KHO:2012:52

Keywords: Vesilaki, Kalastusalue, Valitusoikeus, Vesitalouslupaa koskeva asia, Kalatalousvelvoitteen muuttaminen, Kalatalousmaksu, Kalatalousviranomainen
Year of case: 2012
Date of Issue: 29.6.2012
Register number: 4246/1/10
Archival record: 1818

Kalastusalueella oli vesitalousluvan kalatalousvelvoitteen muuttamista koskevassa asiassa valitusoikeus.

Vesilaki (264/1961) 17 luku 1 § 2 momentti 1 ja 5 kohta ja 8 §
Kalastuslaki (286/1982) 68 § 1 momentti
Ks. myös vesilaki (587/2011) 15 luku 2 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 8.11.2010 nro 10/0286/1

Asian taustaa

Hämeen läänin maaherra on 10.10.1934 antamallaan päätöksellä nro 5179 vesioikeuslain (31/1902) nojalla myöntänyt G.A. Serlachius Aktiebolag -nimiselle osakeyhtiölle luvan vesilaitoksen rakentamiseen Mäntänkoskeen Mäntän kunnassa, nykyisin Mänttä-Vilppulan kaupungissa. Päätöksen lupaehto 6 kuuluu seuraavasti:

"6. Vesilaitoksen omistaja on velvollinen omalla kustannuksellaan rakentamaan ja kunnossa pitämään kalahissin ja siinä vastedes tekemään ne muutokset, jotka kalastusviranomaiset katsovat tarpeellisiksi sen tarkoituksenmukaiseksi saattamiseksi."

A Oy on sittemmin tullut luvan haltijaksi.

Asian käsittely ympäristölupavirastossa

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle 28.6.2006 saapuneessa hakemuksessaan, jota on sittemmin täydennetty, pyytänyt ympäristölupavirastoa muuttamaan maaherran päätöksen lupaehdossa 6 määrätyn kalatalousvelvoitteen kuulumaan seuraavasti:

"Vesilaitoksen omistajan on vuodesta 2007 alkaen maksettava Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle kalatalousmaksua 7 100 euroa vuodessa. Maksu tulee käyttää voimalaitoksen rakentamisen aiheuttamien kalataloudellisten haittojen vähentämiseen.

Vesilaitoksen omistajan on Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla seurattava Mäntänkoskeen nousevien vaelluskalojen määrää. Tätä varten voimalaitoksen alapuolelle on rakennettava kalatien alkupää tai vastaava seurantaan soveltuva laite.

Vesilaitoksen omistajan on vuoden 2015 loppuun mennessä pantava vireille hakemus tämän kalatalousvelvoitteen tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä nousukalojen määrää koskeva selvitys sekä muut asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot."

Työvoima- ja elinkeinokeskus on esittänyt hakemuksen perusteeksi seuraavaa:

Mäntänkosken voimalaitoksen rakentaminen on tuhonnut koskessa olleen järvitaimenen lisääntymisalueen ja estänyt taimenen vaelluksen kosken alapuolelta Keurusselälle ja siihen laskeviin jokiin. Myös muut virroissa lisääntyvät ja vaeltavat kalalajit ovat kärsineet. Kalastusmahdollisuus koskessa on menetetty.

Dokumentoitua tutkimustietoa aiheutuneesta kalataloudellisesta vahingosta on vain vähän käytettävissä. Filosofian lisensiaatti Kyösti Mäkisen eläintieteen alan lisensiaattityössä on arvioitu, että Mäntänkoskessa on luonnontilassa ollut viisi hehtaaria järvitaimenen poikastuotantoaluetta (Mäkinen K., 1972, Jokien rakentamisen vaikutus vaeltavien lohilajien poikastuotantoon Suomessa. Helsingin yliopisto). Tällä perusteella taimenen vaelluspoikasten tuotanto luonnontilassa olisi ollut 1 000 - 1 500 kappaletta vuodessa. Menetetyn poikastuotannon kompensoimiseksi tarvittava viljeltyjen poikasten määrä olisi vastaavasti 2 000 - 3 000 kappaletta vuodessa.

Kalahissi on aikanaan rakennettu voimalaitoksen yhteyteen, mutta poistettu tarpeettomana käytöstä jo 1950-luvulla. Kalahissin toimivuudesta ei ole tietoa. Todennäköisin syy hissin käytön lopettamiseen on kuitenkin ollut nousukalojen puute, joka on johtunut yhtäältä Mäntänkosken rakentamisesta ja toisaalta tuolloin jo varsin voimakkaasta Mäntän alapuolisen vesistön likaantumisesta.

Kalahissin toiminnan lopettamisen jälkeen velvoitteen tarkistamiseen ei kuitenkaan ryhdytty. Mäntänkosken rakentamisen aiheuttamaa kalataloudellista haittaa ei siten viimeisten 50 vuoden aikana ole kompensoitu.

Velvoitteen tarkistaminen on nyt tullut ajankohtaiseksi muun muassa siitä syystä, että olosuhteet Mäntänkosken alapuolisessa vesistössä ovat ratkaisevasti parantuneet metsäteollisuuden kuormituksen vähenemisen myötä. Vesistön tila ei enää aseta esteitä voimalaitoksen rakentamisen aiheuttamien haittojen asianmukaiselle kompensoinnille. Koskia on kunnostettu sekä voimalaitoksen ylä- että alapuolisessa vesistössä. Tehostuneet kalakantojen hoitotoimet ovat luoneet edellytyksiä kalastukselle. Mäntänkosken alapuolella olevasta Vilppulankoskesta on muodostunut merkittävä kalastusmatkailukohde.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaan kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Velvoitteen tarkistamiseksi työvoima- ja elinkeinokeskus on tilannut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:ltä selvityksen. Selvityksessä on päädytty ehdottamaan kalahissivelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. Selvityksessä maksun suuruutta on arvioitu Isohaaran voimalaitoksen yhteydessä olevan kalatien rakentamiskustannusten perusteella. Realistisemman kustannusarvion saamiseksi työvoima- ja elinkeinokeskus on tilannut vielä Ecoriver Oy:ltä esisuunnitelman Mäntänkoskeen rakennettavasta kalahissistä kustannusarvioineen.

Uudistamisesta on neuvoteltu voimalaitoksen omistajan, kalastusalueiden sekä kalatalous- ja ympäristöviranomaisten kesken. Esillä on ollut kolme vaihtoehtoa:

- Kalahissi tai kalatie rakennetaan.
- Velvoite muutetaan kalatalousmaksuksi tai istutusvelvoitteeksi.
- Velvoite muutetaan kalatalousmaksuksi, nousukalojen määrää seurataan ja lopullinen päätös velvoitteesta tehdään 5 - 10 vuoden kuluttua.

On todennäköistä, että Mäntänkoskeen voitaisiin nykytiedon perusteella rakentaa toimiva kalahissi tai kalatie. Ei kuitenkaan ole selvää, onko padon alla nousemaan pyrkiviä vaelluskaloja vielä niin paljon, että hissin rakentamisesta olisi merkittävää hyötyä. Periaatteessa hissin rakentamiseen liittyy myös eräitä riskejä, kuten rapuruttoa kantavan täpläravun tai sulkavan leviäminen Keuruun reitille.

Keuruun reitillä ja Mäntänkosken alapuolisessa vesistössä edelleen tehtävät virtavesien kalataloudelliset kunnostukset ja istutukset lisäävät reitillä liikkuvien vaelluskalojen määrää. Tämä näkökohta puoltaisi kalahissin rakentamista Mäntänkoskeen. Myös Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi korostaa voimakkaasti vesistöjen esteettömyyttä. Toisaalta kalahissin toimivuuteen liittyvä epävarmuus ja riskit puoltaisivat hissivelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi tai istutusvelvoitteeksi.

Edellä sanottu huomioon ottaen työvoima- ja elinkeinokeskus on pitänyt perusteltuna, että kalahissivelvoite muutetaan määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi. Sitä käytettäisiin pääsääntöisesti järvitaimenen istuttamiseen voimalaitoksen ylä- ja alapuoliselle vesialueelle. Olosuhteiden niin vaatiessa maksua voitaisiin käyttää myös muiden kalalajien istutuksiin kalastusalueiden kanssa sovittavalla tavalla.

Samalla kuitenkin rakennettaisiin kalatien alkupää ja seurattaisiin nousemaan pyrkivien vaelluskalojen määrää. Kalatien alkupään rakentaminen esimerkiksi EcoRiver Oy:n esisuunnitelman mukaisena pystyrakokalatienä on teknisesti yksinkertaista ja kustannuksiltaan halpaa.

Lopullinen ratkaisu kalahissin/kalatien ja kalatalousmaksun välillä tehtäisiin voimalaitoksen omistajan hakemuksesta vasta vuoden 2015 jälkeen seurannan tulosten perusteella.

Kalatalousmaksun enimmäismäärä tulee arvioida pitäen lähtökohtana nykyisen velvoitteen vuotuisia kustannuksia (KHO 23.11.2004 taltionumero 2983). EcoRiver Oy:n selvityksen perusteella uuden kalahissin/kalatien rakentamiskustannusten voidaan arvioida olevan noin 150 000 euroa. Voimalaitokseen aikoinaan rakennettu kalahissi otetaan huomioon vähentämällä tästä 50 prosenttia. Olettamalla kalahissin kuoletusajaksi 50 vuotta ja korkotasoksi viisi prosenttia saadaan vuotuismaksuksi 4 108 euroa.

Kalahissin vuotuisiksi käyttökustannuksiksi voidaan arvioida 1 000 euroa. Jos kalatien virtaamaksi valitaan 0,5 kuutiometriä sekunnissa, on energian menetys kuuden metrin putouskorkeuden ja 150 vuorokauden käyttöajan mukaan noin 3 000 euroa vuodessa. Näin arvioiden kalahissin vuotuiskustannukset olisivat 8 100 euroa. Vesilain mukaan uudistettavan velvoitteen kustannukset eivät saa olla merkittävästi tätä suuremmat.

Kalatien alkupään rakentaminen ja nousevien vaelluskalojen määrän seuranta vuosina 2007 - 2015 aiheuttavat voimalaitoksen omistajalle kustannuksia, joiden arvioidaan vuositasolla olevan noin 1 000 euroa. Näin ollen kalatalousmaksuksi saadaan 7 100 euroa vuodessa.

Kolmivuotiaan järvitaimenen käypä hinta ilman arvonlisäveroa on noin 6 euroa/kg. Jos kalojen painoksi oletetaan noin 0,5 kg/kpl, mahdollistaisi 7 100 euron kalatalousmaksu noin 2 300 kolmivuotiaan järvitaimenen vuotuisen istuttamisen. Tämän voidaan katsoa kohtuullisesti kompensoivan Mäntänkosken menetetyn luonnontuotannon. Maksua voitaisiin käyttää myös mäti- ja poikasistutuksiin.

Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että määräämällä A Oy:lle kalahissin rakentamisvelvoitteen asemesta määräaikainen 7 100 euron vuotuinen kalatalousmaksu ja seuraamalla nousuun pyrkivien kalojen määrää, voidaan velvoitteen kalataloudellista tulosta merkittävästi parantaa sen toteutumiskustannuksia lisäämättä.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa, Ruoveden ja Vilppulan kunnissa sekä Mäntän, Keuruun ja Jämsän kaupungeissa 2.11. - 4.12.2006.

B:n kalastusalue, C:n osakaskunta, D:n kalastusalue, E:n osakaskunta ja F:n kalastusalue ovat tehneet ympäristölupavirastolle muistutuksia hakemuksen johdosta.

B:n kalastusalue on muistutuksessaan vaatinut ympäristölupavirastoa tutkimaan, miksi kalahissi on poistettu käytöstä jo 1950-luvulla ja onko valvova viranomainen laiminlyönyt tehtävänsä. Kalahissi on poistettu käytöstä omavaltaisesti ilman viranomaisen lupaa. Poistamisesta on maksettava korvaus.

Voimalaitoksen energiahyöty, jonka se on saanut sinä aikana, kun kalahissi on ollut poissa käytöstä, on määrättävä erilliseksi täysimääräiseksi kalatalousmaksuksi. Voimalaitoksen saama hyöty on ollut vähintään 483 000 euroa. Summa tulee määrätä nykyisten tariffien mukaisesti. Erillinen kalatalousmaksu tulee suunnata kokonaisuudessaan Mäntänkosken yläpuolisen vesistön kalataloudelliseen hoitoon. Yläpuolisia vesialueita on kunnostettu yli kymmenen vuoden ajan muun muassa Virtalankosken perhokalastusalueella Keuruulla ja Palsankosken koskikalastusalueella Multialla. Koskiin on tehty mittavia taimenistutuksia. Alueella sijaitsevat vesistöalueen yläosan järvitaimenen luontaiset poikastuotantoalueet.

Kalatievelvoitteen muuttaminen määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi tulee suunnata voimalaitoksen yläpuolisen vesistön kalakantojen hoitoon. Voimalaitoksen alapuolista vesistöaluetta on hoidettu jätevesilupiin liittyvillä kalatalousmaksuilla. Eniten kalatien toimimattomuudesta on kärsinyt yläpuolinen vesistö. Koska kalahissi on poistettu käytöstä ilman lupaa ja voimalaitoksen näin saaman energiahyödyn vuoksi lähtökohtana kalatalousmaksun määrää arvioitaessa on oltava täysimääräisten kustannusten. Laskelmat on perustettava nykyisiin hintoihin. Kalatalousmaksu on sidottava indeksiin. Maksu olisi käytettävä pääasiassa järvitaimenen 3 - 4-vuotiaiden pyyntikokoisten ja pienpoikasten sekä mädin istutuksiin.

Kalatien alkupää tulee rakentaa ja nousemaan pyrkivien vaelluskalojen määrää on seurattava luotettavasti. On myös selvitettävä, paljonko taimenia vaeltaa alavirtaan. Voimalaitoksen omistajan on tehtävä seurannat vuosina 2007 - 2015 omalla kustannuksellaan, koska määräaikainen kalatalousmaksu on vaatimaton verrattuna menetyksiin, jotka ovat syntyneet hissin pitkäaikaisen toimimattomuuden aikana.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on muistutusten johdosta ympäristölupavirastolle antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kalatalousmaksun käyttö tulee kohdentaa siten, että sillä mahdollisimman hyvin kompensoidaan Mäntänkosken valjastamisen aiheuttamat vahingot. Ongelma on se, ettei luonnontilaisen Keuruun reitin järvitaimenen ekologiaa ja vaelluskäyttäytymistä juuri tunneta. Vahinkoa aiheutuu sekä Mäntänkosken alapuolella, jonne Mäntänkoskessa syntyneet kalat todennäköisesti ovat vaeltaneet, että yläpuolella, jossa Mäntänkoskesta ylös vaeltaneet taimenet ovat eläneet ja lisääntyneet.

Pääosa kalatalousmaksusta voidaan käyttää järvitaimenten istuttamiseen Mäntänkosken yläpuolisiin vesiin, koska osa istukkaista vaeltaa myös alas. Tarkkaa jakosuhdetta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista kirjata päätökseen. Siitä tulee pyrkiä sopimaan kalastusalueiden kanssa käytävissä neuvotteluissa. Muita järkeviä käyttömuotoja ei pidä sulkea pois liian tiukalla lupamääräysten muotoilulla.

Velvoitteen lopullisen ratkaisun kannalta on tärkeää, että sekä nousevien että laskeutuvien kalojen määrää Mäntänkoskessa seurataan. Seuranta tulee tehdä muistutuksissa esitetyllä tavalla voimalaitoksen omistajan kustannuksella ja Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Kalatalousmaksun suuruus on arvioitu korkeimman hallinto-oikeuden 23.11.2004 antaman päätöksen taltionumero 2983 suuntaviivojen mukaisesti. Alkuperäinen kalahissi on rakennettu jo yli 70 vuotta sitten. Jos se olisi ollut käytössä, sen täydellinen uudistaminen saattaisi olla tarpeellista. Hakemuksessa kalahissin kuoletusajaksi on oletettu 50 vuotta. Kalahissin käytön lopettamisen aiheuttamia haittoja ei ole kompensoitu millään tavalla. Edellä esitetyn perusteella kalahissin rakentamiskustannukset voitaisiin tässä tapauksessa ottaa huomioon myös täysimääräisesti.

A Oy on muistutusten sekä työvoima- ja elinkeinokeskuksen selityksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella, että kalatalousmaksun suuruus tulee arvioida kalataloudelle aiheutettujen haittojen perusteella. Hämeen piirin piiri-insinöörin 7.5.1931 toimittamassa katselmuksessa on todettu, ettei kalannousu koskesta liene ollut mahdollinen kosken ollessa luonnontilassa. Keurusselän puolelta kalat ovat voineet kulkeutua kosken kautta alavirtaan, mikä on edelleen mahdollista. Voimalaitoksen rakentaminen ei siten ole ainakaan merkittävästi vaikuttanut kalastettavien kalojen kantoihin.

Kalakantojen tilaa sekä vaeltavien kalojen määrää tarkkailemalla voidaan arvioida uskottavalla tavalla mahdollisen kalahissin hyödyt ja haitat. Kalahissin uudelleen rakentaminen merkitsisi sitä, että alapuolisilla vesillä esiintyvät kalalajit ja rapu saisivat kulkuyhteyden yläpuoliselle Keurusselälle. Tämä saattaisi aiheuttaa rapuruton ja sulkavan leviämisen Keurusselän alueelle. Kalataloudellisesti kalahissin uudelleen rakentamisesta olisi sekä hyötyä että haittaa.

Vanha kalahissi ei edellyttänyt varsinaista ohijuoksutusta. Tästä syystä hissin poistamisella ei ole saatu energiahyötyä.

Ympäristölupaviraston päätös

Ympäristölupavirasto on 31.12.2008 antamallaan päätöksellä nro 132/2008/3 vesilain (264/1961) nojalla muuttanut Mäntänkosken vesilaitoksen rakentamista koskevan Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehdon 6 määräajaksi kuulumaan seuraavasti:

"6. Luvan haltijan on maksettava vuodesta 2009 lähtien vuosittain tammikuun loppuun mennessä kalatalousmaksua 7 100 euroa. Kalatalousmaksu on käytettävä voimalaitoksen ylä- ja alapuolisille vesialueille tehtäviin vaelluskalaistutuksiin ja muihin tarpeellisiin kalataloudellisten haittojen vähentämistoimenpiteisiin. Ennen istutussuunnitelman ja sen mahdollisten muutosten mukaisten istutusten toteuttamista suunnitelmasta on kuultava D:n kalastusaluetta ja B:n kalastusaluetta.

Luvan haltijan on rakennettava vuoden 2009 loppuun mennessä voimalaitoksen alapuolelle kalatien alkupää tai vastaava laite, jolla luvan haltijan tulee kustannuksellaan seurata Mäntänkoskeen nousevien kalojen määrää. Luvan haltijan tulee seurata myös laskeutuvien kalojen määrää. Seurantalaitteistoja on tarvittaessa muutettava siten, että nousevien ja laskeutuvien kalojen määrä saadaan mahdollisimman hyvin selville.

Seurantalaitteistojen rakentamista sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskeva suunnitelma on toimitettava Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksyttäväksi 30.6.2009 mennessä. Seurantaa koskeva selvitys on toimitettava vuosittain helmikuun loppuun mennessä Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle, D:n kalastusalueelle ja B:n kalastusalueelle.

Luvan haltijan on vuoden 2015 loppuun mennessä toimitettava Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehdon 6 kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä tarkkailuun perustuva selvitys nousevien ja laskeutuvien kalojen määristä ja kulkuajankohdista sekä selvitys kalatiestä rakentamis-, käyttö- ja ylläpitokustannuksineen."

Ympäristölupaviraston päätöksellä määräajaksi muutettu kalatalousvelvoite on voimassa, kunnes muutetun lupaehdon 6 viimeisen kappaleen mukaisesta hakemuksesta on annettu lainvoimainen päätös.

Ympäristölupavirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Mäntänkosken alapuolinen vesistö on ollut vuosikymmeniä voimakkaan jätevesikuormituksen alaisena. Jätevesikuormitus on 1990-luvulla merkittävästi vähentynyt ja vesistön tila huomattavasti parantunut. Ravinnepäästöjen ja alapuolisten järvialtaiden sisäisen kuormituksen seurauksena alue on edelleen rehevöitynyt. Tämä näkyy muun muassa pyydysten limoittumisena ja kalastustehon laskuna sekä runsaina särkikalakantoina. Mäntänkosken alapuolisten koski- ja virta-alueiden veden laatu ei kuitenkaan enää ole esteenä kalojen liikkumiselle ja viihtymiselle alueella. Virtavesialueilla happitilanne on koko vuoden ollut viime vuosina hyvä. Jätevesien johtamisen kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi alueelle tehdään kalatalousmaksuvaroin muun muassa vaelluskalaistutuksia. Mäntänkosken ylä- ja alapuolisia koskialueita on myös kalataloudellisesti kunnostettu.

Vesistön tila ei enää estä kalojen nousua Mäntänkosken voimalaitoksen alapuolelle, joten edellytykset uuden kalatien rakentamiseksi ovat tältä osin olemassa. Voimalaitoksen rakentaminen on pysyvästi tuhonnut Mäntänkoskessa olleet kalojen lisääntymisalueet ja ilmeisesti estänyt kalojen nousun voimalaitoksen ohi yläpuoliseen vesistöön.

