9.9.2015

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.2.2014 nro 14/0090/1

Asian aikaisempi käsittely

Jyväskylän perusturvalautakunnan alainen viranhaltija on vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (jäljempänä myös vammaispalvelulaki) mukaisen kuljetuspalvelun järjestämistapaa koskevalla päätöksellään 5.9.2012 hylännyt A:n muutoshakemuksen aiemman käytännön palauttamiseksi. A:n puoliso B ei ole voinut enää kesällä 2012 toimia hänen saattajanaan taksissa ilman, että saattajana toimivalta vaikeavammaiselta puolisolta edellytetään omavastuuosuuden maksamista ja oman asiointimatkan käyttämistä heidän kulkiessaan yhdessä taksilla.

Jyväskylän perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto on päätöksellään 31.10.2012 (§ 427) pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. A:lle ja B:lle on molemmille myönnetty vammaispalvelulain mukaisena kuljetuspalveluna 18 yhdensuuntaista asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Lisäksi heillä on mahdollisuus käyttää Kyytiveikko-palveluliikennettä. A:lle ja hänen puolisolleen on järjestetty vammaispalvelulain 8 §:n tarkoittamat kohtuulliset kuljetuspalvelut saattajapalveluineen. Vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalveluun kuuluu, että taksin kuljettaja toimii saattajana ja että kaikkia asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti, eikä yksittäisen asiakkaan osalta ole mahdollista tehdä yleisestä linjauksesta poikkeavaa järjestelyä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut viranhaltijan 5.9.2012 tekemän päätöksen ja perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaoston päätöksen 31.10.2012 (§ 427) ja saattanut aikaisemman viranhaltijapäätöksen voimaan soveltamiskäytäntöineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset.

Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan kunta voi järjestää kuljetukset sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/92) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka korvata jäljempänä 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Vammaispalveluasetuksen 6 §:n mukaan vaikeavammaiselle henkilölle järjestetään kuljetuspalveluja siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Saatu selvitys

A:lla on ollut vammaispalvelulain mukainen vaikeavammaisten kuljetuspalvelu ja hänellä on ollut käytettävissään 18 yhdensuuntaista asiointi- ja virkistysmatkaa kuukautta kohden.

Selvityksen mukaan hänen saattajana toiminut aviopuolisonsa on aikaisemmin voinut matkustaa taksilla A:n mukana ilman, että aviopuolisolta olisi otettu yhtä hänelle itselleen myönnettyä vammaispalvelulain mukaista vaikeavammaisten kuljetuspalvelumatkaa ja peritty matkan omavastuuosuutta. Käytäntö puolison matkojen osalta muuttui heinäkuussa 2012.

A:n oikeus saattajapalveluun

Tarvittaessa kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kuljetuspalveluihin liittyvä saattajapalvelu, jos henkilö tarvitsee välittömästi ennen matkaa, matkan aikana tai sen jälkeen toisen henkilön apua. Kunnan on korvattava saattajapalvelusta aiheutuneet kustannukset vaikeavammaiselle henkilölle.

A ei pysty käyttämään käsiään ja hän liikkuu jalan vammoista johtuen yleensä sähköpyörätuolilla. Ilmoituksensa mukaan hän on ollut koko ikänsä toisten henkilöiden avun varassa ja hän tarvitsee kuljetuspalvelun lisäksi apua tavaroiden keräämiseen, ostosten hihnalle nostamiseen, maksamiseen, pakkaamiseen ja kantamiseen samoin kuin taksin soittamiseen. A:n puoliso on omasta vammaisuudestaan huolimatta toiminut sekä hänen omaishoitajanaan että saattajanaan ja avustajanaan kuljetuspalvelumatkoilla.

A:n on siten katsottava tarvitsevan saattajapalvelua voidakseen käyttää kuljetuspalvelua järjestelyjen, taksin tilaamisten ja liikkumisen osalta.

Oikeudellinen arvio

A on selvittänyt, että jo vuosien ajan hänen puolisonsa on voinut toimia hänen saattajanaan hänelle myönnetyillä kuljetuspalvelumatkoilla. Puolisoille vuosien kuluessa muotoutunut palvelukokonaisuus on mahdollistanut A:lle asioinnin kodin ulkopuolella.

Kunta ei ole itse järjestänyt tai korvannut A:lle vaihtoehtoista saattajapalvelua, vaikka on ilmoittanut, ettei kuljetuspalveluasiakkaan saattajana ole enää voinut toimia sellainen henkilö, jolla itsellään on ollut vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu. Kunta on menettelyllään saattanut A:n välttämättä tarvitsemat saattajapalvelut A:n perheelle maksullisiksi tavalla, joka ei perustu lakiin.

