27.12.2012

Päätös, josta valitetaan

Maa- ja metsätalousministeriö 19.10.2011 nro 96975

Asian aikaisempi käsittely

Maa- ja metsätalousministeriö on valituksenalaisella päätöksellään X:n hakemuksesta poronhoitolain 39 §:n nojalla myöntänyt hakijalle luvan mainitussa lainkohdassa tarkoitetun esteaidan rakentamiseen omalla kustannuksellaan hakemuksen liitteenä olevan kartan mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriö on samalla määrännyt, että päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, koska Lapin sääolot vaikeuttavat aidan rakentamista.

Maa- ja metsätalousministeriö on perustellut päätöstään seuraavasti:

Esteaita

Hallituksen esityksessä poronhoitolaiksi (HE 244/1989 vp) ei määritellä esteaitaa tyhjentävästi. Esteaidasta todetaan kuitenkin, että esteaidan rakentamisesta päättäminen siirrettäisiin maa- ja metsätalousministeriölle, koska esteaitoja koskevilla kysymyksillä voidaan katsoa olevan laajempaakin merkitystä, koska ne yleensä rakennetaan paliskuntien toimialueiden rajoille. Valtakunnan rajan osalta on lisäksi todettu, että sinne pyritään rakentamaan esteaita, jotta porot eivät pääsisi naapurivaltioiden puolelle. Esteaidan rakentamiseen valtakunnan rajalle liittyy tässä yhteydessä oikeus pakkolunastaa yksityistä maata.

Poronhoitolain 6 §:ssä säädetään, että paliskuntien välinen esteaita katsotaan kuitenkin paliskuntien rajaksi. Tällä päätöksellä määrättävää aitaa ei kuitenkaan ole pidettävä paliskuntien rajana.

Maa- ja metsätalousministeriölle ei ole säädetty poronhoitolaissa toimivaltaa ryhtyä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esittämiin toimenpiteisiin aidan paikan määrittämiseksi, vaan maa- ja metsätalousministeriön käsityksen mukaan hakemus voidaan joko hyväksyä tai hylätä sellaisenaan. Käsivarren paliskunta ei ole esittänyt vaihtoehtoista linjausta lausunnossaan tai vastaselityksessään vaan kieltänyt aidan rakentamisen. Käsivarren paliskunnassa ei ole ryhdytty oma-aloitteisiin toimenpiteisiin ongelmien ratkaisemiseksi tai aitalinjauksen suunnittelemiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön tulkinnan mukaan aitalinjaus näyttää maantieteellisesti perustellulta, koska siinä hyödynnetään jo olemassa olevia aitoja (Saarikosken myyntiaita ja Namakan erotusaita).

Tokkakunta

Saamelaisalueella poronhoitoa on perinteisesti harjoitettu kylien ja sukujen yhtymänä, jota on yleisesti kutsuttu tokkakunnaksi. Tällaisen tokkakuntajärjestelmän tosiasiallisen toiminnan mahdollistaa poronhoitolain 41 §:n säännös siitä, että porot voidaan antaa niiden omistajien hoidettavaksi.

Lausunnoista, päätöksistä ja vastaselityksestä ilmenee, että hakijan tokkakuntaa pidetään kaikkien lausunnonantajien käsityksen mukaan yhtenä tokkakuntana. Käsivarren paliskunnan voidaan katsoa näin ollen jakaantuneen neljään tokkakuntaan. Näistä tokkakunnista kolmella on laidunkiertoaidat niiden käyttöön annettujen alueiden rajoilla, jotka myös estävät porojen sekaantumista. Hakijan tokkakunta on näin ollen ainoa tokkakunta, jolle laidunkiertoaitaa ei ole hyväksytty.

