26.8.2013

KHO:2013:136

Keywords: Lapsipornografia, Levittämisen estotoimet, Lapsipornosivustoluettelo, Internetsivusto, Lapsen oikeudet, Sananvapaus, Ennakollinen este, Perustuslaki, Ilmeinen ristiriita, Keskusrikospoliisi
Year of case: 2013
Date of Issue: 26.8.2013
Register number: 1768/3/11
Archival record: 2623

Asiassa oli ratkaistava, oliko Keskusrikospoliisi voinut hylätä A:n vaatimuksen hänen Suomessa ylläpitämänsä internetsivuston lapsiporno.info poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain (estotoimilaki) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta poliisin laatimasta lapsipornosivustoluettelosta eli niin sanotulta estolistalta. Asiassa oli kysymys muun ohella siitä, voitiinko estotoimilakia soveltaa ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviin sivustoihin ja oliko estotoimilain säännösten soveltaminen asiassa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Keskusrikospoliisi oli voinut hylätä vaatimuksen.

Estotoimilain säännöksistä ei yksiselitteisesti ilmennyt, voivatko laissa tarkoitetut toimenpiteet kohdistua vain ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin vai voitiinko lakia joissakin tilanteissa soveltaa myös Suomessa ylläpidettäviin sivustoihin. Säännösten sanamuoto ei sulkenut pois sitä tulkintavaihtoehtoa, että Suomessakin ylläpidetty sivusto voi olla estotoimien kohteena, jos sivusto sisältää tietoja, jotka mahdollistavat pääsyn ulkomailla ylläpidettäville lapsipornosivustoille ja edesauttavat näin lapsipornografian levittämistä ulkomailta Suomeen. Muu tulkinta olisi lisäksi selvästi ollut hallituksen esityksestäkin (HE 99/2006 vp) ilmenevän lain tarkoituksen vastainen ja olisi mahdollistanut estotoimilain kiertämisen. Voitiin myös pitää oletettavana, että estotoimilakia valmisteltaessa ja säädettäessä ei ollut ennakoitu sitä erityistilannetta, että Suomessa ylläpidettävälle internetsivustolle sisällytetään ulkomailla ylläpidettävien lapsipornosivustojen osoitteita ja linkkejä niihin.

Arvioitaessa estotoimilain säännöksiä suhteessa perustuslain sisältämään sananvapauden ennakollisten esteiden kieltoon lähtökohtana oli se, että estotoimilain säännökset voitiin jättää soveltamatta vain sillä edellytyksellä, että soveltaminen olisi selvästi ja riidattomasti ollut ristiriidassa perustuslain kanssa. Tässä arvioinnissa merkityksellistä oli erityisesti se, että sivusto otettiin lapsipornosivustoluetteloon vasta sivuston tultua jo julkaistuksi, joten sivustolle oli ollut mahdollista päästä. Viesti oli siten voitu julkaista ja vastaanottaa. Lisäksi voitiin ottaa huomioon, että estotoimilaissa tarkoitettuun menettelyyn eräiltä osin rinnastettavia menettelytapoja mahdollistavat lait sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta oli käsitelty perustuslakivaliokunnassa ja katsottu voitavan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Estotoimilain säännösten soveltaminen ei ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 12 §:n 1 momenttiin sisältyvän ennakollisen esteen asettamisen kiellon kanssa sen enempää sivuston ylläpitäjän kuin internetkäyttäjienkään kannalta.

Tämän jälkeen oli arvioitava, oliko estotoimilain säännösten soveltaminen muulla kuin ennakollisen esteen kieltoon liittyvällä perusteella ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Punnittaessa estotoimilain säännösten soveltamisesta sananvapauden toteutumiselle aiheutuvan rajoituksen hyväksyttävyyttä oli otettava huomioon säännösten tarkoitus muiden perusoikeuksien turvaajana, niiden täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä niiden soveltamiseen liittyvät oikeusturvatakeet. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen perustuvan lasten suojantarpeen oli katsottava olevan painoarvoltaan huomattavasti merkittävämpi kuin se rajoitettu sananvapaussuoja, jota lapsipornografisen aineiston viestimisen voitiin edes teoriassa katsoa nauttivan. Lisäksi voitiin ottaa huomioon, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2010:53 oli katsottu, että Keskusrikospoliisin päätös hylätä sivuston ylläpitäjän vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornosivustoluettelosta oli valituskelpoinen, eli poliisin ratkaisu oli saatettavissa tuomioistuimen tutkittavaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että lainsäädännön täsmällisyys- ja ennustettavuusvaatimus täyttyi riittävästi.

Lopuksi oli vielä arvioitava, oliko estotoimilain säännösten soveltaminen ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa siltä osin kuin niihin perustuvin toimin oli estetty pääsy internetsivustolla lapsiporno.info olleeseen muuhun aineistoon kuin ulkomailla ylläpidettäviä lapsipornosivustoja koskeviin osoitteisiin ja linkkeihin. Tältä osin oli korostettava, että yhteiskuntakriittisen aineiston viestiminen kuuluu sananvapaussuojan ydinalueeseen. Toisaalta voitiin todeta, että jos estotoimia ei voitaisi kohdistaa sivustoon, joka sisältää muutakin kuin lapsipornografista aineistoa, estotoimilakia voitaisiin helposti kiertää sijoittamalla lapsipornografista aineistoa sisältävälle sivustolle muutakin aineistoa. Tämä puolestaan olisi vaikeuttanut lasten niiden perus- ja ihmisoikeuksien suojaamista, jota estotoimilailla tavoitellaan, ja samalla julkiselle vallalle perustuslain 22 §:n mukaan kuuluvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista koskevan velvoitteen toteuttamista. Estotoimilain säännökset eivät liioin estäneet A:ta esittämästä mainittuun lakiin kohdistuvaa taikka muuta yhteiskuntakriittistä aineistoa muussa yhteydessä kuin juuri sellaisella internetsivustolla, joka voidaan ottaa poliisin laatimaan lapsipornosivustoluetteloon. Estotoimilain säännösten soveltaminen ei tältäkään osin ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Ks. valituskelpoisuuden osalta KHO 2010:53.

Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti, 21 §, 22 § ja 106 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 10 artikla
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 19 artikla ja 24 artikla 1 kappale
Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus 34 artikla
Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista 1 §, 2 § 1 kohta, 3 §, 4 §, 5 § ja 6 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 2.5.2011 nro 11/0403/3

Asian käsittely Keskusrikospoliisissa

A on kirjelmässään 12.3.2009 Keskusrikospoliisille vaatinut, että hänen hallinnoimansa internetsivusto lapsiporno.info poistetaan poliisin estolistalta. Vaatimusta on perusteltu sillä, että sivustolla ei koskaan ole ollut lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 2 §:ssä määriteltyä aineistoa, sekä sillä, että sivusto sijaitsee Suomessa kun mainittu laki koskee ainoastaan ulkomaalaisia verkkosivustoja.

Keskusrikospoliisi on päätöksellään 20.3.2009 hylännyt A:n vaatimuksen. Päätöksessä on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä oleva internetsivusto on otettu lapsipornografian levittämisen estotoimien kohteeksi, koska sivustolla olevat listat estotoiminnan kohteena olevista sivustoista tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitsevia lapsipornografiasivustoja. Toimenpide täyttää siten lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain edellytykset estotoimien kohteeksi asettamiselle.

Sanotusta on ilmoitettu A:lle sähköpostitse 28.2.2008 ja estotoimien jatkamisesta on ilmoitettu hänelle kirjeitse 9.9.2008 ja 13.2.2009. Linkeistä muodostettu runsaat tuhat osoitetietoa käsittävä lista sisälsi 18.6.2008 edelleen 365 osoitetietoa, jotka täyttivät estotoimien perusteet, ja 26.8.2008 ja 12.2.2009 vastaavat luvut olivat 373 ja 254. Luvuissa ei ole otettu huomioon tekstimuodossa julkaistuja listoja. Samalla A:lle on ilmoitettu, että hänen sivustonsa poistetaan poliisin estolistalta sen jälkeen, kun estotoimien perusteet ovat poistuneet.

Päätöksessä on todettu vielä, että estolistaa päivitetään kokonaisuudessaan parasta aikaa ja A:lle tullaan ilmoittamaan päivityksen tulos sen valmistuttua eli ilmoittamaan, onko estotoimia hänen sivustonsa osalta edelleen syytä jatkaa.

Keskusrikospoliisi on liittänyt päätökseensä valitusosoituksen valituksen tekemiseksi Helsingin hallinto-oikeuteen.

Asian ensimmäinen käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Keskusrikospoliisin päätös kumotaan ja Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Valituksessa on vaadittu päätöksen kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, johon poliisin estolista perustuu, on perustuslain vastainen, toissijaisesti sillä perusteella, että mainitun lain soveltaminen on perustuslain vastaista, ja kolmanneksi sillä perusteella, että Keskusrikospoliisi on soveltanut mainittua lakia väärin.

Vaatimusten perusteluina on esitetty lähemmin muun ohella seuraavaa:

A on tunnettu suomalainen tietotekniikka-asiantuntija, joka on arvostellut internetin suodatusjärjestelmiä julkisesti vuodesta 2005. Kun lain edellyttämiä estotoimia alettiin ottaa käyttöön, A alkoi selvittää, miten estot käytännössä toteutetaan ja missä määrin laki rajoittaa sananvapautta. A saikin erilaisin teknisin menetelmin selville, mitä internetsivuja (osoitteita) poliisin ylläpitämällä estolistalla on, ja julkaisi selvityksen kotisivullaan, jonka osoitteeksi hän oli rekisteröinyt lapsiporno.info.

Keskusrikospoliisin lisättyä A:n sivut estolistalle 12.2.2008 A vaati poliisilta selvitystä siitä, miksi hänen lakia ja sen toteutusta kritisoiva kotisivunsa oli sensuroitu. Keskusrikospoliisi käynnisti esitutkinnan siitä, syyllistyikö A rikokseen julkaisemalla estolistan. Sittemmin poliisin estolista vuoti kokonaisuudessaan jotakin tuntematonta kautta internetin Wikileaks-sivustolle tammikuussa 2009. Tämä lista ei ole poliisin estolistalla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen 10.3.2009, minkä jälkeen A esitti Keskusrikospoliisille uuden vaatimuksen valituskelpoisesta päätöksestä, mikä käynnisti nyt kysymyksessä olevan prosessin.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on perustuslain vastainen. Laajamittaisen ja kontrolloimattoman internetin sensuroinnin toteuttava laki sotii demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja vastaan. Sensuroinnin olisi perustuttava tuomioistuimen päätökseen, ei yksittäisen poliisimiehen tekemään "kartoitukseen". Missään muussa laissa ei poliisille ole annettu vastaavia valtuuksia. Laista puuttuu myös kokonaan sääntely siitä, miten estolistalle ottamista koskevasta päätöksestä voi valittaa, eikä lain näennäinen vapaaehtoisuus myöskään tee siitä perustuslain mukaista. Lain perustuslainmukaisuutta ei käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, minkä valiokunnan puheenjohtaja on myöntänyt virheeksi.

Vaikka lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia ei katsottaisikaan perustuslain vastaiseksi, on kuitenkin aivan ilmeistä, että lakia on kysymyksessä olevassa tapauksessa sovellettu perustuslain vastaisesti. A:n sivuston ainut tarkoitus on tutkitun tiedon julkaiseminen ja kriittisen yhteiskunnallisen keskustelun käyminen vaikeasta ja tunteita herättävästä aiheesta sekä tähän liittyvä viranomaistoiminnan arvostelu. Lisäämällä sivuston estolistalle Keskusrikospoliisi loukkasi törkeästi A:n oikeutta käyttää sananvapauttaan ja myös verkonkäyttäjien sananvapauden piiriin kuuluvaa oikeutta päästä käsiksi aineistoon.

