7.11.2013

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 26.8.2011 nro 11/0840/6

Asian aikaisempi käsittely

Y:n kaupungin sosiaalityöntekijä on 13.9.2010 tehdyillä päätöksillä myöntänyt A:lle ja B:lle taloudellista tukea kummallekin erikseen 130 euroa niihin kuluihin, jotka olivat aiheutuneet heidän asumisestaan kummitätinsä X:n luona. Tuki on maksettu X:n tilille. Perusteena tuen maksamiselle on päätösten mukaan ollut lasten äidin joutuminen sairaalahoitoon ja äidin tiukka taloudellinen tilanne.

X on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että hänelle maksetaan molempien lasten osalta kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan vahvistamat perhehoidon hoitopalkkiot 29,66 euroa vuorokaudessa ja kulukorvaukset A:n osalta ajalta 14.8. - 30.8.2010 ja B:n osalta ajalta 14.8. - 2.9.2010. Kirjallista toimeksiantosopimusta lyhytaikaisesta perhehoidosta ei tilanteen kiireellisyyden vuoksi ehditty tehdä, mutta suullinen sopimus sosiaaliviranomaisen kanssa on pätevä. X oli yhteydessä sosiaaliohjaajaan useita kertoja. Kaupunki oli hyväksynyt sijoituksen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöasioiden jaosto on 15.12.2010 tekemällään päätöksellä pysyttänyt viranhaltijan päätökset. Päätöksen esittelyosiosta ja perusteluista ilmenee muun ohella seuraavaa:

Lasten äiti ja kummi X olivat omalla keskinäisellä sopimuksellaan halunneet järjestää lasten hoidon äidin sairaalahoidon aikana. Lastensuojelu sai tiedon tästä vasta myöhemmin. Lapset olivat äidin sairaalahoidon aikana kaupungin sosiaali- ja terveystoimen huostassa ja väliaikaisesti sijoitettuna äidille.

Lapsille olisi voitu osoittaa väliaikaishoito tarvittaessa kaupungin omassa lastensuojeluyksikössä. Perhehoidon kaltaisia ratkaisuja ei tuolloin olisi edes harkittu. Sijoitukseen ei kuitenkaan ollut tarvetta, koska huoltaja ja kummi olivat jo keskinäisellä sopimuksellaan päätyneet siihen, että lapset ovat kummin luona ja he olivat mahdollisesti sopineet korvauksista.

Lapsille myönnettiin lastensuojelulain 36 §:n perusteella taloudellista tukea, joka maksettiin X:lle lasten hoidosta aiheutuviin kuluihin. X ei ole oikeutettu perhehoitajan palkkioon, koska hän ei ole tehnyt toimeksiantosopimusta Y:n kaupungin kanssa perhehoidon järjestämisestä.

X on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut jaoston päätöksen kumoamista. Valituksen mukaan X oli ennen lasten kotiinsa hakemista puhelimitse yhteydessä sosiaaliohjaajaan. Sopimus lasten siirtymisestä X:n luokse asumaan 14.8.2010 tehtiin suullisesti ja sosiaaliohjaaja vakuutti, että suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen. Sosiaaliohjaaja totesi, että X:ien koti on kunnan hyväksymä niin sanottu yksityinen perhekoti. X oli lasten asuessa luonaan päivittäin yhteydessä sosiaalitoimen viranomaisiin. Lasten äidin kanssa X ei ollut sopinut mitään korvauksista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on käsitellyt asian hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisena hallintoriita-asiana ja hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Lastensuojelulain 56 §:n mukaan perhehoitoon sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolain 25, 26 ja 26 a §:ssä sekä perhehoitajalaissa säädetään.

Perhehoidolla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 25 §:n 1 momentin mukaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa.

Perhekodilla tarkoitetaan saman lain 26 §:n mukaan aluehallintoviranomaisen luvan saanutta tai perhehoitajalaissa tarkoitettua kunnan tai kuntayhtymän hyväksymää yksityiskotia, jossa annetaan perhehoitoa. Perhekodin tulee terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan olla siellä annettavalle hoidolle sopiva. Perhehoitajasta säädetään perhehoitajalaissa.

