7.11.2016

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 18.12.2015 nro 15/1746/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 16.6.2014 hylännyt A:n (jäljempänä myös hakija) perhesiteen perusteella tekemän oleskelulupahakemuksen, päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Gambiaan ja määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi. Perheenkokoaja B on A:n aviopuoliso, joka on Suomen kansalainen.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa oikeusohjeet ja asian tosiseikat ja lausunut johtopäätöksinään seuraavaa:

Perustelut oleskeluluvan epäämiselle

( - - )

Hakija on ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukainen perheenjäsen.

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan tarkoituksena on maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla. Hakija ja perheenkokoaja ovat kertoneet tapaamisistaan, seurustelustaan sekä yhteiselämästään yhtenevästi. Asiaan liittyy kuitenkin seikkoja, joiden perusteella on syytä epäillä, että hakija ei ole solminut avioliittoa tarkoituksenaan viettää yhteistä perhe-elämää perheenkokoajan kanssa.

Hakijan aikaisempien oleskelulupahakemusten perusteella voidaan katsoa, että hakijan pääasiallisena tarkoituksena on muuttaa Suomeen, koska hakijan isä perheineen asuu Suomessa. Hakijan ja perheenkokoajan välinen ikäero on 22 vuotta. Lisäksi hakija ja perheenkokoaja ovat solmineet avioliiton hyvin pian kielteisen oleskelulupa- ja käännyttämispäätöksen tiedoksisaannista. Edellä mainittu huomioon ottaen on perusteltua aihetta epäillä, että hakijan ja perheenkokoajan avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska puolisoiden välillä ei ole sopimuksen suojaamaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Perustelut käännyttämiselle ja maahantulokieltoon määräämiselle

( - - )

Hakija käännytetään ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin perusteella kotimaahansa Gambiaan, koska hänelle ei ole myönnetty oleskelulupaa, jota oleskelun jatkaminen edellyttäisi.

Hakijalle ei määrätä ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaista aikaa vapaaehtoiselle paluulle, koska oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen johdosta.

Koska vapaaehtoisen paluun aikaa ei anneta, hakija määrätään ulkomaalaislain 150 §:n mukaiseen maahantulokieltoon kahdeksi vuodeksi. Maahantulokiellon pituutta arvioitaessa on otettu huomioon perhesiteet.

Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 146 §:n mukaisesti kokonaisharkinnassa huomioitavia seikkoja, jotka olisivat käännyttämisperustetta painavampia.

Hakija voidaan käännyttää kotimaahansa Gambiaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostanut sovellettavat säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakija on saapunut Suomeen Suomen Abujan edustuston myöntämällä viisumilla 2.10.2012. Viisumi on myönnetty ajalle 25.9.2012 - 24.12.2012. Kutsujana viisumissa on ollut hakijan Suomessa asuva isä. Ennen Suomeen saapumistaan hakijalle on haettu oleskelulupaa Suomessa asuvan isänsä perheenjäsenenä kahdesti vuosina 2003 ja 2007 sekä nykyisen Suomessa oleskelun aikana hänen isänsä muuna omaisena 14.12.2012. Kyseiset hakemukset sekä vuosina 2003 ja 2007 tehtyjä päätöksiä koskevat valitukset on kaikki hylätty. Maahanmuuttovirasto on hylännyt 14.12.2012 tehdyn hakemuksen päätöksellään 22.8.2013 ja päätös on annettu tiedoksi hakijalle 2.9.2013. Päätöksestä ei ole valitettu.

Hallinto-oikeudessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä 29.10.2015 valittajat muun ohella kertoivat, että he tapasivat ensimmäisen kerran joulukuussa 2012 ravintolassa ja samana iltana he vaihtoivat puhelinnumeroita. Valittaja on syntynyt vuonna 1988 ja perheenkokoaja vuonna 1966.

Perheenkokoaja B kertoi suullisessa käsittelyssä, että hakija otti häneen ensin yhteyttä, mutta hän ei vastannut ensimmäisiin yhteydenottoihin. Tämän jälkeen yhteydenpito alkoi pikkuhiljaa puhelimitse. Perheenkokoajan tilanteeseen vaikuttivat hänen vuorotyönsä ja poikansa, jolta hänen piti alussa salailla asiaa. Perheenkokoajan mukaan avioliitosta alettiin keskustella heinäkuussa 2013 ja puolisot miettivät asiaa yhdessä. Hakija sanoi perheenkokoajalle, että hän ei uskonnollisesta vakaumuksestaan johtuen voi asua perheenkokoajan kanssa, jos he eivät ole naimisissa. Päätös avioitumisesta tehtiin yhdessä.

