KHO:2012:92
- Keywords
- Lastensuojelu, Lastensuojelukustannusten korvaaminen, Kuntien välinen kustannusriita, Hallintoriita, Määräaika, Saatavan vanhentuminen
- Year of case
- 2012
- Date of Issue
- Register number
- 4061/2/09
- Archival record
- 2831
X:n kunnan sosiaalilautakunta vaati hallinto-oikeudelle 24.6.2008 saapuneessa hakemuksessaan, että Y:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan X:n kunnalle vuonna 1995 syntyneen lapsen huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset 14.3.2007 alkaen.
Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen vuoden 2007 aikana aiheutuneiden kustannusten osalta ja velvoitti Y:n kaupungin korvaamaan X:n kunnalle lapsen sijaishuollon aiheuttamat kustannukset 1.1.2008 alkaen.
Vuoden 2007 loppuun asti voimassa olleen lastensuojelulain (683/1983) 45 §:n ja sosiaalihuoltolain 42 §:n säännökset huomioon ottaen hakemus sijaishuollon kustannusten korvaamisesta oli pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa sijaishuollon alkamisesta. Koska X:n sosiaalilautakunnan hakemus lapsen sijaishuollosta vuonna 2007 aiheutuneiden kustannusten korvaamisen osalta oli pantu vireille myöhemmin, kunta oli menettänyt oikeutensa korvauksen saamiseen vuoden 2007 kustannusten osalta.
Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja hylkäsi Y:n kaupungin sosiaalilautakunnan hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen.
Lastensuojelulaki (683/1983)
Lastensuojelulaki 45 § 1 momentti (139/1990)
Sosiaalihuoltolaki 42 §
Lastensuojelulaki (417/2007) 16 § 1 momentti ja 95 § 2 momentti
Ks. KHO 2009:16.
Päätös, josta valitetaan
Turun hallinto-oikeus 19.11.2009 nro 09/0991/2
Asian aikaisempi käsittely
X:n kunnan sosiaalilautakunta on hallinto-oikeudelle 24.6.2008 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että Y:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan X:n kunnalle 11.7.1995 syntyneen lapsen A huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset 14.3.2007 alkaen.
X:n sosiaalilautakunnan mukaan A:n perheelle tarjotut tukitoimet perheen asuessa Y:n kaupungissa olivat riittämättömiä. Lapsen A huostaanottamisen tarve ja sijaishuollon järjestämisen tarve syntyivät jo Y:n kaupungissa. Lapsi A muutti isänsä mukana Y:n kaupungista X:n kuntaan 1.10.2006.
Y:n kaupungin sosiaalilautakunta on antanut selityksen, jossa se on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Lapsen A huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen tarve ei ole syntynyt hänen ja hänen perheensä Y:n kaupungissa asumisen aikana.
X:n sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen ja uudistanut Y:n kaupunkiin kohdistamat vaatimuksensa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen vuoden 2007 aikana aiheutuneiden kustannusten osalta. Muulta osin hallinto-oikeus on hyväksynyt hakemuksen ja velvoittanut Y:n kaupungin korvaamaan lapsen A sijaishuollon aiheuttamat kustannukset 1.1.2008 alkaen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Hakemus lastensuojelukustannusten korvaamisesta vuodelta 2007: Lastensuojelukustannuksia on vaadittu korvattaviksi 14.3.2007 alkaen, jolloin on ollut voimassa vuoden 1983 lastensuojelulaki (683/1983). Sen on kumonnut 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki (417/2007), jonka 95 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan tätä lakia ei sovelleta valitukseen eikä alistukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä. Kun otetaan huomioon siirtymäsäännös sekä se, että osittain on kysymys vuoden 2007 lastensuojelukustannuksista, jotka ovat perustuneet vuoden 2007 loppuun asti voimassa olleen vuoden 1983 lastensuojelulain säännöksiin, on tältä osin lastensuojelukustannusten korvaamista koskevaan hallintoriitaan sovellettava vuoden 1983 lastensuojelulakia. Sen 45 §:n mukaan perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun järjestämisestä vastuussa olevaan kuntaan sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolain 42 §:ssä on säädetty. Sosiaalihuoltolain 42 §:n 1 ja 2 momentin mukaan on sen kunnan, joka on antanut laitoshuoltoa, saadakseen korvausta siltä kunnalta, jolle laitoshuollon järjestäminen olisi kuulunut, pantava hallinto-oikeudessa vireille hakemus korvauksen saamisesta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun laitoshuoltoa on alettu antaa. Jollei hakemusta panna vireille sanotussa määräajassa, menettää kunta oikeuden saada korvausta laitoshuollosta, jonka se on antanut ennen hakemuksen vireillepanoa ja jota asianomainen kunta ei ole kirjallisesti suostunut korvaamaan.