Vaikka sensuuri kohdistuisi pelkästään julkaistuun listaan sensuroiduista osoitteista - mitä se ei tee ennen kaikkea kriittisiin puheenvuoroihin ja artikkeleihin kohdistuvana - se olisi silti sananvapautta loukkaavaa. Estolistan täsmällinen sisältö on välttämätön tieto arvioitaessa järjestelmän toimivuutta tai paremminkin sen toimimattomuutta. Poliisi on omassakin arviossaan todennut ainakin puolet estolistalla olevista osoitteista olevan sillä turhaan ja ulkopuolisten arvioiden mukaan vain muutama prosentti julkaistulla listalla olleista verkkosivuista todellisuudessa sisälsi lapsipornoksi katsottavaa materiaalia. A on vapaaehtoisesti poistanut listalla olleet linkit aidoiksi epäiltyihin lapsipornosivustoihin.

A on toiminnallaan tehostanut lapsipornon vastaista kamppailua vaatimalla poliisin toiminnalta tehokkuutta, lainmukaisuutta ja rationaalisuutta. Ottaen huomion julkaistun listan sisällön ja sen vapaaehtoisen siivoamisen, julkaiseminen ei myöskään ole auttanut lapsipornon leviämisessä.

Mikäli hallinto-oikeus katsoisi, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki tai sen soveltaminen tässä tapauksessa ei jostain syystä olisi perustuslain vastaista, on joka tapauksessa selvää, että Keskusrikospoliisin toiminta ei ole ollut ensin mainitun lain mukaista.

Ensinnäkin laki on rajattu koskemaan vain ulkomaisia verkkosivustoja, mikä ilmenee lakia koskevasta hallituksen esityksestä HE 99/2006 vp. A:n sivusto on kiistatta kotimaisen ylläpitäjän kotimaassa ylläpitämä verkkosivusto. Hallituksen esityksessä tuodaan lisäksi esille, että kotimaisten sivustojen osalta poliisilla ja internetoperaattoreilla on käytettävissään tehotonta sensurointia tehokkaampia keinoja, kuten sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 18 §:n mukainen keskeyttämismääräys ja 20 §:n mukainen takavarikko sekä normaalit pakkokeinolainsäädännön mukaiset esitutkintatoimenpiteet takavarikkoineen. Keskusrikospoliisi ei kuitenkaan ole käyttänyt mitään näistä keinoista vaan on turvautunut suhteellisuusperiaatteen vastaisesti estolistaan.

A:n verkkosivusto ei myöskään ole lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu lapsipornosivusto eikä sivustolla edes ole väitetysti kuvamateriaalia, joka voisi täyttää lainkohdan määritelmän. Keskusrikospoliisi perusteleekin kantaansa sillä, että listan sisältämät verkko-osoitteet olisivat itsessään kuvien esittämistä lain tarkoittamassa mielessä. Estolistan linkit osoittavat kokonaisiin verkkosivustoihin eivätkä yksittäisiin kuviin (kuvatiedostoihin). Pelkkä verkkosivujen tai sivuston linkittäminen ei ole tekona levittämistä tai julkaisemista.

A on lisäkirjelmässään lausunut muun ohella, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on perustuslain vastainen siitäkin syystä, että poliisilla ei ole velvollisuutta valvoa, että teleyritykset ottavat perusteettomasti estolistalle joutuneet osoitteet pois, eikä niillä myöskään ole velvollisuutta ottaa poliisin listaan tekemiä korjauksia huomioon.

Hallinto-oikeuden ensimmäinen ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 20.5.2009 nro 09/0704/3 poistanut Keskusrikospoliisin päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt A:n valituksen Keskusrikospoliisin päätöksestä tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Asian ensimmäinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden ja Keskusrikospoliisin päätökset tai toissijaisesti palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. A on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain tai vähintäänkin määrää, että sen soveltaminen eli niin sanotun estolistan käyttö lopetetaan välittömästi. A on lisäksi vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle estolistalle joutumisesta ja siihen liittyvistä julkisen vallan käyttäjän toimista aiheutuneet vahingot sekä oikeudenkäyntikulut.

A on vaatinut päätösten kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on perustuslain vastainen, toiseksi sillä perusteella, että mainitun lain soveltaminen johtaa kysymyksessä olevassa tapauksessa perustuslain vastaiseen lopputulokseen ja kolmanneksi sillä perusteella, että Keskusrikospoliisi on soveltanut mainittua lakia väärin.

Vaatimusten perusteluina on esitetty lähemmin muun ohella seuraavaa:

A:n kotisivut ovat olleet Keskusrikospoliisin ylläpitämällä niin sanotulla estolistalla lähes heti siitä alkaen kun lista otettiin käyttöön vuoden 2007 alussa. Listan olemassaolo ja oikeutus perustuu lapsipornografian levittämisen estotoimista annettuun lakiin, jota ei ole käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Kysymys on siitä, onko mainittu laki perustuslain vastainen ja loukkaako sen soveltaminen A:n oikeutta käyttää sananvapautta.

Keskusrikospoliisi ei päätöksessään ole ottanut kantaa lain perustuslainmukaisuuteen eikä hallinto-oikeuskaan, vaikka tätä oli valituksessa nimenomaisesti vaadittu. Kuitenkin kysymys on kaiken kaikkiaan niin poikkeuksellisesta tilanteesta, että vaihtoehtoa ei ole, vaikka lakien perustuslaillisuuden valvonnan on Suomessa perinteisesti katsottu kuuluvan vain eduskunnan toimivaltaan.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa ei säädetä valitusmenettelystä tilanteessa, jossa poliisi on sensurointiseurannassa ottanut listalle osoitteen, jonka haltija on eri mieltä sensuroinnista. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys listan ylläpidosta vaan siitä, että Keskusrikospoliisi on vastannut yksilöityyn vaatimukseen valituskelpoisella päätöksellä, mihin se on liittänyt myös valitusosoituksen. Valitus hallinto-oikeudelle on koskenut A:n kirjallista pyyntöä poistaa estolistalta sivusto, joka on sinne joutunut poliisin normaalissa sensuroinnissa. Hallinto-oikeus on sekoittanut sensurointilistalle ottamisen ja vaatimuksen poistaa tietty sivusto sensurointilistalta.

Keskusrikospoliisin päätös koskee A:n oikeuksia. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Vastaava periaate sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan. Perustuslain 12 §:ssä turvataan sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännökseen sisältyvä ennakkosensuurin kielto on ehdoton. Vastaava oikeus on turvattu ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, joka myös kieltää viranomaisten puuttumisen sananvapauden käyttöön.

Vaikka estolistan käyttö ei ole operaattoreille pakollista, useat ovat ottaneet sen käyttöön ja luottavat siihen, että listalla on vain lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa tarkoitettuja sivuja. Lisätessään sivuston listalle Keskusrikospoliisi käyttää merkittävää julkista valtaa, sillä on selvää, että listalle lisätty sivu tulee automaattisesti estetyksi.

Sivuston lisääminen listalle vaikuttaa merkittävällä tavalla A:n mahdollisuuteen käyttää sananvapauttaan mielipiteiden ilmaisemiseen ja julkistamiseen. Sivuston poistamista koskeva päätös on selvästi sellainen päätös, joka koskee hänen perusoikeuttaan, ja siten A:lla on perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattu oikeus saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä perusoikeutta ei voida syrjäyttää lain esitöihin perustuvalla tulkinnalla kuten hallinto-oikeus on tehnyt.

Merkitystä ei ole myöskään sillä, että sivustoille pääsyn teknisestä estosta vastaa internetoperaattori, kun sivuston lisääminen estolistalle tosiasiallisesti tarkoittaa sen välitöntä estämistä. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Julkinen valta ei voi kiertää tätä vastuuta ulkoistamalla varsinaisen sensuroinnin yksityisille internetoperaattoreille. Vastaavasti ihmisoikeussopimuksen 1 artiklasta seuraa, että valitusoikeuden ja sananvapauden on toteuduttava. Valitusoikeuden epääminen tarkoittaisi sopimuksen 6 artiklan loukkausta.

Tässä tapauksessa laissa ei ole nimenomaista valituskieltoa, vaan hallinto-oikeus on johtanut sen hallituksen esityksestä.

Mikäli A:lla ei ole mahdollisuutta valittaa Keskusrikospoliisin toimista, hänellä ei ole käytettävissään mitään tehokasta oikeussuojakeinoa perusoikeutensa turvaamiseksi.

Hallinto-oikeus on sivuuttanut valituksen keskeisen väitteen eli Keskusrikospoliisin päätöksen perustuslainvastaisuuden. Hallinto-oikeuden olisi tullut vähintäänkin perustella, miksi valituksessa esitetyt argumentit lain perustuslainvastaisuudesta eivät olleet riittäviä.

Kun tavallisella lailla rajoitetaan perusoikeuksia, rajoituksen on perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan täytettävä seitsemän edellytystä, joista tässä tapauksessa vain yksi täyttyy.

(1) Rajoituksesta on säädettävä lailla. Tässä tapauksessa rajoitus perustuu sinänsä lakiin. Laista kuitenkin puuttuu merkittäviä osia, muun muassa rajoituksen alaisen materiaalin täsmälliset määritelmät. Tästä taas seuraa, että rajoituksista ei tosiasiallisesti säännellä lailla vaan estolistaa ylläpitävien poliisien henkilökohtaisten näkemysten mukaisesti.

(2) Rajoituksen on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. Nyt näin ei ole, esimerkiksi käsite "lapsipornosivusto" on epäselvä. Keskusrikospoliisi on tulkinnut A:n sivuston lapsipornosivustoksi, vaikka sitä ei sellaisena voida arkijärjellä tulkiten mitenkään pitää.

(3) Rajoitusperusteen on oltava hyväksyttävä ja rajoittamisen on oltava painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan sananvapautta voidaan rajoittaa vain, jos tämä on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Tämänkään edellytyksen ei voida katsoa toteutuvan ainakaan tässä tapauksessa.

(4) Tavallisella lailla ei voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. A on sivustollaan käynyt nimenomaan poliittista keskustelua, mikä on sananvapauden ydinaluetta, eikä siihen kohdistuva rajoitus ole lähtökohtaisesti koskaan hyväksyttävä.

(5) Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. A on halunnut tuoda konkreettisesti julki, mitä sivuja ihmiset eivät saa katsoa. Ainut tapa käydä täsmällistä keskustelua sensuroinnista on julkaista sensurointilistat tai niiden kirjojen ja lehtien nimet, joita ei saa lukea. Lisäksi on huomattava, että estolistan sisältö on ollut vain osa koko sivustoa, mutta Keskusrikospoliisi on silti estänyt pääsyn koko sivustokokonaisuudelle mukaan lukien pelkästään mielipidetekstejä sisältävät osat. Tätä ei voida pitää suhteellisuusvaatimuksen mukaisena saati välttämättömänä toimena.

(6) Perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Kuten edellä on todettu, laista puuttuu valitusoikeus, vaikka sellainen pitäisi perustuslain mukaan olla.

(7) Rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomea velvoittavien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. A:n käymän yhteiskunnallisen keskustelun suodattaminen on vastoin ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Koska lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain ja perustuslain 12 §:n välillä on ilmeinen ristiriita, perustuslaille on annettava perustuslain 106 §:n mukainen etusija. Tässä tapauksessa lakia säädettäessä ei ole pyydetty perustuslakivaliokunnan kantaa. Valiokunnan puheenjohtaja on myöhemmin todennut, että tämä on ollut virhe. Asiassa ei siis ole esteitä soveltaa perustuslain 106 §:ää ja todeta, että A:n sananvapaudelle on annettava etusija. Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki on katsottava perustuslain vastaiseksi, ja kaikki siihen perustuvat toimet ja päätökset on kumottava.

Vaikka katsottaisiinkin, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki ei sinänsä ole perustuslain vastainen, on kuitenkin aivan ilmeistä, että lakia on sovellettu tässä tapauksessa perustuslain vastaisesti. Tältäkin osin A viittaa hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitettyihin perusteluihin, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut mitään kantaa.

Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoisi, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki tai sen soveltaminen tässä tapauksessa ei jostain syystä olisi perustuslain vastaista, on joka tapauksessa selvää, että Keskusrikospoliisin toiminta ei ole ollut ensin mainitun lain mukaista. Tältäkin osin A viittaa hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitettyihin perusteluihin, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut mitään kantaa.