Hakija A kertoi suullisessa käsittelyssä, että ensitapaamisen jälkeen he keskustelivat puhelimitse, chattailivat ja tapasivat viikonloppuisin perheenkokoajan kotona. Hakijan mukaan he olivat alkaneet suunnitella avioitumista jo ennen kuin he saivat 2.9.2013 tiedoksi kielteisen päätöksen poliisilta. Aloite avioitumisesta tehtiin yhdessä. Molempien valittajien kertoman mukaan he eivät asuneet ennen avioliittoa virallisesti yhdessä. Hakija asui isänsä luona, mutta vietti öitä perheen­kokoajan luona.

Todistajana kuultu C kertoi muun ohessa, että tapasi B:n ensimmäistä kertaa ennen avioliiton solmimista, mutta tutustui tähän paremmin vuonna 2014. Avioliitto on ollut hänen mukaansa valittajien oma ajatus ja hänen poikansa on löytänyt puolisonsa itse. Valittajat käyvät hänen kotonaan kerran kuukaudessa ja poika lisäksi oman halunsa mukaan.

Todistajana kuultu D kertoi tavanneensa A:n ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2013 ja kuulleensa hänestä siskoltaan B:ltä helmi-maaliskuussa samana vuonna. Hän tapaa A:ta joka kerta kun käy siskonsa luona. Valittajat laittavat yhdessä ruokaa ja osoittavat todistajan mukaan kiusaantuneisuuteen asti läheisyyttä toisilleen. Valittajat ovat hänen mielestään eurooppalaisittain ajatellen tiiviisti yhdessä.

Todistajana kuultu E kertoi asuvansa valittajien naapurissa ja tuntevansa B:n jo 14 vuoden ajalta. Todistajan mukaan valittajat tekevät asioita yhdessä ja käyvät yhdessä eri paikoissa, kuten rannalla, Korkeasaaressa tai A:n jalkapallo-otteluissa. He siivoavat yhdessä ja A laittaa kotona usein ruokaa. Puolisoiden luona käy todistajan mukaan paljon molempien sukulaisia ja ystäviä. Todistajan mukaan A muutti puolisonsa luokse pysyvästi häiden jälkeen syyskuussa 2013. Tätä ennen hän asui isänsä luona, mutta vietti paljon aikaa puolisonsa asunnossa. Todistaja kertoi olleensa paikalla, kun puolisot alkoivat puhua avioliitosta kesällä 2013. Valittajat kertoivat tuolloin, että ovat ajatelleet avioitumista, koska muslimit eivät voi asua saman katon alla, jos he eivät ole avioliitossa, ja siksi, että he rakastavat niin paljon toisiaan. Todistajan mukaan valittajien rakkaus näkyy heidän läheisyydessään sekä siinä, että he suukottelevat toisiaan ja kulkevat käsikädessä.

Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan hakija on asunut samassa osoitteessa perheenkokoajan kanssa 19.11.2013 alkaen. Oleskelulupahakemuksen hakija on jättänyt 14.11.2013.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajien ja todistajien kertomusten perusteella asiassa ei ole syytä epäillä, etteivätkö valittajat asuisi yhdessä. Todistajina kuultujen D:n ja E:n kertomusten perusteella he viettävät aikaa ja tekevät tavallisia arkiaskareita yhdessä sekä osoittavat rakkautta toisilleen. Nämä seikat puhuvat avioliiton aitouden puolesta. Hakija on saanut 90 vuorokauden viisumin Suomeen ajalle 25.9.2012 - 24.12.2012 ja hän on saapunut Suomeen 2.10.2012. Hakijalle on haettu kolme kertaa oleskelulupaa, joista viimeisin hakemus on laitettu vireille Suomessa 14.12.2012 perusteena perheside hakijan isään. Maahanmuuttovirasto on 22.8.2013 hylännyt hakemuksen. Hakija on saanut tiedon kielteisestä päätöksestä 2.9.2013. Hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet joulukuussa 2012 ja he ovat kesällä 2013 päättäneet solmia avioliiton, joka on solmittu 20.9.2013. He ovat tavanneet ajankohtana, jolloin jo kaksi kielteistä oleskelulupapäätöstä saaneen hakijan viisumi on ollut umpeutumassa. Hakija on asiassa saadun selvityksen mukaan ollut perheenkokoajaa aloitteellisempi seurustelusuhteen alussa ja heidän avioliittonsa on solmittu verrattain lyhyen tuttavuuden jälkeen. Vaikka avioliiton solmimisen on kerrottu johtuneen osaltaan hakijan vakaumukseen liittyvistä syistä ja asiasta on kerrottu keskustellun jo kesällä 2013, ajoittuu avioituminen ajankohtaan, jolloin hakija on saanut tiedoksi kielteisen päätöksen jo kolmanteen oleskelulupahakemukseensa.

