, Finnair Oy:n ja ilmailuhallituksen asianomistajina merkonomi Aarno A:ta vastaan ajamasta syytteestä ja kuultuaan lisäksi asianomistajina sanotun lentokoneen 13 muuta matkustajaa, Helsingin yliopistollista keskussairaalaliittoa ynnä Vantaan ja Oulun kaupunkeja sekä A:n oltua mielisairaalassa mielentilan tutkimista varten ja tutkimuksen toimittaneen lääkärin ja lääkintöhallituksen annettua lausuntonsa hänen mielentilastaan, Vantaan KO p. 9/4 1979 oli lausunut, että A oli vuonna 1978 syyllistynyt seuraaviin rikollisiin tekoihin:

1) A oli Oulussa, saatuaan 20 - 25/9 selvittämättömällä tavalla haltuunsa Oulusta olevan ylivääpelin X:n omistaman 7,65 kaliiberin pistoolin ja lippaan, pitänyt niitä hallussaan ilman asianmukaista lupaa ja lisäksi pitänyt hallussaan 16 patruunaa.

2) A oli poliisitutkinnassa kertonut hankkineensa pistoolin ja patruunat lentokoneen kaappausta varten. Kertomusta tuki se, että hän oli 26 tai 27/9 pannut ne sekä maalaamansa munakäsikranaatin kuoren, selkärepun, nahkaremmin, narun ja puukon tuppineen lentomatkalle mukaan ottamaansa salkkuun. Tämän etukäteisharkinnan lisäksi A:n ei ollut näytetty tehneen yksityiskohtaista kaappaussuunnitelmaa.

A:n lähdettyä 30/9 Oulun lentokentältä Helsinkiin Finnair Oy:n Super Caravelle vuorokoneella, jonka miehistöön olivat kuuluneet lentokapteeni R, lentoperämies P sekä lentoemännät Y, S ja E, A oli koneen lähestyessä kello 15.47:n aikaan Helsinkiä, keskusteltuaan koneen ohjaamossa koneen miehistöön kuuluneiden kanssa sekä Y:n kehotettua häntä poistumaan ohjaamosta koneen laskeutumisen vuoksi, ottanut esiin povitaskuunsa varaamansa 1 kohdassa mainitun ladatun pistoolin sekä uhaten sillä R:ää, P:tä ja Y:tä laittomasti ottanut lentokoneen määräysvaltaansa. Koneessa olivat tällöin olleet matkustajina A:n ohella edellä asianomistajina miehistöön kuuluneiden lisäksi tarkoitetut 44 henkilöä.

Tämän jälkeen A oli ensin määrännyt miehistön viivyttelemään laskeutumisessa ja sitten polttoaineen ollessa loppumassa laskeutumaan Helsinki - Vantaan lentoasemalle. A:n määräyksestä siellä olivat lentokoneesta poistuneet lentoemännät S ja E sekä matkustajista muut paitsi 8 matkustajaa. Sanotut matkustajat A oli tahallansa ilman laillista oikeutta, koneen miehistöön kuuluvia henkilöitä aseella uhaten, estänyt poistumasta lentokoneesta ja siten riistänyt heiltä vapauden.

3) Helsinki - Vantaan lentoaseman alueella A oli, uhattuaan edelleen mainitulla ampuma-aseella lentokoneen miehistöä, vaatinut lentokoneeseen polttoainetta sekä savukkeita ja alkoholijuomia. Koneeseen oli saapunut tällöin myös A:n vaatimuksesta neuvottelijaksi Vantaalta oleva varavtuomari Antti V. Koneen sitten lähdettyä liikkeelle A:n määräyksestä kohti Oulua A oli, esiintymällä koko ajan väkivaltaisesti lentokoneen miehistöä kohtaan, vaatinut koneeseen toimitettavaksi 675 000 markkaa, joista 500 000 markkaa hänelle ja hänen perheelleen sekä 100 000 markkaa Kaunialan sotavammasairaalaa ja 75 000 markkaa SOS-lapsikylää varten. Rahat Finnair Oy oli toimittanut Ouluun eri lentokoneella.