Mäntänkosken voimalaitoksen yhteydessä on ollut luvan haltijan rakentama maaherran vuoden 1934 päätöksen mukainen kalahissi. Kalahissi on poistettu käytöstä 1950-luvulla ja sen rakenteet on pääosin purettu. Kalatalousvelvoitteen saattaminen ajan tasalle edellyttäisi uuden kalatien rakentamista.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaan ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Vesilain 2 luvun 22 c §:n mukaan 22 §:n 4 momentissa säädetty koskee myös ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu ( kalatalousvelvoite ). Toimenpiteenä voi olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan, jos kalatalousvelvoitteen määräämistä ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen ( kalatalousmaksu ).

Kalatien rakentaminen ja kunnossapitäminen Mäntänkosken voimalaitoksen yhteyteen on edelleen voimassa oleva kalatalousvelvoite. Luvan haltija on myös velvollinen tekemään ne muutokset, jotka kalatalousviranomainen katsoo tarpeellisiksi. Mäntänkosken tila on palautunut otolliseksi kalojen nousemiseksi voimalaitoksen alapuolelle. Olosuhteet ovat siten vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti muuttuneet.

Koska kalahissi on purettu, yksityiskohtaista suunnitelmaa kustannusarvioineen toimivan kalahissin rakentamiseksi ja käyttämiseksi ei ole eikä kalojen nousua Mäntänkoskeen ja kalatiehen eikä kalatalousvelvoitteen tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ole selvitetty, ympäristölupavirasto on muuttanut kalatalousvelvoitteen määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi ja seurantavelvoitteeksi Ratkaisu-kohdan mukaisesti. Mikäli selvitysten perusteella todetaan, että maaherran vuoden 1934 päätöksen mukainen kalahissivelvoite tai muu vastaava kalatalousvelvoite ei ole vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi tuloksellista ja tarkoituksenmukaista, velvoite voidaan myöhemmin muuttaa osaksi tai kokonaan kalatalousmaksuksi. Luvan haltijan on tehtävä kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus ympäristölupavirastolle viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä.

Ympäristölupaviraston asiassa tehdyistä muistutuksista antama lausunto sisältää muun ohella seuraavaa:

Määräajaksi muutetun lupaehdon 6 mukaan Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen on kuultava kalastusalueita ennen kalatalousmaksulla tehtävien toimenpiteiden toteuttamista. Tässä yhteydessä kalastusalueilla ja osakaskunnilla on mahdollisuus esittää näkemyksensä toimenpiteiden suuntaamisesta. Kalatalousmaksulla tehtävien toimenpiteiden tarkoituksena on mahdollisimman hyvin ehkäistä ja vähentää vesivoimalaitoksen rakentamisen ja käytön aiheuttamia vahinkoja sekä lisätä Mäntänkosken alapuolelle nousevien kalojen määrää kalojen nousun seuraamiseksi.

Vesilain 2 luvun 22 b §:n mukaan, jos kalatalousmaksun perusteena oleva kustannustaso on muuttunut, kalatalousviranomainen perii maksun kustannustason nousua vastaavasti tarkistettuna. Tarkistus tehdään täysin kymmenin prosentein. Kalatalousmaksu on siten sidottu kustannustasoindeksiin.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A Oy on valittanut ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle.

B:n kalastusalue on valittanut ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle ja vaatinut kalatalousmaksun korottamista ja laskentaperusteiden muuttamista seuraavasti:

Laskelmissa tulee käyttää vuoden 2009 mukaisia hintoja. Laskentaperusteiksi on otettava kalahissin todelliset vuoden 2009 käyttö- ja huoltokustannukset. Kalatien todellinen vuosittainen käyttöaika on ympäristölupaviraston käyttämän viiden kuukauden sijasta kahdeksan kuukautta. Todellinen veden juoksutusnopeus on kaksin- tai kolminkertainen ympäristölupaviraston päätöksessä käytettyyn nopeuteen verrattuna. Kolmivuotiaiden järvitaimenten hintana käytetty 6 euroa/kg ei vastaa todellista hintatasoa, joka kesällä 2008 oli noin 9 euroa/kg. Lisäksi kalastusalue on vaatinut kalahissin valvonnan laiminlyönnin kustannusten huomioon ottamista kalatalousmaksun määrittämisessä sekä sen selvittämistä, onko luvattomasti turbiiniin johdetulla vesimäärällä saavutettu energiantuotannon kannalta sellaista hyötyä, että siitä tulisi määrätä vahingonkorvausta.

A Oy ei ole antanut asiassa vastinetta. Yhtiö on 20.2.2009 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneella kirjelmällään peruuttanut oman valituksensa ympäristölupaviraston päätöksestä.

Hämeen työ- ja elinkeinokeskus on antanut vastineen, jossa se on viitannut hakemukseensa ja asiassa aiemmin lausumaansa ja todennut, että hakemuksessa kalatalousmaksun suuruus on arvioitu korkeimman hallinto-oikeuden 23.11.2004 antaman päätöksen taltionumero 2983 mukaisesti. Kalahissin rakentamiskustannusten täysimääräistä huomioon ottamista puoltaisi se, että alkuperäinen hissi on rakennettu yli 70 vuotta sitten. Jos se olisi ollut käytössä, sen täydellinen uudistaminen olisi todennäköisesti jo tullut tarpeelliseksi. Lisäksi haittoja ei ole kompensoitu kalahissin käytön lopettamisen jälkeen. Mahdollinen kustannustason nousu on otettava huomioon kalatalousmaksun suuruutta määrättäessä.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on lausunnossaan ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen ja vastineen johdosta.

B:n kalastusalueelle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta B:n kalastusalueen valituksen siltä osin kuin kalastusalue on vaatinut kalahissin valvonnan laiminlyönnin huomioon ottamista määrättävässä kalatalousmaksussa sekä mahdollisen vahingonkorvauksen määräämistä luvattomasti turbiiniin johdetulla vesimäärällä saavutetusta hyödystä energiantuotannolle.

Hallinto-oikeus on kalastusalueen valituksesta korottanut ympäristölupaviraston päätöksellä määrätyn kalatalousmaksun 20 000 euroon ja samalla muuttanut ympäristölupaviraston päätöksellä muutetun, Mäntänkosken vesilaitoksen rakentamista koskevan Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehdon 6 ensimmäisen kappaleen kuulumaan seuraavasti ( muutokset kursiivilla ):

"Luvan haltijan on maksettava vuodesta 2009 lähtien vuosittain tammikuun loppuun mennessä Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle kalatalousmaksua 20 000 euroa . Kalatalousmaksu on käytettävä voimalaitoksen ylä- ja alapuolisille vesialueille tehtäviin vaelluskalaistutuksiin ja muihin tarpeellisiin kalataloudellisten haittojen vähentämistoimenpiteisiin. Ennen istutussuunnitelman ja sen mahdollisten muutosten mukaisten istutusten toteuttamista suunnitelmasta on kuultava D:n kalastusaluetta ja B:n kalastusaluetta."

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jätetyt vaatimukset

Voimalaitoksen kalatalousvelvoitteen toteuttamisen puutteellinen valvonta tai toteuttamattomuudesta mahdollisesti aiheutunut vahinko eivät ole vesilain mukaisia perusteita velvoitteen muuttamiselle tai kalatalousmaksun määrälle. Viranomaisen tai luvanhaltijan mahdollisia laiminlyöntejä ei voida tutkia vesilain mukaisen hakemusasian yhteydessä. Kalatalousvelvoitteen muuttamista koskevassa asiassa ei voida myöskään tutkia, onko luvanhaltija laittomasti hyötynyt siitä, että vettä ei ole juoksutettu kalahissiin.

Kalatalousmaksun korottaminen

Vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu ( kalatalousvelvoite ). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan, jos kalatalousvelvoitteen määräämistä ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi pykälän 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen ( kalatalousmaksu ).

Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Kalatalousvelvoite on osoittautunut epätarkoituksenmukaiseksi Mäntänkoskella vallinneissa olosuhteissa, joten sen tarkistaminen kalatalousmaksuksi on tarpeen.

Kalatalousmaksun perusteena tulee vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan olla vahingon kompensoimiseksi tarvittavan toimenpiteen kohtuullinen kustannus. Tässä tapauksessa, kun luvassa on määrätty rakentamaan kalahissi, perusteena on kalojen nousulaitteen kohtuullinen toteuttamiskustannus.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksen liitteenä on selvitys Mäntänkosken voimalaitoksen kalahissivelvoitteen uudistamisesta (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1.2.2005). Hallinto-oikeus on hyväksynyt selvityksessä esitetyn arvion, että toimivan kalatien rakentamiskustannus olisi noin 300 000 euroa ja sen käyttö maksaisi noin 1 500 euroa vuosittain. Hakijan selvityksen mukaan energianmenetys olisi 3 000 - 6 800 euroa vuodessa, kun kalatien käyttöaika on 150 vuorokautta vuodessa, tarvittava virtaama on 0,5 - 0,8 m ³ /s ja energian hinta on 35 - 50 euroa/MWh.

Kalatien pääasiallinen tarkoitus olisi mahdollistaa taimenen nousu. Hallinto-oikeus on arvioinut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvityksestä poiketen, että taimenen nousun turvaamiseksi kalatien tulisi olla käytössä keväästä vuoden loppuun, eli noin kahdeksan kuukautta vuodessa, ja että kalatie vaatisi vähintään 0,8 m ³ /s:n virtaaman. Selvitykseen sisältyvän laskelman perusteella hallinto-oikeus on arvioinut, että kalatien yhtiölle aiheuttama energianmenetys olisi noin 8 000 - 10 000 euroa vuodessa.

Kalatalousmaksun määrässä on otettava huomioon yhtiön aiemmin toteuttaman ja 1950-luvulla käytöstä poistetun kalahissin ja ympäristölupaviraston rakennettavaksi määräämän kalatien alkupään kustannuksia. Laitteen rakentamis- ja käyttökustannukset eivät ole tiedossa. Hallinto-oikeus on katsonut, että kalahissin ja kalatien alkupään kustannuksina tulee ottaa huomioon 50 prosenttia uuden kalatien rakentamiskustannuksista, jolloin kalatalousmaksun perusteena oleva kustannus on 150 000 euroa ja sitä vastaava vuosimaksu 8 220 euroa. Kalahissin vuotuisten käyttökustannusten on arvioitu olevan 1 500 euroa. Kalatien alkupään rakentaminen ja nousevien vaelluskalojen määrän seuranta vuoteen 2015 asti aiheuttavat voimalaitoksen omistajalle kustannuksia, joiden arvioitu määrä vuositasolla on noin 1 000 euroa. Tämä kustannus on otettu huomioon alentamalla kalatalousvelvoitteen määrää vastaavalla summalla. Velvoitteen kohtuullinen vuosikustannus on näin ollen yhteensä 20 000 euroa vuodessa.

