11.6.2025

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, 28.6.2024, 1089/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle ja hänen asiakumppaneilleen valitusluvan siltä osin kuin heidän muutoksenhakunsa kohdistuu Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 antamaan päätökseen ja asiassa on kysymys Maanmittauslaitoksen toimivallasta ratkaista lunastuslupaa koskeva hakemus. Korkein hallinto-oikeus tutkii asian tältä osin.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

B Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

2. Valituslupahakemus hylätään muilta osin. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna muilta osin ratkaisua valitukseen.

Asian tausta

(1)  Maanmittauslaitos  on 17.6.2022 antamallaan päätöksellä nro MML 35587/03 04/2021 myöntänyt B Oy:lle luvan lunastamalla rajoittaa pysyvästi käyttöoikeuksia vesi- ja viemärijohtoa (jäljempänä  vesihuoltolinja ) sekä niihin kuuluvia laitteita varten hakemuksessa tarkoitetuilla kiinteistöillä X:n ja Y:n kaupungeissa.

(2) Maanmittauslaitos on ennen pääasian ratkaisemista tekemällään käsittelyratkaisulla päättänyt, että Maanmittauslaitos on toimivaltainen ratkaisemaan asian, koska kysymyksessä on kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain ( lunastuslaki ) 5 §:n 2 momentin mukainen voimansiirtolinjaan ja maakaasuverkostoon verrattava hanke. Maanmittauslaitos on lisäksi katsonut, että kysymyksessä on yksityisen ja yleisen edun kannalta vähemmän tärkeä lunastus.

(3) A ja hänen asiakumppaninsa ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 tekemä päätös kumotaan, koska hakemus olisi lunastuslain 5 §:n perusteella tullut osoittaa valtioneuvostolle.

(4)  Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa yhdessä tekemän valituksen Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 tekemästä päätöksestä sekä heidän vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on samalla päätöksellä antanut ratkaisun myös A:n yksin tekemästä valituksesta, joka on kohdistunut Maanmittausmittauslaitoksen 2.1.2024 tekemään päätökseen.

(5) Hallinto-oikeus on perustellut A:n ja hänen asiakumppaniensa yhdessä tekemän valituksen hylkäämistä keskeisesti seuraavasti:

(6) B Oy (jäljempänä  luvansaaja ) on pyytänyt Maanmittauslaitokselta lunastuslain 5 §:ssä tarkoitettua lunastuslupaa hankkia lunastamalla pysyvä käyttöoikeus seutukuntaa palvelevan vesihuoltolinjan sekä siihen liittyvien laitteiden sijoittamiseksi X:n ja Y:n kaupungeissa sijaitsevien hakemuksen liitteessä mainittujen kiinteistöjen alueille.

(7) Rakennettavan vesihuoltolinjan pituus on noin 30 kilometriä, ja linjalle on suunniteltu kaksi pumppaamoa. Luvansaaja on tehnyt noin sadan maanomistajan kanssa sopimuksen vesihuoltolinjan ja valokuitukaapelin sijoittamisesta. Myös pumppaamojen paikoista on sovittu. Hakemus on koskenut niitä kiinteistöjä, joilta lupaa sijoittamiseen ei ole saatu.

(8) Vesihuoltolinja vaatii käyttöoikeuden rajoittamista neljän metrin levyiseltä alueelta. Kyseiselle alueelle ei saa rakentaa rakennuksia. Rakennusvaiheessa vesihuoltolinjan asennus vaatii työtilaa 13 metrin leveydeltä.

(9) Lunastuslain 5 §:n (264/2017) 1 momentin mukaan kiinteän omaisuuden lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 2 momentin mukaan, jos lunastuslupaa haetaan lain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee Maanmittauslaitos. Lunastuslain 9 §:n (264/2017) 4 momentissa yrityksellä on tarkoitettu voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista.