Maa- ja metsätalousministeriö tulkitsee, että tokkakunnan toiminta vastaa paliskunnan toimintaa pienemmässä mittakaavassa, koska tokkakunta hoitaa huomattavan osan paliskunnalle kuuluvista tehtävistä. Näin ollen tokkakunnalle hyväksytyn alueen rajalle rakennettavat aidat ovat tosiasiassa esteaitoja, vaikka niitä kutsuttaisiinkin joksikin muuksi aidaksi.

Porojen palauttaminen omistajansa hoidettavaksi

Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että asiassa esitetyistä lausunnoista ja päätöksistä käy ilmi, että hakijan tokkakunnan porojen erotuksiin on sovellettu vaihtelevia käytäntöjä. Hakijan porojen sekaannuttua Raittijärven tokkakunnan porojen kanssa on paliskunta tehnyt päätöksen, että porot on välittömästi erotettava. Toisaalta hakijan porojen sekaannuttua Kova-Labban tokkakunnan porojen kanssa on paliskunta tehnyt päätöksen, että porot erotetaan vasta syyserotuksessa, joka kyseisellä alueella toteutetaan vasta tammikuussa. Hakija on pyytänyt Lapin lääninhallitusta velvoittamaan Käsivarren paliskunnan toteuttamaan erotuksen, lääninhallitus on velvoittanut paliskunnan toteuttamaan erotuksen ja paliskunta on valittanut Rovaniemen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei ole kumonnut erotusten toteuttamista ja paliskunta on valittanut edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kyseiset päätökset ja niistä tehdyt valitukset osoittavat epäjohdonmukaisuutta paliskunnan päätöksenteossa.

Hakijan saadessa esteaidan, on hakijan mahdollista estää tehokkaasti porojensa sekaantuminen muihin tokkakuntiin ja siten vähentää oikeusprosessien tarvetta oikeuksiensa toteuttamiseksi.

Perustuslailliset oikeudet

Perustuslain 6 §:ssä säädetään, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Viitaten siihen, mitä yllä on sanottu aitojen perustamista koskevista menettelyistä sekä porojen palauttamisesta omistajansa hoidettavaksi koskeneista menettelyistä, maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että tässä nimenomaisessa tapauksessa aidan rakentaminen estää mahdollisen yhdenvertaisuuden loukkaamisen, joka tämänkaltaisessa pitkäaikaisessa kyläkuntien välisessä ristiriitatilanteessa saattaisi syntyä ottaen huomioon sen, että hakijan tokkakunta edustaa paliskunnan kokonaisporomäärästä vähemmistöosaa.

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituksesta annetun lain soveltaminen asiaan

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituksesta annetun lain (45/2000) 15 §:n mukaan poronhoitolaissa tarkoitetulle paliskunnalle voidaan myöntää rahoitustukea paliskunnan toimesta suoritettavien poronhoidon kannalta välttämättömien pysyvien este-, merkintä-, erotus-, syöttö-, laidun- ja suoja-aitojen sekä teurastamoiden ja työmaa-asuntojen rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Hallituksen esityksessä (HE 104/1999) eduskunnalle porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi todetaan 15 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla, että esteaidoilla tarkoitetaan paliskuntien rajoille rakennettuja aitoja, joiden tarkoituksena on estää porojen kulkeutuminen paliskunnasta toiseen. Samalla aidat palvelevat poronhoitotyötä porojen laiduntamis- ja kokoamisvaiheessa. Esteaitojen rakentamisesta ja kunnostamisesta vastaavat ne paliskunnat, joiden rajalle aita on rakennettu tai tulee rakennettavaksi.