Edellä todettuihin seikkoihin nähden hallinto-oikeus toteaa, että perheenkokoajan motiivien aitoutta tässä asiassa ei ole aihetta epäillä. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä todetut seikat kokonaisuudessaan sekä lisäksi se, että puolisot ovat keskenään hyvin erilaisessa elämänvaiheessa, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan solmineen avioliiton maahantuloa koskevien säännösten kiertämiseksi. Tähän nähden hakija on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa Gambiaan ja hänelle on voitu määrätä kahden vuoden mittainen maahantulokielto. Hallinto-oikeus katsoo, etteivät hakijan käännyttäminen tai hänelle määrätty maahantulokielto puutu kohtuuttomasti sukulaisia Suomessa omaavan hakijan oikeuksiin, kun otetaan huomioon siteiden luonne sekä määrätyn maahantulokiellon pituus.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti, 66 a §, 146 §, 147 §, 148 § ja 150 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Tammisalo (eri mieltä), Virpi Ikkelä ja Hanna Lähdeniemi. Esittelijä Sampo Löf-Rezessy (eriävä mielipide).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B (jäljempänä myös valittajat) ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämiseksi. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely esitetyn näytön uudelleen arvioimiseksi.

Valittajat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittajien tilanteessa ei ole mitään Euroopan unionin neuvoston 4.12.1997 antamassa päätöslauselmassa (97/C/382/01) mainittuja merkkejä maahantulosäännösten kiertämiseksi solmituista avioliitoista. Puolisot ovat osoittaneet asuneensa yhdessä usean vuoden ajan ja näyttäneet ympäristölleen lämpimät tunteensa toisiaan kohtaan. Avioliitto on solmittu yhteisestä päätöksestä täysin vapaaehtoisesti ja puolisot käyttävät yhteisenä kielenään suomea ja englantia. Puolisot tietävät toistensa taustat läpikotaisin eikä lumeavioliittoja ole historiassa. Valittajat ovat seurustelleet sekä asuneet osittain yhdessä useita kuukausia ennen naimisiin menoa ja he elävät täysin tavallista aviopuolisoiden arkea.

On totta, että alun perin A on halunnut Suomeen, koska hänen isänsäkin on oleskellut Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät maahan jäämisen syyt olisi voineet ajan kuluessa muuttua. Puolisoiden ikäero on suuri, mutta se ei vaikuta valittajien tunteisiin ja yhteisiin päämääriin. Puolisoiden välinen suurehko ikäero tai eri elämänvaiheet eivät ole millään tavalla poikkeuksellisia nykymaailmassa. Valittajat ovat uskottavasti selittäneet, että nopea avioituminen johtui nimenomaan A:n vakaumuksesta. Muslimin ei ole hyväksyttyä seurustella avioliiton ulkopuolella. Osittain avioitumisen ajankohtaan on varmastikin vaikuttanut myös aiempi kielteinen oleskelulupapäätös. Kun kysymyksessä on kuitenkin aito yhteiselämä ja rakkaussuhde, ei avioitumisen ajankohdalla ole merkitystä.

