7.6.2013

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 2.12.2010 nro 10/1035/2

1. Oikeudenkäynnin kohde ja merkitykselliset tosiseikat

1. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, ovatko naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua koskevat unionin oikeuden määräykset ja säännökset, erityisesti direktiivin 79/7/ETY 4 artikla, esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka perusteella työtapaturman johdosta suoritettava lakisääteinen sosiaalietuus on sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden vuoksi naiselle ja miehelle eri suuruinen. Mikäli näin on, asiassa tulee ratkaistavaksi, täyttyvätkö unionin oikeuden rikkomiseen perustuvat jäsenvaltion korvausvastuun edellytykset, erityisesti rikkomisen riittävää ilmeisyyttä koskeva edellytys.

2. X (syntynyt vuonna 1953) on työtapaturmassa 27.8.1991 vammautunut mies. Vakuutusoikeus on 18.10.2005 antamallaan päätöksellä todennut, että X:llä on kyseisen tapaturman johdosta oikeus kansallisen tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaiseen sosiaalietuuteen, haittarahaan.

3. Vakuutusoikeuden päätöksen johdosta asianomainen vakuutusyhtiö on 16.12.2005 antamillaan päätöksillä myöntänyt X:lle haittarahan kertakaikkisena korvauksena ja sen korotuksena 4 197,87 euroa.

4. Haittarahan kertakaikkinen korvaus on kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien laskentaperusteiden nojalla laskettu siten, että laskennassa on otettu huomioon muun ohella miesten tilastollisesti naisia lyhyempi elinikä. Laskentaperusteista on johtunut, että X:lle suoritettu korvaus on ollut määrältään pienempi kuin saman ikäiselle ja muutoin vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle maksettava korvaus.

5. X on hakenut vakuutusyhtiön päätöksiin muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisessa järjestyksessä vaatien muun ohella, että haittarahan kertakorvaus lasketaan samoin perustein kuin se on määritelty suoritettavaksi naiselle. Viimeisenä oikeusasteena asiassa toiminut vakuutusoikeus on 27.5.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt X:n valituksen tämän perusteen osalta. Vakuutusoikeuden päätös on lainvoimainen.

6. X on sosiaali- ja terveysministeriölle 13.10.2008 osoittamassaan kirjeessä katsonut, että hänelle on syntynyt haittarahan kertakorvausta määrättäessä vahinkoa naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua koskevan unionin oikeuden virheellisen soveltamisen johdosta. X on vaatinut korvauksena vahingosta 278,89 euroa viivästyskorkoineen, mikä vastaa X:n saaman korvauksen sekä saman ikäiselle ja muutoin vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle maksettavan korvauksen erotusta. Ministeriö on X:lle 27.5.2009 lähettämässään vastauksessa kieltäytynyt maksamasta korvausta.

7. X on Helsingin hallinto-oikeuteen 17.6.2009 saapuneessa hallintoriitahakemuksessaan vaatinut muun ohella, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle edellä mainittu vahinko. Hallinto-oikeus on 2.12.2010 antamallaan päätöksellä jättänyt hakemuksen tutkimatta katsoen, ettei se ole toimivaltainen asiassa.

8. Korkein hallinto-oikeus on prosessuaalisella välipäätöksellään 28.11.2012 taltionumero 3320 (KHO 2012:104; täysistunto) kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta ottanut asian välittömästi tutkittavaksi. Asian aineellinen ratkaiseminen edellyttää jäljempänä selostettavalla tavalla unionin oikeuden tulkintaa.

2. Kansallinen lainsäädäntö

2.1 Tässä asiassa sovelletut säännökset

9. Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 14 §:n 1 momentin 1 kohdan (192/1987) mukaan työtapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta annetaan korvauksena muun ohella haittarahaa.

10. Tapaturmavakuutuslain 18 b §:n (1642/1992) 1 momentissa säädetyin perustein haittarahakorvaus suoritetaan joko kertakaikkisena tai jatkuvana. Pykälän 3 momentin mukaan kertakorvaus lasketaan haittarahan pääoma-arvoa vastaavaksi pääomaksi työntekijän ikä huomioon ottaen sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset haittarahan kertakorvauksen laskemisesta.