Koska X:n kunnan hakemus lapsen A sijaishuollosta vuonna 2007 aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta on tullut vireille myöhemmin kuin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun laitoshuoltoa on alettu antaa, X:n kunta on menettänyt oikeutensa korvauksen saamiseen vuoden 2007 kustannusten osalta.
Hakemus lastensuojelukustannusten korvaamisesta vuodelta 2008: Lastensuojelulain (417/2007)16 §:n mukaan lapsen sijaishuollon järjestämisestä ja tästä aiheutuvista kustannuksista vastaa se kunta, jossa lapsen huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen tarve on syntynyt.
Asiassa saatu selvitys Lapsen A perheeseen ovat kuuluneet vanhemmat ja kaksi muuta lasta. Perheestä tehtiin Y:n kaupungissa vuonna 2004 päiväkodin taholta perheväkivallasta kaksi lastensuojeluilmoitusta, jotka eivät kuitenkaan vanhempien vastustuksen vuoksi johtaneet avohuollon tukitoimiin tai muihin toimenpiteisiin. Esiin tuli A:n äidin jaksamattomuutta, A:n isän itsehallintakyvyn puutetta sekä vanhempien ja isovanhempien välisiä ristiriitoja. Vuonna 2005 A:n äiti muutti erilleen puolisostaan ja perheen kolme lasta jäivät A:n isän luokse asumaan. Samana vuonna kesällä kotikäynnillä havaittiin A:n isän olevan juovuksissa ja asunnon olevan epäsiisti. Koulupsykologi oli syksyllä huolissaan isän kyvystä huolehtia poikien arjesta. Isä suhtautui vihamielisesti sosiaalityöntekijään ja torjui tarjotun avun.
Vuoden 2006 alkupuolella A:n isästä tuli lastensuojeluilmoituksia alkoholin käytöstä, lapsille huutamisesta ja häiritsevästä käyttäytymisestä sekä siitä, että lapset olivat surullisia ja ilottomia. Toukokuussa 2006 isä myönsi olevansa uupunut ja oli halukas vastaanottamaan perhetyötä. Kahden viikon kuluttua hänen riehuttuaan asuintalossaan isovanhemmat hakivat lapset luokseen. Kesäkuussa A:n äiti ilmoitti lasten olevan hänen luonaan koko kesän. Heinäkuussa hän ilmoitti haluavansa lapset luokseen asumaan. Samalla hän kuuli, että isän luokse suunniteltiin perhetyötä. Isoisän 21.7.2006 tekemän ilmoituksen mukaan A:n isä jätti lapset keskenään lähtiessään naistuttavansa luokse. A:n äiti meni 21.7.2006 akuuttipsykiatrian osastolle masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi. Syynä oli hänen saamansa tieto siitä, että lapset jatkavat asumista isänsä luona.
A:n isä lapsineen muutti Y:n kaupungista X:n kuntaan 1.10.2006.
Maaliskuussa 2007 lapsi A karkasi isänsä luota, jolloin hänet otettiin ensin 14.3.2007 kiireellisesti huostaan ja sijoitettiin Y:n perhetukikeskukseen. Huhtikuussa hänet huostaanotettiin. Hän asui jonkin aikaa isän luona huostaanotettuna mutta karkasi sieltä, minkä jälkeen hänet on sijoitettu perhetukikeskukseen ja 1.1.2008 nuorisokotiin.
Vanhempien välillä on heidän erostaan lähtien ollut huolto- ja tapaamisriitoja. Käräjäoikeuden vuonna 2005 saamissa lasten asumiseen liittyvissä selvityksissä Y:n sosiaalilautakunta katsoi kummankin vanhemman osalta olevan lastensuojelullista huolta, eikä kumpaakaan voitu suositella lasten asumista ajatellen. Tällöin vanhemmat sopivat lasten asumisesta isän luona. Toisen kerran lasten asumisesta riideltiin käräjäoikeudessa vuosina 2006 - 2007 A:n äidin syyskuussa 2006 vireille paneman hakemuksen johdosta. A:n äiti halusi lasten muuttavan luokseen. Isovanhemmat katsoivat, että molempien vanhempien tilanne oli lapsille sopimaton. A:n isä vastusti lasten asumispaikan muuttamista. Y:n ja X:n sosiaalilautakuntien selvitykset asiasta saatiin maalis- ja toukokuussa 2007. Y:n kaupungin sosiaalityöntekijöiden kanta oli, että A:n äidin luo muuttamista ei voida esittää, koska hänen ja hänen uuden miehensä tilanne ei ollut lasten edun mukainen.