A:n puolisolta ei saa näin ollen vähentää hänen omia vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalvelumatkojaan eikä periä häneltä kuljetuspalvelumatkan omavastuuosuutta silloin, kun hän toimii A:n saattajana.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Sirkesalo ja Johanna Virmavirta. Esittelijä Pasi Vikman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jyväskylän kaupunki on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaoston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi kaupunki on esittänyt seuraavaa:

A:lle on myönnetty vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisesti kohtuulliset kuljetuspalvelut siten, että hänellä on käytettävissä 18 yhdensuuntaista asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa. Lisäksi A asuu palveluliikenteen palvelualueella, ja hänen on mahdollista käyttää esteetöntä palveluliikennettä osalla asiointimatkoistaan.

Lainsäädännössä tai oikeuskäytännössä ei ole määritelty sitä, miten kunnan tulisi järjestää kuljetuspalveluun liittyvä kohtuullinen saattajapalvelu, ja tästä syystä kuntien käytännöt saattajapalvelun järjestämisessä todennäköisesti vaihtelevat.

Jyväskylän kaupunki ostaa kuljetuspalvelut paikallisilta taksiyrittäjien yhteenliittymiltä, pääasiassa Jyväskylän Aluetaksilta. Palveluntuottajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti kaupunki ostaa palvelutuottajalta kuljetuspalvelun saattajapalveluineen siten, että taksin kuljettaja toimii kuljetuspalveluasiakkaan saattajana saattaen hänet kotiovelta taksiin ja perillä taksista kohteeseen. Saattajapalvelu ei sisällä avustamista asioimiskohteessa, ja vaikeavammaisten henkilöiden avustaminen on tarvittaessa järjestetty henkilökohtaisella avulla.

Sopimuksen mukaisesti kuljetuspalveluasiakkaan lisäksi taksissa voi matkustaa maksutta yksi henkilö. Jos asiakkaan kanssa matkustaa henkilö, jolla itsellään on vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu, menee molemmilta henkilöiltä kuljetuspalvelumatka ja heiltä peritään omavastuuosuus. Taksin aiempi käytäntö olla perimättä A:n puolisolta omavastuuosuutta ja vähentämättä kuljetuspalvelumatkaa ei ole perus­tunut Jyväskylän kaupungin ja palveluntuottajan väliseen sopimukseen ja se on ollut Jyväskylän kaupungin kuljetuspalveluohjeen vastainen. Asiakkaiden oikeutta saattajapalveluun ei ole yksilöity viranhaltijapäätöksessä, vaan käytäntö on ollut se, että kuljettaja toimii aina saattajana kaikille asiakkaille.

Hallinto-oikeus on päätöksessään viitannut siihen, että A:n puoliso avustaa A:ta asiointikohteissa, ja tällä perusteella hänen voidaan katsoa toimivan saattajana kuljetuspalvelumatkalla. Hallinto-oikeuden tulkinta saattajapalvelun laajentamisesta avustajapalvelun suuntaan on Jyväskylän kaupungin käsityksen mukaan väärä. Kuljetuspalveluun liittyvä saattajapalvelu on sellaista avustavaa palvelua, joka liittyy kuljetuspalvelun käyttämiseen. Kuljetuspalveluun liittyvä saattajapalvelu on eri palvelu kuin vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu.

A on antanut selityksen. Jyväskylän kaupungin soveltamiskäytäntö ei ota huomioon asiakkaan yksilöllistä tarvetta. Käytäntö on lisäksi A:n edun vastainen ja vammaispalvelulakiin perustumaton.

Sekä A että hänen puolisonsa ovat oikeutettuja vaikeavammaisten kuljetuspalvelun käyttämiseen. Omista toimintarajoitteistaan huolimatta A:n puoliso toimii A:n omaishoitajana ja hän pystyy avustamaan A:ta paljon sekä kotona että kodin ulkopuolella. A:n toimintakykyyn nähden ulkopuolisen henkilökohtaisen avun tarve on ollut toistaiseksi varsin vähäinen, 12 tuntia viikossa. Jos omaishoitajapuoliso ei pysty avustamaan A:ta matkoilla, tarvitsee A henkilökohtaista apua tuntuvasti nykyistä enemmän.

Jyväskylän kaupunki rajoittaa kaavamaisella käytännöllään A:n ja hänen puolisonsa oikeutta vammaispalvelulain mukaiseen kuljetuspalvelun käyttämiseen. Taksin kuljettajalta saatava saattajapalvelu on useimmiten A:lle riittämätöntä. A tarvitsee apua muun ohella pukeutumisessa ennen matkaan lähtöä. Henkilökohtainen avustaja on paikalla tietyt tunnit, A:lla kahtena arkipäivänä viikossa. Iltoihin ja viikonloppuihin ulkopuolista apua ei saa, eikä työaikaa voi pilkkoa kovin lyhyihin avustuskäynteihin. Omaishoitajalta saatu saattaja-apu on henkilökohtaista apua joustavampaa ja kunnalle huomattavasti edullisempaa.