X:lle haittarahakorvaus on suoritettu kertakaikkisena korvauksena.

11. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tapaturma- ja perhe-eläkkeiden pääoma-arvojen perusteista sekä jatkuvan korvauksen asemesta maksettavan kertakorvauksen perusteista (30.12.1982; 1662/453/82) sisältää yksityiskohtaiset määräykset muun ohella perusteista, joiden mukaisesti päätöksessä tarkoitetut korvaukset lasketaan. Päätöksen mukaan lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kertakorvauksen laskennassa käytetään naisille ja miehille erilaista kuolleisuuskerrointa.

Erilaisen kuolleisuuskertoimen johdosta miehelle, esillä olevassa asiassa siis X:lle, suoritettava korvaus on muodostunut pienemmäksi kuin saman ikäisen ja muutoin vastaavassa tilanteessa olevan naisen korvaus.

12. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös on annettu päätöstä annettaessa voimassa olleen tapaturmavakuutuslain 18 a §:n (526/1981) nojalla. Kyseinen säännös vastaa merkityksellisin osin tässä asiassa sovellettavan tapaturmavakuutuslain 18 b §:n (1642/1992) säännöksiä.

2.2 Haittarahan laskentaperusteita nykyisin koskevat säännökset

13. Haittarahan kertakorvauksen laskentaperusteista on nykyisin säädetty tapaturmavakuutuslaissa. Lain säännökset vastaavat nyt merkityksellisin osin asiallisesti sosiaali- ja terveysministeriön edellä mainitun päätöksen mukaisia laskentaperusteita.

14. Tapaturmavakuutuslain 18 e §:ssä (1639/2009; voimaan 1.1.2010) on säädetty muun ohella, että kertakorvaus lasketaan haittarahan pääoma-arvoa vastaavaksi pääomaksi huomioon ottaen työntekijän tilastollisin perustein arvioitu keskimääräinen jäljellä oleva elinikä tapaturman sattuessa. Pääoma-arvon laskentaperusteena käytetään julkisten tilastojen perusteella tehtyä arviota kuhunkin ikä- ja syntymävuosiluokkaan kuuluvien miesten ja naisten odotettavissa olevasta jäljellä olevasta eliniästä.

15. Tapaturmavakuutuslain 18 e §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 224/2009 vp) mukaan direktiiveissä 2006/54/EY ja 2004/113/EY on hyväksytty, että sukupuolta voidaan perussopimuksissa taattuja perusvapauksia ja muita perustavaa laatua olevia periaatteita loukkaamatta käyttää maksujen ja etuuksien perusteena silloin, kun sukupuoli vaikuttaa vakuutusmatemaattisesti vakuutettavan riskin arviointiin. Vaikka direktiivit eivät nimenomaisesti koske lakisääteisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, voidaan hallituksen esityksen mukaan niissä hyväksyttyä sukupuolten erilaista kohtelua koskevaa sääntelyä yleisesti hyväksyttävänä periaatteena soveltaa myös lakisääteisissä sosiaaliturvajärjestelmissä silloin, kun sukupuoli vaikuttaa vakuutusmatemaattisesti korvausvastuun arviointiin.

16. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on hallituksen esityksen johdosta antamassaan mietinnössä (StVM 55/2009 vp) todennut, että tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu haittaraha on direktiivissä 79/7/ETY tarkoitettua sosiaaliturvaa. Mietinnön mukaan on löydettävissä perusteita sille, että kyseisen direktiivin jälkeinen ja direktiiveihin 2004/113/EY ja 2006/54/EY kirjattu vakuutusmatemaattisiin tekijöihin liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö vaikuttaa myös lakisääteiseen sosiaalivakuutukseen. Toisaalta valiokunta on todennut tulleen esille, että direktiivi 79/7/ETY ei sisällä mahdollisuutta eri suuruisiin maksuihin ja etuuksiin vakuutusmatemaattisilla perusteilla eikä niitä voida pitää sallittuina lakisääteisissä sosiaaliturvajärjestelmissä pelkästään sen perusteella, että direktiivi 2006/54/EY sisältää tätä koskevan poikkeuksen.

17. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on edelleen todettu, että vaikka edellä mainittuja direktiivejä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittaisiin niin, että haittarahan pääomittamisen yhdeksi laskentaperusteeksi voidaan ottaa sukupuolen mukaan määräytyvä keskimääräinen elinikä, olisi sukupuoleen perustuvista laskentaperusteista kuitenkin hyvä ajan oloon luopua. Esimerkiksi jäljellä olevaan elinikään vaikuttavat sukupuolen sijasta merkittävästi monet muut, muun muassa sosioekonomiset tekijät. Sukupuolineutraalien laskentaperusteiden voidaan katsoa soveltuvan muutoinkin paremmin lakisääteisen sosiaalivakuutuksen luonteeseen.

Suomessa lain esityöt, kuten hallituksen esitys ja siihen liittyvät eduskunta-asiakirjat, ovat lain tulkintaa ohjaavia oikeuslähteitä.

3. Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

3.1 Euroopan unionin perusoikeuskirja

18. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklan mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu muun ohella sukupuoleen.

19. Perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaan naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien. Tasa-arvon periaate ei estä pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna olevalle sukupuolelle.

3.2 Direktiivi 79/7/ETY

20. Direktiiviä 79/7/ETY (direktiivi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä) sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan lakisääteisiin järjestelmiin, jotka antavat turvaa muun ohella työtapaturmien varalta.

Suomen tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu haittaraha kuuluu direktiivin 79/7/ETY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun järjestelmään, johon direktiivistä johtuvat velvollisuudet kohdistuvat.

21. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi eikä välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella eikä varsinkaan, kun on kysymyksessä:

- järjestelmien soveltamisala ja niiden piiriin pääsemisen edellytykset;

- velvollisuus osallistua rahoitukseen ja maksuosuuksien laskentaperusteet; tai

- etuuksien, aviopuolisosta ja huollettavista johtuvat lisät mukaan lukien, laskentaperusteet sekä etuuksiin olevan oikeuden kestoa ja jatkumista koskevat edellytykset.

3.3 Sukupuolten tasa-arvoista kohtelua koskevat eräät muut direktiivit

22. Sukupuolten tasa-arvoisesta kohtelusta eräillä muilla aloilla on säädetty muun ohella direktiiveissä 2004/113/EY (direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla) ja 2006/54/EY (direktiivi miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa).

Direktiivit 2004/113/EY ja 2006/54/EY eivät tule sovellettaviksi esillä olevassa asiassa.

23. Direktiivin 2004/113/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikissa viimeistään 21.12.2007 jälkeen tehdyissä uusissa sopimuksissa sukupuolen käyttäminen vakuutuspalveluja ja niihin liittyviä rahoituspalveluja koskevien maksujen ja etuuksien laskennassa ei johda eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat 1 kohdasta huolimatta ennen 21.12.2007 päättää sallia suhteelliset erot yksilöiden maksuissa ja etuuksissa, jos sukupuolen käyttäminen on määräävä tekijä asiaankuuluvien ja tarkkojen vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa. Kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle ja varmistettava, että tarkat tiedot sukupuolen käytöstä määräävänä vakuutusmatemaattisena tekijänä kootaan, julkaistaan ja saatetaan säännöllisesti ajan tasalle. Näiden jäsenvaltioiden on tarkasteltava päätöstään uudelleen viiden vuoden kuluttua artiklasta tarkemmin ilmenevin tavoin.

24. Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-236/09 Test-Achats antamassaan tuomiossa (Kok. 2011, s. I-773) direktiivin 2004/113/EY 5 artiklan 2 kohdan olevan pätemätön 21.12.2012 lukien (ks. esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön kohta 27).