(10) Hallituksen esityksessä laiksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain muuttamisesta (HE 33/1996 vp) todetaan, että lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuina alemman hallintoviranomaisen ratkaisuvaltaan kuuluvina lunastuksina voitaisiin pitää lunastuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettujen yritysten korjaus- ja perusparannustöihin sekä vähäisiin lisärakentamisiin liittyviä vähäisiä lisäalueita ja käyttöoikeuksien laajennuksia koskevia lunastuksia.

(11) Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys maa-alueen lunastamisesta vesihuoltolinjaa ja siihen kuuluvia laitteita varten, joten asiassa voidaan katsoa olevan lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kysymys lunastuksesta saman lain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten.

(12) Kun lunastusta on vastustettu, asiassa on arvioitava, voidaanko lunastusta pitää lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeänä lunastuksena. Maanmittauslaitoksen toimivaltaan liittyvä yksityisen ja yleisen edun kannalta vähemmän tärkeän lunastuksen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Asiaan liittyvä Maanmittauslaitoksen ja valtioneuvoston toimivaltaa koskeva oikeuskäytäntö on myös vähäistä. Toimivallan jakoa koskevaa säännöstä tulkittaessa on yhtäältä otettava huomioon lain sanamuoto sekä säännöstä koskevat esityöt. Lain esitöistä ilmenevät esimerkit puoltavat käsitystä siitä, että Maanmittauslaitoksella olisi toimivaltaa ainoastaan sellaisissa lunastuslupa-asioissa, joissa on kysymys olemassa oleviin voimansiirtolinjoihin, maakaasuverkostoihin tai muihin näihin verrattaviin yrityksiin liittyvästä rakentamisesta. Lain sanamuodon perusteella toimivaltasäännöksen ei voida kuitenkaan katsoa sulkevan pois myös sellaisia hankkeita, joissa on kysymys kokonaan uuteen hankkeeseen liittyvästä lunastuksesta. Tätä käsitystä voidaan katsoa jonkin verran tukevan myös Maanmittauslaitoksen päätöksessä ja lausunnossa todettu tosiasiallinen hallintokäytäntö, jonka mukaan Maanmittauslaitos on vakiintuneesti katsonut sillä olevan toimivallan myös kokonaan uusissa hankkeissa. Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena punniten Maanmittauslaitoksella voi olla toimivalta myös kokonaan uutta hanketta koskevassa lunastuslupa-asiassa, ja Maanmittauslaitoksen toimivaltaa on perusteltua arvioida hankkeen laajuuden ja lunastuksen tosiasiallisten yksityiseen ja yleiseen etuun kohdistuvien vaikutusten perusteella.

(13) Vesihuoltolinjan rakentaminen hyödyttää laajaa ihmisjoukkoa, ja lunastuksen tarkoitus liittyy yhteiskunnan kannalta tärkeään vesihuoltoon. Mainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa sitä, onko hanke lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yleiseen etuun liittyvän tarpeen vaatima. Mainituilla seikoilla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko itse lunastus lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen edun kannalta vähemmän tärkeä.

(14) Kiinteistön omistajien ja haltijoiden käyttöoikeuden rajoitus kohdistuu nauhamaiseen ja kapeaan alueeseen usean kiinteistön alueella. Vesihuoltolinja on pyritty sijoittamaan rata- ja tiealueiden reunaan sekä 110 kV:n johtokadun reunaan. Lunastuksen kohteena olevat vesihuoltolinjan osuudet sijoittuvat pääasiassa peltoalueille sekä vähäisessä määrin metsäalueille. Linja sijoittuu maan alle ja vaatii käyttöoikeuden rajoittamista neljä metrin levyiseltä alueelta. Kyseiselle alueelle ei saa rakentaa rakennuksia. Rakentamisen jälkeen peltoalueita voidaan käyttää täysipainoisesti viljelyyn ja metsäalueita metsän kasvatukseen. Hakemuksen mukaan vesihuoltolinjan sijoittelussa kiinteistöjen laidoille on pyritty minimoimaan rakentamisen ja käytön aikaiset haittavaikutukset kiinteistön käytölle.