Osapuolet ovat viettäneet ainakin kahden ja puolen vuoden ajan kiinteää perhe-elämää asumalla samassa taloudessa ja jakamalla arkensa toistensa kanssa. Hallinto-oikeudessa esitetty henkilötodistelu osoittaa kiistatta avioliiton aitouden. On huomattavaa, että hallinto-oikeus päätyi asiaa ratkaistessaan äänestykseen. Vähemmistöön jääneet hallinto-oikeustuomari ja esittelijä olivat vakuuttuneet siitä, että osapuolten avioliitto on aito eikä sitä ole solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi.

Korkein hallinto-oikeus on 13.4.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat vakiintuneen hallinto-oikeuskäytännön mukaisia sovellettaessa ulkomaalaislain 36 §:ää. Valittajat eivät ole tuoneet esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi asiaa olisi nyt arvioitava toisin. Suullisella käsittelyllä ei ole saatavissa sellaista olennaista lisäselvitystä, jolla olisi vaikutusta asian ratkaisuun.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen. Maahanmuuttovirasto ei ole lausunnossaan esittänyt mitään uutta. Tilannetta on näin ollen arvioitava siten kuin valituksessa on vaadittu. Avioliitto on todellinen eikä lumeliitto. Hallinto-oikeus on tulkinnut tilannetta väärin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Hakija on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Suomessa asuvan Suomen kansalaisen aviopuolisolle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna. Lähtökohtana on näin ollen oleskeluluvan myöntäminen hakijalle, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset ovat olemassa.

Asiassa on kysymys siitä, onko oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Asiassa tulee myös arvioitavaksi, mikä merkitys on annettava sille selvitykselle, jota valittajat ovat esittäneet avioliitostaan hallinto-oikeudelle ja sittemmin korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp s. 138) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 36 §:n 2 momentin osalta, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttöä. Esimerkiksi oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta.

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 240/2009 vp) yleisperusteluissa todetaan, että maahantulosäännösten kiertämisen yleisimpiä muotoja perhesidetapauksissa ovat avioliiton solmiminen pelkästään oleskeluluvan saamiseksi ilman todellista tarkoitusta viettää perhe-elämää (niin sanotut lumeavioliitot) ja väärien tietojen antaminen oleskeluluvan saamiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

3. Muuta huomioon otettavaa aineistoa

Lumeavioliiton käsitettä ei ole määritelty kansallisessa lainsäädännössä tarkemmin kuin edellä on selostettu. Tähän nähden on hyödyllistä kiinnittää huomiota unionin oikeudesta ilmeneviin tulkintaohjeisiin.

Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmassa, annettu 4 päivänä joulukuuta 1997, toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi (97/C 382/01) Euroopan unionin neuvosto on todennut muun muassa, että lumeavioliitot ovat keino kiertää kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevia sääntöjä ja että jäsenvaltioiden olisi tämän ilmiön torjumiseksi toteutettava vastaavat toimenpiteet tai jatkettava niiden toteuttamista.

Päätöslauselman kohdan 2 mukaan seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahanmuuttosäännösten kiertämiseksi, ovat erityisesti:

- yhteiselämän puuttuminen,

- asianmukaisen osallistumisen puuttuminen avioliitosta johtuviin velvollisuuksiin,

- puolisot eivät ole kertaakaan tavanneet ennen avioliittoa,

- puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan (nimi, osoite, kansallisuus, työ), olosuhteista, joissa he ovat tutustuneet toisiinsa, tai muista heitä koskevista, luonteeltaan henkilökohtaisista keskeisistä tiedoista,

- aviopuolisot eivät puhu kieltä, jota molemmat ymmärtävät,

- avioliiton solmimista varten on maksettu rahasumma ( - - ),

- toisen puolison tai molempien puolisoiden henkilöhistoriassa on merkintöjä aikaisemmista lumeavioliitoista tai oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja.

Taustaselvityksenä lumeavioliitoista voidaan kiinnittää huomiota myös 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/38/EY tarkoitukseen, vaikka sitä ei sovelletakaan nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen sen vuoksi, että se koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Lisäksi voidaan kiinnittää huomiota Euroopan yhteisöjen komission tiedonantoon Euroopan parlamentille ja neuvostolle edellä mainitun direktiivin täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamisesta (KOM(2009) 313 lopullinen), jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

Direktiivin johdanto-osan 28 kappaleen mukaan lumeavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, joka on solmittu pelkästään direktiivissä tarkoitetun vapaata liikkuvuutta ja oleskelua koskevan oikeuden saamiseksi silloin, kun kyseinen henkilö ei muutoin olisi saanut tätä oikeutta. Avioliittoa ei voida katsoa lumeavioliitoksi vain siksi, että sen ansiosta henkilö saa maahanmuuttoon liittyvää tai mitä tahansa muuta etua.