Johtopäätökset Lapsi A on ollut lastensuojelutoimien tarpeessa vuodesta 2004 alkaen. A:n isä on torjunut avohuollon tukitoimet asiakirjojen mukaan toukokuuhun 2006 asti. Hänelle ei ole korostettu tukitointen tärkeyttä ja niiden torjumisen seurauksia, eikä touko- ja kesäkuussakaan 2006 tukitoimia perhetyönä ole toteutettu. Heinäkuussa 2006 on jouduttu tilanteeseen, jolloin kumpikaan vanhemmista ei ole huolehtinut lapsesta A. Lapsen A tilanne on jo hänen perheensä Y:n kaupungissa asuessa ollut sellainen, että lapsen huostaanoton ja sijaishuollon tarve on ollut olemassa. Näin ollen Y:n kaupunki on vastuussa lapsen A sijaishuollon kustannuksista 1.1.2008 alkaen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Lastensuojelulaki (683/1983) 45 §
Sosiaalihuoltolaki 42 §
Lastensuojelulaki 16 § 1 momentti ja 95 § 2 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Y:n kaupungin sosiaalilautakunta on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja X:n sosiaalilautakunnan hakemus sijaishuollon kustannusten korvaamisesta 1.1.2008 alkaen hylätään.
Lapsen A huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen tarve ei ole syntynyt hänen kaupungissa Y asumisensa aikana.
Lastensuojelun vaikeimmin ratkaistavia kysymyksiä on, milloin huostaanottoon tulee ryhtyä. Lapsen edun arviointi on aina yksilökohtaista. On arvioitava nimenomaan lapsen A etua, kasvuolosuhteita, avohuollon tukitoimien riittävyyttä ja lapsen elämäntavan vahingollisuutta. Huostaanoton tarve pitää arvioida erikseen jokaisen lapsen osalta. A:n veljestä vuonna 2004 tehdyt lastensuojeluilmoitukset eivät ole relevantteja lapseen A nähden.
Perheessä on ollut vanhempien avioerosta johtuneita ongelmia. Lastensuojelun keskeinen periaate on lapsen vanhempien ja huoltajien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Y:n käräjäoikeus vahvisti 21.12.2005 lasten vanhempien tekemän sopimuksen lasten asumisesta isän luona. Tuolloin todettiin, että perhe on lastensuojelun tukitoimien eli avohuollon tarpeessa. Ennen kuin perhetyötä ehdittiin aloittaa, A:n isä ilmoitti muuttavansa vuonna 2006 lastensa kanssa X:n kuntaan.
Lapsen A olosuhteiden arvioinnissa on otettava huomioon hänen isovanhempiensa suuri merkitys X:n kuntaan muuttoon saakka eli syksyyn 2006. Lapsi A on syntynyt vuonna 1995. Perhe on muuttanut isovanhempien naapuriin omakotitaloon vuonna 1999. Lapsi A asui isovanhempiensa naapurissa elokuuhun 2005 saakka. Tämän jälkeenkin lapset kävivät useasti isovanhempiensa luona. Lapsen elämässä yhdenkin tasapainoisen, lasta ymmärtävän aikuisen tuki ja turva saattaa riittää kantamaan häntä hyvin pitkälle. Isovanhempien kyky asettua lasten asemaan oli hyvä ja kuten hallinto-oikeus päätöksessään toteaa, isovanhemmat katsoivat kesällä 2006 molempien vanhempien tilanteen olevan lapsille sopimaton.
Isoisä piti lastenlastensa puolta ensin suhteessa vävyyn ja myöhemmin myös omaan tyttäreensä. Isoisä oli muun ohella vaatinut vuonna 2004, etteivät lapset leikkisi ilman aikuisten läsnäoloa ulkona. Asiakirjoista ei käy riittävästi ilmi isoäidin tasapainottava rooli. Isoäidin kanssa kaikki ovat olleet väleissä ja hän on toiminut riitojen ja kiistojen sovittelijana. Lisäksi isoäidillä ja lasten isällä oli hyvät välit.
Y:n kaupungin kokeneet sosiaalityöntekijät ovat arvioineet, ettei huostaanotto ole ollut tarpeen. Perheissä on erilaisia kasvatustapoja ja ne tulee huomioida arvioitaessa kodin olosuhteita. Päihde- tai mielenterveysongelmat sinänsä eivät ole peruste huostaanottoon vaan se, miten ne heijastuvat lapsen elämään ja lapsesta huolehtimiseen. A:n isä oli ilmoittanut hyväksyvänsä perhetyön ja avun saamisen ongelmaansa. Lapsen kehitykselle on tärkeä saada olla hänelle läheisten ihmisten seurassa ja isänsä kanssa asuessa tämä toteutui.
A:n äiti on helmikuussa 2006 tehnyt rikosilmoituksen siitä, että pojan isä olisi lyönyt lasta A poskeen ja siitä olisi syntynyt mustelma. Isä on kieltänyt lyöneensä poikaansa eikä lapsi ole kertonut lääkärille isänsä lyöneen häntä.