Perhehoitajalla tarkoitetaan perhehoitajalain 1 §:n 1 momentin mukaan henkilöä, joka hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntaliiton kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella antaa kodissaan sosiaalihuoltolain 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa. Perhehoitajaksi voidaan 1 §:n 2 momentin mukaan hyväksyä henkilö, joka koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella on sopiva antamaan perhehoitoa.

Perhehoitajalain 2 §:n 1 momentin (948/2006) mukaan, jollei toimeksiantosopimuksessa ole toisin sovittu, perhehoitajalla on oikeus saada hoidosta palkkiota (hoitopalkkio). Hoitopalkkiota maksetaan perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kalenterikuukaudessa vähintään 300 euroa.

Jollei toimeksiantosopimuksessa ole toisin sovittu, perhehoitajalle maksetaan perhehoitajalain 3 §:n 1 momentin (948/2006) mukaan korvaus perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista sekä hoidon käynnistymisestä aiheutuvista tarpeellisista kustannuksista.

Perhehoitajalain 4 §:n 1 momentissa säädetään, että toimeksiantosopimuksessa tulee sopia muun muassa perhehoitajalle maksettavan palkkion määrästä ja kustannusten korvauksista.

Saatu selvitys ja arviointi

Alaikäiset kaksoset A ja B ovat asuneet kummitätinsä X:n kodissa, A 14. - 30.8.2010 ja B 14.8. - 2.9.2010. Lasten asumisen ja hoidon tarve on johtunut lasten äidin vakavasta sairastumisesta ja sairaalahoidosta. Asiakirjoista ilmenee, että lasten äiti ja X ovat keskinäisellä sopimuksellaan järjestäneet äidin luona asuneiden lasten hoidon X:n kodissa. Kaupungin lastensuojelulle on ilmoitettu järjestelystä ja lastensuojelu on tukenut sitä antamalla X:lle ohjausta ja lapsille avohuollon tukitoimena taloudellista tukea. Lapsille myönnetystä taloudellisesta tuesta on maksettu X:lle lasten perushuollosta aiheutuneisiin kuluihin 13.9.2010 myönnetyt 260 euroa.

X:n koti, jossa lapset asuivat, ei ole ollut sosiaalihuoltolain 26 §:ssä tarkoitettu aluehallintoviraston luvan saanut tai Y:n kaupungin hyväksymä yksityiskoti, eikä X ollut tehnyt lasten hoidosta perhehoitajalain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimeksiantosopimusta Y:n kaupungin kanssa. Asiassa ei näin ollen ole ilmennyt perusteita, joilla Y:n kaupunki olisi velvoitettava maksamaan Y:lle hänen vaatimiaan perhehoitajalle perhehoitajalain mukaan maksettavia palkkioita ja korvauksia.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Laura Palmu (t) ja Kristiina Kerttula, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle maksetaan hänen pyytämänsä korvaukset.

X on esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

X keskeytti lomansa hoitaakseen kummilapsiaan heidän äitinsä vakavan sairauden aikana. Lasten äidin tilanne oli niin vakava, että lääkärit uskoivat hänen menehtyvän. X ei tehnyt lasten äidin kanssa mitään sopimusta lasten hoidosta. Sen sijaan sosiaaliohjaajan kanssa hän sopi suullisesti, että X:lle maksetaan perhehoidon mukainen korvaus. X luotti kaupungin viranomaisen sanaan. Sosiaaliohjaaja puolestaan luotti X:n kodin turvallisuuteen ja X:n luotettavuuteen, koska hän ei tullut käymään kodissa lasten sijoituksen aikana. X ja lapset olivat päivittäin yhteydessä sosiaaliohjaajaan.

Lasten hoidossa on ollut kysymys laissa tarkoitetusta perhehoidosta. X ja hänen puolisonsa täyttävät myös perhehoitajalle asetetut edellytykset.