Keskusrikospoliisi on lausunnossaan jättänyt valituksen tutkimista koskevan arvioinnin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus ottaa asian tutkittavakseen ja ratkaisee sen, Keskusrikospoliisi on lausunut näkemyksenään seuraavaa:

Sananvapaudesta säädetään perustuslain 12 §:ssä. Siihen sisältyy jokaisen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä sekä muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus on turvattu myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Hallituksen esityksen (HE 99/2006 vp) mukaan perusoikeussäännösten käyttämistä voivat rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet. Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toisen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen. Tässä tapauksessa kysymys on lasten suojaamisesta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tällaiset rajoitusperusteet ovat sananvapauden kannalta hyväksyttäviä.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain esitöissä on mainittu perusteista, joiden mukaan laki on voitu käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Keskusrikospoliisi katsoo, että sen ei tässä yhteydessä tarvitse arvioida perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmää tai muutenkaan käsiteltävän lain ja perustuslain suhdetta. Samalla Keskusrikospoliisi viittaa hallinto-oikeuden tulkintaan, että asiassa ei ole tullut ilmi sellaista, jonka mukaan asiaa pitäisi arvioida perustuslain säännökset huomioon ottaen toisin.

Keskusrikospoliisi vetoaa päätökseensä ja sen perusteluihin sekä muuhun asiassa lausumaansa ja ottaa huomioon Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 2.9.2010 taltionumero 2023 (KHO 2010:53) jättänyt toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta vaatimuksen siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on kumottava lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki, kuten myös vaatimuksen siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden on määrättävä, että lain soveltaminen lopetetaan. Samoin vaatimus siitä, että A:lle on korvattava lapsiporno.info-internetsivuston estolistalle ottamisesta ja siihen liittyvistä julkisen vallan toimista aiheutuneet vahingot, on jätetty korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut A:n valituksen ja kumonnut Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen 20.5.2009 ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, ja todennut lisäksi, että hallinto-oikeuden tulee asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksestä lähemmin ilmenevin perusteluin katsonut, että Keskusrikospoliisin päätös, jolla vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luettelosta on hylätty, on hallintolainkäyttölain 4 §:ssä ja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta saa valittaa.

Asian uusi käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

Keskusrikospoliisi on lausunnossaan esittänyt, että A:n valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Keskusrikospoliisi on viitannut päätökseensä ja aikaisemmin esittämäänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia koskevan hallituksen esityksen HE 99/2006 vp mukaan perusoikeussäännösten käyttämistä voivat rajoittaa toisten ihmisten perusoikeudet. Yksilö ei voi vaatia niin ehdotonta suojaa perusoikeudelleen, että se johtaisi toisen yksilön perusoikeuksien loukkaukseen. Tässä tapauksessa kysymys on lasten suojaamisesta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tällaiset rajoitusperusteet ovat sananvapauden kannalta hyväksyttäviä.

A:n sivusto lapsiporno.info tarjoaa keskitetyn ja laajan pääsyn ulkomailla sijaitseville lapsipornosivustoille. Tästä syystä sivusto sisällytettiin estolistalle, joka lähetettiin teleyrityksille 8.2.2008. Asiasta ilmoitettiin sivuston ylläpitäjä A:lle sähköpostitse 28.2.2008. Lisäksi hänelle on ilmoitettu estotoiminnan jatkumisesta 9.9.2008, 13.2.2009, 14.4.2009 ja 1.7.2009. Ilmoitukset perustuivat kyseisinä ajankohtina tehtyihin tarkastuksiin, joista ensimmäisessä hänen julkaisemansa Suomea koskeva lista 1 047 sivustosta sisälsi edelleen 365 osoitetietoa, jotka täyttivät estotoimien perusteet. Määrä on asteittain vähentynyt, ja 1.7.2009 tehdyssä tarkastuksessa 27 listalla olevaa sivustoa täytti edelleen estotoimien perusteet. Viimeksi 26.10.2010 suoritetussa tarkastuksessa ilmeni, että estotoimien edellytykset täyttyvät edelleen, sillä sivustolla olevalla listalla oli edelleen linkit 19 toimivaan sivustoon, jotka sisältävät lapsipornografiaa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 29.5.2009 antamassaan päätöksessä todennut yhtäältä, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa ei lausuta siitä, että estotoimet voitaisiin kohdistaa vain ulkomailla pidettäviin sivustoihin. Toisaalta lain esitöistä löytyy perusteita sille tulkinnalle, että lakia ei ole tarkoitettu kotimaisten sivustojen suodatukseen. Apulaisoikeusasiamies kuitenkin toteaa, että lain tulkinnassa on lähdettävä ensisijaisesti lain sanamuodosta.

Apulaisoikeusasiamies viittaa päätöksessään myös Helsingin kihlakunnansyyttäjän 30.4.2008 tekemään päätökseen. Mainitussa päätöksessä kihlakunnansyyttäjä katsoi, että kun lapsiporno.info-sivusto on rakentanut linkkejä lapsipornosivustoille, on tätä sivustoa itseäänkin arvioitava lapsipornoa levittäväksi sivustoksi. Kihlakunnansyyttäjän mukaan Keskusrikospoliisilla on ollut laillinen syy sisällyttää mainittu sivusta estolistalle. Apulaisoikeusasiamies on viitannut myös apulaisvaltakunnansyyttäjän 10.3.2009 tekemään syyttämättäjättämispäätökseen, jossa katsottiin, että linkkien rakentaminen voi sinänsä merkitä aineiston levittämistä rangaistussäännösten tarkoittamassa suhteessa. Apulaisoikeusasiamies toteaa lapsipornosivuston määritelmän olevan laissa varsin väljä. Sivuston, jonne on nimenomaisesti koottu lapsipornografiasivustoille johtavia linkkejä, voidaan tulkita ilmeisen tarkoituksellisesti pyrkivän levittämään lapsipornografiaa. Edelleen apulaisoikeusasiamies katsoo poliisin pyrkineen edesauttamaan riittävästi sitä, että teleyritykset voivat kohdentaa suodatusta. Suodatuksen toteuttaminen ja toteuttamistapa kuuluu kuitenkin yksinomaan teleyritysten vapaaseen harkintavaltaan.

Kumotun epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä annetun lain sanamuoto "tahi ilmoittaa, miten sellainen on saatavissa" antaa viittauksen sille, miten rikoslain 17 luvun 18 §:n sanamuotoa "taikka muuten levittää" ja Euroopan neuvoston tietoverkkorikosyleissopimuksen 9 artiklan velvoitetta "lapsipornografian tarjoamisen tai saataville asettamisen tietojärjestelmän välityksellä" tulee tulkita. Samalla se antaa tukea sille, missä laajuudessa lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia voidaan soveltaa. Siten estotoimien voidaan katsoa soveltuvan myös sivustoihin, jotka toimivat portaaleina lapsipornografiasivustoille.

Sivuston ylläpitäjä vastaa sen sisällöstä kokonaisuudessaan ja samanaikainen laillisen aineiston esittäminen ei voi olla oikeutusperuste lasten oikeuksien loukkaamiselle. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on katsonut päätöksessään, että laillisen aineiston julkaiseminen lapsipornografian ohella samalla sivustolla ei ole este sivuston luokittelulle lapsipornosivustoksi. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, että linkit osoittavat kokonaisiin verkkosivustoihin eivätkä yksittäisiin kuviin.

Myöskään sillä ei ole merkitystä, ovatko sivustolla julkaistut osoitetiedot tekstimuodossa vai linkkeinä. Käytännön kannalta viimeksi mainitulla asialla ei ole suurta merkitystä ja olennaisinta on arvioida teknisten seikkojen sijaan kokonaisuutta estotoimilla suojatun oikeushyvän merkityksessä.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies toteaa päätöksensä yhteenvedossa, että jos laissa ei säädetä jostain asiasta, soveltajan harkintavalta yleensä laajenee. Apulaisoikeusasiamies katsoo Keskusrikospoliisin virkamiesten käyttäneen tätä harkintavaltaa.

Esitetyn perusteella Keskusrikospoliisi katsoo, että se on voinut kieltäytyä poistamasta A:n kotisivun lapsiporno.info poliisin estolistalta.

A on vastaselityksessään toistanut erityisesti hallinto-oikeudelle aikaisemmin esittämänsä vaatimukset perusteluineen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen lisättynä vastaselityksen laatimisesta aiheutuneilla kuluilla. A on lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin Keskusrikospoliisi antaa lausunnossaan ymmärtää, A:n sivun tarkoitusperä on ollut lapsipornon mahdollisimman tehokas torjunta. Poliisin estolistan julkaiseminen on ollut vain marginaalinen osa sivuston sisältöä. Sen rooli julkisessa keskustelussa on toki ollut korostunut, koska listan sisällön avulla on kyetty todentamaan esitetyt väitteet sensuurijärjestelmän ongelmista. Listan julkaisemisen jälkeen poliisi onkin joutunut myöntämään, että hyvin merkittävä osa sillä olleesta materiaalista oli väärää.

Tätä taustaa vasten esitetyt väitteet siitä, että kysymyksessä olisi ollut lapsipornoportaali, ovat järjenvastaisia. Jos A olisi halunnut luoda ”laadukkaan” listan, sen sisältö olisi ollut jotain muuta kuin poliisin pääosin virheellisiä osoitteita, joihin ei edes pääse suomalaisista verkkoyhteyksistä.

A on koostanut ja julkistanut listan osoittaakseen lain ja poliisin toiminnan heikkouden ja suodattamisen tehottomuuden. A:n tavoitteena on ollut järjestelmän toimintakritiikki, ei lasten vahingoittaminen. Teknisesti listan kokoaminen on ollut mahdollista etsimällä internetistä automatisoidusti poliisin estolistan kautta poliisin varoitustekstiin johtavia verkko-osoitteita. Listan kokoaminen ei siten ole edellyttänyt lapsipornografisen materiaalin etsimistä.

Kun viranomainen käsittelee kansalaisen oikeuksia rajoittavaan tai kielteiseen ratkaisuun tai toimeen päätyviä asioita, muun muassa poliisilain 2 §:ssä ilmaistulla suhteellisuusperiaatteella on tärkeä harkintavaltaa rajoittava merkitys. Periaatteen mukaan poliisi ei saa puuttua kenenkään oikeuksiin enempää kuin sen tehtävien suorittamiseksi on tarpeen. Toimenpiteiden on oltava muun muassa tarpeellisia, tehokkaita ja välttämättömiä. Poliisi ja verkko-operaattorit estävät jo pääsyn suodatuslistalla oleviin ulkomaisiin sivustoihin suoraan tai A:n verkkosivujen linkkien tai muualla olevien linkkien kautta. A:n verkkosivuston sensuroiminen johtaa siten kaksinkertaiseen ja turhaan suodattamiseen.

Toisaalta poliisi on itse todennut, että A:n verkkosivusto sisältää tällä hetkellä ehkä enää 19 toimivaa ja poliisin tulkinnan mukaan laitonta materiaalia sisältävää verkko-osoitetta ja linkkiä eli noin kaksi prosenttia listan alkuperäisestä määrästä. Listan jatkuva suodattaminen on siten merkityksetöntä. Listan ei myöskään voi enää mitenkään väittää tarjoavan keskitettyä tai laajaa pääsyä laittomaan materiaaliin. Poliisi jatkaa joka tapauksessa kysymyksessä olevien ulkomaisten verkko-osoitteiden suodattamista suoraan. Tämän pitäisi riittää lasten suojelemiseksi.

Vaikka korkein hallinto-oikeus on nyt todennut lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain tulkitsemisen kokonaisuudessaan perustuslain vastaiseksi olevan toimivaltansa ulkopuolella, tämä ei tarkoita, etteikö lain soveltaminen yksittäistapauksessa voi johtaa perustuslain ja A:n perusoikeuksien vastaiseen tilanteeseen. Hallinto-oikeuden on tässä tapauksessa perustuslain 106 §:n perusteella annettava etusija perustuslain säännökselle.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 1 §:ssä todetaan yksiselitteisesti ja selvästi, että lain avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Myös lain esitöiden mukaan nämä estotoimet voidaan kohdistaa vain ulkomailla ylläpidettäviin sivustoihin. Lain tulkinnan perusteeksi on luonnollisesti otettava lain sanamuoto ja lainsäätäjän tarkoitus. Tämän lisäksi viranomaisten toimivaltaa asiassa rajoittavat yleiset oikeudelliset periaatteet ja hallintoperiaatteet.