Lapsen A käyttäytyminen ei ole vaarantanut hänen kehitystään tai terveyttään hänen asuessaan Y:n kaupungissa. Avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia. Avohuollon tukitoimia ei perheelle ehditty antaa ennen heidän muuttoaan X:n kuntaan syksyllä 2006.
Huostaanotto on tapahtunut vasta puolen vuoden päästä siitä, kun lapsi A oli muuttanut X:n kuntaan. A:n isä muutti A:n veljen ja A:n kanssa X:n kuntaan 1.10.2006. X:n ja Y:n sosiaalityöntekijät olivat asiakirjojen mukaan jo 27.9.2006 sähköpostitse yhteydessä. Tekstistä voi tulkita sosiaalityöntekijöiden olleen asiasta jo aiemmin puhelinkontaktissa. Myöhemmin eli 3.11.2006 samat sosiaalityöntekijät tekivät yhteisen kotikäynnin A:n isän luokse. Kotikäynti liittyi käräjäoikeudelle tehtävään selvitykseen. X:n kunta tiesi perheestä jo ennen perheen muuttoa eikä näin ollen virallista lastensuojeluilmoitusta ole tehty. Ilmoitusvelvollisuus lapsen lastensuojeluasiakkaana olemisesta sisältyy vasta 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain 25 §:ään.
Muuttotilanteessa järjestämisvastuu voi jäädä vanhalle kotikunnalle, jos vanha kotikunta ei ole järjestänyt lapselle ja hänen perheelleen riittäviä tukitoimia tai huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen ei ole ryhdytty huostaanoton edellytysten täyttyessä. A:n isä muutti X:n kuntaan ennen kuin avohuollon tukitoimia ehdittiin perheelle järjestää. Lapsen tarpeet ja huostaanottoon sekä sijaishuollon järjestämiseen johtaneet syyt ovat voineet vaihtua muuton jälkeen eli kotikunnan vaihduttua perheen tilanteen muuttuessa ja lapsen kasvaessa. Lapsi A asui X:n kunnassa puoli vuotta aiheuttamatta minkäänlaista huostaanoton tarvetta. Y:n kaupungissa ei ollut perusteita lapsen huostaanotolle.
X:n kunnan sosiaalilautakunta on antanut selityksen. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole perusteita.
Lapsi A on ollut lastensuojelutoimien tarpeessa vuodesta 2004 alkaen. A:n isä on torjunut avohuollon tukitoimet asiakirjojen mukaan toukokuuhun 2006 asti. Hänelle ei ole korostettu tukitointen tärkeyttä ja niiden torjumisen seurauksia. Touko- ja kesäkuussakaan 2006 tukitoimia perhetyönä ei ole toteutettu. Heinäkuussa 2006 on jouduttu tilanteeseen, jolloin kumpikaan vanhemmista ei ole huolehtinut lapsesta A. Lapsen A tilanne on jo A:n isän perheen Y:n kaupungissa asuessa ollut sellainen, että lapsen huostaanoton ja sijaishuollon tarve on ollut olemassa. Näin ollen Y:n kaupunki on vastuussa lapsen A sijaishuollon kustannuksista 1.1.2008 alkaen.
Se, että lapsi A asui X:n kunnassa puoli vuotta ennen huostaanottamista, johtui siitä, että X:n sosiaalitoimistossa ei ollut riittävästi tietoa A:n perheen tilanteesta. Y:n kaupungista saadut asiakirjat olivat puutteellisia. Hallinto-oikeuden päätös tulee pysyttää.
Y:n kaupungin sosiaalilautakunta on antanut vastaselityksen. X:n sosiaalilautakunta ei ole kyennyt näyttämään, että huostaanoton edellytykset olisivat täyttyneet lapsen A asuessa Y:n kaupungissa. X:n kunnassa on tiedetty perheen tilanteesta jo syksyllä 2006.
Y:n kaupungissa lapsesta A ei tullut sen sisältöisiä lastensuojeluilmoituksia eikä muutoinkaan ilmennyt sellaista, minkä perusteella olisi voitu todeta tarvetta lapsen huostaanottoon. Perhe on ollut Y:n kaupungissa avohuollon tukitoimien tarpeessa. A:n isä on ollut työssäkäyvä isä. Hän on ollut vuodesta 2001 lähtien telakalla töissä. Hän muutti työvuoronsa päivätyöksi sen jälkeen, kun lapset uskottiin hänen luokseen asumaan. Perheeseen tarvittu apu liittyi isän valmiuksiin arkihuoltajana. Kodin siisteys, ruoka- ja vaatehuolto ovat opittavissa olevia asioita. Y:n kaupungissa kodin olosuhteet eivät olleet sellaiset, että siellä asuminen olisi vakavasti vaarantanut tai uhannut vaarantaa lapsen A terveyttä tai kehitystä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan. Valitus hylätään. Turun hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.