(15) Vaikka kysymyksessä on varsin pitkä vesihuoltolinja, kiinteistön omistajien ja haltijoiden käyttöoikeuksien rajoituksia voidaan edellä todettuun nähden pitää kokonaisuutena arvioiden vähäisinä. Kapean vesihuoltolinjan sijainti huomioon ottaen lunastuksesta ei myöskään aiheudu merkittäviä luonto-, ympäristö- tai muita vaikutuksia yleiselle edulle. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on kysymys lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta.

(16) Edellä todetun perusteella kysymyksessä olevan lunastuslupahakemuksen ratkaisemiseen toimivaltainen viranomainen on ollut Maanmittauslaitos. Se ei siten ole asiasta päättäessään ylittänyt toimivaltaansa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja-Riitta Tuisku, Kaisa Hiltunen, joka on myös esitellyt asian, ja Markus Haho.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(17)  A ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös ja Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 ja 2.1.2024 tekemät päätökset kumotaan. Muutoksenhakijat ovat lisäksi vaatineet, että Maanmittauslaitos ja B Oy määrätään yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muutoksenhakijat ovat perustelleet vaatimuksiaan, siltä osin kuin ne kohdistuvat Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 tekemään päätökseen, seuraavasti:

(18) Lunastuslain esityöt ja oikeuskäytäntö eivät tue Maanmittauslaitoksen tulkintaa, jonka mukaan sen toimivalta koskisi laajoille alueille perustettavia uusia rasitealueita ja niihin kohdistuvia käyttörajoituksia. Tulkintana sen sijaan on, että vähemmän tärkeä lunastus koskee hanketta, jossa olemassa olevia käyttörajoituksia laajennetaan vähäisessä määrin joko alueellisesti tai sisällöllisesti. Jotta toimivaltaa voitaisiin laajentaa uusien rasitealueiden perustamiseen, rasitealueen pitäisi tulkinnallisesti rinnastua vähäiseen laajennusalueeseen ja rajoitusten muutosten pitäisi olla vähäisiä olemassa oleviin rasitemääräyksiin verrattuna.

(19)  Maanmittauslaitos on valituksesta antamassaan lausumassa todennut, että lunastuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitetut hankkeet ovat lähtökohtaisesti nauhamaisia maan päällä tai maan alla toteutettavia infrastruktuurihankkeita. Vesi- ja viemärijohtojen sekä niihin kuuluvien laitteiden rakentamista vastaavalla tavalla on tässä yhteydessä pidetty mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna voimansiirtolinjan ja maakaasuverkoston rakentamiseen verrattavana muuna hankkeena. Silloin, kun lunastusluvan antamista on vastustettu, Maanmittauslaitoksen toimivalta edellyttää lisäksi lunastuslain 5 §:n 2 momentin mukaisesti, että kysymyksessä on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeä lunastus. Tätä edellytystä on kuitenkin tarkasteltava koko lunastushankkeen kannalta eikä ainoastaan yksittäisen kiinteistön omistajan näkökulmasta.

(20) Maanmittauslaitos on katsonut, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa käyttöoikeuden lunastus on ollut yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeä, koska lunastus rajoittaa rakentamista vain sellaisella alueella, jonka käyttötarkoitus lupaa myönnettäessä on ollut metsätalous ja maatalous eikä rakentaminen. Käyttöoikeus kapeaan ja nauhamaiseen alueeseen ei myöskään estä alueen viljelyskäyttöä. Viljelylle mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta päätetään lunastustoimituksessa.

(21)  B Oy  (jäljempänä myös  yhtiö ) on valituksesta antamassaan lausumassa vaatinut, että valitus hylätään ja että muutoksenhakijat määrätään korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Yhtiö on esittänyt perusteluinaan, että käyttöoikeudesta aiheutuva haitta muutoksenhakijoiden kiinteistöillä kohdistuu noin neljän metrin levyiseen maa-alueeseen pääosin peltomaalla ja teiden reuna-alueella. Koska rakentaminen mainituille alueille ei ole juuri missään kohdassa muutenkaan tarkoituksenmukaista tai mahdollista, kiinteistöille aiheutuva haitta on olematon tai vähäinen. Mahdollisista haitoista maksetaan lisäksi lunastuskorvaus.