Tiedonannon mukaan jäsenvaltiot voivat määritellä ohjeelliset kriteerit, jotka osoittavat, että tapaukseen ei todennäköisesti liity unionin oikeuksien väärinkäyttöä:

- unionin kansalaisen puoliso, joka on kolmannen maan kansalainen, saisi helposti oleskeluoikeuden henkilökohtaisin perustein tai hän on jo aiemmin oleskellut laillisesti unionin kansalaisen kotijäsenvaltiossa,

- puolisot ovat olleet yhdessä jo kauan,

- puolisoilla on jo pitkään ollut yhteinen kotipaikka / he ovat asuneet samassa taloudessa,

- puolisot ovat jo tehneet vakavan pitkäaikaisen oikeudellisen/taloudellisen sitoumuksen, johon liittyy yhteisiä velvollisuuksia (esimerkiksi asuntolaina),

- avioliitto on kestänyt jo kauan.

Tiedonannossa korostetaan, että jäsenvaltiot eivät saa luottaa vain yhteen kriteeriin, vaan kaikki yksittäiseen tapaukseen liittyvät seikat on otettava asianmukaisesti huomioon ja että viranomaisten on kyettävä osoittamaan vakuuttavasti tosiseikat. Jos asianosaiset valittavat tapauksesta, kansallisten tuomioistuinten on varmistettava kussakin tapauksessa erikseen, että kyse on väärinkäytöstä. Tiedonannon mukaan todistustaakka lumeavioliitosta on jäsenvaltion viranomaisilla.

4. Asiassa saatu selvitys

Oleskeluluvan hakija on saapunut Suomeen kolmeksi kuukaudeksi myönnetyllä viisumilla lokakuussa 2012. Hänelle on haettu oleskelu­lupaa hänen Suomessa asuvan isänsä perheenjäsenenä vuosina 2003 ja 2007 sekä joulukuussa 2012. Hakemukset sekä vuosina 2003 ja 2007 tehtyjä hakemuksia koskevat valitukset on hylätty. Maahanmuuttoviraston päätös joulukuussa 2012 tehdystä hakemuksesta on annettu hakijalle tiedoksi 2.9.2013. Päätöksestä ei ole valitettu.

Aviopuolisot ovat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran joulukuussa 2012 ravintolassa. He ovat kesällä 2013 päättäneet mennä naimisiin ja avioituneet 20.9.2013. He ovat asuneet väestötietojärjestelmän tietojen mukaan yhdessä 19.11.2013 alkaen. Hakija on syntynyt vuonna 1988 ja perheenkokoaja vuonna 1966.

Hallinto-oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, jossa on kuultu aviopuolisojen lisäksi hakijan isää, perheenkokoajan sisarta ja perheenkokoajan naapurissa asuvaa ystävää. Hallinto-oikeus on selostanut päätöksessään hakijan isän kertoneen, että puolisot käyvät hänen kotonaan kerran kuukaudessa. Perheenkokoajan sisar on kertonut, että hän tapaa hakijaa joka kerta kun hän käy siskonsa luona ja että puolisot laittavat yhdessä ruokaa ja osoittavat läheisyyttä toisilleen. Perheenkokoajan ystävä on kertonut, että puolisot tekevät asioita, käyvät eri paikoissa ja siivoavat yhdessä ja että hakija laittaa usein ruokaa kotona. Heidän luonaan käy paljon molempien sukulaisia ja ystäviä. Heidän rakkautensa näkyy heidän läheisyydessään sekä siinä, että he suukottelevat toisiaan ja kulkevat käsi kädessä.

Aviopuolisoiden mukaan heidän nopea avioitumisensa johtui hakijan uskonnollisesta vakaumuksesta. Valituksessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen puolisot ovat kuitenkin todenneet, että ajankohtaan on varmastikin vaikuttanut myös hakijan aikaisempaan hakemukseensa saama kielteinen oleskelulupapäätös.