Keskusrikospoliisi on sensuroinut estotoimin A:n verkkosivustoa lapsiporno.info, koska se sen mukaan tarjoaa keskitetyn ja laajan pääsyn ulkomailla sijaitseville lapsipornosivustoille. Keskusrikospoliisi on perustellut estotoimia edelleen eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 29.5.2009 antamaan päätökseen nojautuen. Poliisin mukaan vuonna 1927 säädetyn ja jo kumotun lain sanamuodosta on johdettavissa tulkintaohje nykyisen rikoslain ja Euroopan neuvoston tietoverkkoyleissopimuksen soveltamiseen internetissä sijaitsevan lapsipornografiaa väitetysti levittävän portaalin sensurointiin. Johtopäätös on lähinnä absurdi.

Ehkä räikeimpänä virheenä Keskusrikospoliisi vetoaa apulaisoikeusasiamiehen väitteeseen, jonka mukaan lain soveltajan harkintavalta yleensä laajenee, mikäli laissa ei säädetä jostain asiasta. Tämä tulkinta ei pidä paikkaansa jo pelkästään laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetusta laista ei kerta kaikkiaan ole johdettavissa poliisille oikeutta puuttua A:n perusoikeuksiin, kuten sananvapauteen, sensuroimalla kotimaassa ylläpidetty sivusto.

A:n sivustolla tällä hetkellä olevista poliisin edelleen sensuroimista toimivista osoitteista 21 sijaitsee Yhdysvalloissa, viisi Isossa-Britanniassa, kaksi Hollannissa, yksi Kanadassa, yksi Saksassa ja yksi Suomessa. Voisi olettaa, että listallaoloaikana sivustot olisi saatu poistetuksi verkosta kansainvälisen poliisiyhteistyön avulla, mikäli tätä olisi yritetty.

Keskusrikospoliisi on käyttänyt sille lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa annettua harkintavaltaa perustuslain, A:n perusoikeuksien, laillisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti sekä muutenkin epäasianmukaisesti.

Helsingin hallinto-oikeuden valituksenalainen ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 2.5.2011 kumonnut Keskusrikospoliisin päätöksen ja hylännyt A:n oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovelletut oikeusohjeet

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Lain 2 §:n mukaan lapsipornosivustolla tarkoitetaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta.

Mainitun lain 4 §:n mukaan poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista.

Lakia koskevan hallituksen esityksen (99/2006) yleisperusteluissa todetaan muun muassa seuraavaa. Teleyritykset ovat ilmoittaneet olevansa valmiit aloittamaan internetin kautta Suomeen levitettävän lapsipornografian estotoimet saatuaan lapsipornosivuja koskevan luettelon poliisilta. Poliisihallinnossa on epäilty, ettei poliisi voisi luovuttaa luetteloa nimenomaisen säännöksen puuttuessa. Ulkomailla oleville lapsipornosivustoille pääsynestoihin ei siten ole tähän mennessä ryhdytty. Liikenne- ja viestintäministeriössä on tämän vuoksi valmisteltu erityislaki, jolla varmistetaan poliisille oikeus luovuttaa tietoja internetin lapsipornosivustoista teleyrityksille. Esityksellä luodaan menettely, joka itsesääntelyyn perustuen antaa sekä teleyhtiöille että poliisille mahdollisuuden puuttua yhteen vakavaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön muotoon. Järjestelyn toimivuuden edellytyksenä on eri tahojen tehokas yhteistyö.

Edelleen yleisperusteluissa viitataan otsikon "Kotimaisilla palvelimilla oleva lapsipornografinen aineisto" alla tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 15 §:n vastuuvapaussäännökseen tietojen tallennuspalveluissa ja todetaan, että olemassa olevassa laissa on näin ollen säädetty teleyritysten velvollisuudesta oman vastuunsa välttääkseen poistaa lapsipornomateriaali palvelimiltaan. Tästä kotimaisilla palvelimilla olevan materiaalin poistamisesta on erotettava ulkomailta Suomeen internetin kautta tapahtuva lapsipornografian levittäminen, jonka estotoimista on kyse ehdotetussa laissa.

Edelleen yleisperusteluissa otsikon "3.3. Keskeiset ehdotukset" alla todetaan muun muassa seuraavaa. Lain keskeisin sisältö on 3-6 §:ssä. Ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin, että teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Ehdotetun 4 §:n mukaan poliisi voisi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa sellaisista ulkomaisista internetsivustoista, joilla on lapsipornomateriaalia. Edelleen todetaan otsikon "4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan" alla, että ulkomailla sijaitsevia lapsipornomateriaalia sisältäviä sivustoja koskevan luettelon laadinta, ylläpito ja päivitys on esityksen mukaan poliisin tehtävä.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää toimenpiteitä, joilla suojataan lapsia ja heidän perusoikeuksiaan. Lailla ei luoda järjestelmää, jolla velvoitettaisiin teleyritykset estämään pääsy lapsipornosivustoille, vaan levittämisen estot perustuvat teleyritysten vapaaehtoisesti toteuttamiin toimenpiteisiin. Lain tavoitteena on mahdollistaa nämä toimenpiteet siten, että poliisin oikeus luovuttaa lapsipornosivustoja koskeva luettelo varmistetaan. Laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin, sillä pääsääntöisesti materiaali on muualla kuin Suomessa ylläpidettävää. Lakiehdotuksen 2 §:n mukaisella lapsipornosivuston määritelmällä viitataan suoraan rikoslain 17 luvun 18 §:ssä kriminalisoidun lasta koskevan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen määritelmään. Lapsipornosivustojen kartoitusta koskevan 4 §:n kohdalla todetaan, että lapsipornografian levittäminen on rikos, jonka lähteet sijaitsevat usein ulkomailla. Siten poliisilla ei yleensä ole alueellista toimivaltaa ryhtyä rikosten selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen. Estettä ei silti ole sille, että poliisi toimii Suomessa tänne vaikutuksensa ulottavien rikosten toteuttamisen estämiseksi.

Tosiseikat

A on julkaissut internetissä hallinnoimallaan sivustolla http://lapsiporno.info osoitetietolistan ja luonut linkkejä sellaisiin sivustoihin, joita poliisi on arvioinut lapsipornograafista aineistoa sisältäviksi ja joita poliisi on sisällyttänyt lapsipornografian levittämisen estotoiminnasta annetun lain 4 §:n nojalla ylläpitämälleen estolistalle. Myös edellä mainittu A:n sivusto on sisällytetty estolistalle, koska Keskusrikospoliisin päätöksen mukaan sivustolla olevat listat estotoiminnan kohteena olevista sivustoista tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitseviin lapsipornografiasivustoihin ja toimenpide täyttää siten lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain edellytykset estotoimien kohteeksi asettamiselle. Kyseessä oleva estolista, johon myös A:n sivusto on mainituilla perusteilla sisällytetty, on lähetetty teleyrityksille 8.2.2008. A:n sivuston ottamisesta estolistalle on ilmoitettu A:lle sähköpostitse 28.2.2008. Hänelle on ilmoitettu myös estotoimien jatkumisesta 9.9.2008 ja 13.2.2009. A on 12.3.2009 kirjeellään vaatinut Keskusrikospoliisilta sivustonsa poistamista poliisin estolistalta. Keskusrikospoliisi on valituksenalaisella päätöksellään 20.3.2009 hylännyt A:n vaatimuksen. Päätöksestä ilmenee, että A:n sivustolla oleva runsaat tuhat osoitetietoa käsittävä linkeistä muodostettu lista on sisältänyt 12.2.2009 tehdyssä tarkastuksessa 254 osoitetta, jotka täyttivät estotoimien perusteet. Päätöksessä on todettu myös, että estolistaa päivitetään parasta aikaa ja A:lle tullaan ilmoittamaan päivityksen tulos sen valmistuttua, eli onko estotoimia hänen sivustonsa osalta edelleen syytä jatkaa. Tämän jälkeen A:lle on ilmoitettu estotoimien jatkamisesta 14.4.2009 ja 1.7.2009, jolloin 27 listalla olevaa sivustoa on täyttänyt edelleen estotoimien perusteet. Keskusrikospoliisin lausunnon mukaan 26.10.2010 suoritetussa tarkastuksessa on ilmennyt, että A:n sivustolla olevalla listalla oli edelleen linkit 19 toimivaan lapsipornoa sisältävään sivustoon.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoitus on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Sananmukaisen tulkinnan mukaan laista ei yksiselitteisesti käy ilmi, koskeeko sen soveltamisala ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviä sivustoja vai myös Suomessa ylläpidettäviä sivustoja, joiden kautta on pääsy ulkomailla pidettäviin lapsipornografiasivustoihin. Lakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden 1 §:n mukaan laki kohdistuu ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Lain esitöistä ilmenee, että kyseessä olevan lain tavoitteena on ollut varmistaa, että poliisilla, jonka alueelliseen toimivaltaan ei yleensä kuulu rikosten selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen ulkomailla, on oikeus luovuttaa lapsipornografista aineistoa sisältävistä ulkomailla ylläpidettävistä internetsivustoista laatimansa salassa pidettävä luettelo teleyrityksille, jotka voivat luettelon saatuaan ryhtyä harkintansa mukaan estotoimiin. Kun laissa itsessään ei ole soveltamisalaa koskevaa säännöstä ja kun muualla lainsäädännössä on säädetty toimenpiteisiin ryhtymisestä kotimaassa ylläpidettävillä sivustoilla olevan lapsipornografian levittämisen estämisestä ja rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamisesta sekä oikeusturvakeinoista niiden osalta, hallinto-oikeus katsoo lain esitöistä ilmenevän perusteella ja sen vuoksi, että kyseessä on erityislaki, jota on tulkittava suppeasti, että lakia on katsottava tarkoitetun sovellettavaksi vain ulkomailla ylläpidettäviin verkkosivustoihin.

Kun A:n verkkosivusto on Suomessa ylläpidettävä sivusto eikä sitä hallinto-oikeuden käsityksen mukaan, toisin kuin Keskusrikospoliisi on päätöksessään katsonut, voida ottaa laissa tarkoitettujen estotoimien kohteeksi siitäkään huolimatta, että se tarjoaa linkkien avulla pääsyn ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornografiasivustoihin, Keskusrikospoliisin olisi tullut poistaa A:n sivusto kyseessä olevan lain nojalla laatimaltaan estolistalta.

Päätöksen tultua edellä mainitulla perusteella kumotuksi, hallinto-oikeus ei lausu muista valituksessa esitetyistä perusteluista.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon lain tulkinnanvaraisuus, oikeudenkäynnin ei voida katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä. Asiassa ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Seppo Rinne (eri mieltä), Maija Vesala ja Tuulikki Tulokas. Esittelijä Terttu Kujala.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Keskusrikospoliisi on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös 2.5.2011 kumotaan siltä osin kuin sillä on kumottu Keskusrikospoliisin päätös 20.3.2009.

Vaatimuksen perusteluina Keskusrikospoliisi on viitannut päätökseensä ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on katsonut, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annettua lakia on tarkoitettu sovellettavan vain ulkomailla ylläpidettäviin sivustoihin ja että Keskusrikospoliisin olisi näin ollen tullut poistaa A:n sivusto estolistalta.

Keskusrikospoliisi katsoo, että mainitun lain soveltamisalaa arvioitaessa tulee ensinnäkin ottaa huomioon se, mitä lapsipornografian levittämisellä tarkoitetaan. Vuonna 1999 kumotussa epäsiveellisten julkaisujen levittämisen estämisestä annetussa laissa (23/1927) levittämisen yksi tekomuoto oli "tahi ilmoittaa, miten sellainen on saatavissa". Epäsiveellisen julkaisun ei siis tarvinnut olla rikoksentekijän hallussa. Kun nämä säännökset sisällytettiin rikoslain 17 luvun 18 §:ään, teonkuvauksen sanamuoto muuttui tältä osin epäselvemmäksi: "Joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta (---)".