(22)  A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Valituksen tutkiminen Maanmittauslaitoksen 17.6.2022 tekemän päätöksen osalta

Kysymyksenasettelu

(23) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko Maanmittauslaitoksen myöntämään lunastuslupaan sisältyneitä käyttöoikeuksien rajoituksia pitää yleisen ja yksityisen edun kannalta sillä tavoin vähäisinä, että lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaiseminen on kuulunut Maanmittauslaitoksen toimivaltaan.

Sovellettavat säännökset

(24) Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain ( lunastuslaki ) 5 §:n (264/2017) 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 2 momentin mukaan jos lunastuslupaa haetaan 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten ja jos lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisee Maanmittauslaitos.

(25) Jos lunastus tapahtuu voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten, lunastuslain 9 §:n 4 momentin (264/2017) ensimmäisen virkkeen mukaan kiinteän omaisuuden omistajien ja käyttöoikeuden haltijoiden kuuleminen voidaan järjestää siten, että hakija varaa niille omistajille ja haltijoille, joiden etua ja oikeutta asia koskee, mahdollisuuden lausua mielipiteensä hankkeesta kussakin kunnassa järjestettävässä kokouksessa.

Lain esityöt

(26) Lunastuslain 5 §:n 2 momentti ja siinä oleva viittaus lain 9 §:n 4 momenttiin on alun perin säädetty lailla 476/1996. Mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 33/1996 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 5 §:n kohdalla muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto. Valtioneuvosto voi siirtää toimivaltaansa lääninhallitukselle tai erityisestä syystä muulle hallintoviranomaiselle niissä tapauksissa, joissa lunastusluvan antamista ei vastusteta tai kysymys on vähemmän tärkeästä lunastuksesta. Käytännössä kaikki lunastuslupahakemukset lunastuslain voimassaolon aikana valtioneuvosto on ratkaissut yleisistunnossaan. (…)

Käytännössä tarve juuri 9 §:n 4 momentissa tarkoitettujen yritysten korjauksia ja vähäisiä lisärakentamisia varten tarpeellisten lisäalueiden ja ‑oikeuksien lunastaminen on lisääntynyt. Lunastukset ovat varsin usein vähäisiä ja lunastuksesta on monessa tapauksessa sovittu lunastuskohteen omistajan ja lunastuksen hakijan välillä. Kuitenkin lunastuslupakäsittely näissäkin tapauksissa on ollut kaikissa suhteissa sama kuin merkittävissä lunastuksissa.

Lunastuslupakäsittelyn keventämiseksi ehdotetaan säännöksiä muutettavaksi siten, että pääsääntöisesti lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Jos sen sijaan kysymys on 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tapahtuvasta lunastuksesta eikä lunastusluvan antamista vastusteta tai kysymys on yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta, lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaisisi maanmittaustoimisto.”

Saatu selvitys

(27) Lunastuslupa on myönnetty vesihuoltolinjan rakentamista varten. Vesihuoltolinjan pituus on noin 30 kilometriä, ja se kulkee runsaan kahdensadan kiinteistön alueella. Vesihuoltolinjan sijoittamisesta on sovittu yhtiön ja kiinteistönomistajien kesken noin sadan kiinteistön alueella. Lunastuslupapäätöksen kohteena on 118 kiinteistöä.

(28) Vesihuoltolinja sijoittuu maan alle. Lunastus koskee käyttöoikeuden saamista vesihuoltolinjan rakentamiseen ja sijoittamiseen lunastettaville kiinteistöille. Päätös rajoittaa kiinteistön käyttöoikeutta vesihuoltolinjan sijoituskohdassa neljä metrin levyisellä alueella siten, että alueelle ei saa rakentaa rakennuksia, rakenteita tai laitteita tavallisia aitoja lukuun ottamatta.