Lentokoneen palattua 1/10 Helsinki - Vantaan lentoasemalle siihen oli A:n vaatimuksesta jälleen toimitettu polttoainetta. Lisäksi A oli väkivaltaisesti uhkaamalla saanut vielä koneeseen Sanoma Osakeyhtiöltä vaatimansa 150 000 markkaa, joista hän oli luovuttanut V:lle 100 000 markkaa perheelleen toimitettavaksi ja 50 000 markkaa V:lle itselleen palkkion nimellä.

Lentokoneessa olleiden V:n ja edellä tarkoitettujen 8 matkustajan saatua rahojen luovuttamisen yhteydessä A:n luvalla poistua lentokoneesta A oli, pitäen konetta edelleen määräysvallassaan, pakottanut R:n ja P:n ohjaamaan koneen Amsterdamiin, jossa oli suoritettu polttoainetäydennys. Amsterdamista oli, A:n pitäessä edelleen miehistöä määräysvallassaan, lennetty Helsinki - Vantaan lentoasemalle. Siellä A oli väkivallalla uhaten saanut jälleen Finnair Oy:n rahoja 100 000 markkaa sekä alkoholijuomia. Sen jälkeen lentokoneella oli A:n määräyksestä lennetty Ouluun, jossa koneen kaappaus oli päättynyt kello 8.56.

A:n 3 kohdassa kerrottua menettelyä arvostellessaan KO oli katsonut hänen aiheuttaneen toiminnallaan erityistä vaaraa sekä miehistölle että matkustajille, koska lentokoneessa oli ollut lennon aikana vajaalukuinen miehistö ja polttoainetäydennykset oli jouduttu toimittamaan varomääräysten vastaisesti eikä miehistä ollut saanut sille kuuluneita lepoaikoja ja kun lentokoneen huoltoa ei ollut voitu suorittaa normaaliin tapaan. Myös siitä, että lentokonetta oli jouduttu ajamaan edestakaisin lentokentillä ja sen ikkunoita ja luukkuja pitämään avoinna, oli aiheutunut erityistä vaaraa. Ampuma-aseen esillä olo lentokoneessa oli myös ollut vaaraksi lentoturvallisuudelle.

KO oli katsonut, että A oli 2 kohdassa mainitulla menettelyllään syyllistynyt ilma-aluksen kaappaukseen ja sen ohella kahdeksaan vapauden riistoon. Lentokoneen miehistön ja koneesta reittilennon päätyttyä poistuneiden matkustajien osalta A:n syyksi sitä vastoin ei jäänyt vapauden riistämiseksi tai laittomaksi vangitsemiseksi ilma-aluksen kaappauksen ohella katsottavia rikoksia. 3 kohdassa kerrotulla menettelyllään A oli usealla eri kerralla saanut väkivaltaisella uhkauksella 30/9 -1/10 1978 väliseksi ajaksi määräysvaltaansa ja siten haltuunsa yhteensä ainakin 825 000 markkaa Finnair Oy:lle kuuluneita varoja, jotka tosin oli saatu takaisin, syyllistyen siten jatkettuun ryöstöntapaiseen kiristämiseen.

A:n rikoksista aiheutunut vaara oli kohdistunut lentokoneen miehistön ja matkustajien lisäksi lentoliikenteeseen kokonaisuudessaan. Tämän yleisvaarallisuuden takia ilmailuhallituksen, Vantaan ja Oulun kaupunkien sekä Helsingin yliopistollisen keskussairaalaliiton oli pitänyt varautua äkillisiin palonsammutus- ja pelastustoimiin, joten myös näillä yhteisöillä oli oikeus esittää jutussa vaatimuksia.

Sen vuoksi ja kun A oli ollut teot tehdessään täyttä ymmärrystä vailla, KO oli ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun lain 1 ja 6 *:n sekä rikoslain 25 luvun 9 *:n, 31 luvun 4 *:n 3 momentin, 34 luvun 14 a *:n 1 momentin, 3 luvun 4 *:n ynnä 7 luvun 1 ja 2 *:n nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana 1 kohdassa tarkoitetusta ampuma-aseiden ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta 3 kuukaudeksi sekä 2 ja 3 kohdassa minituista ilma-aluksen kaappauksesta ja sen kanssa osaksi yksi teoin tehdyistä kahdeksasta vapauden riistämisestä ja jatketusta ryöstöntapaisesta kiristämisestä 7 vuodeksi vankeuteen eli, kun rangaistukset yhdistettiin, pidettäväksi 7 vuotta 1 kuukausi vankeudessa.