Hallituksen esityksen laiksi vesilain muuttamisesta (HE 17/1994 vp) mukaan arvioitaessa vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaista kalatalousvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksun tarkistamispäätöstä tehtäessä lähtökohta arviossa on se, mikä olisi aikanaan määrätyn maksun perusteina olleiden toimenpiteiden hinta nykyhetkellä. Koska määrättävän kalatalousmaksun perusteena on luvassa määrätyn toimenpidevelvoitteen kohtuullinen kustannus, taimenistukkaiden hinnalla ei ole asiassa merkitystä.

Vesilain 2 luvun 22 b §:n mukaan, jos kalatalousmaksu on määrätty vuosittain suoritettavaksi ja sen perusteena oleva kustannustaso on muuttunut, kalatalousviranomainen perii maksun kustannustason nousua vastaavasti tarkistettuna, vaikka sitä ei ole 22 §:n 4 momentissa mainituin tavoin muutettu. Kalatalousmaksu on tämän lainkohdan perusteella sidottu kustannustasoindeksiin. Lisäksi, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessään käyttämä energian hinta 50 euroa/MWh, ei muuta korotusta energian hintaan ole syytä tehdä.

Näillä perusteilla hallinto-oikeus on vaatimuksen enemmälti hyläten korottanut kalatalousmaksun 20 000 euroon vuodessa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristölupaviraston päätös saatetaan voimaan määräaikojen osalta tarkistettuna.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

B:n kalastusalueen puuttuva valitusoikeus

Hallinto-oikeuden olisi tullut jättää B:n kalastusalueen valitus puuttuvan asianosaisaseman vuoksi tutkimatta.

Asiassa on kysymys kalatalousmaksun määräämisestä. Maksu tulee Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyödyksi ja käytettäväksi. Maksulla ei ole suoraa vaikutusta B:n kalastusalueen oikeuksiin ja etuihin, sillä kalatalousmaksun käytöstä voi vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin nojalla päättää ainoastaan kalatalousviranomainen eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Aluehallintovirasto voi antaa kalatalousviranomaiselle määräyksiä maksun käytöstä. Määräykset kalatalousmaksun käyttötarkoituksesta eivät kuitenkaan voi tehdä kalastusalueesta asianosaista.

Lisäksi B:n kalastusalueelta puuttuu asianosaisen valitusoikeuden edellytyksenä oleva oikeusturvan tarve. Päätös, jolla ympäristölupavirasto on hyväksynyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksen kalatalousvelvoitteen muuttamisesta kalatalousmaksuksi, ei ole B:n kalastusalueen kannalta kielteinen niin, että kalastusalueen oikeusturva olisi sen johdosta uhattuna. Hallinto-oikeus on päätöksellään puuttunut viranomaisten välisessä toimituksessa määrättyyn lupaehtoon kolmannen osapuolen eli kalastusalueen hyödyksi.

Kalatalousvelvoitteiden täyttämistä valvoo vesilain nojalla kalatalousviranomainen, ei kalastusalue. B:n kalastusalue ei itse olisi voinut hakea kalatalousmaksun määräämistä. Viranomaisen käytettäväksi määrättävää maksua voi hakea vain viranomainen.

Tuomiovallan ylittäminen

Valituksenalaisella päätöksellään hallinto-oikeus on käyttänyt hallintoviranomaiselle kuuluvaa toimeenpanovaltaa. Hallintotuomioistuimen tehtävänä on oikeudenkäynnin kohteena olevan hallintopäätöksen lainmukaisuuden arviointi. Tuomioistuin ei voi päätöksellään korvata hallintopäätöstä tai sen olennaista sisältöä, vaan asia on palautettava hallintoviranomaisen käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa, ympäristölupaviraston hyväksyttyä työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksen, hakemus tai sen johdosta tehty päätös eivät sisällä yli 7 100 euron suuruisen kalatalousmaksun arviointia. Vaikka kalastusalue ei ole asiassa hakija, hallinto-oikeus on sen valituksesta korottanut kalatalousmaksun määrää merkittävästi yli hakemuksessa esitetyn ja ympäristölupaviraston päätöksellä määrätyn. Näin ollen hallinto-oikeus on tutkinut asian hakemuksessa esitettyä laajemmin ja ylittänyt tuomiovaltansa.

Kalatalousmaksun tarkoitus

Kalatalousvelvoitteen tai sen osan sijaan rakentaja voidaan määrätä suorittamaan kalatalousmaksu, joka vastaa korvattavan velvoitteen, eli tässä tapauksessa kalahissin rakentamisen ja kunnossapitämisen, kohtuullisia kustannuksia. Hallituksen esityksen (HE 17/1994 vp) mukaan maksu kalatalousviranomaiselle on luvan saajalle suoraan määrättävän velvoitteen vaihtoehto silloin, kun vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin soveltaminen olisi laissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta tai epätarkoituksenmukaista.

Ennen vesilain voimaantuloa määrättyjen kalatalousvelvoitteiden tarkistaminen voidaan suorittaa vesilain 2 luvun 22 c §:n nojalla. Hallituksen esityksessä (HE 17/1994 vp) mainittua pykälää on perusteltu seuraavasti: Vesioikeuden tulisi kalatalousmaksun tarkistamispäätöstä tehdessään lähteä arviosta sen suhteen, mikä olisi aikanaan määrätyn maksun perusteena olleiden toimenpiteiden hinta nykyhetkellä. Huomioon on otettava, kuinka suuret ovat hankkeen aiheuttamat kalataloudelliset menetykset. Kysymys ei olisi pelkästään kaavamaisesta indeksitarkistuksesta, vaan maksun määrää voitaisiin sovitella. Näin tarkistettuun kalanhoitomaksuun sovellettaisiin sen jälkeen 2 luvun 22 b §:ää, jolloin kalatalousviranomainen perisi maksun kustannustason nousua vastaavasti tarkistettuna.

Kysymyksessä ei siten ole kaavamainen laskutoimitus, vaan huomioon on otettava myös todelliset kalataloudelliset menetykset ja velvoitteiden kohtuullisuus. Hallinto-oikeuden päätöksessä A Oy on velvoitettu maksamaan kalatalousmaksua 20 000 euroa vuodessa. Lisäksi yhtiö on velvoitettu rakentamaan kalatien alkupää ja seuraamaan kalojen määrää ja, yhtiön tehtyä vuoden 2015 loppuun mennessä päätöksen mukaisen hakemuksensa, se voidaan vielä velvoittaa rakentamaan kalahissi uudelleen.

Jos yhtiö velvoitetaan vuonna 2016 rakentamaan kalahissi, yhtiö on tuohon mennessä maksanut 120 000 euroa kalatalousmaksua eli lähes loppuosan koko kalahissin kustannuksista. Velvoite, jonka mukaan on rakennettava osa kalahissistä ja maksettava loppuosa kalatalousmaksuna sekä mahdollisesti vielä uudelleen maksettava kalahissin loppuosan rakentamisesta, ei ole vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuullinen ratkaisu. Vesilain säännösten tarkoituksen on kalatalousmaksulla korvata kalatalousvelvoitteen toteutumatta jääminen. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteella A Oy voisi joutua sekä maksamaan mittavaa kalatalousmaksua että toteuttamaan kalahissin.

Kalatalousvelvoitteen tarpeettomuus

Kalahissin rakentamisvelvoitteella, ja siten myös velvoitetta korvaamaan tarkoitetulla kalatalousmaksulla, on vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin nojalla pyrittävä kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen tai vähentämiseen sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Kalatalousmaksun määräytymistä ei tulisi tarkastella ottamatta huomioon säännöksen tarkoitusta, joka on kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäiseminen ja vähentäminen.

Mäntänkoski on ollut ihmisen toiminnan vaikutuksen alaisena pitkään. Ensimmäinen mylly koskeen on rakennettu jo vuonna 1817. Lupa Mäntänkosken voimalaitoksen rakentamiseen on saatu vuonna 1934. Rakentamislupaa harkittaessa on pohdittu padosta mahdollisesti aiheutuvia kalatalousvaikeuksia. Hämeen piirin piiri-insinöörin katselmuksessa antaman lausunnon mukaan kalannousu ei liene ollut mahdollista koskesta sen luonnollisessa tilassa ollessa. Tästä huolimatta luvan hakija ilmoitti suostuvansa rakentamaan ja pitämään kunnossa kalahissin. Päätöksen lupamääräyksessä 6 vesilaitoksen omistaja on velvoitettu omalla kustannuksellaan rakentamaan ja kunnossapitämään kalahissi ja tekemään vastedes ne muutokset, jotka kalastusviranomaiset katsovat tarpeellisiksi. Hissi on poistettu toimimattomana käytöstä 1950-luvulla.

Kalatalousvelvoitetta (kalahissiä) voidaan Mäntänkosken tapauksessa pitää tarpeettomana, koska sillä ei päästä kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen tai vähentämiseen. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvityksen mukaan Mäntänkosken voimalaitoksen rakentaminen ei liene ainakaan merkittävästi vaikuttanut kalastettavien kalakantojen tilaan. Selvityksen mukaan on mahdollista, että vapaana ollessaan koski on toiminut nousuesteenä ja eristänyt ylä- ja alapuoliset järvitaimenkannat. Tosin Keurusselän puolelta kalat ovat voineet kulkeutua alavirtaan kosken läpi. Mäntänkosken rakentaminen ei tältä osin ole aiheuttanut ilmeistä haittaa kalastolle, sillä koski on luonnontilassaan mahdollisesti toiminut nousuesteenä ja kalojen vaellus alavirran suuntaan on edelleen mahdollista voimalaitoksen läpi.

Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvityksen mukaan Mäntänkosken alapuolelle on aiemmin kohdistunut merkittävää vesistökuormitusta sellu- ja muiden tehtaiden vaikutuksesta. Puhdistustekniikoiden kehittymisen ansiosta Mäntänkosken alapuolinen veden laatu on nykyisin parempi. Voimalaitoksen alapuolisella alueella esiintyy lohikaloja istutusten ansiosta. Taimenen luontaisia lisääntymisalueita alueella ei tiettävästi ole. Mäntänkosken voimalaitoksen yläpuoliselle alueelle (Keurusselkä) ei ole kohdistunut vastaavaa likaavaa kuormitusta. Keurusselkä on tärkeä syönnösalue siihen pohjoisesta laskevalla koskireitillä lisääntyville järvitaimenille, ja alue on historiallisesti ollut keskeistä järvitaimenaluetta. Heikentynyttä järvitaimenkantaa tuetaan nykyään istutuksin.