(29) Vesihuoltolinja sijaitsee pääosin asema- ja yleiskaava-alueiden ulkopuolisilla alueilla. Lunastuksen kohteena olevat alueet sijoittuvat pääasiassa peltoalueille sekä vähäisessä määrin metsäalueille.

(30) Vesihuoltolinjan asentamisen jälkeen peltoalueita voidaan käyttää aiemmalla tavalla viljelyyn ja metsäalueita metsän kasvatukseen.

Oikeudellinen arviointi

(31) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lunastuslain alkuperäisen 5 §:n (603/1977) 1 momentin mukaan valtioneuvosto saattoi siirtää toimivaltaansa lääninhallitukselle tai erityisestä syystä muulle hallintoviranomaiselle niissä tapauksissa, joissa lunastusluvan antamista ei vastustettu tai kysymys oli yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta. Lunastuslakia muutettiin lailla 476/1996 lisäämällä lain 5 §:ään uusi 2 momentti, jossa toimivalta säädettiin mainituin edellytyksin suoraan alemmalle hallintoviranomaiselle (maanmittaustoimisto). Samassa yhteydessä alemman hallintoviranomaisen toimivallan perusteita muutettiin siten, että sen toimivaltaan kuuluivat myös sellaiset lunastuslupapäätökset, joissa lunastus tapahtui voimansiirtolinjan, maakaasuverkoston tai muun näihin verrattavan yrityksen rakentamista varten. Nyt esillä olevassa asiassa sovellettava lunastuslain 5 §:n 2 momentti (264/2017) on tältä osin samansisältöinen.

(32) Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeuskin, että lunastuslain 5 §:n 2 momentin sanamuodon perusteella säännöksen ei voida katsoa rajoittavan Maanmittauslaitoksen toimivaltaa ainoastaan sellaisiin lain esitöissä esimerkkeinä mainittuihin hanketyyppeihin, joissa ei ole kysymys kokonaan uuteen hankkeeseen liittyvästä lunastuksesta. Korkein hallinto-oikeus viittaa lisäksi lunastuslain 476/1996 edellä selostettuihin yksityiskohtaisiin perusteluihin. Perusteluista ilmenee, että lunastuslain 5 §:n uuteen 2 momenttiin otettiin viittaus edellä mainittuihin lunastuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin hanketyyppeihin, koska niitä koskevia lunastuslupa-asioita ei ollut käytännössä viety valtioneuvoston sijaan ratkaistaviksi alemmassa hallintoviranomaisessa yleisen tai yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeinä lunastuksina, vaikka tämä oli ollut lain alkuperäisen 5 §:n mukaisesti mahdollista. Korkein hallinto-oikeus tämän vuoksi katsoo, että lunastuksen vähäinen merkitys on lain 5 §:n 2 momentissa edelleen kuten alkuperäisessäkin pykälässä itsenäinen, lain 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuista hankkeista erillinen ja erikseen arvioitava peruste toimivallan kuulumiseksi Maanmittauslaitokselle.

(33) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä oleva lunastuslupa on tarpeen laajaa ihmisjoukkoa hyödyttävän vesihuoltolinjan rakentamiseksi osana yhteiskunnan kannalta tärkeää vesihuoltoa. Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeuskin, että mainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa sitä, onko hanke lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen tarpeen vaatima. Lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua lunastuksen yleisen edun kannalta vähäistä merkitystä on sen sijaan arvioitava sen perusteella, miten merkittävää haittaa lunastuksesta voi aiheutua yleiselle edulle ottaen huomioon esimerkiksi ympäristön- ja luonnonsuojeluun tai alueidenkäyttöön liittyvä yleinen etu.