Tulkintaa ilmaisulle "taikka muuten levittää" voidaan hakea epäsiveellisten julkaisujen levittämisen estämisestä annetun lain lisäksi Euroopan neuvoston yleissopimuksista. Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan yleissopimuksen 20 artiklan 1 kappaleen mukaan kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että rangaistavaa on tahallisesti tehtynä, silloin kun siihen ei ole oikeutta (a) lapsipornografian tuottaminen; (b) lapsipornografian tarjoaminen tai saataville asettaminen; (c) lapsipornografian jakaminen tai välittäminen; (d) lapsipornografian hankkiminen itselle tai toiselle henkilölle; (e) lapsipornografian hallussapito; (f) tietoinen pääsyn hankkiminen lapsipornografiaan tieto- ja viestintäteknologian välityksellä. Tarjoamisella ja saataville asettamisella tarkoitetaan muun muassa lapsipornografiasivustojen luomista internetissä ja linkkien luomista tällaisille sivuille tarkoituksessa edistää pääsyä lapsipornografiaan.

Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 9 artiklan 1 b kohdan mukaan kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen rangaistavaksi tahallisen ja oikeudettoman lapsipornografian tarjoamisen tai saataville asettamisen tietojärjestelmän välityksellä. Siten lapsipornografian ei edelleenkään tarvitse olla sitä levittävän, tarjoavan tai saataville asettavan henkilön itsensä hallussa.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen (282/2010 vp) lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi. Esityksen mukaan, kun otetaan huomioon yleissopimuksen selitysmuistiossa esitetty, 20 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisten tekotapojen säätäminen erikseen rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentissa vaikuttaa perustellulta. Tarjoaminen ja saataville asettaminen saattavat sisältyä joissakin tapauksissa jo nykyisin rangaistaviin tekomuotoihin, lähinnä kaupan tai vuokrattavana pitämiseen tai levittämiseen muuten. Kysymys ei kuitenkaan välttämättä ole taloudellisessa hyötymistarkoituksessa tapahtuvasta toiminnasta. Kaikki vaiheet lapsipornografian tuottamisesta aina sen hallussapitoon on saatava kattavasti kriminalisoiduiksi. Tähän liittyy se, että selvyyden vuoksi tekotapana tulisi erikseen mainita "pitää saatavilla". Myös lapsipornografian levittäminen voi olla jatkuvaluonteinen rikos ja saatavilla pitämisellä on itsenäistä merkitystä niissä tapauksissa, joissa rikoksentekijä ei ole itse asettanut lapsipornografista materiaalia saataville.

Rikoslain 17 luvun 18 §:n (540/2011) sanamuodon mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä tulee tuomita se, joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana taikka muulla tavoin tarjoaa tai asettaa saataville, pitää saatavilla, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti esitetään muun muassa lasta.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain soveltamisen osalta tulee mieltää kaksi eri seikkaa: missä lapsipornografiaa sisältävää sivustoa ylläpidetään ja mihin estotoimia voidaan kohdistaa edellä selostettu tekomuoto levittämisestä huomioon ottaen. Laissa ei säädetä siitä, missä lapsipornografian levittämiseen liittyvien estotoimen kohteena olevien sivustojen tulee sijaita. Selostetun tekomuodon mukaisesti estotoimia tulee voida kohdistaa sellaisiin sivustoihin, jotka tietoisesti tarjoavat pääsyn lapsipornografiasivustoille. Keskusrikospoliisi toteaa A:n sivustojen tarjoavan pääsyn ulkomailla ylläpidettäville lapsipornografiasivustoille. Ottaen huomioon internetin maailmanlaajuus sekä sen toimintojen ja tekniikan moninaiset mahdollisuudet, on luonnollista, että lainsäätäjä ei ole voinut ottaa ennakkoon huomioon ja luetella kaikkia sellaisia tilanteita, joita lapsipornografian levittämisessä kohdataan. Estotoimia tulee voida kohdentaa myös yhdenvertaisesti eikä niiden soveltaminen ei voi olla riippuvainen siitä, missä toimenpiteen kohteena oleva sivusto maantieteellisesti sijaitsee.

Hallituksen esityksestä ilmenee, että lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain säätämisen taustalla oli kaksi tavoitetta: poliisille varmistetaan oikeus luovuttaa tietoja internetin lapsipornosivustoista teleyrityksille ja säädetään perusteet estolistan salassapidolle. Siksi hallinto-oikeuden päätöksessä olevaa viittausta ulkomailla oleviin lapsipornosivustoihin ei tule tulkita lain soveltamisalaan liittyväksi ainakaan sen päätöksestä ilmenevällä tavalla. Teleyrityksillä olisi jo yksin sopimusehtojensa perusteella oikeus rajata palvelujaan.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain soveltaminen on ollut rikosoikeudellisia keinoja lievempi tapa puuttua kysymyksessä olevan sivuston tarjoamaan keskitettyyn pääsyyn lapsipornografiasivustoille. Laki on nimenomaista tarkoitusta varten säädetty. Apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös 10.3.2009 olla syyttämättä A:ta osallisuudesta lapsipornografian levittämiseen perustui siihen, että ei voitu osoittaa, että A olisi tiennyt, mitä sivustoilla oli juuri sillä hetkellä, kun hän julkaisi listat sivustollaan. Estotoimintaa koskeva päätös ei ole ehdoton ja pysyvä. A:lle on useasti ilmoitettu estotoiminnan perusteista, mutta hän ei ryhtynyt niihin toimiin, joita hänen ylläpitämänsä sivuston "lapsiporno.info" poistaminen olisi Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan edellyttänyt.

Hallinto-oikeuden päätöksessä esitetty tulkinta yhdessä apulaisvaltakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen perusteluiden kanssa tarkoittaisi sitä, että Suomessa voidaan laillisesti ja ilman estotoiminnan riskiä muodostaa portaaleja ulkomailla sijaitseviin lapsipornosivustoihin. Tämä on ristiriidassa lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain ja lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.

Keskusrikospoliisi on viitannut myös asiassa äänestäneen hallinto-oikeustuomarin lausuntoon, jonka mukaan lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain on katsottava luovan puitteet ja antavan poliisille oikeuden lain tarkoituksen toteuttamiseksi eli lasten suojelemiseksi estämällä lapsipornografian levittäminen. Internetin mahdollisuudet huomioon ottaen poliisi voi toimia tiedon saatuaan asiassa riittävän nopeasti ainoastaan ottamalla lapsipornografiaa sisältävät sivustot estotoimien kohteeksi. Äänestyslausunnossa on katsottu, ettei lakia voida kiertää sen ensisijainen tarkoitus huomioon ottaen mahdollistamalla ulkomaisen lapsipornografian levittäminen suomalaisen internetsivuston kautta.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan erityisesti huomioon lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain tarkoitus, lain sanamuodon mukainen tulkinta, lapsen etu ja se, ettei hallinto-oikeus ole ollut päätöksessään yksimielinen, hallinto-oikeuden päätös on kumottava niiltä osin kuin Keskusrikospoliisin päätös on kumottu.

A on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan selityksen antamisesta A:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

A on selityksenään toistanut asiassa hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle aikaisemmin esittämänsä perustelut ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin Keskusrikospoliisi antaa valituksessaan ymmärtää, A:n sivun tarkoitusperä on ollut lapsipornon mahdollisimman tehokas torjunta. Poliisin estolistan julkaiseminen on ollut vain marginaalinen osa sivuston sisältöä. Sen rooli julkisessa keskustelussa on toki ollut korostunut, koska listan sisällön avulla on kyetty todentamaan esitetyt väitteet sensuurijärjestelmän ongelmista.

Ilman listan julkaisemista poliisi ei olisi joutunut myöntämään, että hyvin merkittävä osa sillä olleesta materiaalista oli väärää. Tätä taustaa vasten esitetyt väitteet siitä, että kyseessä olisi ollut lapsipornoportaali, ovat järjenvastaisia ja suorastaan loukkaavia A:ta kohtaan. Jos A olisi halunnut luoda ”laadukkaan” listan, sen sisältö olisi ollut jotain muuta kuin poliisin pääosin virheellisiä osoitteita, joihin ei edes siis periaatteessa pääse suomalaisista verkkoyhteyksistä.

Keskusrikospoliisin valituksen keskeinen argumentti on, että ellei hallinto-oikeuden päätöstä kumota, lapsipornon vastainen taistelu muuttuu Suomessa merkittävästi nykyistä hankalammaksi. Argumenttia tuetaan pykäläjuridisilla perusteluilla ”levittämisen” määritelmästä.

Kuten A on tämän oikeusprosessin aikaisemmissa vaiheissa tuonut esille ja kuten myös hallinto-oikeuden enemmistö on todennut, nykyinen laki ei ole tarkoitettu eikä sovellu suomalaisten sivujen sensuroimiseen. Lain tavoite oli luoda mekanismi puuttua niihin sivustoihin, jotka ovat Suomen oikeusjärjestelmän normaalin ulottuvuuden ulkopuolella. Lain tarkoituksena ei ole ollut puuttua suomalaisten sivustojen toimintaan, koska nämä ovat lähtökohtaisesti normaalin viranomaiskontrollin piirissä.

Mikäli lainsäädännön katsotaan olevan liian tehotonta lapsipornon internetlevityksen suhteen, asia tulee korjata muuttamalla lainsäädäntöä, ei soveltamalla lakia vastoin sen sisältöä ja tarkoitusperää.

Estolistan julkaisemisen katsominen ”levittämiseksi” olisi asiayhteys huomioon ottaen hyvin ongelmallinen laajennus käsitteen oikeudelliseen sisältöön.

Vaikka hallinto-oikeuden päätös onkin sinänsä oikea, A on toivonut, että korkein hallinto-oikeus ottaisi kantaa hänen esittämiinsä vaatimuksiin myös niiltä osin, jotka hallinto-oikeus on sivuuttanut päätöksessään. Toisin sanoen A on toivonut edelleen ensisijaisesti itse lain soveltamisen toteamista hänen tapauksessaan perusoikeuksien, erityisesti sananvapauden, vastaiseksi.

Mikäli väärästä sensurointipäätöksestä valittamisesta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja ei korvattaisi, todellinen valitusmahdollisuus olisi tarjolla lähinnä varakkaille henkilöille tai yhteisöille. Lainsäädäntö on ainakin kotimaisten sivustojen osalta riittävän selkeä, jotta Keskusrikospoliisin menettelyn voidaan katsoa olleen virheellistä ja mahdollistavan kulujen korvaamisen. Tätä tulkintaa puoltaa se, että ilman kulukorvausta valitusmahdollisuus tosiasiallisesti rajoittuisi.

Keskusrikospoliisi on vastaselityksenään viitannut aikaisemmin lausumaansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:n esittämä väite siitä, että hänen sivustonsa tarkoituksena on ollut lapsipornografian levittämisen sijaan sen mahdollisimman tehokas torjunta, ei ole uskottava. Ensinnäkään A ei Keskusrikospoliisin tietojen mukaan ole ryhtynyt toimenpiteisiin internetissä levitettävän lapsipornografian torjumiseksi tai esittänyt Keskusrikospoliisille varteenotettavia keinoja lapsipornografian torjunnan tehostamiseksi. Toiseksi Helsingin hovioikeuden 15.4.2011 antamasta tuomiosta käy ilmi, että A on julkaissut internetissä Pelastakaa Pedofiilit -nimisen sivuston, jonka teksti ja ulkoasu ovat mukailleet Pelastakaa Lapset ry:n sivuja. A:n mukaan hänen tarkoituksenaan oli kritisoida ja parodioida Pelastakaa Lapset ry:n nettivihjepalvelua. Pelastakaa Lapset ry:n näkemys, jonka mukaan nettivihjepalvelu auttoi internetin puhdistamisessa, oli A:n mukaan naiivi ja harhaanjohtava. Hovioikeuden tuomio ja A:n nyt esittämä väite hänen sivustonsa tarkoitusperästä ovat ristiriidassa keskenään.

Tässä yhteydessä tulee myös ottaa huomioon, että 1.6.2011 voimaan tulleen rikoslain 17 luvun 18 §:n muutoksen mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen osalta kriminalisoitiin myös kuvan saataville asettaminen. Keskusrikospoliisin käsityksen mukaan estolistojen julkaiseminen täyttää tämän tekomuodon.

