KHO:2020:144
- Keywords
- Kuntien välinen hallintoriita, Vastuu lastensuojelun kustannuksista, Sijaishuollon välttäminen, Oheishuoltajamääräys, Hoitopalkkio ja kustannusten korvaaminen
- Year of case
- 2020
- Date of Issue
- Register number
- 2900/3/19
- Archival record
- 4369
- ECLI identifier
- ECLI:FI:KHO:2020:144
Sijaishuollon kustannusvastuuta koskevaa lastensuojelulain säännöstä oli sovellettava myös tilanteessa, jossa kodin ulkopuolinen sijoitus oli vältetty läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajuusmääräyksellä. Säännöksen nojalla kunta, jossa sijaishuollon tarve oli syntynyt, oli vastuussa oheishuoltajalle maksettavien perhehoitolain mukaisten hoitopalkkion ja korvausten kustannuksista.
Lastensuojelulaki 16 a § 3 momentti ja 32 §
Perhehoitolaki 16 § 3 momentti
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 20.5.2019 nro 19/0221/2
Hakemus hallinto-oikeudessa
Y:n kuntayhtymä on Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa 22.3.2018 vireille tulleessa hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että X:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan kuntayhtymälle sen B:lle maksama perhehoitajan palkkio ja kulukorvauksen luonteinen taloudellinen tuki 27.5.2013 alkaen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hyväksynyt Y:n kuntayhtymän hakemuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Sovellettavat säännökset
Lastensuojelulain 16 a §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt.
Lastensuojelulain 32 §:n 1 momentin mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.
Pykälän 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
Lain 49 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.
Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio
Käräjäoikeus on 27.5.2013 päätöksellään määrännyt B:n A:n oheishuoltajaksi. Väestötietojärjestelmän mukaan A:n kotikunta on 6.6.2013 alkaen ollut Z:n kunta.
B on Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle tekemässään hakemuksessa vaatinut, että Y:n kuntayhtymä velvoitetaan maksamaan hänelle perhehoidon palkkiota ja kulukorvauksia 27.5.2013 alkaen. Hallinto-oikeus on 16.3.2017 annetulla päätöksellä velvoittanut Y:n kuntayhtymän, jonka jäsen A:n kotikunta Z:n kunta on, maksamaan B:lle perhehoitoajan hoitopalkkion ja kulukorvauksen luonteista taloudellista tukea 27.5.2013 alkaen. Päätöksen mukaan X:n kaupunki on myötävaikuttanut A:n siirtymiseen huoltajuusjärjestelyllä asumaan isoäitinsä B:n luokse. Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että siinä ei oteta kantaa siihen, miten kustannusvastuu on jaettava Y:n kuntayhtymän ja X:n kaupungin kesken.
Asiakaskertomuksen merkintöjen mukaan A:n lastensuojelutarpeen selvitys on X:n kaupungissa aloitettu 5.4.2012 X:n kaupungin mielenterveysasemalta tulleen lastensuojeluilmoituksen jälkeen. Asiakaspalaverissa 25.1.2013 sosiaalityöntekijät ovat ilmoittaneet, että A ei voi enää asua äitinsä luona. Vaihtoehtoina ovat olleet A:n isoäidin alkaminen oheishuoltajaksi tai huostaanotto ja sijoittaminen johonkin perheeseen. Isoäiti on palaverissa ilmoittanut voivansa ottaa A:n luokseen. Myös äiti on suostunut tähän.
X:n kaupungin vastaavan sosiaalityöntekijän 15.8.2014 tekemällä päätöksellä B:lle on maksettu lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin perusteella perhehoitajalain mukaista korvausta hoidon käynnistämisestä aiheutuvista kustannuksista. Vastaavan sosiaalityöntekijän B:lle lähettämässä kirjeessä on todettu, että A:n asumisen järjestäminen huoltajuusjärjestelyin on tapahtunut lievimmän riittävän toimenpiteen perusteella.
Edellä kerrotun selvityksen perusteella hallinto-oikeus toteaa, että X:n kaupunki on myötävaikuttanut A:n asumisen järjestämiseen huoltajuusjärjestelyllä ja on tällä menettelyllä välttänyt A:n huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen. X:n kaupunki on maksanut B:lle käynnistämiskorvauksen, mutta ei ole sopinut hänen kanssaan muusta taloudellisesta tuesta. Tähän nähden olisi kohtuutonta, että lopullinen vastuu kyseisen järjestelyn aiheuttamista kustannuksista tulisi Y:n kuntayhtymälle, jonka lastensuojeluasiakkuudessa A ei ole ollut Z:n kunnassa asuessaan. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoo, että kyseessä olevat kustannukset voidaan rinnastaa lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentissa tarkoitettuihin sijaishuollon kustannuksiin. Tämän vuoksi X:n kaupunki on velvollinen korvaamaan Y:n kuntayhtymälle sen B:lle 27.5.2013 alkaen maksaman taloudellisen tuen.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anna-Kaisa Marski, Antti Toppari ja Anna-Leena Heikkinen, joka on myös esitellyt asian.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. X:n kaupungin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
1. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen
- Lastensuojelulain 32 §:n 1 momentin mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.
- Pykälän 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena.
- Pykälän 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
- Perhehoitajalaki on sittemmin kumottu perhehoitolailla (263/2015), joka on tullut voimaan 1.4.2015.
- Hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 252/2006 vp) lastensuojelulain 32 §:n 2 ja 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:
- ”Ehdotetun säännöksen [2 momentti] tarkoituksena on täsmentää lapsen huollosta annettavan määräyksen suhdetta huostaanottoon. Jos lapsen tilanne voidaan turvata siten, että hänen läheisverkostostaan löytyy lapsen kannalta sopiva henkilö tai perhe huolehtimaan hänen hoidostaan ja huollostaan, on ensisijaisesti haettava lapsen huoltoa ja asumista koskevaa määräystä.
- (---)
- Ehdotettu 3 momentti on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa lapsen huostaanotto voidaan välttää siirtämällä lapsen huolto muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle.”
- Lastensuojelulain 16 a §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun kustannuksista vastaa lapsen kotikunta, ellei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 3 momentin mukaan lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt.
- Lastensuojelulain ym. lakien muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 225/2009 vp) 16 a §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan seuraavaa:
- ”Sijaishuolto pitäisi lastensuojelulain 49 §:n mukaisesti sisällään paitsi huostaanoton perusteella järjestetyn sijaishuollon, myös kiireellisen sijoituksen tai tuomioistuimen väliaikaisen määräyksen perusteella järjestetyn sijaishuollon.”
- Perhehoitolain 16 §:n 3 momentin mukaan, kun lapsen hoito ja huolenpito on järjestetty kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta läheisverkoston kartoituksen perusteella huoltajuus- tai oheishuoltajuusmääräyksellä muun kuin biologisen vanhemman luona, tulee lasta hoitavalle henkilölle maksaa perhehoitolain 16 §:n mukainen hoitopalkkio, 17 §:n mukainen kulukorvaus ja 18 §:n mukainen käynnistämiskorvaus.
2. Asiassa saatu selvitys
- A on ollut X:n kaupungin lastensuojelun asiakas 5.4.2012 alkaen. Perheen tilanne on kärjistynyt tammikuussa 2013, jolloin X:n lastensuojelu on katsonut, että A tulee joko ottaa huostaan tai vaihtoehtoisesti hänen tulee muuttaa isoäitinsä B:n luokse asumaan.
- B on ilmoittanut voivansa ottaa A:n luokseen, ja käräjäoikeus on 27.5.2013 antamallaan päätöksellä määrännyt B:n A:n oheishuoltajaksi. A:n kotikunta muuttui 6.6.2013, kun hän muutti isoäitinsä luokse Z:n kuntaan. Muuton jälkeen X:n kaupunki on lopettanut A:n lastensuojelun asiakkuuden. X:n kaupunki on maksanut B:lle käynnistämiskorvauksen, mutta ei ole sopinut hänen kanssaan muusta taloudellisesta tuesta.
- Y:n kuntayhtymä, johon A:n kotikunta Z:n kunta kuuluu, on maksanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 16.3.2017 antaman päätöksen nojalla B:lle perhehoitajan hoitopalkkion ja kulukorvauksen luonteista taloudellista tukea 27.5.2013 alkaen.
3. Oikeudellinen arvio ja lopputulos
- Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on kyse lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa kodin ulkopuolinen sijoitus on vältetty läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajuusmääräyksellä. Lastensuojelulain 32 §:n 3 momentin ja perhehoitolain 16 §:n 3 momentin perusteella on selvää, että tällöin oheishuoltajalle, jonka luona lapsi asuu, tulee maksaa perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus.
- Lainsäädäntö ei sisällä nimenomaista vastausta siihen, mikä kunta vastaa oheishuoltajalle perhehoitolain nojalla maksettavien palkkion ja korvausten kustannuksista asiassa käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa lapsen kotikunta on muuttunut oheishuoltajuusmääräyksen seurauksena. Lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentin mukaan lapsen sijaishuollon kustannuksista vastaa se kunta, jossa sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt. Perhehoitolain mukaiset palkkio ja korvaukset eivät ole säännöksessä tarkoitettuja sijaishuollon kustannuksia.
- Asiassa on siten ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentin nojalla velvoittaa X:n kaupungin korvaamaan Y:n kuntayhtymälle sen oheishuoltajalle maksaman perhehoitajan hoitopalkkion ja kulukorvauksen luonteisen taloudellisen tuen, vaikka kyse ei ole sijaishuollon kustannuksista.
- Perhehoitolain nojalla oheishuoltajalle maksettavassa palkkiossa ja korvauksissa ei sanamuodon mukaisesti tulkiten ole kyse sijaishuollon kustannuksista. Edellä lainsäädännön tavoitteista ja systematiikasta esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentin kustannusvastuuta koskevaa säännöstä on sovellettava myös tilanteessa, jossa kodin ulkopuolinen sijoitus on vältetty läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajuusmääräyksellä lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Esillä olevassa asiassa on selvää, että sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt X:n kaupungissa. X:n kaupunki on myötävaikuttanut lapsen hoidon ja huolenpidon järjestämiseen oheishuoltajuusmääräyksellä. Vastuu Y:n kuntayhtymän perhehoitajalle 27.5.2013 alkaen maksaman hoitajan palkkion ja kulukorvauksen luonteisen taloudellisen tuen kustannuksista on tämän vuoksi X:n kaupungilla.
- Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
- Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi ja oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Ari Wirén ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anne Rautiainen.