(34) Saadun selvityksen mukaan yhtiön hakemuksessa tarkoitetusta lunastuksesta ei aiheudu yleisen edun kannalta haitallisia vaikutuksia. Korkein hallinto-oikeus katsoo tämän vuoksi, että lunastusta on pidettävä lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen edun kannalta vähemmän tärkeänä.

(35) Kun arvioidaan käyttöoikeuden lunastamisen merkitystä yksityisen edun kannalta, arvioinnin lähtökohtana ovat ne vaikutukset, jotka lunastuksesta aiheutuvat kohteena olevan alueen käyttämiseen siihen tarkoitukseen, jossa alue on lunastusluvasta päätettäessä. Haittoja arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon alueen sellaiset vielä toteuttamattomat käyttötarkoitukset, jotka perustuvat alueella voimassa oleviin oikeusvaikutteisiin kaavoihin tai esimerkiksi rakentamista koskeviin yksittäisiin päätöksiin kuten rakennuslupaan.

(36) Selvityksen mukaan nyt kysymyksessä olevan lunastuksen kohteena olevat alueet ovat pääasiassa maatalouskäytössä olevia peltoalueita ja vähäisessä määrin metsätalousalueita. Alueiden käyttöoikeuden lunastus rajoittaa näiden alueiden käyttöä vesihuoltolinjan sijoituskohdassa neljän metrin levyisellä alueella siten, että alueille ei saa rakentaa rakennuksia, rakenteita tai laitteita tavallisia aitoja lukuun ottamatta. Vesihuoltolinjan asentamisen jälkeen peltoalueita voidaan kuitenkin selvityksen mukaan käyttää aiemmalla tavalla viljelyyn ja metsäalueita metsän kasvatukseen.

(37) Korkein hallinto-oikeus viittaa edellä lausuttuun ja toteaa, että lunastuksen kohteena olevia alueita voidaan yhtiölle myönnetystä käyttöoikeudesta aiheutuvista rajoituksista huolimatta edelleen käyttää kiinteistöillä samaan tarkoitukseen kuin lunastuksesta päätettäessä. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että käyttöoikeus lunastuspäätöksessä tarkoitettuihin alueisiin vaikuttaisi haitallisesti myöskään kiinteistöjen käyttöön kokonaisuutena. Korkein hallinto-oikeus tämän vuoksi katsoo, että lunastamisesta kiinteistöille aiheutuvia haittoja on pidettävä vähäisinä.

(38) Muutoksenhakijat ovat katsoneet, että arvioitaessa lunastuksen merkitystä yksityisen edun kannalta on otettava huomioon myös se, minkä kokoinen lunastuksen kohteena oleva kiinteistön alue on ja miten moneen kiinteistöön lunastus kokonaisuudessaan kohdistuu. Kun otetaan huomioon, että vesihuoltolinjan edellyttämä lunastus kohdistuu kunkin kiinteistön osalta suhteellisen kapealle alueelle sekä edellä esitetyt kiinteistöjen käyttöä koskevat seikat, korkein hallinto-oikeus katsoo, että pelkästään yksittäisten kiinteistöjen koko tai niiden lukumäärä ei anna aihetta pitää lunastuksesta yksityisen edulle aiheutuvia haittoja muina kuin vähäisinä. Asiassa ei ole muutoinkaan tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi lunastuksen merkitystä yksityisen edun kannalta olisi muutoksenhakijoiden esittämällä perusteella syytä arvioida toisin.

Johtopäätös

(39) Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyin perustein, että asiassa on kysymys lunastuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta yleisen ja yksityisen edun kannalta vähemmän tärkeästä lunastuksesta. Lunastuslupaa koskevan hakemuksen ratkaiseminen on siten kuulunut Maanmittaushallituksen toimivaltaan. Valitus on tämän vuoksi hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

(40) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle asiakumppaneineen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(41) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, B Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2. Valituslupahakemuksen hylkääminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:
1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;
2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai
3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Sen perusteella, mitä A asiakumppaneineen on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole muilta osin valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.