A on katsonut, että ilman estolistan julkaisemista hänen sivustollaan poliisi ei olisi joutunut myöntämään, että hyvin merkittävä osa listalla olevasta materiaalista on väärää. Lapsipornosivustojen elinkaari on yleensä lyhyt ja merkittävä määrä sivustoista vanhenee (siirtyy muualle) noin kuukauden kuluessa. Sivustojen pikainen vanheneminen/siirtyminen johtaa välttämättä siihen, että lista ei kaikilta osin pysy ajantasaisena. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että listalla olevat tiedot olisivat olleet A:n väittämällä tavalla vääriä sillä hetkellä, kun sivuston osoite on lisätty listalle.

A on selityksessään arvostellut myös poliisin toiminnan tehokkuutta. Mikään yksittäinen rikostorjuntamenetelmä ei välttämättä ole riittävän tehokas, vaan parhaaseen tulokseen päästään eri menetelmiä ja toimenpiteitä yhdistämällä. Tämä koskee myös lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten torjuntaa ja lasten oikeuksien suojaamista. Keskusrikospoliisi katsoo, että A:n suorittama poliisin estotoiminnan arvostelu ei olisi edellyttänyt estolistojen julkaisemista.

Vastoin A:n näkemystä poliisin estotoiminnassa ei ole ollut kysymys ennakkosensuurista, koska sivustot on jo julkaistu siinä vaiheessa, kun niitä on valittu estolistalle. Eston tarkoituksena on estää pääsy sellaista sisältöä sisältäville sivustoille, joiden sisällön tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on lailla kielletty.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annettu laki soveltuu A:n julkaisemaan sivustoon, koska se tarjoaa pääsyn ulkomailla ylläpidettäville lapsipornosivustoille. Poliisi on puuttunut sivuston julkaisemiseen myös aiemmin, jolloin tuloksena oli Valtakunnansyyttäjänviraston päätös olla syyttämättä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä.

A on katsonut, että estolistan julkaisemisen katsominen kuvien levittämiseksi on lain konteksti huomioon ottaen ongelmallista, sillä kysymyksessä olisi laajennus käsitteen oikeudelliseen sisältöön. Kysymys ei kuitenkaan ole levittämisen käsitteen oikeudellisesta laajentamisesta vaan siitä, että asiassa on otettu huomioon myös aikaisemman lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten määrittelyiden sisältö. Lisäksi kuvien levittämistä koskeva rikoslain 17 luvun 18 §:n muutos on otettava tässä yhteydessä huomioon.

Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut jättää kysymyksessä olevan tapauksen kaltaisia tilanteita sääntelyn ulkopuolelle, vaan kysymys on siitä, että lainsäädäntövaiheessa ei ole ollut mahdollista ottaa ennakolta nimenomaisesti huomioon kaikkia tilanteita ja olosuhteita, joita lapsipornografian torjunnassa kohdataan. Asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon ennen kaikkea lasten etu ja heidän suojelemisensa.

Keskusrikospoliisin vastaselitys on lähetetty A:lle tiedoksi.

Keskusrikospoliisi on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut kuvanäytekansion, johon oli viitattu Keskusrikospoliisin Helsingin hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa ja joka sisältää kuvanäytteitä niistä 19 sivustosta, joiden perusteella internetsivusto lapsiporno.info on 27.10.2010 edelleen ollut estotoimien kohteena. Kuvanäytekansiota koskevan Keskusrikospoliisin saatekirjelmän mukaan kutakin sivustoa koskeva ensimmäinen kuvanäytesivu perustuu sivustoilta 27.10.2010 otettuun aineistoon. Sivustojen muut kuvanäytteet on otettu talteen silloin, kun sivusto on aikanaan otettu estotoimien kohteeksi.

A on Keskusrikospoliisin toimittaman aineiston johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin Keskusrikospoliisi antaa jatkuvasti ymmärtää, A:n sivuston lapsiporno.info tarkoitusperä on ollut ja on lapsipornon mahdollisimman tehokas torjunta. Sen tarkoitus on myös osoittaa, ettei nykyinen suodatusjärjestelmä toimi.

Keskusrikospoliisin kuvanäytekansio on hyvä esimerkki siitä, miksi estolista ei toimi. Kansiossa on listattuna ensinnäkin 15 sivustoa, jotka eivät enää ole listalla. Tämän lisäksi mukana on kaksi sivustoa, jotka ovat olleet estolistalla yli neljä vuotta, eikä asialle ole ilmeisesti tänä aikana pyritty tekemään mitään esimerkiksi kansainvälisen poliisiyhteistyön keinoin. Näistä verkkosivustoista on tarjolla runsaasti tietoa, joka mahdollistaisi niiden nopean sulkemisen viranomaistoimin. Sivustot ja niitä ylläpitäneet henkilöt ovat olleet maissa, joissa on tehokas lapsipornon vastainen lainsäädäntö, mutta tästä huolimatta sivustoja ei ole ajettu alas. Tätäkään Keskusrikospoliisin todennäköisenä pidettävää laiminlyöntiä lapsipornon vastaisessa taistelussa ja kansainvälisessä poliisiyhteistyössä ei tiedettäisi ilman A:n sivustoa.

Sivusto lapsiporno.info oli poissa estolistalta tuntemattomasta syystä 19.11.2012 - 3.1.2013. Keskusrikospoliisi ei ole suostunut kertomaan syytä tälle tai edes vahvistamaan, että näin on tapahtunut. A:n tietojen mukaan estolistaa on päivitetty normaalisti kerran kahdessa kuukaudessa, mutta sivusto palautettiin listalle heti seuraavana päivänä sen jälkeen, kun A oli kysynyt asiasta. Koska asialla on todennäköisesti merkitystä tämän oikeudenkäynnin kannalta ja koska Keskusrikospoliisi on kieltäytynyt toimittamasta asiaan liittyviä asiakirjoja, korkeimman hallinto-oikeuden tulisi edellyttää Keskusrikospoliisin toimittavan tapahtumaketjuun liittyvän aineiston oikeudenkäynnin todistusaineistoksi ja antaa A:lle tilaisuuden lausua siitä. Erityisen tärkeää olisi saada sivuston estolistalta poistamiseen ja palauttamiseen liittyvät hallintopäätökset perusteluineen tai edes tieto siitä, ettei tällaisia päätöksiä ole tehty.

Selityksen liitteeksi on oheistettu päivitetty versio sivuston lapsiporno.info etusivusta, jolla täydennetään aikaisempaa sivuston sisältöä koskevaa todistetta. Todistusteema on sama eli osoittaa sivuston tarkoituksena olevan yhteiskunnallisen keskustelun käyminen, ei lapsipornoaineistojen levittäminen, kuten Keskusrikospoliisi väittää.

A:n selitys on lähetetty Keskusrikospoliisille tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on Keskusrikospoliisin valituksesta tutkinut asian.

1. A:n vaatimus asiakirjojen esittämisvelvollisuuden asettamisesta hylätään.

2. Keskusrikospoliisin valitus hyväksytään, Helsingin hallinto-oikeuden päätös 2.5.2011 kumotaan pääasiaratkaisun osalta ja Keskusrikospoliisin päätös 20.3.2009 saatetaan voimaan.

3. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jätetään tutkimatta siltä osin kuin vaatimus koskee kuluja oikeudenkäynneissä Helsingin hallinto-oikeudessa ja ensimmäisessä oikeudenkäynnissä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tämän oikeudenkäynnin osalta hylätään.

Perustelut

1. A:n vaatimus asiakirjojen esittämisvelvollisuuden asettamisesta

Kuten jäljempää pääasiaratkaisusta ilmenee, asiassa tulee muun ohella ratkaistavaksi, onko internetsivusto lapsiporno.info ollut estolistalta poistamisvaatimuksen esittämishetken 12.3.2009 ja Keskusrikospoliisin päätöksen antamisajankohdan 20.3.2009 välisenä ajanjaksona sisällöltään sellainen, että sitä on voitu pitää lapsipornografian levittämisen estotoimista annetussa laissa tarkoitettuna lapsipornosivustona.

Tässä arvioinnissa ei ole välitöntä merkitystä sillä seikalla, onko sivusto ollut poistettuna estolistalta A:n selityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle 29.4.2013 mainitsemana ajanjaksona 19.11.2012 - 3.1.2013. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 42 § ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §, A:n vaatimus selityksessä tarkoitettujen asiakirjojen esittämisestä on hylättävä.

2. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

Suomen perustuslain säännökset

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Kansainvälisten sopimusten määräykset

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista. Artiklan 2 kappaleen mukaan jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla. Artiklan 3 kappaleen mukaan edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella lapsella on ilman rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen tai syntyperään perustuvaa syrjintää oikeus alaikäisyytensä edellyttämään suojeluun perheensä, yhteiskunnan ja valtion taholta.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät erityisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen: a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin; b) lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa; c) lasten hyväksikäytön pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain säännökset

Lapsipornografian levittämisen estotoimista annetun lain (jäljempänä estotoimilaki) 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

Estotoimilain 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa lapsipornosivustolla tarkoitetaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta.

Estotoimilain 3 §:n mukaan teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoihin.

Estotoimilain 4 §:n 1 momentin mukaan poliisi voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista. Pykälän 2 momentin mukaan poliisi pyytää ja vastaanottaa tätä tarkoitusta varten tarvittavia tietoja muun muassa kansalaisjärjestöiltä, yksityisiltä henkilöiltä, teleyrityksiltä ja viranomaisilta.

Estotoimilain 5 §:n 1. virkkeen mukaan poliisin on laadittava tiedote, jossa kerrotaan sivustolle pääsyn olevan estetty estotoimilaissa tarkoitetusta syystä. Pykälän 3. virkkeen mukaan tiedotteen on tultava nähtäväksi joka kerta, kun sivustolle pääsy estetään.

Estotoimilain 6 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, poliisilla on oikeus antaa tieto 4 §:ssä tarkoitetusta luettelosta teleyritykselle.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistava, oliko Keskusrikospoliisi voinut hylätä A:n vaatimuksen hänen ylläpitämänsä internetsivuston lapsiporno.info poistamisesta estotoimilain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta poliisin laatimasta lapsipornosivustoluettelosta eli niin sanotulta estolistalta.

Asiassa on aluksi ratkaistava, onko mainittu A:n Suomessa ylläpitämä suomalaisella palvelimella oleva internetsivusto voitu sisällyttää poliisin laatimaan lapsipornosivustoluetteloon vai voidaanko estotoimilakia soveltaa ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviin sivustoihin.

Jos estotoimilain voidaan katsoa koskevan myös Suomessa ylläpidettäviä internetsivustoja, seuraavaksi on ratkaistava, onko sivusto lapsiporno.info poistamisvaatimuksen esittämishetken ja Keskusrikospoliisin päätöksen antamisajankohdan välisenä ajanjaksona 12.3. - 20.3.2009 ollut sisällöltään sellainen, että sitä on voitu pitää estotoimilaissa tarkoitettuna lapsipornosivustona.

Jos mainittua sivustoa on voitu pitää estotoimilaissa tarkoitettuna lapsipornosivustona, ratkaistavaksi tulee vielä, olisiko estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa kuitenkin Suomen perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, ja onko perustuslain säännöksille tästä johtuen annettava etusija. Tässä suhteessa merkityksellisiä ovat perustuslain ne säännökset, jotka velvoittavat turvaamaan sananvapauden sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen.

Asian oikeudellinen arviointi estotoimilain soveltamisen kannalta

Estotoimilain sovellettavuus Suomessa ylläpidettävään internetsivustoon lapsiporno.info

Ratkaisu internetsivuston lapsiporno.info ottamiseen lapsipornosivustoluetteloon on Keskusrikospoliisin päätöksen 20.3.2009 mukaan perustunut siihen, että sivustolla olevat listat estotoiminnan kohteena olevista sivustoista tarjoavat keskitetyn pääsyn merkittävään määrään ulkomailla sijaitsevia lapsipornosivustoja.