Mäntänkosken alapuolella ei tiettävästi sijaitse järvitaimenen lisääntymisalueita, joten mahdolliset nousemaan pyrkivät taimenet olisivat todennäköisesti Keurusselän alapuolelle vaeltaneita kaloja. Käytännössä Keuruun reitin latvaosilla lisääntyvistä taimenista suurin osa jää syönnökselle Mäntänkosken yläpuoliselle Keurusselän ulappa-alueelle, joka on lajin elinympäristövaatimukset täyttävä reitin laajin ulappa-alue. Keurusselälle myös istutetaan taimenia, ja näistä taimenista osa mahdollisesti vaeltaa Mäntänkosken voimalaitoksen läpi alavirtaan. Potentiaalisia taimennousukkaita olisivat lähinnä Keurusselälle istutetut taimenet, jotka vaeltaisivat takaisin istutusalueilleen. Näiden nousukkaiden määrä tuskin nousisi kovin korkeaksi. Vastaavan tyyppisillä joilla, joissa ei ole vahvaa taimenkantaa, nousevien taimenien määrä on jäänyt vuositasolla usein muutamiin yksilöihin. Kalatien vaikutuksen alueen kalastoon tai kalatalouteen voidaan näillä perusteella katsoa olevan hyvin vähäinen.

Voimalaitoksen kalahissi tarjoaisi kulkureitin myös niin sanotuille roskakaloille ja voisi näin aiheuttaa kalataloudellista haittaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kolmella Keski-Suomessa sijaitsevalla kalatiellä toteuttamassa seurannassa särkikalojen osuus kalaportaan läpi nousseista kaloista oli 94,5 prosenttia. On ilmeistä, että myös Mäntänkosken voimalaitoksen kalatietä käyttäisivät pääasiassa muut kuin lohikalat. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n tekemän selvityksen mukaan voimalaitoksen alapuolella yleistä ja talouskalojen kalastusta haittaavaa sulkavaa ei ole Keurusselällä tavattu. Kalatie mahdollistaisi myös sulkavan nousun Keurusselälle.

Voimalaitoksen kalataloudellisen haitan kompensoinnin tulisi hissivelvoitteen sijaan perustua ainoastaan todelliseen haittaan, joka on voimalaitoksen rakentamisen aiheuttama taimenen lisääntymisalueen häviäminen Mäntänkoskessa. Työvoima- ja elinkeinokeskus on hakemuksessaan todennut, että alueesta on vähän tutkimustietoa, mutta filosofian lisensiaatti Kyösti Mäkisen tutkimuksessa on arvioitu, että Mäntänkoskessa on luonnontilassa ollut viisi hehtaaria järvitaimenen poikastuotantoaluetta. Tällä perusteella taimenen vaelluspoikasten tuotanto luonnontilassa olisi ollut 1 000 - 1 500 kappaletta vuodessa ja menetetyn poikastuotannon kompensoimiseksi tarvittava viljeltyjen poikasten määrä vastaavasti 2 000 - 3 000 kappaletta vuodessa. Työvoima- ja elinkeinokeskuksen esittämä 7 100 euron kalatalousmaksu mahdollistaisi noin 2 300 kolmivuotiaan järvitaimenen vuotuisen istuttamisen, minkä voidaan katsoa kompensoivan menetetyn luonnonkalatuotannon.

Tarkoituksenmukaisena kalaston ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemis- ja vähentämiskeinona voidaan pitää menetetyn poikastuotantoalueen kompensoimista alkuperäisen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen mukaisella 7 100 euron kalatalousmaksulla tai vastaavan suuruisella istutusvelvoitteella. Velvoitteen suuruuden arvioinnissa tulisi ottaa huomioon, että kyseisen alueen kalastoon vaikuttavat myös samalla tehdasalueella toimivan G Oyj:n jätevedet, joiden vaikutuksia yhtiö kompensoi maksamalla kalatalousmaksua vuosittain noin 14 000 euroa.

Kalatien rakentamiskustannus

Hallinto-oikeus on käyttänyt kalatien rakentamiskustannusten arvioinnin perusteena Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n arviota, jonka mukaan toimivan kalatien rakentamiskustannus olisi noin 300 000 euroa. Hallinto-oikeus on samalla ohittanut EcoRiver Oy:n tarkennetun kustannusarvion, jonka työvoima- ja elinkeinokeskus on tilannut realistisemman kustannusarvion saamiseksi. Jälkimmäisen selvityksen mukaan toimivan kalatien rakentamiskustannus olisi Mäntänkosken voimalaitoksen tapauksessa noin 150 000 euroa. Ympäristölupaviraston päätös perustuu jälkimmäiseen arvioon.

Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n tekemän selvityksen käyttämistä laskentaperusteena ei voida pitää perusteltuna. Siinä esitetty kustannusarvio perustuu Kemijoen Isohaaran kalatien toteutuneisiin rakentamiskustannuksiin, jotka on muunnettu soveltumaan Mäntänkosken voimalaitokseen suhteuttamalla ne voimalaitoksen putouskorkeuteen. Kysymyksessä on kaksi täysin eri kokoluokan jokea ja voimalaitosta, joten kustannusten suora vertaileminen nousumetrien mukaan on harhaanjohtavaa. Lisäksi Isohaaran kalatie on rakennusteknisiltä ratkaisuiltaan eri tyyppinen kuin kalatie, joka Mäntänkosken voimalaitokselle olisi mahdollista rakentaa. Selvityksessä on kuitenkin todettu, että todennäköisesti parhaiten voimalaitoksen yhteyteen soveltuisi Borland-tyyppinen kalatie, jonka rakennuskustannukset ovat perinteisiä kalateitä alhaisemmat, mutta vaihtoehdolle ei ole esitetty kustannusarviota.

EcoRiver Oy:n selvityksessä on parhaaksi kalatien paikaksi todettu vapaana oleva turbiinin kohta ja parhaaksi tyypiksi Borland-kalatie. Kalatien alaosaan on suunniteltu pystyrakotyyppinen kalatie, jolla kalat houkutellaan alaosakammioon. Varsinaisen Borland-kalatien muodostaa kaksi allasta, yläallas ja ala-allas, joiden välissä on jyrkästi nouseva yhdystunneli. Kalatie toimii kanavasulkujen tapaan ja on samankaltainen kuin Kuusinkijoelle Myllykosken voimalaitokseen vuonna 1994 rakennettu kalatie. Kalatie on toiminut hyvin. Borland-tyyppisen kalatien toteutusta puoltaa se, että se on käytännössä ainoa kalatietyyppi, joka voitaisiin toteuttaa ahtaalle tehdasalueelle ilman, että nykyisiä rakennuksia jouduttaisiin purkamaan. Voimalaitoksella toista turbiinia varten oleva tila vesiteineen soveltuisi hyvin Borland-tyyppiselle sulutuskalatielle. Kalatien suuaukko voidaan sijoittaa voimalaitoksen imuaukon viereen, jolloin kalat voimalaitoksen läpi tulevan virtaaman houkuttelemina löytävät sisääntuloaukon helposti. Näillä perusteilla Borland-tyyppistä kalatietä voidaan pitää parhaana käytettävissä olevana teknisenä ratkaisuna.

Kalatalousmaksun perusteena tulee vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan olla vahingon kompensoimiseksi tarvittavan toimenpiteen kohtuullinen kustannus. Hallinto-oikeuden mukaan tässä tapauksessa perusteena on kalojen nousulaitteen kohtuullinen toteuttamiskustannus. Edellä esitetyillä perusteilla tässä tapauksessa kohtuullisen toteuttamiskustannuksen arvioinnissa tulisi soveltaa EcoRiver Oy:n selvityksessä esitettyä 150 000 euron arviota.

Kalatien edellyttämä virtaama

Kalatien edellyttämää virtaamaa arvioitaessa on otettava huomioon kysymyksessä olevan kalatien tyyppi ja ohijuoksutuksella saavutettava hyöty. Kalatien tarvitsema vesimäärä riippuu joen ja kalatien koosta. Hallinto-oikeuden soveltama virtaama 0,8 m ³ /s on perusteltavissa suurempien jokien pystyrako-/Denil-tyyppisten kalateiden ollessa kysymyksessä. Mäntänkosken kalatien mahdollinen toteutusvaihtoehto on Borland-tyyppinen kalatie. Tämä kalatie toimii niin sanotulla sulutusperiaatteella, minkä vuoksi kalatien vaatiman virtaaman suuruus on merkittävästi "tavallisten" kalateiden vaatimaa pienempi. Pienempi virtaama selittyy myös sillä, että suuaukon sijaitessa välittömästi turbiinin imuaukon läheisyydessä varmistetaan riittävä houkutusvirtaus. "Tavallisen" kalatien suuaukko sijaitsee yleensä alakanavan sivussa, eli poissa päävirtauksesta, jolloin kalojen houkuttelemiseksi kalatiehen tarvitaan suurempaa virtausta. Vastaavan tyyppinen kalatie on toiminnassa Kuusinkijoen Myllykosken voimalaitoksella, joka on myös kokoluokaltaan verrattavissa Mäntänkoskeen. Molemmissa paikoissa kalatiellä tavoitellaan lähinnä järvitaimenen nousua. Myllykosken voimalaitoksen kalatiehen juoksutettavan veden määrä on lupahakemuksen mukaan noin 0,1 m ³ /s, eikä sille kalatien tyypistä johtuen ole luvassa määrätty vähimmäisjuoksutusta.

Tässä tapauksessa kohtuullisen toteuttamiskustannuksen (energianmenetyksen) arvioinnissa tulisi soveltaa ympäristölupaviraston päätöksessä käytettyä arvoa 0,5 m ³ /s, joka jo sinällään on varsin korkea Mäntänkosken tapauksessa sovellettavaksi.

Kalatien käyttöaika

Hallinto-oikeus on arvioinut, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvityksessä esitetystä poiketen, että taimenen nousun turvaamiseksi kalatien tulisi olla käytössä keväästä vuoden loppuun, eli noin kahdeksan kuukautta vuodessa. Mäntänkosken välittömästä läheisyydestä ei ole seurantatuloksia järvitaimenen nousuajankohdista, eikä alueella sijaitse muita vastaavia kalateitä. Järvitaimenen nousukäyttäytymistä on kuitenkin tutkittu Keski-Suomen alueella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta. Taimenia on noussut eniten kesä-heinäkuussa, nousukkaiden määrän laskiessa virtaaman suhteessa kohti syksyä. Toukokuussa on noussut vain yksittäisiä kaloja. Keski-Suomen alueen kalatiet ovat käytössä viidestä seitsemään kuukautta, kesän alusta lokakuun loppuun.