Lisäksi A oli velvoitettu suorittamaan korvaukseksi,

Finnair Oy:lle asian vuoksi aiheutuneista kustannuksista 180 761 markkaa 3 penniä, mistä määrästä oli vähennettävä mitä siitä korvattiin yhtiölle vastuu- tai muiden vakuutusten nojalla, ja oikeudenkäyntikuluista 4 000 markkaa,

ilmailuhallitukselle asian vuoksi aiheutuneista kustannuksista ja lentokoneeseen Helsinki - Vantaan lentoasemalle toimitetusta puhelimesta, jonka A oli rikkonut, yhteensä 24 874 markkaa 58 penniä 5 prosentin korkoineen 22/11 1978 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 500 markkaa,

Vantaan kaupungille palo- ja sairaalatoimen ylimääräisistä kustannuksista 32 568 markkaa 36 penniä 5 prosentin korkoineen 22/11 1978 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 500 markkaa,

Oulun kaupungille palolaitoksen ja terveysviraston kustannuksista 13 936 markkaa 25 penniä 5 prosentin korkoineen mainitusta 22/11 1978 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 500 markkaa,

Helsingin yliopistolliselle keskussairaalaliitolle asian vuoksi aiheutuneista kustannuksista 21 634 markkaa 46 penniä 5 prosentin korkoineen 22/11 1978 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 150 markkaa sekä matkustajille G:lle, jonka matka oli vapaudenriiston vuoksi menettänyt merkityksensä, lentolipun hinnasta 200 ja henkisestä kärsimyksestä 1 000 markkaa,

H:lle, I:lle ja J:lle ylimääräisistä kustannuksista, kahdelle ensiksi mainitulle kummallekin 150 ja J:lle 200 markkaa,

K:lle, L:lle ja M:lle kullekin kärsimyksestä 1 000 markkaa ja

N:lle asian vuoksi aiheutuneista kustannuksista 30 markkaa

ynnä oikeudenkäyntikuluista O:lle 100, K:lle 50 ja M:lle 200 markkaa.

Vielä A oli velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 1 216 markkaa 30 penniä ja lääkärinpalkkio 60 markkaa. Takavarikoidut 16 pistoolin patruunaa sekä munakäsikranaatin kuori ja sitä maalattaessa käytettyä maalia sisältänyt sumutinpullo oli julistettu valtiolle menetetyiksi.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi poliisitarkastaja B ja A olivat saattaneet jutun, p. 15/8 1979 oli todennut KO:n päätöksen 1 kohdan osalta, että A oli syyllistynyt vain yhden ampuma-aseen luvattomaan hallussapitoon ja että tämän rikoksen tekoaika oli 23/9 - 1/10 1978.