Koska kyseessä olevassa laissa säädetään vain paliskunnan oikeudesta rahoitukseen, maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että tokkakunta voidaan samaistaa toiminnaltaan paliskuntaan, vaikka tokkakunnalle ei voida myöntää rahoitusta aidan rakentamiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön soveltamat oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 6 ja 15 §
Poronhoitolaki 6, 7, 24, 39 ja 41 §
Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki 15 §
Hallintolainkäyttölaki 31 §

Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Maa- ja metsätalousministeriö on velvoitettava korvaamaan A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä aidattavaksi tarkoitettu alue on vanhastaan ollut ja on edelleenkin Gová-Labban kyläkunnan laidunaluetta. Ministeriön esteaitapäätös kohdistuu pelkästään Gová-Labban porokylän alueeseen rajoittaen sitä tavalla, joka vaarantaa kylän muiden saamelaisten ruokakuntien oikeutta ja etua harjoittaa perinteistä poronhoitoaan.

Käsivarren paliskunnan päätöksenteossa jokainen paliskunnan kolmesta kyläryhmästä on poronhoitolain mukaan äänestettäessä vähemmistöasemassa myös tehtäessä päätöksiä, jotka koskevat pelkästään tämän yhden kyläkunnan poronhoitoa, koska äänivalta paliskunnan kokouksissa on poroluvun mukainen.

Päätöksen pääasiallisena perusteena on tokkakunta-käsite, jota poronhoitolaki eikä virallinen poronhoitosanasto tunne saamelaisessa poronhoidossa. Tätä käsitettä käytetään kuvaamaan hakijan edustaman yhden poronhoitajaperheen poronhoidon yksikköä. Samaa tokkakunta-käsitettä käytetään virheellisesti koko Gová-Labban porokylän poronhoitoyksiköstä, joka käsittää lähes parikymmentä poronhoitajaa ruokakuntineen.

Tokkakunta-käsitteeseen perustuen ministeriö katsoo virheellisesti yhdenvertaisuuteen vedoten, että X:n tokkakunnalla tulee olla sama oikeus laitumeen ja esteaitaan kuin Käsivarren paliskunnan kolmella muullakin tokkakunnalla (porokylällä eli siidalla). Ratkaisu johtaisi räikeään eriarvoisuuteen, jossa yhden perheen edut loukkaisivat Gová-Labban siidan muiden perheiden etuja.

Mainituista lähtökohdista valittajilla on hallintolainkäyttölain 6 §:n mukaan itsenäinen valitusoikeus paliskunnan lisäksi.

Maa- ja metsätalousministeriön päätös perusteluineen loukkaa porosaamelaisten perustuslaillista oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Käsivarren paliskunnan porosaamelaiset ovat vielä perusoikeusuudistuksen aikaan voimassa olleen vanhan luonnonsuojelulain mukaisia paimentolaislappalaisia, jotka hoitavat porojaan paimentamalla. Lapin aluehallintovirasto, jonka tulisi perustuslain mukaan toteuttaa perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia, katsoo ristiriitaisesti perustuslain kanssa, että lupa esteaitaan on tarkoituksenmukainen, koska paimentamista ei ole nykyaikana pidettävä tehokkaana menetelmänä.

Käsivarren paliskunnassa poronhoitoa ei harjoiteta paliskuntajohtoisesti, vaan perinteisesti eri tavalla. Poronhoitolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 244/1989 vp) mukaan poronhoito on saamelaisen kulttuurin säilyttämisen välttämätön edellytys. Tunturialueilla poronhoito on saamelaiskulttuurin osa ja siellä sillä on omat erityispiirteensä.

Perustuslakivaliokunta lausui hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 3/1990 vp) muun ohella seuraavaa: ”Paliskuntajohtoinen poronhoitomalli ulotetaan ehdotuksessa myös sellaisten paliskuntien alueille, joissa poroja valiokunnan saaman selvityksen mukaan hoidetaan perinteisesti toisella tavalla. Esimerkiksi Käsivarren paliskunta toimii jakautuneena kolmeen erilliseen kyläkuntaan, ja kunkin kyläkunnan poroja hoidetaan erillään toisistaan. Paliskuntajohtoisen poronhoitomallin toteuttaminen saattaa osoittautua hankalaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi tällaisilla alueilla, minkä vuoksi perustuslakivaliokunta kiinnittää maa- ja metsätalousvaliokunnan huomiota siihen, että yhdenmukaiseen järjestelyyn tältä osin ei välttämättä pidäkään pyrkiä."