25. Direktiivin 2006/54/EY 5 artiklan mukaan minkäänlaista välitöntä tai välillistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä eikä varsinkaan, jos kysymyksessä ovat muun ohella etuuksien laskentaperusteet taikka etuuksiin olevan oikeuden kestoa ja jatkumista koskevat edellytykset. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaisiin säännöksiin kuuluvat muun ohella ne, jotka välittömästi tai välillisesti perustuvat sukupuoleen ja joilla: asetetaan erilaiset tasot etuuksille muissa kuin sellaisissa tapauksissa, joissa on tarpeen ottaa huomioon sukupuolen mukaan erilaiset vakuutusmatemaattiset tekijät maksuperusteisissa järjestelmissä; rahastoivissa etuusperusteisissa järjestelmissä tietyt osat voivat olla erisuuruisia, jolloin summien erot johtuvat sukupuolten mukaan erilaisten vakuutusmatemaattisten perusteiden käytöstä aikana, jolloin järjestelmän rahastointi on toteutettu (h alakohta).

3.4 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

3.4.1 Sukupuoleen perustuvat vakuutusmatemaattiset tekijät

26. Unionin tuomioistuin ei ole oikeuskäytännössään ottanut nimenomaista kantaa siihen, voidaanko sukupuoleen perustuvia vakuutusmatemaattisia tekijöitä ottaa huomioon lakisääteisen sosiaaliturvan alalla.

27. Unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 Test-Achats antaman tuomion mukaan direktiivin 2004/113/EY 5 artiklan 2 kohta, jonka nojalla jäsenvaltiot saattoivat pitää ilman ajallista rajoitusta voimassa poikkeuksen säännöstä, jonka mukaan molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat, on vastoin kyseisellä direktiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää, eikä se ole yhteensopiva perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan kanssa. Tuomion mukaan säännöstä oli pidettävä pätemättömänä kuitenkin vasta asianmukaisen siirtymäajan päätyttyä 21.12.2012 lukien.

28. Unionin tuomioistuin on lisäksi arvioinut eräitä miesten ja naisten erilaiseen kohteluun liittyviä muita kysymyksiä eri aloilla (esimerkiksi asiat C-262/88 Barber , Kok. 1990, s. I-1889; C-152/91 Neath , Kok. 1993, s. I-6935; C-227/04 P Lindorfer , Kok. 2007, s. I-6767; ja C-577/08 Brouwer , Kok. 2010, s. I-7489). Tästä oikeuskäytännöstä ei ole löydettävissä vastausta esillä olevaan unionin oikeuden tulkintakysymykseen.

3.4.2 Jäsenvaltion korvausvastuun edellytykset

29. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden rikkomiseen perustuvan jäsenvaltion korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on ensinnä, että rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityiselle, toiseksi rikkomisen tulee olla riittävän ilmeinen ja kolmanneksi yksityiselle syntyneen vahingon tulee olla välittömässä syy-yhteydessä valtion velvoitteen laiminlyöntiin (esimerkiksi yhdistetyt asiat C-46/93 ja C-48/93 Brasserie du Pêcheur , Kok. 1996, s. I-1029, kohta 51; ja asia C-424/97 Haim , Kok. 2000, s. I-5123, kohta 36).

30. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella unionin oikeuden rikkominen on riittävän ilmeistä silloin, kun jäsenvaltio on lainsäädäntövaltaa käyttäessään selvästi ja vakavasti ylittänyt sen toimivallan käytön rajat. Rikkomisen voidaan sinällään katsoa olevan riittävän ilmeistä silloin, kun jäsenvaltio oli yhteisön oikeutta rikkoessaan tilanteessa, jossa sen harkintavalta oli oleellisesti vähentynyt tai jopa olematon (esimerkiksi edellä mainittu asia C-424/97 Haim , kohta 38 oikeuskäytäntöviittauksineen).

31. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella seikkoja, joita kansallinen tuomioistuin voi ottaa huomioon rikkomisen riittävää ilmeisyyttä arvioidessaan, ovat muun ohella rikotun oikeusnormin selkeys ja täsmällisyys, rikotussa oikeusnormissa kansallisille toimielimille annetun harkintavallan laajuus, laiminlyönnin tai vahinkoa aiheuttaneen teon tahallisuus tai tahattomuus, mahdollisen oikeudellisen erehdyksen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus ja se seikka, onko unionin toimielimen toiminta voinut vaikuttaa kansallisten toimenpiteiden tai menettelyjen laiminlyöntiin, toteuttamiseen tai ylläpitämiseen unionin oikeuden vastaisesti (esimerkiksi edellä mainitut asiat C-46/93 ym. Brasserie du Pêcheur , kohta 56; ja C-424/97 Haim , kohta 43; sekä asia C-524/04 Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation , Kok. 2007, s. I-2107, kohta 119).

4. Asianosaisten keskeiset lausumat

32. X on katsonut, että tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun haittarahan kertakorvauksen laskentaperuste on ristiriidassa direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdan kanssa. Kyseisessä direktiivissä ei ole säädetty mahdollisuudesta sukupuolten erilaiseen kohteluun erilaisten elinajanodotteiden perusteella. Direktiivit 2004/113/EY ja 2006/54/EY eivät koske haittarahan kaltaisia lakisääteisiä sosiaalietuuksia koskevia sosiaaliturvajärjestelmiä, vaan liiketoimintana harjoitettavaa vakuutustoimintaa tai muutoin yksityisistä varoista rahoitettavia järjestelmiä. Kyseisten direktiivien perusteella sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden huomioon ottamista lakisääteisissä sosiaalietuuksissa ei voida pitää sallittuna.

33. X:n mukaan unionin oikeuden rikkominen on ollut jäsenvaltion korvausvastuun edellytysten mukaisesti riittävän ilmeinen. Ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole ollut X:n mukaan tarpeen, koska sovellettavat unionin oikeuden säännökset ovat selviä.

34. Suomen valtion puhevaltaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käyttävä sosiaali- ja terveysministeriö on katsonut, että direktiivi 79/7/ETY on sikäli vanhentunut, että sitä annettaessa ei ole otettu huomioon sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden merkitystä. Muun ohella direktiivit 2004/113/EY ja 2006/54/EY osoittavat, että tällaisten tekijöiden huomioon ottaminen on yleisesti hyväksyttävänä periaatteena sovellettavissa myös direktiivin 79/7/ETY alaan kuuluvissa sosiaaliturvajärjestelmissä. Tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun haittarahan kertakorvauksen määrittämisessä on kysymys riskin arvioinnista. Kertakorvauksena suoritettava haittaraha pyritään mitoittamaan siten, että se muodostuisi saman suuruiseksi kuin kuukausittain jatkuvana korvauksena suoritettavan haittarahan yhteismäärä. Jäljellä olevan elinajan arviointi tehdään vakuutusmatemaattisin perustein luotettaviin kuolevuustilastoihin perustuvien tietojen pohjalta. Mikäli kertakorvauksen määrittämisessä käytettäisiin molemmille sukupuolille yhtenäistä kuolleisuuskerrointa, kertakorvaus ei enää ainakaan naisten kohdalla vastaisi korvauksen saajan tilastollisesti jäljellä olevaa elinaikaa, mikä olisi ristiriidassa direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdan kanssa.

35. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttöä ei voida direktiivin 79/7/ETY perusteella pitää kiellettynä. Unionin oikeutta ei ole rikottu eikä valtio ole korvausvastuussa. Ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole ollut ministeriön mukaan tarpeen, koska sovellettavat unionin oikeuden säännökset ovat selviä.

5. Ennakkoratkaisupyynnön tarve

5.1 Sukupuoleen perustuvat vakuutusmatemaattiset tekijät

36. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, ovatko naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua koskevat unionin oikeuden määräykset ja säännökset, erityisesti direktiivin 79/7/ETY 4 artikla, esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka perusteella työtapaturman johdosta suoritettava lakisääteinen sosiaalietuus - haittaraha - on sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden vuoksi naiselle ja miehelle eri suuruinen.