A:n vaatimien rahojen osalta HO oli katsonut tapahtuneen seuraavaa: Finnair Oy oli 30/9 1978 illalla toimittanut eri lentokoneella Ouluun 500 000 markkaa. A:n kaappaaman koneen saavuttua vähän myöhemmin Ouluun A:n vaimo oli viranomaisten kehotuksesta kirjoittanut kuitin rahojen saamisesta. Kuitti sekä A:n vaatima liikenneministerin lähettämä sanoma, ettei rahoja vaadittu takaisin, oli luovutettu A:lle ja A:n vaimo oli käynyt lentokoneen läheisyydessä näyttämässä rahalaukkua A:lle. Rahat olivat tämän jälkeen jääneet toistaiseksi poliisviranomaisten huostaan. Kaapatun koneen saavuttua 1/10 1978 vastaisena yönä toistamiseeen Helsinki - Vantaan lentoasemalle olivat Kaunialan sotavammasairaalan ja SOS-lapsikylä ry:n edustajat lentoasemalla kuitanneet saaneensa A:n heille vaatimat yhteensä 175 000 markkaa. Kuitin A:lle toimitettavaksi vastaanottaneen V:n kertoman mukaan myös rahat oli tällöin luovutettu yhteisöjen edustajien haltuun, mutta virallisen syyttäjän KO:ssa tekemän ilmoituksen mukaan ei todellista rahojen luovutusta ollut tapahtunut, vaan rahat olivan jääneet Finnair Oy:lle. Pian tämän jälkeen oli A:n vaatimuksesta Sanoma Osakeyhtiön lukuun viety lentokoneeseen 150 000 markkaa Finnair Oy:lle kuuluneita rahoja, joista A KO:n päätöksessä kerrotulla tavalla oli luovuttanut V:lle A:n perheelle toimitettavaksi 100 000 markka ja V:lle itselleen 50 000 markkaa. Koneen palattua 1/10 1978 aamulla Amsterdamista Helsinki -Vantaan lentoasemalle A oli kuitenkin vaatinut ja saanut perhettään varten V:lle luovuttamansa 100 000 markkaa takaisin kaapattuun koneeseen. Samana aamuna olivat poliisiviranomaiset Oulussa toimittaneet A:n asuntoon edellä mainitut 500 000 markkaa. A oli koneen 1/10 1978 aamulla laskeuduttua Ouluun poistunut vaimonsa seurassa asunnolleen.

HO oli katsonut ryöstöntapaisen kiristämisen Kaunialan sotavammasairaalalle ja SOS-lapsikylä ry:lle vaadittujen rahojen osalta jääneen yrityksen asteelle.

KO:n tapahtumaselostusta oikaisten HO oli todennut, ettei A ollut ottanut mukaansa lentokoneeseen KO:n päätöksessä mainittuja, kertomansa mukaan kuitenkin kaappausta varten sumuttimella uudennäköiseksi maalaamaansa munakäsikranaatin kuorta ja selkäreppua.

Edellä selostetuilla perusteilla HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, tuominnut A:n KO:n päätöksen 1 kohdan osalta KO:n soveltamien lainkohtien sekä 2 ja 3 kohdan osalta rikoslain 25 luvun 9 *:n, 31 luvun 4 *:n 2 ja 3 momentin, 34 luvun 14 a *:n 1 momentin, 3 luvun 4 *:n 1 momentin, 4 luvun *:n 1 momentin sekä 7 luvun 1 ja 2 *:n nojalla KO:n hänen syykseen lukemien rikosten asemesta täyttä ymmärrystä vailla olevana 1 kohdan osalta ampuma-aseen ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta 3 kuukaudeksi sekä 2 ja 3 kohdan osalta ilma-aluksen kaappauksesta ja sen kanssa yksi teoin tehdyistä kahdeksasta vapauden riistämisestä ja jatketusta kaksi ryöstöntapaista kiristämistä ja ryöstöntapaisen kiristämisen yrityksen käsittävästä rikoksesta 7 vuodeksi vankeuteen, jotka rangaistukset oli yhdistetty 7 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeutta.

Mitä vahingonkorvauksiin tuli, HO oli katsonut että, koska A oli ollut rikoksensa tehdessään siluntoiminnaltaan häiriintynyt, hän oli vahingonkorvauslain 2 luvun 3 *:n perusteella velvollinen korvaamaan Finnair Oy:lle, ilmailuhallitukselle, Vantaan ja Oulun kaupungeille sekä Helsingin yliopistolliselle keskussairaalaliitolle aiheutuneista KO:n toteamista vahingoista vain 60 prosenttia. Yksityisten henkilöiden kärsimien vahinkojen osalta HO oli katsonut, ettei korvauksien sovitteleminen ollut olosuhteisiin katsoen kohtuullista.

Mainitsemallaan perusteella HO oli alentanut A:n Finnair Oy:lle suoritettavan korvauksen 108 456 markaksi 61 penniksi KO:n päätöksessä mainittuine mahdollisine vähennyksineen sekä oikeudenkäyntikuluineen, ilmailuhallitukselle maksettavan korvauksen 14 924 markaksi 75 penniksi KO:n päätöksessä sanottuine korkoineen kuitenkin vasta 21/12 1978 lukien ja oikeudenkäyntikuluineen, Vantaan kaupungille suoritettavan korvauksen 19 541 markaksi 2 penniksi KO:n päätöksessä mainittuine korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen, Oulun kaupungille maksettavan korvauksen 8 361 markaksi 75 penniksi KO:n päätöksessä sanottuine korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen ja Helsingin yliopistolliselle keskussairaalaliitolle suoritettavan korvauksen 12 980 markaksi 68 penniksi KO:n päätöksessä mainittuine korkoineen ja oikeudenkäyntikuluineen.