Porotalouden rakennetukia koskevan hallituksen esityksen (HE 247/2010 vp) mukaan saamelaispaliskuntien erityispiirteisiin kuuluvat poronhoitotavat perustuvat laidunkiertoon ja vapaaseen laiduntamiseen läpi vuoden sekä paimentamiseen. Eteläisissä paliskunnissa puolestaan poroja tarhataan ottamalla ne osaksi vuotta tarharuokintaan.

X on eronnut Gová-Labban porokylästä ilmoittamakseen ”tokkakunnaksi” rakentamalla ilman paliskunnan ja Metsähallituksen lupaa 1990-luvun puolivälissä poroilleen umpiaitauksen ympärivuotiseen käyttöön. Aitaus ei kuitenkaan pidättänyt poroja etenkään talvella. Samalla X vanhempineen kasvatti porolukuaan niin suureksi, ettei pystynyt enää niitä koskeviin poronhoitolain mukaisiin poronhoitotöihin. Paliskunnan saamelaiseen poronhoitotapaan ei kuulu tällainen yhden perheen porojen aitaaminen, jota käytetään ruokinnan ohella eteläisissä paliskunnissa. Tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä X:n aita on määrätty purettavaksi. Kun paliskunta ei suostunut sopimukseen Metsähallituksen kanssa, aita on Metsähallituksen toimesta purettu.

Asiaratkaisua valmistellessaan ministeriö ei kuullut erikseen Gová-Labban kyläkunnan edustajia, vaikka ministeriön esteaitaa koskeva päätös kohdistuu pelkästään tämän porokylän laidunalueeseen sitä merkittävästi vähentäen, sen laidunkiertoa sekoittaen ja sen paimentamiseen perustuvaa poronhoitoa muuttaen. Ministeriön päätöstä ei ole annettu erikseen tiedoksi Gová-Labban siidalle.

Vaikka Käsivarren porokylät vastaavat käytännössä itsenäisesti kylän porojen hoidosta, kylän asema ei ole lain mukaan turvattu paliskunnan päätöksenteossa. Tämä johtuu siitä, että poronhoitolain 15 §:n mukaan äänivalta paliskunnan kokouksessa perustuu porolukuihin. Kun Gová-Labban porokylän poroluku on pienempi kuin paliskunnan muiden kylien osakkaiden poroluku yhteensä, kylä on vähemmistöasemassa paliskunnan päätöksenteossa, vaikka paliskunnan päätökset koskisivat pelkästään mainitun kylän poronhoitoa. Sama koskee kahta muutakin kyläkuntaa.

Mainituilla perusteilla päätös vaikuttaa välittömästi valittajien ja Gová-Labban siidan porolaiduntilanteeseen sitä perusteettomasti ja lainvastaisesti rajoittaen. Samalla päätös loukkaa porokylän saamelaisten osakkaiden yhdenvertaisuutta ja heille perus- ja ihmisoikeutena turvattua oikeutta ylläpitää ja kehittää omaan kulttuuriinsa olennaisesti kuuluvaa poronhoitoa perinteisellä tavallaan eli paimentaen.

Käsivarren paliskunta on pitkään toiminut jakautuneena kolmeen erilliseen porokylään ja kukin kyläkunta hoitaa porojaan erillään toisistaan. Käsivarren paliskunnan luoteisnurkassa on Raittijärven eli Gáijjukan siida, keskiosassa Gová-Labban siida ja itäosassa Palojärven eli Ergunoiden siida.

