5.2.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asianomaisen lääninsyyttäjän sekä vanhemman konstaapelin B:n ylikonstaapeli M:n ja kiinteistöhuoltomies P:n kohdaltaan asianomistajina ajamasta syytteestä ja kuultuaan jutussa myös osuuskunta X:ää sekä Kuopion ja Pohjois-Karjalan piirirakennustoimistoa asianomistajina, Pielaveden kunnan virkaholhoojaa 14/7 1961 syntyneelle Matti A:lle määrättynä holhoojana ja sanotun kunnan sosiaalilautakuntaa, Pielaveden KO p. 1/11 1978 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 21/3 1978 Pielaveden kunnan Pielaveden kylässä, tunkeuduttuaan näyteikkunan rikkomalla osuuskunnan omistamaan tavaratalorakennukseen ja ladattuaan rakennuksen kellarikerroksessa sijaitsevalla tavaratalon rautaosastolla aukimurtamastaan asekaapista ottamansa kymmenen haulikkoa, surmaamistarkoituksessa yhdellä haulikolla ampunut häntä pidättämään tulleita M:ää ja B:tä sekä heitä avustamassa ollutta P:tä kohti seurauksin, että nämä olivat lukuisista heihin osuneista hauleista saaneet ennen pakoon pääsemistään, M hyvin vaikeita vammoja oikeaan käsivarteen ja käteen sekä vammoja oikealle puolelle vartaloon vatsan ja lonkan alueelle, B vammoja oikeaan kyynärvarteen ja molempiin reisiin sekä P vaikeita vammoja ylä- ja alavatsaan vasemmalle puolelle ja vasempaan käteen. B oli vielä paikalta paetessaan saanut ruhje- ja viiltohaavoja vasemman käden rystyseen. Selostetuista vammoista oli aiheutunut työkyvyttömyys, M:lle vähintään vuoden 1978 loppuun, B:lle 5/4 p:ään 1978 ja P:lle 15/6 p:ään 1978. Lisäksi M:n, B:n ja P:n vaatteet sekä P:n kello olivat haulien osumista vahingoittuneet.

Koska surmaamisyritykset olivat kohdistuneet virkansa puolesta järjestystä ja turvallisuutta ylläpitämässä olleisiin virkamiehiin ja heitä avustamassa olleeseen henkilöön ja niitä oli, huomioon ottaen rikoksiin johtaneet ja niistä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, pidettävä erityisen törkeinä, KO oli, katsoen A:n olleen rikoksensa tehdessään täyttä ymmärrystä vailla, rikoslain 21 luvun 2 §:n, 3 luvun 2 ja 4 §:n sekä 4 luvun 1 §:nojalla tuominnut A:n nuorena henkilönä täyttä ymmärrystä vailla olevan tehdyistä kolmesta murhan yrityksestä kustakin 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Nämä rangaistukset sekä A:lle samalla päätöksellä muista rikoksista tuomitut rangaistukset oli yhdistetty 3 vuoden vankeusrangaistukseksi.

KO oli myös, koska A oli näyteikkunan rikkomisella ja kerrotussa tilaisuudessa sekä sen jälkeen siirryttyään tavaratalon yläkerrokseen ampumalla kahdeksalla haulikolla vähintään 100 laukausta tavaratalon sisällä ja sen ikkunoista ulos tahallaan vahingoittanut osuuskaupan omaisuutta sekä tavaratalon läheisyydessä olevaa valtion virastotaloa, todennut A:n aiheuttaneen osuuskunnalle yhteensä 10 228 markan 10 pennin ja valtiolle 1 500 markan vahingot. KO oli tekojen laadun huomioon ottaen hylännyt A:n vahingonkorvausten sovittelua koskevan pyynnön ja velvoittanut A:n suorittamaan korvaukseksi M:lle sairaalamatkakuluista 874 markkaa 80 penniä sekä ansion menetyksestä työkyvyttömyysajalta 1 500 sekä kivusta ja särystä 20 000 markkaa, B:lle kivusta ja särystä 3 000 markkaa, P:lle ansion menetyksestä työkyvyttömyysajalta 2 000 sekä kivusta ja särystä 8 000 markkaa, osuuskunnalle murtautumisella ampumisella aiheutetusta vahingosta 8 228 markkaa 20 penniä ja valtiolle virastotalon vaurioitumisesta 1 500 markkaa, kaikki mainitut vahingonkorvaukset 5 prosentin korkoineen 21/4 1978 lukien, sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi M:lle 1 000, B:lle ja P:lle kummallekin erikseen 700 ja osuuskunnalle 200 markkaa. Vielä A:n tuli korvata valtiolle sen varoista maksetut lääkärinlausuntokustannukset 97 markkaa sekä M:n, B:n ja P:n vaatetuksen ja muiden varusteiden vaurioitumisesta heille samoista varoista suoritetut korvaukset 1 488 markkaa 85 penniä.