Jos saattajana ei voi toimia kuljetuspalveluun oikeutettu vaikeavammainen henkilö, on käytäntö useammassakin mielessä epäoikeudenmukainen ja syrjivä. Useinkaan vaikeavammainen henkilö ei kykene auttamaan toista vaikeavammaista henkilöä, mutta A:n puoliso pystyy toimimaan A:n omaishoitajana. Saattavan omaishoitajapuolison tulee saada saattaa ja avustaa A:ta ilman, että hän joutuu käyttämään omia kuljetuspalvelumatkojaan tähän tarkoitukseen. Jyväskylän kaupungin käytäntö rajaa vaikeavammaisen henkilön ja hänen puolisonsa itsemääräämisoikeutta ja vapautta osallistua omien tarpeidensa mukaisesti, yksin tai yhdessä.

A on useita kertoja ilmoittanut, ettei hän pysty käyttämään palveluliikenteen bussia, sillä hänen sähköpyörätuolinsa ei mahdu bussiin. Palveluliikenne ei ole esteetön A:lle.

Jyväskylän kaupunki on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A:lle on myönnetty vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu kuljetuspalvelu saattajapalveluineen. Jyväskylän kaupunki ostaa tekemiensä sopimusten mukaisesti kuljetuspalvelut saattajapalveluineen taksiyrittäjien yhteenliittymiltä. Saattajana toimii taksinkuljettaja, joka saattaa kuljetuspalveluasiakkaan kotiovelta taksiin ja perillä taksista kohteeseen. Sopimuksen mukaisesti kuljetuspalveluasiakkaan lisäksi taksissa voi matkustaa yksi henkilö maksutta. Jos kuljetuspalveluasiakkaan kanssa matkustaa henkilö, jolla itsellään on vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu, molemmilta henkilöiltä menee kuljetuspalvelumatka ja heiltä peritään omavastuuosuus. Viimeksi mainitun perusteella A:n puoliso, jolle myös on myönnetty vaikeavammaisen kuljetuspalvelu saattajapalveluineen, joutuu käyttämään omia kuljetuspalvelumatkoja ja häneltä peritään omavastuu, kun hän matkustaa A:n kanssa.

Jyväskylän kaupungin vaikeavammaisten kuljetuspalvelua koskevan tiedotteen 20.9.2013 mukaan maksua ei peritä asiakkaan saattajana toimivasta henkilöstä. Tiedotteen mukaan saattajana ei voi toimia henkilö, jolla itsellään on vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu.

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun kuljetuspalveluun liittyvän saattajapalvelun sisältöä ei ole määritelty tarkemmin lainsäädännössä. Saattajapalvelu on kuitenkin osa kuljetuspalvelua ja jos kuljetuspalvelun käyttäminen edellyttää saattajan käyttämistä, kunnan on järjestettävä saattajapalvelu. Saattajapalvelu on järjestettävä siten, että se on riittävää kuljetuspalvelun käytön mahdollistamiseksi. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A tarvitsee kuljetuspalvelun käyttämisessä niin paljon apua, että Jyväskylän kaupungin sopimukseen perustuva taksinkuljettajan antamana apu on hänelle riittämätöntä.

A:n puoliso toimii omasta vammaisuudestaan huolimatta A:n omaishoitajana. Kun A on käyttänyt kuljetuspalvelua, hänen puolisonsa on matkustanut hänen kanssaan. Esitetyn selvityksen perusteella puolison on katsottava toimivan Jyväskylän kaupungin tiedotteessa tarkoitettuna A:n saattajana tämän käyttäessä kuljetuspalvelua. Puoliso on kuitenkin joutunut käyttämään oman kuljetuspalvelumatkan ja häneltä on peritty omavastuu sillä perusteella, että hänellekin on myönnetty vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu. Saattajilta ei muutoin peritä maksua. Kuljetuspalvelua saavana vaikeavammaisena henkilönä puoliso on siten asetettu samanlaisessa tilanteessa eri asemaan muihin saattajiin nähden. Tällaiseen eriarvoiseen kohteluun ei ole perusteita. Jos kuljetuspalvelua saava vaikeavammainen henkilö tosiasiallisesti toimii toisen henkilön saattajana kuljetuspalvelumatkoilla, hänen on, kun otetaan huomioon hallintolain 6 §, voitava matkustaa taksissa maksutta kuten muidenkin saattajien.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Eila Rother, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Henna Rintala.