Paliskunta, silloinen Enontekiön Lapin paliskunta, on viimeinen paimentolaispaliskunta, jonka siidat vuoteen 1965 saakka muuttivat eli jutivat poroineen ja väkineen kesä- ja talvipaikan välillä. Govat ja Labbat siirtyivät kesä- ja syysalueiltaan Kilpisjärven kaakkoispuolelta Karesuvannon ja Sonkamuotkan välille toistasataa kilometriä. Juusot eli Gaijjukat siirtyivät poroineen Käsivarren pohjoisimmasta osasta Govain ja Labbojen koillispuolelle Karesuvannosta pohjoiseen. Palojärvien talvipaikat olivat Suonttajärven-Palojärven seuduilla.

Kevättalven viimeisillä keleillä tultiin porojen kanssa takaisin perinteisille vasotusalueille, jossa vasat syntyivät. Kesän lämmetessä porot vasoineen siirtyivät ja tarvittaessa koottiin (sääskiä pakoon) tunturien viimeisille lumialueille, joiden läheisyydessä vasat merkittiin. Samoille kesälaidunalueille porot saivat hajaantua ”veitalleen” kunnes ne syksyllä rykimäaikaan taas kokoontuivat. Porot koottiin loka-joulukuun erotuksia varten. Joulukuun alun tienoilla judettiin pienempinä talvipaimennusryhminä, talvitokkina, talvilaitumille.

Porojen käsittely perustui vuoden 1948 poronhoitolain 15 §:n mukaisesti paimentamiseen ”kunnes talven poronhoitotyöt on loppuun suoritettu”, mutta osittain myös kesäaikaiseen paimentamiseen vasojen merkitsemiseksi. Perinteisen jutaamisen lakattua Gová-Labban porokylän porot ovat olleet yhdessä kesälaitumella. Talveksi siida jakautuu erotuksissa pienemmiksi perhekeskeisiksi talvikyläryhmiksi ”talvisiidoiksi”. Poroja paimennetaan perhekunnittain ja viedään ne sopiville talvilaidunalueille.

Paliskunnan porokylien välillä on jo pitkään ollut laidunkiertoaidat paliskunnan laatiman suunnitelman mukaisesti. Laidunkierrolla on tarkoitus suojata porojen ravinnonsaannin minimitekijänä olevia talvilaitumia siten, että porot eivät sulan maan aikaan pääse polkemaan jäkälikköjä. Talviaikaan aidat eivät pidätä poroja, joita silloin paimennetaan.

Palojärven laidunkiertoaita estää siidan porojen tulon kesälaidunalueeltaan Gová-Labban talvilaidunalueelle polkemaan siidan talvilaitumia. Palojärven kylän sisäinen laidunkiertoaita estää puolestaan oman siidan porojen pääsyn kesälaitumelta talvilaitumelle. Vastaavasti Raittijärven aita suojaa porokylän talvilaidunalueita Gová-Labban siidan poroilta kesäaikaan. Kyseessä eivät ole varsinaisesti kylien alueita rajaavat esteaidat, vaan esimerkiksi osa Raittijärven poroista lasketaan syystalven erotuksen jälkeen Raittijärven erotuskaarteesta laidunkiertoaidan eteläpuolelle saman porokylän talvilaidunalueella paimennettavaksi.

Ministeriö on katsonut, että X:n perheen tokkakunnalla on oltava perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti sama oikeus aidattuihin laitumiin kuin muilla paliskunnan tokkakunnilla, joilla ministeriö tarkoittaa paliskunnan porokyliä. Päätöksen perustelu on sekä juridisesti että asiallisesti virheellinen. Ensinnäkin tokkakunta ei tarkoita - ainakaan Käsivarren saamelaispaliskunnassa - mitään täsmällistä poronhoitoyksikköä, jota puolestaan porokylä eli siida tarkoittaa. X:n yhden perheen poronhoidon rinnastaminen Gová-Labban porokylän seitsemäntoista muun ruokakunnan poronhoitoon ei ole yhdenvertaisuutta, vaan yhdenvertaisuusperiaatteen vakava loukkaus.