Estotoimilain säännöksistä ei yksiselitteisesti ilmene, voivatko laissa tarkoitetut toimenpiteet kohdistua vain ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin vai voidaanko lakia joissakin tilanteissa soveltaa myös Suomessa ylläpidettäviin sivustoihin. Lain 1 §:n tarkoitussäännöksestä ilmenee, että lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Mainitun säännöksen sanamuodosta ei voida päätellä, että siinä viitatut toimenpiteet olisivat kohdistettavissa ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin, mutta eivät Suomessa ylläpidettäviin sivustoihin, joiden avulla on pääsy ulkomailla ylläpidettäville lapsipornosivustoille. Lapsipornosivustot mainitaan lisäksi lain 2 §:n 1 kohdan määritelmäsäännöksessä, teleyrityksen oikeudesta päättää tarjoamistaan palveluista koskevassa 3 §:ssä, lapsipornosivustojen kartoitusta koskevan 4 §:n 1 momentissa sekä salassapitoa ja tietojen luovutusta koskevassa 6 §:ssä. Näissäkään säännöksissä ei tarkemmin yksilöidä, tarkoitetaanko niissä ainoastaan ulkomailla ylläpidettäviä lapsipornosivustoja.

Estotoimilakia koskevasta hallituksen esityksestä HE 99/2006 vp ilmenee, että laissa tarkoitettujen toimenpiteiden on tarkoitettu kohdistuvan ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin ja että lain tarkoituksena on pyrkiä estämään ulkomailta Suomeen internetin kautta tapahtuva lapsipornografian levittäminen. Tämä ilmenee muun ohella hallituksen esityksen jaksosta, jossa kuvataan lakiesityksen pääasiallista sisältöä. Hallituksen esityksen mukaan lakiesityksen tavoitteena on varmistaa, että poliisi voi luovuttaa lapsipornografista aineistoa sisältävistä ulkomailla ylläpidettävistä internetsivustoista laatimansa luettelon teleyrityksille. Keskeisiä ehdotuksia koskevassa hallituksen esityksen jaksossa puolestaan lausutaan muun ohella, että ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin, että teleyrityksellä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin ja että ehdotetun 4 §:n mukaan poliisi voisi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa sellaisista ulkomaisista internetsivustoista, joilla on lapsipornomateriaalia. Lakiesitysluonnoksesta annettuja lausuntoja koskevassa hallituksen esityksen jaksossa todetaan muun ohella, että lakiehdotus ei tulkinnallisesti avaa mahdollisuuksia mihinkään muuhun kuin lapsipornografian ulkomaisten internetsivustojen kautta tapahtuvan levittämisen estotoimiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että estotoimilain tarkoitussäännöksestä ja hallituksen esityksestä sinänsä ilmenee yksiselitteisesti, että lain on ajateltu koskevan ulkomaisten sivustojen kautta Suomeen levitettävää lapsipornoa. Lain säätämisen taustalla on ollut ajatus siitä, että kotimaassa tapahtuvan levittämisen estämiseksi on jo käytössä keinoja.

Arvioitaessa sitä, voidaanko estotoimilaissa tarkoitettujen toimenpiteiden kohteeksi ottaa myös Suomessa ylläpidettävä internetsivusto, lähtökohdaksi on otettava estotoimilain tarkoitus ja sanamuoto. Sen enempää lain 1 §:n tarkoitussäännöksen kuin 2 §:n 1 kohdan, 3 §:n, 4 §:n 1 momentin tai 6 §:nkään sanamuoto ei sulje pois sitä tulkintavaihtoehtoa, että Suomessakin ylläpidetty sivusto voi olla estotoimien kohteena, jos sivusto sisältää tietoja, jotka mahdollistavat pääsyn ulkomailla ylläpidettäville lapsipornosivustoille ja edesauttavat näin lapsipornografian levittämistä ulkomailta Suomeen. Muu tulkinta olisi lisäksi selvästi hallituksen esityksestäkin ilmenevän lain tarkoituksen vastainen ja mahdollistaisi estotoimilain kiertämisen. Voidaan myös pitää oletettavana, että estotoimilakia valmisteltaessa ja säädettäessä ei ole ennakoitu sitä erityistilannetta, että Suomessa ylläpidettävälle internetsivustolle sisällytetään ulkomailla ylläpidettävien lapsipornosivustojen osoitteita ja linkkejä niihin.

Estotoimilain sovellettavuutta edellä kuvatussa tilanteessa arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä seikalla, että muualla lainsäädännössä on säädetty toimenpiteistä Suomessa ylläpidettävillä internetsivustoilla olevan lapsipornografian levittämisen estämiseksi, eikä myöskään sillä seikalla, estävätkö estotoimilain mukaiset toimenpiteet tosiasiallisesti tehokkaasti lapsipornografian levittämistä. Asiassa on myös otettava huomioon, että nyt ei ole kysymys teon rangaistavuuden arvioimisesta.

Edellä esitetyn perusteella estotoimilakia on lähtökohtaisesti voitu soveltaa osoitteita ja linkkejä ulkomaisiin lapsipornografiaa sisältäviin sivustoihin sekä estotoimien kiertämisohjeistoa tarjoavaan internetsivustoon lapsiporno.info, vaikka mainittu sivusto onkin Suomessa ylläpidettävä.

Onko internetsivusto lapsiporno.info ollut sisällöltään sellainen, että sitä on voitu pitää estotoimilaissa tarkoitettuna lapsipornosivustona?

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle 17.4.2009 kertonut ryhtyneensä selvittämään, kuinka estotoimilain mukaiset estotoimet käytännössä toteutetaan ja missä määrin laki rajoittaa sananvapautta. A on kertonut saaneensa erilaisin teknisin menetelmin selville, mitä internetsivuja (osoitteita) poliisin ylläpitämällä suodatuslistalla on, ja julkaisseensa selvityksen ensimmäisen version kotisivullaan lapsiporno.info 28.12.2007 ja täydentäneensä sitä myöhemmin. Asiakirjoissa olevassa avoimessa kirjeessään 14.2.2008 A on todennut sivustonsa otetun lapsipornosivustoluetteloon sen jälkeen, kun hän oli jo aiemmin julkaisemaansa osoitelistaan lisännyt mahdollisuuden klikata linkkejä.

Asiakirjoista ilmenee, että internetsivusto lapsiporno.info on sisällytetty teleyrityksille 8.2.2008 toimitettuun lapsipornosivustoluetteloon. Keskusrikospoliisin päätöksen 20.3.2009 mukaan sivuston sisällyttämisestä luetteloon on ilmoitettu A:lle 28.2.2008 ja estotoimien jatkamisesta 9.9.2008 ja 13.2.2009. Linkeistä muodostettu osoitetietoja käsittävä lista on Keskusrikospoliisin päätöksen mukaan 12.2.2009 sisältänyt 254 osoitetietoa, jotka täyttivät estotoimien perusteet. Keskusrikospoliisin hallinto-oikeudelle antamassa 29.10.2010 päivätyssä lausunnossa on puolestaan todettu, että A:lle ilmoitettiin sivuston sisällyttämisestä lapsipornosivustoluetteloon 28.2.2008 ja että lisäksi hänelle on ilmoitettu estotoiminnan jatkumisesta 9.9.2008, 13.2.2009, 14.4.2009 ja 1.7.2009. Lausunnon mukaan ilmoitukset perustuivat kyseisinä ajankohtina tehtyihin tarkastuksiin, joista ensimmäisessä A:n julkaisema Suomea koskeva lista 1 047 sivustosta sisälsi edelleen 365 osoitetietoa, jotka täyttivät estotoimien perusteet. Määrä on asteittain vähentynyt, ja 1.7.2009 tehdyssä tarkastuksessa 27 listalla olevaa sivustoa täytti edelleen estotoimien perusteet. Vielä Keskusrikospoliisi on lausunnossaan todennut, että viimeksi 26.10.2010 suoritetussa tarkastuksessa ilmeni, että estotoimien edellytykset täyttyvät edelleen, sillä sivustolla olevalla listalla oli edelleen linkit 19 toimivaan sivustoon, jotka sisältävät lapsipornografiaa.

Keskusrikospoliisi on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut edellä mainitun kansion, joka sisältää kuvanäytteitä niistä 19 sivustosta, joiden perusteella internetsivusto lapsiporno.info on 27.10.2010 edelleen ollut estotoimien kohteena. Kuvanäytekansiosta voidaan havaita, että mainituilla sivustoilla on mahdollisesti 1-2 sivustoa lukuun ottamatta ollut lapsipornografista aineistoa myös ainakin 19.3.2009, 23.3.2009, 24.3.2009, 25.3.2009 tai 26.3.2009.

Edellä esitetyn perusteella voidaan pitää selvitettynä, että internetsivusto lapsiporno.info on A:n 12.3.2009 esittämän poistamisvaatimuksen ja Keskusrikospoliisin siihen antaman hylkäävän päätöksen 20.3.2009 välisenä ajanjaksona sisältänyt linkkejä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin taikka niitä koskevia osoitetietoja.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle 17.4.2009 vedonnut muun ohella siihen, että internetsivusto lapsiporno.info ei ole estotoimilain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu lapsipornosivusto eikä sivustolla edes ole kuvamateriaalia, joka voisi täyttää lainkohdan määritelmän. A on myös lausunut, että pelkkä verkkosivun tai sivuston linkittäminen ei ole tekona levittämistä tai julkaisemista.

Estotoimilain 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa lapsipornosivustolla tarkoitetaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä internetin kautta. Mainittua lakia koskevan hallituksen esityksen HE 99/2006 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan tältä osin, että sanamuodolla viitataan suoraan rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan tai kuvatallenteen valmistaminen, kaupan pitäminen, maasta vienti ja maahan tuonti sekä muu levitys on kiellettyä. Lapsena pidetään sanotun pykälän 4 momentin mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaa henkilöä. Rikoslain 17 luvun 18 a §:ssä säädetään törkeästä tekomuodosta ja 19 §:ssä lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapidon rangaistavuudesta.

Estotoimilain 2 §:n 1 kohtaa ei voida tulkita irrallaan lain tarkoituksesta, joka on edistää lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin. Tähän nähden ja lain kiertämisen estämiseksi on perusteltua katsoa, että kuvia sisältämättömän mutta lapsipornosivustojen osoitteita ja linkkejä niihin sisältävän sivuston voidaan katsoa olevan estotoimilain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu lapsipornosivusto. Mitä tulee erityisesti internetsivustoon lapsiporno.info, voidaan lisäksi todeta, että asiakirjoissa olevasta apulaisvaltakunnansyyttäjän A:ta koskevasta syyttämättäjättämispäätöksestä 10.3.2009 ilmenee, että A on esitutkinnassa tunnustanut selostaneensa sivustollaan, kuinka estotoimet on mahdollista kiertää. A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamasta päivitetystä versiosta sivuston lapsiporno.info etusivusta lisäksi ilmenee, että A oli 10.2.2008 julkaissut päivityksen "Näin kierrät Internet-sensuurin".

Edellä esitetyn perusteella internetsivusto lapsiporno.info on osoitteita ja linkkejä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin sekä estotoimien kiertämisohjeita sisältävänä ollut sisällöltään sellainen, että sitä on voitu pitää estotoimilaissa tarkoitettuna lapsipornosivustona sen estämättä, että sivusto ei itsessään ole sisältänyt lapsipornografista kuva-aineistoa.

Estotoimilain soveltamiseen liittyvän oikeudellisen arvioinnin lopputulos

Edellä esitetyillä perusteilla Keskusrikospoliisin päätös hylätä A:n vaatimus internetsivuston lapsiporno.info poistamisesta poliisin laatimasta lapsipornosivustoluettelosta ei ole estotoimilain säännösten vastainen.

Sillä seikalla, että mainitulla sivustolla on ollut muutakin aineistoa kuin osoitteita ja linkkejä ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin taikka että sivuston tarkoitus ei ole ollut lapsipornografian levittäminen vaan yhteiskunnallisen keskustelun käyminen, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko sivustoa ollut pidettävä estotoimilaissa tarkoitettuna lapsipornosivustona. Sivustolla on tosiasiassa edesautettu lapsipornon levittämistä ulkomailla ylläpidettäviltä lapsipornosivustoilta Suomeen. Muu tulkinta merkitsisi lisäksi sitä, että lisäämällä estotoimilaissa tarkoitetulle lapsipornosivustolle muuta kuin mainitussa laissa tarkoitettua aineistoa lakia voitaisiin kiertää.