Itä-Suomen HO:ssa, jonka tutkittavaksi lääninsyyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, lääninsyyttäjä oli vaatinut rangaistusten korottamista sekä A, paitsi muuta mistä enää ei ollut kysymys, että hänen katsottaisiin KO:n päätöksessä kerrotulla menettelyllään syyllistyneen kolmen murhan yrityksen asemesta ainoastaan yksin teoin tehtyihin kolmeen pahoinpitelyyn ja että tuomittuja korvauksia alennettaisiin ja soviteltaisiin.

HO p. 16/2 1979 oli katsonut selvitetyksi, että A oli ilmoitetussa tilaisuudessa, tunkeuduttuaan noin kello 20.50 tavarataloon, ladannut KO:n mainitsemat kymmenen haulikkoa ampumavalmiiksi ja asettanut tavaratalosta löytämänsä käsivalaisimen asekaapin luona olleelle pöydälle siten, että valaisimen valokiila oli suuntautunut portaikkoon, jota hän oli olettanut kellarikerrokseen mahdollisesti saapuvan henkilön käyttävän. Edelleen HO oli lausunut, että A oli kertomansa mukaan päättänyt tuolloin ampua häntä pidättämään mahdollisesti tulevia ja arvellut, että B, jota kohtaan hänellä oli vanhaa kaunaa ja jonka hän aiemmin tapahtumapäivänä oli havainnut olleen työvuorossa, saattaisi tulla häntä pidättämään. Noin kello 22 olivat M, B ja P menneet sisälle tavarataloon tarkistaakseen, oliko sinne murtauduttu. Heidän tultuaan mainittuun portaikkoon A, joka oli havainnut B:n tulevan ensimmäisenä ja muiden sivummalla perässä, oli tähdännyt haulikolla aluksi B:tä ja kääntänyt asetta sitten siten, että se oli ollut suunnattuna M:n, B:n ja P:n muodostaman joukon keskelle, ja sen jälkeen ampunut runsaan kymmenen metrin päästä heitä välittömästi peräkkäin kaksi kertaa, jolloin ainakin ensimmäinen laukaus oli osunut M:ään, B:hen ja P:hen KO:n toteamin seurauksin. A:n oli teon tehdessään täytynyt käsittää, että siitä olisi saattanut olla seurauksena M:n, B:n ja P:n kuolema, ja hänen oli näin ollen katsottava yrittäneen surmata heidät. Nämä murhan yritykset olivat tapahtuneet samoilla laukauksilla ja ne olivat siten keskenään yksin teoin tehtyjä.

Vahingonkorvausten osalta HO oli katsonut A:n olevan velvollinen korvaamaan M:lle, joka oli käynyt Pielavedeltä käsin Helsingissä sairaalassa vammojensa hoidon vuoksi 4 kertaa tehden matkat osaksi lentokoneella ja saanut valtion varoista korvausta matkakuluistaan junamatkan aiheuttamien kustannusten mukaisesti, todellisten sairaalakulujen ja M:n jo saaman korvauksen erotuksen 874 markkaa 80 penniä, koskei matkustustavasta aiheutuneita ylimääräisiä kuluja ollut M:n vammat huomioon ottaen pidettävä tarpeettomina. HO oli myös todennut M:lle ansion menetyksestä tuomitun korvauksen perustuvan siihen, että hän oli työkyvyttömyyden vuoksi menettänyt vuoden 1978 osalta vuosilomalisää 1 500 markkaa.

Näillä ja muutoin KO:n mainitsemilla perusteilla HO oli rikoslain 21 luvun 2 §:n, 3 luvun 2 §:n ja 4 §:n 1 momentin, 4 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n KO:n hänen syykseen kolmena murhan yrityksenä lukemien rikosten ja niistä määrättyjen rangaistusten asemesta nuorena henkilönä täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin tehdystä kolmesta murhan yrityksestä 4 vuodeksi vankeuteen. Tämän rangaistuksen ja A:lle jutussa tuomitsemansa muut rangaistukset sekä eräät hänelle aikaisemmin tuomitut rangaistukset HO oli yhdistänyt 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Korvauksia koskevassa osassa HO oli katsonut, ettei ollut syytä muuttaa KO:n päätöksen lopputulosta muulla tavoin kuin että KO:n tuomitsemille vahingonkorvauksille määrätty 5 prosentin korko oli maksettava, M:lle sairaalamatkakuluista sekä kivusta ja särystä tuomituille yhteensä 20 874 markan 80 pennin korvauksille, B:lle kivusta ja särystä tuomitulle 3 000 markan korvaukselle ja myös P:lle kivusta ja särystä tuomitulle 8 000 markan korvaukselle vasta niitä koskevien korvausvaatimusten esittämispäivästä 1/11 1978 lukien, kun taas M:lle ja P:lle työansion menetyksestä tuomituille korvauksille jäi korko maksettavaksi KO:n määräämällä tavalla.

A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Ylimääräinen oikeusneuvos Kilpeläinen: myöntäen, kuten enemmistökin, muutoksenhakuluvan tutkin jutun. Olen muutoin päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla mutta katson, ettei myöskään kivusta ja särystä tuomittujen korvausten osalta ole esitetty syytä HO:n päätöksen muuttamiseen.

Oikeusneuvos Mälkki oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Kilpeläinen.