Ministeriön päätös tarkoittaisi, että Gová-Labban porokylä menettäisi kaikki kesälaitumensa ja yli kolmasosan kevättalven vasoma-alueestaan. Porojen luontainen vuotuiskierto häiriytyisi pahoin ja porot joutuisivat polkemaan kesälläkin talvilaidunalueitaan.

Gová-Labban porokylän saamelaiset ovat vuoteen 1996 voimassa olleessa luonnonsuojelulaissa (71/1923) tarkoitettuja ”paimentolaislappalaisia”. Heidät on merkitty tässä ominaisuudessaan henkikirjaan vuoteen 1968 saakka paliskunnittain erillään maarekisterikylistä ja tiloista.

Ennen kuin poropaliskuntien perustaminen ja poronomistajien kuuluminen niihin määrättiin pakolliseksi keisarillisen senaatin määräyksen mukaisesti 28.5.1898, Enontekiön kunta muodosti sitä koskevan painetun ja vuonna 1895 vahvistetun poronhoito-ohjesäännön 1 §:n mukaan ”yhden poronhoitoyhtiön”. Yhtiö jakautui toisaalta kunnan talollisten poronomistajien muodostamiin paliskuntiin ja toisaalta (maaverotuksen aikaisiin) ”lappalaisiin, jotka itse saavat hoitaa poronsa”. Lappalaisten porokarjat olivat 26 §:n mukaan erillään (talollis)kylien paliskuntien poroista.

Sen jälkeen kun paliskuntiin kuuluminen tuli kaikille pakolliseksi senaatin kamaritoimikunnan päätöksen (22.3.1898) mukaisesti, hyväksyi Utsjoen kunta 3.10.1899 sittemmin vahvistetun ja painetun ohjesäännön porojen hoidolle Utsjoen pitäjässä. Ohjesäännössä ei enää mainittu erikseen lappalaisten asemaa. Sen sijaan poronhoitoa tuli harjoittaa porokylien puitteissa. Utsjoen pitäjä jakautui 1 §:n mukaan kahteen paliskuntaan. Ohjesäännön 2 §:n mukaan paliskunnalla oli esimies ja paliskunnat jakautuivat ”porokyliin” joilla oli isäntä.

Ensimmäinen poronhoitolaki (239/1932) ei enää tuntenut sen paremmin lappalaista kuin porokyliäkään. Poronhoitolakia valmistelleen komitean mielestä lappalaisten porolaidunoikeus oli edelleenkin ”periaatteellisesti voimassa” heidän asumillaan alueilla. Komitea ei kuitenkaan esittänyt oikeutta vahvistettavaksi lappalaisille eikä muillekaan lain voimaantulon aikaan poronhoitoa harjoittaneille, koska komitea katsoi lainsäätäjällä olevan asiassa ”täysin vapaat kädet”.

Vuoden 1948 poronhoitolain (444/1948) uudistustyöt aloitettiin vuonna 1974. Komitean vuonna 1976 valmistuneeseen mietintöön (KM 1976:26) sisältyi saamelaisedustajan eriävä mielipide. Sen jälkeen asiassa valmistuivat vuosien 1977, 1979 ja 1980 mietinnöt. Vuonna 1985 hallitus antoi eduskunnalle esityksensä uudeksi poronhoitolaiksi, joka raukesi eduskunnassa ensisijaisesti saamelaiskysymysten vuoksi. Vuonna 1987 asetetun poronhoitolakiesityksen tarkistamistyöryhmän tuli kiinnittää erityistä huomiota saamelaiskysymyksiin. Työryhmän muistion (1988) pohjalta - johon sisältyi saamelaisedustajan eriävä mielipide - annettiin 1989 hallituksen esitys eduskunnalle poronhoitolaiksi.