Asian oikeudellinen arviointi sananvapauden rajoittamisen kannalta Suomen perustuslain 106 §:ssä säädetyn valossa

Eräitä lähtökohtia

Asiassa on vielä ratkaistava, olisiko estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa Suomen perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, ja onko perustuslain säännöksille, erityisesti sananvapautta koskevalle 12 §:n 1 momentille, tästä johtuen annettava etusija. Tätä asiaa on arvioitava perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamiseen velvoittava perustuslain 22 § huomioon ottaen myös ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta.

Sananvapauden toteutumisen kannalta asiaa arvioitaessa on merkityksellistä muun ohella se, että asiakirjojen perusteella on pääteltävissä, että sivuston sisällyttäminen poliisin laatimaan ja teleyritykselle toimittamaan lapsipornosivustoluetteloon voi teleyrityksen noudattamasta suodatustekniikasta riippuen johtaa siihen, että internetin käyttäjien pääsy sivustolla olevaan muuhunkin kuin lapsipornografiseen aineistoon estyy, sekä se, ettei ole pois suljettua, että lapsipornosivustoluetteloon voi joutua myös muita kuin lapsipornosivustoja. Tähän liittyen asian arvioinnissa on merkitystä muun ohella sillä seikalla, että A on valituksessaan hallinto-oikeudelle 17.4.2009 ja myöhemminkin esittänyt, että internetkäyttäjien pääsy oli estetty internetsivustolla lapsiporno.info olleiden osoitteiden ja linkkien lisäksi myös sivustolla olleeseen yhteiskuntakriittiseen materiaaliin. Keskusrikospoliisi ei ole kiistänyt tätä seikkaa.

Perustuslain 106 §:n soveltamisen edellytyksenä perustuslain esitöiden (hallituksen esitys HE 1/1998 vp ja perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 10/1998 vp) mukaan on, että lain säännöksen ristiriidan perustuslain kanssa on oltava selvä ja riidaton ja näin ollen helposti havaittavissa, eikä esimerkiksi oikeudellisena kysymyksenä tulkinnanvarainen. Säännös tulisi sovellettavaksi vasta silloin, jos perustuslain ja lain välistä ristiriitaa ei ole mahdollista poistaa perustuslainmukaisen tai perusoikeusmyönteisen tulkinnan avulla. Lain soveltamisen ja perustuslain ristiriitaa ei voida pitää säännöksen tarkoittamassa mielessä ilmeisenä, jos perustuslakivaliokunta on ottanut siihen kantaa lain säätämisvaiheessa ja katsonut, ettei ristiriitaa ole olemassa. Säännös ei myöskään perustuslakivaliokunnan mietinnössä erikseen mainittua tilannetta lukuun ottamatta tule sovellettavaksi, jos laki on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Vielä voidaan todeta, että perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan säännöksen sanamuodossa on aiheellista kuvata ristiriitatilanne yleisluonteisemmin lain säännöksen soveltamisen ja perustuslain eikä vain sen jonkin säännöksen välisenä vertailuna. Siten perustuslaki on kokonaisuutena osana vertailussa.

Estotoimilaki on tullut voimaan 1.1.2007. Laki on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä nykyisen perustuslain voimassa ollessa. Estotoimilakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 99/2006 vp) ei ole hankittu tai saatu eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Mainitussa hallituksen esityksessä on katsottu, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tältä osin hallituksen esityksessä (s. 16) on johtopäätöksinä säätämisjärjestyksen osalta lausuttu muun ohella, että "lapsipornon levityksen ja hallussapidon säätäminen rangaistavaksi merkitsi siis samalla sitä, että säädettiin rajoitus sananvapaus-nimiseen perusoikeuteen. Toisin sanoen rikostunnusmerkistön täyttävien tekojen tekemistä, kuten esimerkiksi kuvien levittämistä sähköisen viestinnän keinoin, ei enää voi vaatia suojattavaksi sananvapauteen vetoamalla. Lisäksi ehdotetun lain osalta on otettava huomioon se, että sen tarkoituksena on ainoastaan varmistaa se, että poliisilla on oikeus luovuttaa laatimansa ulkomaisia lapsipornomateriaalia sisältäviä sivuja koskeva luettelo teleyrityksille. Itse sivustoille pääsyn eston on tarkoitus jatkossakin perustua teleyritysten vapaaehtoisille toimille. Edellä sanottuun viitaten katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä."

Perustuslain 106 §:n soveltamiseen liittyvä oikeudellinen arviointi ja sen lopputulos

Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella olevaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Sananvapauteen siis sisältyy paitsi oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä, myös oikeus vastaanottaa niitä. Lainkohta sisältää myös kiellon asettaa ennakollisia esteitä sananvapauden käyttämiselle. Ennakollisen esteen kiellon on katsottu kuuluvan sananvapauden ydinalueeseen, eikä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävällä lailla voida poiketa tästä kiellosta paitsi eräällä lainkohdassa mainitulla perusteella, josta ei nyt ole kysymys.

Internetsivusto otetaan poliisin laatimaan lapsipornosivustoluetteloon vasta sen jälkeen, kun sivusto on jo julkaistu. Tässä suhteessa estotoimilaissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisen ei sivuston ylläpitäjän ja sivustoon siihen mennessä tutustuneiden internetkäyttäjien kannalta voida katsoa merkitsevän ennakollisen esteen asettamista sananvapauden käyttämiselle.

Toimenpiteiden toteuttamisesta seuraa kuitenkin se, että niiden potentiaalisten internetkäyttäjien, jotka pyrkivät tutustumaan sivustoon sen lapsipornosivustoluetteloon ottamisen ja siitä seuranneen pääsyn estämisen jälkeen, pääsy sivustolle eli viestin vastaanottaminen estyy. Lisäksi voidaan esittää se näkökulma, että sivuston ylläpitäjän kannalta kysymys olisi viestin ilmaisemisen ja julkistamisen ennakolta estämisestä, jos viestin potentiaalisilta vastaanottajilta jo tapahtuneen julkaisemisen jälkeen estettäisiin mahdollisuus saada tuo viesti.

Asian oikeudellisessa arvioinnissa lähtökohtana on se, että estotoimilain säännökset voidaan jättää soveltamatta vain sillä edellytyksellä, että soveltaminen olisi selvästi ja riidattomasti ristiriidassa perustuslain, tässä tapauksessa sananvapauden ennakollisen esteen asettamisen kiellon, kanssa. Tässä arvioinnissa merkityksellistä on erityisesti se, että sivusto otetaan lapsipornosivustoluetteloon vasta sivuston tultua jo julkaistuksi, joten sivustolle on ollut mahdollista päästä. Viesti on siten voitu julkaista ja vastaanottaa. Ennakollisen esteen käsilläoloa arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon, että estotoimilaissa tarkoitettuun menettelyyn eräiltä osin rinnastettavia menettelytapoja mahdollistavat lait sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (18 §: verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys) ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (16 §: tiedon saannin estoa koskeva määräys) on käsitelty perustuslakivaliokunnassa (PeVM 14/2002 vp ja PeVL 60/2001 vp) ja katsottu voitavan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä tukee sitä näkemystä, että estotoimilainkaan säännösten soveltaminen ei ole ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Edellä lausuttuun nähden estotoimilain säännösten soveltaminen nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa ei ole perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 12 §:n 1 momenttiin sisältyvän ennakollisen esteen asettamisen kiellon kanssa sen enempää sivuston ylläpitäjän kuin internetkäyttäjienkään kannalta.

Tämän jälkeen on vielä arvioitava, onko estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla muulla kuin ennakollisen esteen kieltoon liittyvällä perusteella ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Punnittaessa estotoimilain säännösten soveltamisesta sananvapauden toteutumiselle aiheutuvan rajoituksen hyväksyttävyyttä on otettava huomioon säännösten tarkoitus muiden perusoikeuksien turvaajana, niiden täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä niiden soveltamiseen liittyvät oikeusturvatakeet.

Julkisen vallan on perustuslain 22 §:n mukaan turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Estotoimilain säännöksillä pyritään suojaamaan lapsia ja heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan. Kysymys on erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 24 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen lapsen oikeuksien suojaamisesta ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 34 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymisestä.

Edellä mainitun kansainvälisiin velvoittaviin sopimuksiin perustuvan suojantarpeen on katsottava olevan painoarvoltaan huomattavasti merkittävämpi kuin se rajoitettu sananvapaussuoja, jota lapsipornografisen aineiston viestimisen voidaan edes teoriassa katsoa nauttivan. Arvioitaessa sitä, onko estotoimilain säännösten soveltaminen ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, voidaan lisäksi ottaa huomioon, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2010:53 on katsottu, että Keskusrikospoliisin päätös hylätä sivuston ylläpitäjän vaatimus internetsivuston poistamisesta lapsipornosivustoluettelosta on valituskelpoinen, eli poliisin ratkaisu on saatettavissa tuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin kuuluvat riittävät oikeussuojajärjestelyt on tätä kautta turvattu. Viitaten edellä estotoimilain 2 §:n 1 kohdan tulkinnasta esittämäänsä korkein hallinto-oikeus katsoo myös, että mainittuihin rajoitusedellytyksiin kuuluva lainsäädännön täsmällisyys- ja ennustettavuusvaatimus täyttyy riittävästi.

Edellä lausuttuun nähden estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa ei ole perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa siltä osin kuin niihin perustuvin toimin on estetty pääsy internetsivustolla lapsiporno.info olleisiin ulkomailla ylläpidettäviä lapsipornosivustoja koskeviin osoitteisiin ja linkkeihin.

Lopuksi on vielä arvioitava, onko estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa siltä osin kuin niihin perustuvin toimin on estetty pääsy internetsivustolla lapsiporno.info olleeseen muuhun aineistoon kuin ulkomailla ylläpidettäviä lapsipornosivustoja koskeviin osoitteisiin ja linkkeihin. Tältä osin on korostettava, että yhteiskuntakriittisen aineiston viestiminen kuuluu sananvapaussuojan ydinalueeseen. Toisaalta voidaan todeta, että jos estotoimia ei voitaisi kohdistaa sivustoon, joka sisältää muutakin kuin lapsipornografista aineistoa, estotoimilakia voitaisiin helposti kiertää sijoittamalla lapsipornografista aineistoa sisältävälle sivustolle muutakin aineistoa. Tämä puolestaan vaikeuttaisi lasten niiden perus- ja ihmisoikeuksien suojaamista, jota estotoimilailla tavoitellaan, ja samalla julkiselle vallalle perustuslain 22 §:n mukaan kuuluvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista koskevan velvoitteen toteuttamista. Estotoimilain säännökset eivät liioin estä A:ta esittämästä mainittuun lakiin kohdistuvaa taikka muuta yhteiskuntakriittistä aineistoa muussa yhteydessä kuin juuri sellaisella internetsivustolla, joka voidaan ottaa poliisin laatimaan lapsipornosivustoluetteloon.

Edellä lausuttuun nähden estotoimilain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa ei ole perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa siltäkään osin kuin niihin perustuvin toimin on estetty pääsy internetsivustolla lapsiporno.info olleeseen muuhun aineistoon kuin ulkomailla ylläpidettäviä lapsipornosivustoja koskeviin osoitteisiin ja linkkeihin.

Lopputulos

Edellä lausutuista syistä Helsingin hallinto-oikeuden päätös 2.5.2011 on kumottava pääasiaratkaisun osalta ja Keskusrikospoliisin päätös 20.3.2009 hylätä A:n vaatimus internetsivuston lapsiporno.info poistamisesta poliisin laatimasta lapsipornosivustoluettelosta on saatettava voimaan.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat ratkaisut

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen, joka on koskenut valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa käydyissä oikeudenkäynneissä sekä ensimmäisessä oikeudenkäynnissä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A ei ole valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä, vaan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on esitetty vasta valitusajan päättymisen jälkeen korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetussa selityksessä. Vaatimus on hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Koska Keskusrikospoliisin valitus hyväksytään ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Welcome to the reformed Finlex! For more information, please click here.

Precedents