5. Oikeudellinen arviointi

5.1 Arvioinnin lähtökohdat

Avioliitto muodostaa olettaman siitä, että hakijalle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä muun ohessa, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Viranomaisen on osoitettava epäilylle objektiivisesti arvioitavissa olevat perusteet.

Jos viranomainen osoittaa, että on perusteltua aihetta epäillä lumeavioliittoa, oleskeluluvan hakijan puolestaan on osoitettava epäily aiheettomaksi.

Avioliittoon perustuvan oleskelulupahakemuksen hylkääminen ja hakijan maasta poistaminen johtavat siihen, että puolisot joutuvat eroon toisistaan. Tästä syystä perhe-elämän suoja edellyttää, että avioliiton aitoutta ei arvioida pelkästään sen tilanteen perusteella, joka on vallinnut Maahanmuuttoviraston päättäessä oleskeluluvasta, vaan on arvioitava myös perhe-elämän myöhempää kehitystä.

Avioliiton aitoutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että viranomaisella on mahdollisuus tarkastella oleskeluluvan edellytysten olemassaoloa uudestaan siinä vaiheessa, kun se harkitsee jatkoluvan myöntämistä. Jos oleskeluluvan edellytyksiä ei ole tuolloin olemassa, jatkolupaa ei myönnetä. Lisäksi määräaikainen oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

Jos oleskeluluvan hakija pystyy osoittamaan, että aviopuolisot ovat viettäneet ja edelleen viettävät tosiasiallista perhe-elämää, avioliittoa ei ole pidettävä lumeavioliittona. Tuossa tapauksessa sille, onko avioliiton solmimishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella vaikuttanut siltä, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi, ei ole enää annettava ratkaisevaa merkitystä.

5.2 Tosiseikkojen arviointi ja johtopäätökset

Nyt esillä olevassa asiassa hakija oli ennen avioliittoa hakenut kolmesti oleskelulupaa isänsä perheenjäsenenä, mutta hakemukset olivat tulleet hylätyiksi. Avioliitto on solmittu noin yhdeksän kuukautta puolisoiden ensimmäisen tapaamisen jälkeen ja alle kolmen viikon kuluttua siitä, kun hakija on saanut päätöksen viimeisen oleskelulupahakemuksensa hylkäämisestä ja käännyttämisestä tiedokseen.

Edellä mainittujen tosiseikkojen perusteella Maahanmuuttovirasto on voinut arvioida, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen. Sitä vastoin aviopuolisoiden ikäero ei ole sellainen tosiseikka, joka sellaisenaan tukisi epäilyä. Maahanmuuttoviraston päätöksen aikaan asiassa ei ollut ainakaan vahvasti epäilyjä poistavia seikkoja varsinkin, kun otetaan huomioon, että avioliiton solmimista oli hakijan puolelta kiirehditty.

Tekijät, jotka voivat viitata säännösten kiertämisen tarkoitukseen, osoittavat vasta, että avioliiton olosuhteita on perusteltua tarkastella lähemmin. Tällaiset tekijät eivät voi osoittaa lopullisesti, että avioliitto olisi solmittu maahantulosäännösten kiertämisen tarkoituksessa.

Hallinto-oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kuultujen todistajien kertomusten mukaan puolisot viettävät aikaa yhdessä ja tekevät tavallisia arkiaskareita yhdessä, osoittavat toisilleen läheisyyttä sekä tapaavat toistensa sukulaisia ja ystäviä. Puolisot olivat tuohon mennessä tunteneet toisensa vajaat kaksi vuotta ja asuneet yhdessä runsaan vuoden. Puolisoiden avioliitto on nyt kestänyt noin kolme vuotta ja he ovat asuneet yhdessä lähes saman ajan.

Edellä mainitulla perusteella valittajat ovat osoittaneet, että he asuvat vakituisesti yhdessä ja tekevät pariskuntana arkielämään kuuluvia asioita yhdessä. Tähän nähden asiassa ei ole perusteltua syytä epäillä, että avioliitto olisi solmittu muussa tarkoituksessa kuin tosiasiallisen perhe-elämän viettämiseksi.

Asiassa ei siten ole perusteltua aihetta epäillä hakijan tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen, eikä hakijan oleskelulupahakemusta ole tullut hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Näin ollen hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi oleskeluluvan myöntämistä varten.

6. Suullisesta käsittelystä

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Mikko Puumalainen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.