Johtopäätöksenä edellä todetusta on se, että ministeriön päätöksestä valittavat poromiehet ovat edellä sanotun mukaisesti paimentolaislappalaisia ja heidän seuraajiaan, jotka harjoittavat perinteistä poronhoitoaan elinkeinonaan porokylittäin Käsivarren paliskunnassa. Itse Gová-Labban nykyinen porokylä, johon kuuluu (X:n yksittäinen perhe pois luettuna) 17 ruokakuntaa, on ennen poronhoitolakeja vallinneen virallisen hallinnollisen jaotuksen edelleenkin käytännössä toimiva yksikkö. Tässä jaotuksessa pitäjä/kunta muodosti poronhoitoyhtiön, joka jakautui paliskuntiin ja nämä edelleen porokyliin eli siidoihin.

Tokkakunta ei ole täsmällinen poronhoidon yksikkö ja ministeriön päätös, jossa tämän käsitteen perustalta vedottiin yhdenvertaisuuteen tokkakuntien välillä, ei perustu tokkakunnan ja porokylän vertailukelpoisuuteen keskenään. Mainitut seikat johtavat kohtuuttomaan ratkaisuun, joka on yhdenvertaisuuden loukkaus. Ministeriö on toistanut väärin poronhoitolain 41 §:ää todetessaan tokkakunnasta, että tokkakuntajärjestelmän tosiasiallisen toiminnan mahdollistaa poronhoitolain 41 §:n säännös siitä, että porot voidaan antaa niiden omistajien hoidettavaksi. Poronhoitolain 41 §:n säännöksessä annetaan poronomistajalle oikeus hoitaa erikseen porojaan vain alkuvuodesta poroerotuksesta kesäkuun 15 päivään saakka seuraavasti. Ministeriön päätös on siten lakiin perustumaton.

Vuoden 1932 poronhoitolain (239/1932) 35 § tunsi rengasaidan, esteaidan sekä erotus- ja muut porokaarteet. Pykälän 1 momentti koski vain rengasaitojen rakentamista: ”Uusien rengasaitojen rakentaminen valtion maalle on ainoastaan poikkeustapauksissa, valtioneuvoston luvalla, sallittu.” Toinen momentti kielsi esteaitojen ja kaarteiden rakentamisen valtion maalle ilman lupaa: ”Älköönkä esteaitoja pakottavitta syittä tehtäkö muualle kuin paliskuntain ja valtakunnan rajoille”. Luvan esteaidan rakentamiseen valtakunnan rajalle antoi valtioneuvosto, ja muiden aitojen tekemiseen Metsähallitus.

Muun muassa poronhoitolakia koskevan ehdotuksen tarkistamiseksi asetettu komitea (KM 1929:8) totesi rengasaidalla tarkoitettavan sellaista porojen laidunta ympäröivää, niitä pidättävää aitaa, joka muodostaa umpinaisen renkaan. Tällaisten aitojen rakentaminen valtionmetsiin oli kokonaan kielletty metsänhoidollisista syistä. Jos erityistapauksessa oli pakollista rakentaa kyseinen aita eikä se ollut metsänhoidollisesti vahingollinen, luvan sellaisen rakentamiseen, samoin kuin valtakunnan rajalle tehtävään esteaitaan, antaisi valtioneuvosto. Tavallisiin esteaitoihin nähden säilytettiin entinen menettely, että niihin oli haettava lupa Metsähallitukselta.

Vuoden 1948 poronhoitolain (444/1948) 37 § sisälsi osin muuttuneet säännökset aidoista. Rengasaitojen rakentaminen valtion maalle tuli kyseeseen vain erityisissä tapauksissa ja valtioneuvoston luvalla. Toisen momentin mukaan muiden aitojen rakentaminen oli luvanvaraista. Valtakunnan rajalle tehtävästä esteaidasta päätti valtioneuvosto, muista maatalousministeriö. Metsähallitusta ei mainittu lupaviranomaisena.