37. Suomen tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu haittaraha kuuluu direktiivin 79/7/ETY 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun järjestelmään, johon direktiivistä johtuvat velvollisuudet kohdistuvat.

38. Direktiiviin 79/7/ETY perustuva sukupuolten tasa-arvoisen kohtelun periaate on sisällöltään sinänsä selkeä. Direktiivissä ei ole säädetty mahdollisuudesta poiketa tästä periaatteesta sillä perusteella, että eri sukupuoliin saattaa olla vakuutusmatemaattisin perustein liitettävissä erilaisia odotuksia jäljellä olevasta elinajasta.

39. Unionin lainsäätäjä on direktiiveissä 2004/113/EY ja 2006/54/EY hyväksynyt tietyin edellytyksin sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden huomioon ottamisen näissä direktiiveissä tarkoitettujen etuuksien laskennassa. Osin tällaisten tekijöiden huomioon ottamisesta oli säädetty jo viimeksi mainitulla direktiivillä kumotussa direktiivissä 86/378/ETY.

40. Direktiivit 2004/113/EY ja 2006/54/EY eivät koske tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettua haittarahaa. Direktiiveissä tarkoitetuissa vakuutusmatemaattisissa tekijöissä on kuitenkin kysymys asiallisesti samankaltaisista seikoista, jotka ovat johtaneet haittarahan kertakorvauksen määrittelemiseen tapaturmavakuutuslainsäädännössä eri sukupuolille eri suuruisena.

41. Unionin tuomioistuin on asiassa C-236/09 Test-Achats antamassaan tuomiossa todennut, että direktiivin 2004/113/EY 5 artiklan 2 kohta, jonka nojalla asianomaiset jäsenvaltiot saattoivat pitää ilman ajallista rajoitusta voimassa poikkeuksen säännöstä, jonka mukaan molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat, on vastoin direktiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää, eikä se ole yhteensopiva perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan kanssa. Tuomioistuin määräsi kuitenkin siirtymäajan pätemättömyyden voimaan tulolle.

42. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 Test-Achats antaman tuomion perusteella ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden hyväksyttävyydestä nyt esillä olevassa asiassa tarkoitetun etuuden määrää määritettäessä. Unionin tuomioistuin ei ole muussakaan oikeuskäytännössään ottanut nimenomaista kantaa tällaisten tekijöiden käyttämiseen lakisääteisen sosiaaliturvan alalla.

43. Direktiivi 79/7/ETY on annettu vuonna 1978. Kun otetaan huomioon direktiivin antamisen jälkeinen unionin oikeuden kehitys, kansalliselle lainsäädännölle direktiivistä johtuvat vaatimukset ovat sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden osalta sillä tavoin epävarmat, että kysymys siitä, onko direktiivin 4 artiklan 1 kohta esteenä nyt kysymyksessä olevalle kansalliselle sääntelylle, on SEUT 267 artiklan edellyttämällä tavalla saatettava unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

5.2 Jäsenvaltion korvausvastuu

44. Mikäli katsotaan, että direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohta on esteenä nyt kysymyksessä olevalle kansalliselle sääntelylle, asiassa tulee ratkaistavaksi, täyttyvätkö unionin oikeuden rikkomiseen perustuvat jäsenvaltion korvausvastuun edellytykset.

45. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvat jäsenvaltion korvausvastuun edellytykset täyttyvät siltä osin kuin kysymys on siitä, onko rikotun oikeusnormin tarkoituksena antaa oikeuksia yksityiselle ja onko yksityiselle syntynyt vahinko syy-yhteydessä valtion velvoitteen laiminlyöntiin. Ennakkoratkaisupyyntö ei koske näiden edellytysten tulkintaa.