Y:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on selityksessään viitannut hallinto-oikeuden päätökseen ja kaikkeen asiassa aikaisemmin esittämäänsä sekä katsonut, että valitus tulee hylätä.

X:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Y:n kaupunki velvoitetaan suorittamaan X:lle perhehoitajalain mukaiset palkkiot ja kulukorvaukset A:n osalta ajalta 14.8. - 30.8.2010 ja B:n osalta ajalta 14.8. - 2.9.2010.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset

Lastensuojelulain 40 §:ssä säädetään sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen velvollisuudesta huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen.

Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan, kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.

Lastensuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.

Lastensuojelulain 56 §:n mukaan perhehoitoon sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolain 25, 26 ja 26 a §:ssä sekä perhehoitajalaissa säädetään.

Lastensuojelulain 81 §:n 1 momentin mukaan lapsesta, jonka muu kuin sosiaalihuollosta vastaava toimielin on sijoittanut pysyväisluonteisesti yksityiskotiin, on viipymättä ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.

Sosiaalihuoltolain 25 §:n 1 momentin mukaan perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa.

Perhehoitajalain 1 §:n 1 momentin mukaan perhehoitajalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntayhtymän kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella antaa kodissaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa.

2. Kysymyksen asettelu ja asiassa saadun selvityksen oikeudellinen arviointi

Saadun selvityksen mukaan lapset ovat olleet tapahtuma-aikaan Y:n kaupungin huostaanottamina ja väliaikaisesti sijoitettuina äitinsä luokse. Lasten tilapäisen kodin ulkopuolella järjestettävän hoidon tarve on johtunut lasten äidin vakavasta sairastumisesta ja sairaalahoidosta. Asiassa on siten kysymys siitä, onko X oikeutettu perhehoitajalain mukaisiin korvauksiin tilanteessa, jossa hän on ottanut kaupungin huostassa olleet lapset tilapäisesti hoitoonsa heidän äitinsä sairaalassaolon ajaksi.

Y:n kaupunki on katsonut, että kyseessä on lasten äidin ja X:n välinen yksityinen sijoitus, jonka johdosta X ei ole oikeutettu perhehoidon korvauksiin. Y:n kaupungilla on kuitenkin ollut velvollisuus järjestää huostaanotettujen lasten tilapäinen sijaishuolto. Asiassa on riidatonta se, että X on oma-aloitteisesti hakenut lapset luokseen saatuaan tiedon heidän äitinsä tilanteesta. X on edelleen ollut välittömästi yhteydessä kunnan sosiaalitoimeen. X on kertonut, että sosiaaliohjaaja on suullisesti hyväksynyt sijoituksen. Sosiaaliohjaaja oli todennut, että suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen. Kaupunki ei ole kiistänyt X:n esittämää selvitystä tapahtumien kulusta. Korkein hallinto-oikeus ottaa selvityksen huomioon asiaa arvioitaessa.

Perhehoitajalain 1 §:n 1 momentista ilmenee, että perhehoitajan oikeus mainitun lain mukaiseen palkkioon ja korvauksiin edellyttää kunnan tai kuntainliiton kanssa tehtyä toimeksiantosopimusta. Y:n kaupungin on kuitenkin edellä kuvatuissa olosuhteissa katsottava hyväksyneen lasten tilapäisen sijoituksen X:n luokse ja samalla siitä aiheutuvat kustannukset. Sijoituksessa ei ole vastoin kaupungin käsitystä ollut kyse lastensuojelulain 81 §:ssä tarkoitetusta pysyväisluonteisesta yksityisestä sijoituksesta, koska lapset ovat olleet huostaanotettuina. Näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Y:n kaupunki velvoitettava suorittamaan X:lle hänen vaatimuksensa mukaisesti perhehoidon hoitopalkkiot ja kulukorvaukset sijoitushetkellä voimassa olleiden kaupungissa sovellettavien perhehoidon korvausta koskevien suositusten ja ohjeiden mukaisesti. Mikäli suoritettavasta määrästä syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa hakemuksella hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Elina Ranz.