Keski-Suomesta saatuihin tuloksiin perustuen voidaan arvioida, että mahdollinen taimenten nousu keskittyisi myös Mäntänkoskessa lähinnä kesä-heinäkuulle. Taimenten nousun turvaaminen ei siis edellyttäisi kalatien käytössä oloa keväästä vuoden loppuun, vaan taimenen nousuajankohta katetaan kalatien ollessa käytössä viiden kuukauden ajan (esimerkiksi välillä 1.6. - 30.10.).

Edellä esitetyillä perusteilla kohtuullisen toteuttamiskustannuksen (energianmenetyksen) arvioinnissa tulisi soveltaa alkuperäisessä ympäristölupaviraston päätöksessä käytettyä viiden kuukauden (150 d/a) aikaa.

Energian hinta

Mäntänkosken voimalaitoksen tapauksessa käytetty hinta 50 euroa/ MWh ei vastaa todellisuutta. Mäntänkosken voimalaitoksella tuotettu sähköenergia myydään pitkäaikaisten hintasopimusten edellyttämillä ehdoilla. Vuonna 2009 toteutunut sähkön keskimyyntihinta oli 28,95 euroa/MWh ja vuonna 2010 29,45 euroa/MWh (arvio). Tällä perusteella kohtuullisen toteuttamiskustannuksen (energianmenetyksen) arvioinnissa tulisi soveltaa ympäristölupaviraston päätöksessä käytettyä sähkön hintaa 35 euroa/MWh.

Hallinto-oikeus on arvioinut, että kalatien alkupään rakentaminen ja nousevien vaelluskalojen määrän seuranta vuoteen 2015 asti aiheuttavat voimalaitoksen omistajalle kustannuksia, joiden arvioitu määrä vuositasolla on noin 1 000 euroa. Todelliset kustannukset ovat esitettyä suurempia. Seurantapyynti voitaisiin toteuttaa katiskan tyyppisillä pyydyksillä, jotka olisivat paikalla kahden kuukauden ajan. Olettaen, että pyydykset koettaisiin kaksi kertaa viikossa, että työhön kuluu kerrallaan kaksi tuntia ja että tekijän veloitus on 65 euroa tunti, voidaan seurannan aiheuttaman vuosittaisen kustannuksen arvioida olevan noin 2 000 euroa.

Sovellettaessa kalatalousvelvoitteen laskentaan hallinto-oikeuden käyttämiä laskentaperusteita, saadaan velvoitteen vuosikustannukseksi 18 720 euroa hallinto-oikeuden päätöksessä mainitun 20 000 euron sijaan. Vaikka kalatalousmaksu voidaan periaatteessa määrätä velvoitetta kohtuullisesti suuremmaksi, Mäntänkosken voimalaitoksen kohdalla velvoitteen kalataloudellinen hyöty on niin vähäinen, ettei perusteita kustannusten korottamiselle ole.

Määräajat

Lupaehdossa 6 asetetut määräajat on muutettava niin, että kalatalousmaksun maksaminen alkaa päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan vuoden alusta ja kalatien rakentamisvelvoite aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua maksuvelvoitteen alkamisesta. Kalatalousvelvoitetta koskevan hakemuksen vireillepanoa varten asetettu määräaika voi jäädä ennalleen.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä , joka on tullut Hämeen työ- ja elinkeinokeskuksen sijaan kalatalousviranomaisena, on esittänyt valituksen johdosta antamassaan lausunnossa muun ohella seuraavaa:

Kalastusalueella on kalastuslakiin ja vesilakiin perustuva intressi vaikuttaa kalatalousmaksun suuruuteen. Kalanhoitotoimet, joita maksulla rahoitetaan, ovat osa kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määriteltyä toimenpidekokonaisuutta. Lupaviranomaisen on otettava käyttö- ja hoitosuunnitelma huomioon kalatalousmaksusta päättäessään, ja kalatalousviranomaisen on otettava suunnitelma huomioon maksua käyttäessään. Näin ollen kalastusalueella on asianosaisen puhevalta kalatalousmaksun suuruudesta päätettäessä.

Korkein hallinto-oikeus on 23.10.2009 antamallaan päätöksellä taltionumero 2616 tutkinut kalastusalueiden vaatimukset Äänekosken tehtaita koskevassa ympäristöluvassa määrätystä kalatalousmaksusta.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksessa kalatalousmaksun suuruus on arvioitu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 23.11.2004 taltionumero 2983 tarjoamien suuntaviivojen mukaisesti niin, että kalahissin arvioiduista rakentamiskustannuksista on otettu huomioon 50 prosenttia. Kuten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, kustannusten täysimääräistä huomioon ottamista puoltaisi tässä tapauksessa se, että hissi on rakennettu yli 70 vuotta sitten ja sen täydellinen uudistaminen olisi todennäköisesti tullut tarpeelliseksi. Joka tapauksessa on otettava huomioon hakemuksen vireillepanon jälkeen tapahtunut rakennuskustannusten nousu ja muutokset sähköenergian hinnassa.

Ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksen 2 ja 3 momentin määräajat tulee tarkistaa. Jotta seurannan tulokset olisivat riittävän luotettavia, tulisi hakemuksen tekemiselle 4 momentissa määrättyä aikaa jatkaa oikeudenkäynnin vaatiman ajan verran eli vuoden 2018 loppuun saakka.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on todennut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän lausunnon johdosta.

B:n kalastusalue on valituksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän lausunnon johdosta antamassaan vastineessa vaatinut, että valitus hylätään ja A Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kalastusalue on viitannut aikaisemmin esittämiinsä perusteisiin ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kalastusalueille on lainsäädännöllä ohjattu julkisen vallan käyttöä sisältäviä, kalastuslain tavoitteiden toteuttamiseen liittyviä tehtäviä, minkä vuoksi kalastusalueiden asianosaisasema kalatalousmaksua tai kalatalousvelvoitetta määrättäessä on perusteltu. Kalastusalue olisi voinut hakea kalatalousvelvoitteen tarkistamista itsekin. Liian alhaiseksi määrätyllä kalatalousmaksulla on välitön vaikutus paikallisen kalatalouden etuihin, joiden valvominen kuuluu kalastusalueen tehtäviin. Ympäristölupavirasto määräsi maksun niin pienenä, ettei se olisi riittänyt kompensoimaan kalatalousvelvoitteen täyttämättä jäämistä, minkä vuoksi ympäristölupaviraston päätökseen oli tarpeen hakea muutosta.

Hallinto-oikeuden ratkaistessa asian kalastusalueen vaatimusten ja valitusperusteiden mukaisesti kysymys ei ole ollut uudesta hallintopäätöksestä, vaan ympäristölupaviraston päätöksen muuttamisesta kalatalousmaksun suuruuden osalta.

Kalatien tarkoituksenmukaisuuden arvioiminen on nykytilanteessa vaikeaa, koska tiedot voimalaitoksen rakentamista edeltävältä ajalta ovat puutteellisia ja olosuhteet vesistössä ovat muuttuneet. Tämän vuoksi määräys kalatien alkupään rakentamisesta ja nousevien kalojen määrän tarkkailemisesta on tarpeellinen. Ei ole osoitettu, ettei Mäntänkoskella olisi ennen voimalaitoksen rakentamista ollut merkitystä järvitaimenen vaellusreittinä. Kalahissin toimimattomuudesta ja kalannoususta luonnontilaisessa Mäntänkoskessa on esitetty ainoastaan oletuksia. Näin ollen ei ole perusteita katsoa, että kalataloudelliset haitat olisivat korvattavissa pelkästään A Oy:n esittämillä kalaistutuksilla. Paremman tiedon puuttuessa lähtökohtana on edelleen pidettävä voimalaitokselle asetettuja alkuperäisiä lupaehtoja, joiden mukaan kalojen nousu tulee turvata. Kalatalousmaksun suuruuden tulee siten määräytyä hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti niiden kustannusten perusteella, jotka kalatien rakentamisesta ja ylläpitämisestä aiheutuisivat.

A Oy:llä on alkuperäisten lupamääräysten mukainen velvollisuus kalakannoille aiheutuvien haittojen korvaamiseen. Kalatalousmaksun määrä määräytyy niiden säästöjen mukaan, jotka A Oy saa osittain siitä, ettei toimenpiteitä toteuteta. Kalatalousmaksu käytetään voimalaitoksesta kalastukselle aiheutuvien haittojen kompensoimiseen, joten se vastaa vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin tarkoitusta. Lisäksi yhtiö on hyötynyt siitä, että kalahissi on lupamääräysten vastaisesti ollut poissa käytöstä jo yli 50 vuotta. Tätä ei ole määrätty korvattavaksi. Kuten Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa on esitetty, uuden kalatien rakentaminen olisi jo ajankohtaista, vaikka kalatalousvelvoitetta ei olisi laiminlyöty. Kalatalousmaksun kohtuullisuutta tarkasteltaessa ei siten ole perusteltua ottaa huomioon mahdollisesti myöhemmin määrättävää velvoitetta uuden kalatien rakentamiseen. Maksua ei muutenkaan voida pitää A Oy:n kannalta kohtuuttomana. Myöskään G Oyj:n jätevesien vaikutusten kompensoimiseksi maksaman kalatalousmaksun huomioon ottaminen ei ole tässä yhteydessä perusteltua.

Hallinto-oikeuden käyttämät laskentaperusteet kalatien rakentamis- ja käyttökustannuksille ovat asianmukaisia. Energian hinta 50 euroa/MWh vastaa sähkön pörssihintaa syksyllä 2010. Sähkön hinta on sittemmin edelleen noussut. Sähköenergian hinnan lisäksi on perusteltua ottaa huomioon sähkön siirtokustannukset, jolloin sähkön kokonaishinta muodostuu vielä huomattavasti korkeammaksi. A Oy:n valituksessa esitetty arvio kalatien rakentamiskustannuksista ei ole realistinen. Kustannusten arvioinnissa tulee käyttää Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvitystä ja nykyistä eri kustannusten reaalitasoa. Hallinto-oikeus on soveltanut samankaltaisia kalatalousmaksun määräytymisperusteita kuin korkein hallinto-oikeus vuosikirjapäätöksessään KHO 2004:98. Noita perusteita on pidettävä asianmukaisina myös tässä tapauksessa.

Määräaika kalatalousvelvoitteen tarkistamista koskevan hakemuksen vireillepanolle tulee asettaa viiden vuoden päähän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ja kalatien valmiiksi rakentamisesta, jotta tarkkailuvelvoitteen tarkoitus toteutuisi. Kalatalousmaksu tulee maksaa takautuvasti hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesta päivämäärästä lähtien.