A:n todistelukustannuksista valtiolle korvattava määrä oli alennettu 1 169 markkaan 30 penniin ja todistelukustannuksista 435 markkaa oli määrätty jäämään valtion vahingoksi. A:n asunnosta takavarikoidut viisi 7,65 kaliiberin pistoolin patruunaa oli määrätty luovutettaviksi X:lle.

Muilta osin KO:n päätös jäi voimaan.

Poliisitarkastaja B ja A pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 *:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemuksiinsa sisällyttivät muutoksenhakemukset. Muutoksenhakemuksessaan poliisitarkastaja vaati A:n tuomitsemista kaikkiaan 49:stä vapauden riistämisestä sekä ilma-aluksen kaappauksesta ja sen kanssa yksin teoin tehdyistä rikoksista HO:n tuomitsemaa rangaistusta ankarampaan rangaistukseen. A vastasi poliisitarkastajan hakemukseen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos af Hällström: olen muutoin KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla mutta katson, että kaikkien kaapatussa lentokoneessa olleiden henkilöiden vapauden riistäminen sisältyy A:n syyksi luettuun ilma-aluksen kaappaukseen. Sen vuoksi tuomitsen A:n KO:n päätöksen 2 ja 3 kohdan osalta HO:n mainitsemien rikosten asemesta rikoslain 31 luvun 4 *:n 3 momentin, 34 luvun 14 a *:n 1 momentin, 3 luvun 4 *:n 1 momentin sekä 7 luvun 1 ja 2 *:n nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin tehdyistä ilma-aluksen kaappauksesta ja jatketusta ryöstöntapaisesta kiristämisestä 7 vuodeksi vankeuteen.

Oikeusneuvos Nybergh: olen muutoin KKO:n päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla mutta katson, ettei A:n syyksi ilma-aluksen kaappauksena luettu rikos kohdistu ilmailuhallitukseen, Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaliittoon eikä Vantaan ja Oulun kaupunkeihin siten, että näitä voitaisiin pitää jutussa asianomistajina. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi hylätä alempien oikeuksien menettelyn siltä osin kuin ilmailuhallitusta, sairaalaliittoa ja kaupunkeja on pidetty jutussa kaappausrikoksen asianomistajina ja poistan alempien oikeuksien ilmailuhallituksen rangaistusvaatimuksesta antaman lausunnon.

Oikeusneuvos Mörä: Ilmailuhallituksen, Helsingin yliopistollisen keskusssairaalaliiton ynnä Vantaan ja Oulun kaupunkien aseman sekä ilmailuhallituksen jutussa esittämän rangaistusvaatimuksen osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Nybergh. Vapauden riistämisien sisältymisestä ilma-aluksen kaappaukseen ja A:n tuomitsemisesta rangaistukseen KO:n päätöksen 2 ja 3 kohdan osalta olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos af Hällström. Lisäksi katson, etteivä ilmailuhallituksen, sairaalaliiton ja mainittujen kaupunkien suorittamat varotoimenpiteet ole sellaisessa yhteydessä A:n menettelyyn, että tämä olisi velvollinen korvaamaan toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Sen vuoksi vapautan A:n suorittamast sairaalaliitolle ja kaupungeille tuomittuja vahingon- ja oikeudenkäyntikulujen korvauksi sekä alennan A:n ilmailuhallitukselle suoritettavan vahingonkorvauksen puhelimen rikkomisen johdosta suoritettavaksi 175 markaksi ja oikeudenkäyntikulujen korvauksen 200 markaksi. Muutoin olen KKO:n päätöksestä ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Mälkki: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä, jonka siis jätän pysyväksi.

Oikeusneuvos Jalanko oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mälkki.