46. Jäsenvaltion korvausvastuu edellyttää lisäksi, että unionin oikeuden rikkominen on ollut riittävän ilmeinen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella rikkomisen riittävää ilmeisyyttä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun ohella vahinkoa aiheuttaneen teon tahallisuus tai tahattomuus sekä se, onko unionin toimielimen toiminta voinut vaikuttaa kansallisten toimenpiteiden tai menettelyjen laiminlyöntiin, toteuttamiseen tai ylläpitämiseen unionin oikeuden vastaisesti.

47. Suomen lainsäätäjä on päättänyt sisällyttää tapaturmavakuutuslakiin tässä asiassa sovellettuja haittarahan laskentaperusteita nyt merkityksellisin osin asiallisesti vastaavat säännökset 1.1.2010 alkaen (ennakkoratkaisupyynnön kohdat 13 - 17). Lain esitöistä ilmenee, että lainsäätäjä on tällöin arvioinut erityisesti direktiivien 2004/113/EY ja 2006/54/EY perusteella, että sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden huomioon ottaminen on myös lakisääteisen sosiaaliturvan alalla mahdollista.

48. Sosiaali- ja terveysministeriö on tätä asiaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä viitannut myös direktiivin 79/7/ETY vanhentuneisuuteen ja siihen, että vuonna 1978 annetussa direktiivissä ei ollut silloisten olosuhteiden perusteella otettu huomioon sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden käyttämistä. Sittemmin tällaisten tekijöiden huomioon ottaminen on käytännössä muodostunut ilmeisen yleiseksi ainakin erilaisten vakuutuspalvelujen tarjonnassa (esimerkiksi direktiivin 2004/113/EY johdanto-osan 18 perustelukappale).

49. Unionin oikeuden rikkomisen riittävää ilmeisyyttä koskevan edellytyksen täyttymisen arvioiminen on lähtökohtaisesti kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Kun kuitenkin otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, rikkomisen riittävää ilmeisyyttä koskevan edellytyksen täyttyminen on tässä asiassa sillä tavoin epävarmaa, että se on SEUT 267 artiklan edellyttämällä tavalla saatettava unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

6. Ennakkoratkaisukysymykset

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko direktiivin 79/7/ETY (direktiivi miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä) 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka perusteella työtapaturman johdosta suoritettavan lakisääteisen sosiaalietuuden vakuutusmatemaattisena laskentaperusteena käytetään naisten ja miesten erilaisia elinajanodotteita, kun tällaista perustetta käyttäen miehelle suoritettava etuuden kertakorvaus muodostuu pienemmäksi kuin saman ikäisen ja muutoin vastaavassa tilanteessa olevan naisen korvaus?

2. Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, onko asiassa kysymys jäsenvaltion korvausvastuun edellytyksenä olevasta unionin oikeuden riittävän ilmeisestä rikkomisesta, kun erityisesti otetaan huomioon, että:

- unionin tuomioistuin ei ole oikeuskäytännössään ottanut nimenomaista kantaa siihen, voidaanko sukupuoleen perustuvia vakuutusmatemaattisia tekijöitä ottaa huomioon direktiivin 79/7/ETY soveltamisalaan kuuluvia lakisääteisen sosiaaliturvan mukaisia etuuksia määritettäessä;

- unionin tuomioistuin on asiassa C-236/09 Test-Achats antamassaan tuomiossa todennut pätemättömäksi tällaisten tekijöiden huomioon ottamisen mahdollistavan direktiivin 2004/113/EY (direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla) 5 artiklan 2 kohdan, mutta määrännyt siirtymäajan pätemättömyyden voimaan tulolle; ja

- unionin lainsäätäjä on direktiiveissä 2004/113/EY ja 2006/54/EY (direktiivi miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa) hyväksynyt tällaisten tekijöiden huomioon ottamisen tietyin edellytyksin näissä direktiiveissä tarkoitettujen etuuksien laskennassa, minkä perusteella kansallinen lainsäätäjä on olettanut, että kyseiset tekijät voidaan ottaa huomioon myös tässä asiassa tarkoitetun lakisääteisen sosiaaliturvan alalla?

Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksensä täällä vireillä olevassa valitusasiassa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.