A Oy on antanut aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikön lausuntojen ja B:n kalastusalueen vastineen johdosta vastaselityksen, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kalastusalue ei ole ollut hakijana asiassa. Ympäristölupavirasto on päätöksellään hyväksynyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksen kokonaisuudessaan. Työvoima- ja elinkeinokeskus ei valittanut ympäristölupaviraston päätöksestä. Kalastusaluetta on kuultu työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemusta käsiteltäessä.

Kalastusalueen tehtävät rajoittuvat kalastuksen käytännön järjestelyihin. Vesitalouslupa-asiassa kalastusalueen kuulemisen tarkoituksena on tuoda esiin ja lupaharkinnassa huomioon otettaviksi muun muassa käyttö- ja hoitosuunnitelma ja mahdolliset rauhoitusalueet. Tässä tapauksessa käyttö- ja hoitosuunnitelma on vesilain 2 luvun 22 §:n 2 momentin mukaisesti otettu huomioon ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräyksessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi 29.3.2011 antamassaan päätöksessä taltionumero 854, ettei kalastuskunnilla ollut oikeutta hakea muutosta aluehallintoviraston päätökseen, jolla yhtiön hakemus oli hylätty. Nyt on kysymyksessä vastaava tilanne. Kalastusalueella ei ole oikeutta esittää uusia hakemuksesta poikkeavia vaatimuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 23.10.2009 taltionumero 2616 ratkaistussa asiassa ei ollut kysymys kalastusalueen esittämistä uusista vaatimuksista, vaan aikaisemman päätöksen pysyttämisestä.

Hallinto-oikeudelle ei ole säädetty toimivaltaa vesitaloushakemusten käsittelemiseen, vaan valta tutkia alemman viranomaisen päätöksen lainmukaisuus. Hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä asia on muuttunut hakemusmenettelyssä esillä olleesta kokonaan toiseksi.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon ympäristölupaviraston päätökseen sisältyvää velvoitetta rakentaa kalatien alkupää. Kalatien alkupään rakentaminen vastaa kustannuksiltaan lähes puolta koko kalahissin rakentamiskustannuksista. Koska yhtiölle on jo määrätty kalatien alkupään rakentamista koskeva velvoite, ei ole perustetta muuttaa koko kalatalousvelvoitetta kalatalousmaksuksi. Jos kalatalousmaksu määrätään koko kalatalousvelvoitteen perusteella, on kalatien alkupään rakentamista koskeva velvoite kumottava. Hallinto-oikeus on määrännyt yhtiölle kaksinkertaisen velvoitteen, mikä on vesilain 2 luvun 22 §:n vastaista.

Määräaikoja on tarkistettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaisesti niin, että määräaika kalatien alkupään rakentamista koskevan velvoitteen osalta on vuoden 2012 loppu, seurantalaitteistojen rakentamisen sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskevan suunnitelman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi esittämisen osalta 30.6.2012 ja kalatalousvelvoitetta koskevan hakemuksen aluehallintovirastolle toimittamisen osalta vuoden 2018 loppu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. B:n kalastusalueen vaatimuksia kalatalousvelvoitteen tarkistamista koskevan hakemuksen vireillepanolle asetettavasta määräajasta ja kalatalousmaksun maksamisesta takautuvasti ei tutkita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Ympäristölupaviraston päätöksellä määrätty kalatalousmaksu, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna, alennetaan 14 000 euroon.

Valitus hylätään enemmälti. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Kalatalousmaksun maksamiselle, kalatien alkupään tai vastaavan laitteen rakentamiselle, laitteistojen rakentamista sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskevan suunnitelman hyväksyttäväksi toimittamiselle ja kalatalousvelvoitetta koskevan hakemuksen toimittamiselle asetettuja määräaikoja pidennetään.

Mäntänkosken vesilaitoksen rakentamista koskevan, Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehto 6 kuuluu tämän jälkeen kokonaisuudessaan seuraavasti ( muutokset kursiivilla ):

"Luvan haltijan on maksettava vuodesta 2012 lähtien vuosittain tammikuun loppuun mennessä, vuodelta 2012 maksettavan kalatalousmaksun osalta kuitenkin 30 päivän kuluessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä , Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle kalatalousmaksua 14 000 euroa. Kalatalousmaksu on käytettävä voimalaitoksen ylä- ja alapuolisille vesialueille tehtäviin vaelluskalaistutuksiin ja muihin tarpeellisiin kalataloudellisten haittojen vähentämistoimenpiteisiin. Ennen istutussuunnitelman ja sen mahdollisten muutosten mukaisten istutusten toteuttamista suunnitelmasta on kuultava D:n kalastusaluetta ja B:n kalastusaluetta.

Luvan haltijan on rakennettava 30.6.2013 mennessä voimalaitoksen alapuolelle kalatien alkupää tai vastaava laite, jolla luvan haltijan tulee kustannuksellaan seurata Mäntänkoskeen nousevien kalojen määrää. Luvan haltijan tulee seurata myös laskeutuvien kalojen määrää. Seurantalaitteistoja on tarvittaessa muutettava siten, että nousevien ja laskeutuvien kalojen määrä saadaan mahdollisimman hyvin selville.

Seurantalaitteistojen rakentamista sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskeva suunnitelma on toimitettava Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikön hyväksyttäväksi 31.12.2012 mennessä. Seurantaa koskeva selvitys on toimitettava vuosittain helmikuun loppuun mennessä Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle , D:n kalastusalueelle ja B:n kalastusalueelle.

Luvan haltijan on vuoden 2018 loppuun mennessä toimitettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehdon 6 kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä tarkkailuun perustuva selvitys nousevien ja laskeutuvien kalojen määristä ja kulkuajankohdista sekä selvitys kalatiestä rakentamis-, käyttö- ja ylläpitokustannuksineen."

3. B:n kalastusalueen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Kalastusalue on esittänyt edellä ratkaisuosan kohdassa 1 mainitut vaatimuksensa vasta valitusajan jälkeen, korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa.

2. Pääasia

Asiassa sovellettavat ja siihen muutoin liittyvät säännökset

Ympäristölupaviraston päätöstä annettaessa voimassa olleen vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n (553/1994) 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutui kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, oli luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu ( kalatalousvelvoite ). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Saman pykälän 3 momentin (88/2000) mukaan, jos pykälän 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta olisi aiheuttanut niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ollut pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja oli määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen ( kalatalousmaksu ) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottui. Ympäristölupavirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Pykälän 4 momentin (88/2000) mukaan ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voitiin lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voitiin parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 22 b §:ssä säädetään aiemmin asetetun kalatalousmaksun tarkistamisesta kustannustason muututtua.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 22 c §:n (88/2000) mukaan luvun 22 §:n 4 momentissa ja 22 b §:ssä säädetty koskee myös ennen mainitun vanhan vesilain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä. Luvun 22 b §:ssä tarkoitettu maksun tarkistaminen tapahtui kuitenkin ensimmäisen kerran eri hakemuksesta siten kuin pykälässä säädettiin.

Vesilain (264/1961) 17 luvun 1 §:n (88/2000) 2 momentin mukaan muutosta ympäristölupaviraston vesilain nojalla antamaan päätökseen sai hakea
1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea;
2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät;
3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät;
4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen; ja
5) muu vesilain 16 luvun 28 §:n 1 momentissa tarkoitettu yleistä etua valvova viranomainen.

Saman luvun 8 §:n 1 momentin mukaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä sai valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Kalastusalueen valitusoikeus

A Oy on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja ympäristölupaviraston päätöksen voimaansaattamista muun muassa sillä perusteella, että B:n kalastusalueen valitus ympäristölupaviraston päätöksestä olisi valitusoikeuden puuttumisen vuoksi tullut jättää tutkimatta.

Kalastuslain 68 §:n 1 momentin mukaan kalastusalueen tulee yhden tai useamman kunnan alueella muodostaa sellainen kalataloudellisesti yhtenäinen alue, jonka kalastusoloja järjestettäessä on asianmukaista soveltaa yhtenäisiä toimenpiteitä.

Ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 97 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että viranomaisiin voitaisiin puheoikeuden osalta rinnastaa myös kalastuslain mukaiset kalastusalueet. Vastaavaa lausumaa ei ole vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin perusteluissa, mutta niiden mukaan 2 momentin mukainen valitusoikeus vastaisi ympäristönsuojelulain 97 §:ää. Vesilain 16 luvun 6 §:n perusteluissa on lisäksi todettu, että vesilain puhevaltaa koskevat säännökset yhdenmukaistettaisiin mahdollisimman pitkälti ympäristönsuojelulain vastaavien säännösten kanssa.

Vesilainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 277/2009 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on uuden vesilain valitusoikeutta koskevan 15 luvun 2 §:n osalta todettu, että pykälä vastaisi vanhan vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momenttia. Mainitun 2 momentin 4 kohdassa säädetään vesilain mukaisten valvontaviranomaisten valitusoikeudesta ja momentin 5 kohdassa muun yleistä etua valvovan viranomaisen valitusoikeudesta. Sellainen viranomainen on esimerkiksi kalatalousviranomainen. Näihin viranomaisiin tulisi uuden vesilain 15 luvun 2 §:n perustelujen mukaan valitusoikeuden osalta rinnastaa myös kalastusalueet.

Kalastusalue on lakisääteinen julkisoikeudellinen yhteenliittymä, josta säädetään kalastuslaissa ja joka edellä mainittujen hallitusten esitysten mukaan voidaan valitusoikeuden määräytymisen osalta rinnastaa viranomaisiin. Näin on myös käytännössä menetelty. B:n kalastusalueella on kalastuslaissa säädettyjen tehtäviensä sekä vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 ja 5 kohdan ja saman luvun 8 §:n perusteella valitusoikeus tässä asiassa.

Kalastusalueen oikeussuojan tarve

Mäntänkosken voimalaitoksen rakentamista koskevan, Hämeen läänin maaherran 10.10.1934 antaman päätöksen nro 5179 lupaehdon 6 mukaan laitoksen omistaja on velvollinen omalla kustannuksellaan rakentamaan ja kunnossa pitämään kalahissin ja siinä vastedes tekemään ne muutokset, jotka kalastusviranomaiset katsovat tarpeellisiksi sen tarkoituksenmukaiseksi saattamiseksi.

Saadun selvityksen mukaan kalahissi on poistettu käytöstä 1950-luvulla. Voimalaitoksen rakentamiseen myönnettyä lupaa kalahissin rakentamista ja kunnossapitoa koskevine ehtoineen ei ole kuitenkaan muutettu. Lupa on siten ollut edelleen laitoksen omistajaa velvoittava ja hallintopakkoa käyttäen täytäntöönpantavissa.

Kalastusalueella asiassa olevan oikeussuojan tarpeen arvioinnin on perustuttava voimalaitosta varten myönnetyn ja edelleen voimassa olevan luvan mukaiseen lailliseen tilaan eikä vallitsevaan asiaintilaan. Kun kalastusalue on hallinto-oikeudessa vaatinut lupaviranomaisen määräämän kalatalousmaksun korottamista, sen etuna asiassa on ollut, että luvan mukaisen kalatalousvelvoitteen sijaan määrättävä kalatalousmaksu kalataloudellisen edun kannalta vastaa luvan mukaista velvoitetta. Kalatalousalueella on siten ollut asiassa oikeussuojan tarve.

Kalatalousmaksun määrän korottaminen ja hallinto-oikeuden toimivalta

Vesilain 2 luvun 22 §:n mukainen kalatalousmääräys (kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu) on osa lupamääräysten muodostamaa kokonaisuutta. Määräys annetaan sekä yksityisen että yleisen kalatalousedun turvaamiseksi, ja määräys vaikuttaa kaikkien hankkeen vaikutusten kohteena olevien vesialueiden omistajien ja haltijoiden asemaan. Kalatalousmääräyksen sisältö otetaan huomioon arvioitaessa hankkeesta vastaavan velvollisuutta muutoin korvata hankkeesta vesialueen omistajille ja haltijoille aiheutuvia vahinkoja.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan kalatalousmaksu määrätään kalatalousviranomaisen käytettäväksi laissa edellytetyllä tavalla. Maksun vaatimiseen oikeutetuista ei ole säännöstä. Lupahakemusta käsiteltäessä kalatalousvelvoite tai sen vaihtoehtona kalatalousmaksuvelvoite voidaan asettaa viran puolesta, mutta kummankin määräämistä voi kalatalousviranomaisen lisäksi vaatia vesialueen omistaja tai haltija tai muu, jonka etuun tai oikeuteen maksu voi vaikuttaa (asianosainen). Näin ollen myös vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaisen hakemuksen kalatalousmaksun muuttamiseksi voi tehdä muukin kuin kalatalousviranomainen.

Vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentin mukaisen hakemuksen tehnyt ei voi hakemuksellaan rajoittaa lupaviranomaisen harkintaa siitä, mikä se olisi, jos velvoite määrättäisiin luvan myöntämisen yhteydessä. Myös mainitun 4 momentin mukaista hakemusta ratkaistessaan lupaviranomaisen on vesilain 16 luvun 21 §:ssä säädetyllä tavalla otettava viran puolesta huomioon kaikki asiaan liittyvät yleiset ja yksityiset edut. Hakemusta käsiteltäessä on kuultava hankkeen vaikutusalueella sijaitsevien vesialueiden omistajia ja haltijoita sekä alueiden käyttäjiä ja viranomaisia. Lupaviranomaisen päätöksessä on vesilain 16 luvun 23 §:n 2 momentin mukaisesti lausuttava hakemuksen johdosta tehdyistä muistutuksista ja vaatimuksista. Kun kysymys on hakemuksesta, jonka tarkoitus on vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaisen kalatalousvelvoitteen muuttaminen saman pykälän 3 momentin mukaiseksi kalatalousmaksuksi, mainittu virallisperiaate korostuu, koska kalatalousmaksu määrätään kalatalousviranomaisen käytettäväksi.

B:n kalastusalue on Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hakemuksen johdosta Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle tekemässään muistutuksessa vaatinut kalatalousmaksun määräämistä täysimääräisenä niin, että voimalaitoksen kalahissin käytöstä poistamisesta saama energiahyöty otetaan huomioon.

Kalastusalueen valitusta käsitellessään Vaasan hallinto-oikeus on voinut kalastusalueen valituksesta arvioida voimassa olevan kalatalousvelvoitteen sisältöä sekä velvoitteen korvaavan kalatalousmaksun vastaavuutta velvoitteeseen nähden ja siten myös ympäristölupaviraston määräämän kalatalousmaksun riittävyyttä maksun määräämisen perusteena olevan kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisemisen kannalta. Arviointia tehdessään hallinto-oikeus ei ole ollut sidottu hakemuksessa lupaviranomaiselle esitettyihin kalatalousmaksun määräytymisen perusteisiin, vaan se on voinut arvioida ne kalastusalueen valituksen perusteella ilman, että asia olisi tullut palauttaa lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi.

Kalatalousmaksun määrä

Asiassa ei ole ollut selvää, kuinka suuret kalataloudelliset menetykset voimalaitoksen rakentamisesta on aiheutunut ja millaisin toimenpitein haitat on voitu tai voidaan ehkäistä. Tämän vuoksi muutetussa määräyksessä on ollut tarpeen asettaa velvoite selvityksen tekemisestä. Voimassa olevan kalatalousmääräyksen nyt kokonaan korvaava määräys on samasta syystä ollut perusteltua antaa väliaikaisena, jolloin myös siihen sisältyvä maksu on väliaikainen.

Asiassa on nyt kysymys vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa tarkoitetusta muutoshakemuksesta. Muutettaessa kalatalousvelvoite kalatalousmaksuksi hankkeen toteuttamisesta aiheutuva vahinko kalastolle ja kalastukselle ehkäistään tai sitä vähennetään aiemmin luvassa suoraan määrättyjen toimenpiteiden sijasta viranomaiselle suoritettavan kalatalousmaksun perusteella toteutettavin toimenpitein. Mainitunlainen muuttaminen saattaa yksittäistapauksessa, kuten nyt, samalla merkitä toimenpiteiden laadullista muuttumista. Tässä tapauksessa kalahissivelvoitteen sijaan tulisivat muunlaiset maksuvaroin toteutettavat toimenpiteet. Syynä muuttamiselle voi olla muun ohella se, että näin voidaan kalataloudellisia menetyksiä estää tai vähentää tarkoituksenmukaisemmalla tavalla olosuhteiden muututtua. Riippumatta siitä, muutetaanko toimenpidevelvoite maksuvelvoitteeksi vai muunlaiseksi toimenpidevelvoitteeksi, vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa tarkoitetun muutetun velvoitteen tulee siten tasoltaan olla sellainen, että sen avulla voidaan toteuttaa toimenpiteet, joilla ehkäistään tai vähennetään kalatalousvahinkoa vähintään samantasoisesti kuin aiemmin asetetulla toimenpidevelvoitteella on ollut saavutettavissa.

Kun otetaan huomioon, että Mäntänkosken voimalaitoksen rakentamisesta on kulunut jo yli 70 vuotta, ei enää jälkikäteen ole saatavissa tarkkaa selvitystä siitä, mikä kosken kalataloudellinen merkitys on ollut ja onko koski toiminut muutoin nousuesteenä. Tässä tilanteessa maksun määrää arvioitaessa on voitu ottaa huomioon soveltuvin osin myös samankaltaisia näkökohtia kuin tarkistettaessa jo voimassa olevan kalatalousmaksun määrää vesilain 2 luvun 22 b §:stä poiketen vesilain 2 luvun 22 c §:n mukaisesti ensimmäisen kerran silloin, kun maksuvelvoite on asetettu vanhaa vesilakia edeltäneen lain nojalla. Kalatalousmaksun määrää arvioitaessa voidaan tällöin lähtökohtaisesti pitää hyväksyttävänä kustannustasona aiemmin määrätyn velvoitteen mukaisten toimenpiteiden hintaa nykyhetkellä, jolloin laskelmassa otetaan huomioon velvoitteen rakennuskustannukset kuoletusajan ollessa 50 vuotta ja korkokantana 5 prosenttia, käyttö ja huoltokustannukset, sähkönmenetykset sekä muut velvoitteeseen liittyvät kustannukset. Hallinto-oikeuden asiassa käyttämiä laskelman perusteita voidaan siten tältä kannalta pitää oikeina siihenkin nähden, mitä oikeuskäytännössä on samankaltaisessa tapauksessa pidetty yleisesti mahdollisena. Maksun määrää arvioitaessa on silti lisäksi otettava huomioon, että vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan kalatalousmaksun tuli säännönmukaisessa asettamistilanteessa vastata vaihtoehtona olevan kalatalousvelvoitteen kohtuullisia kustannuksia.

Kun otetaan huomioon, että sekä ympäristölupaviraston että hallinto-oikeuden käyttämät laskelmat on tehty osin likimääräisinä arvioina, on hallinto-oikeuden määräämää kalatalousmaksun lopputulosta tarpeen tarkistaa erityisesti energiantuotannon määrän ja selvityksen tekemiseen liittyvien kulujen osalta. Riittävänä kalatalousmaksuna on tällöin pidettävä 14 000 euroa vuodessa. Määrää on pidettävä myös kohtuullisena, kun lisäksi otetaan huomioon, että luvan haltijan on vuoden 2018 loppuun mennessä tehtävä kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus, jonka käsittelyn yhteydessä myös kalatalousmaksun tarpeellisuus ja soveltuvuus velvoitteeksi sekä mahdollisen pysyvän maksun määrä voidaan tämän päätöksen estämättä arvioida.

Määräajat

Ajan kulumisen vuoksi ja jotta sittemmin tehtävän kalatalousvelvoitetta koskevan hakemuksen perusteeksi saadaan riittävä selvitys, kalatien alkupään tai vastaavan laitteen rakentamiselle, laitteistojen rakentamista sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskevan suunnitelman hyväksyttäväksi toimittamiselle ja kalatalousvelvoitetta koskevan hakemuksen toimittamiselle asetettuja määräaikoja on syytä pidentää edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Kalatalousmaksu on julkisoikeudellinen maksu, jonka tarkoituksena on rahakorvauksista poiketen vähentää hankkeesta sekä yleiselle että yksityiselle kalatalousedulle koituvia menetyksiä. Kalatalousmaksu, joka on tapauskohtaisesti vaihtoehtoinen vesilain 2 luvun 22 §:ssä tarkoitetun toimenpidevelvoitteen kanssa, ei ole vesilain 11 luvussa tarkoitettu korvaus. Kalatalousmaksulla ei ole muuta yhteyttä korvauksiin kuin se, että ne yksityisille koituvat jäännösmenetykset, joita maksulla ei voida poistaa, tulevat rahalla korvattaviksi vesilain 11 luvun mukaisesti. Koska maksu määrätään nyt ensimmäistä kertaa velvoitteena, on määräystä noudatettava siitä lukien kun päätös on lainvoimainen. Päätöksen antamisvuoden osalta maksu on kuitenkin mahdollista määrätä suoritettavaksi kokonaan, koska maksu on luonteeltaan vuosittain suoritettava.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, kalastusalueelle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Tuula Pynnä, Sakari Vanhala, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset
Pertti Vakkilainen ja Juha Kaila. Asian esittelijä Petri Leinonen.