Voimassa olevan poronhoitolain 39 §:n 1 momentti tuntee esteaidan, erotusaidan ja tilapäisen poroaidan. Esteaita saadaan rakentaa maa- ja metsätalousministeriön luvalla ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Asiaa koskevan hallituksen esityksen 39 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan esteaidan rakentamista koskevilla kysymyksillä voidaan katsoa olevan laajempaakin merkitystä, koska ne yleensä rakennetaan paliskuntien toimialueiden rajoille.

Nykyisen poronhoitolain valmistelutöissä poronhoitolakitoimikunta ehdotti mietinnössään (KM 1976:26) lakiin otettavaksi säännökset sekä paliskuntien välisistä että paliskunnan sisäisistä esteaidoista: ”Paliskunnan sisäisellä poroaidalla voidaan vaikuttaa laidunten käyttöön eli laidunkiertoon, jota pidetään eräänä keinona porokatojen torjunnassa.” Toimikunta ehdotti lisäksi, ettei lupaa paliskuntien välisen tai sisäisen esteaidan rakentamiseen tulisi myöntää, jos Paliskuntain yhdistys on vastustanut rakentamista: ”Säännöksellä voitaneen osaksi ehkäistä aikaa vieviä mutta lopulta tuloksettomia lupaprosesseja.”

Ministeriön päätöksessä on yhdenvertaisuusperusteluun otettu myös aidat. Edellä sanotun mukaisesti Käsivarressa nyt olevat paliskunnan sisäiset esteaidat ovat laidunkiertoaitoja, joita siis valmistelutöiden mukaan pidetään eräänä keinona porokatojen torjunnassa, koska ne vaikuttavat laidunten käyttöön eli laidunkiertoon. Päätöksessä tarkoitettu X:n yhden perheen poroaita sen sijaan on aikaisemman poronhoitolain tuntema rengasaita, joita joko ei saanut valtion maalle rakentaa ollenkaan tai sai rakentaa valtioneuvoston luvalla vain poikkeustapauksissa. Ministeriö ei ole päätöksessään tehnyt eroa eri aitatyyppien välillä vaan perustellut virheellisesti yhdenvertaisuusnäkökohdilla yhden perheen tarpeisiin vaadittua rengasaitaa paliskunnan kymmenien ruokakuntien porokylien porojen laidunkiertoon tarvittaviin laidunkiertoaitoihin.

X:n esteaitaa koskevan päätöksen keskeinen perustelu liittyy siihen, että X väittää häneltä hävinneen poroja ja että paliskunta olisi osoittanut epäjohdonmukaisuutta paliskunnan päätöksenteossa X:n tokkakuntaa koskevien erotusten osalta. Ministeriön päätös perustuu keskeisesti tähän seikkaan, vaikka ministeriö toteaa päätöksessään, että Lapin käräjäoikeuden tuomiolla syytteet ja korvausvaatimukset on hylätty kaikilta osin.

Ilmoitus porojen katoamisesta on pelkästään X:n oma väite asiasta. Lapin käräjäoikeuden lainvoimaisesta tuomiosta ilmenee, että X on kieltäytynyt ilmoittamasta porolukujensa kehitystä syytettä edeltävänä aikana ja poroluetteloista ilmenee, että X:n tokka on kasvanut joka vuosi. Päätöksen mukaan X:n porojen katoamisen ja sekoittumisen osalta syyttäjän väitteiden tueksi ei ole yhtään konkreettista selvitystä, että X:n poroja olisi kadonnut tai sekoittunut vastaajien toiminnan vuoksi.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että Käsivarren paliskunta ei missään vaiheessa ole hyväksynyt X:n perhekunnan hoitamia poroja omaksi kyläryhmäkseen. Estettä sille, että X hoitaisi porojaan yhdessä Gová-Labban porokylän kanssa kesäkuun puolivälistä talven erotuksiin saakka kuten muutkin siidan poronhoitajat, ei kuitenkaan ole.

Varsinainen syy X:n poronhoitokysymysten epäselvyyteen ilmenee edellä mainitusta Lapin käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todetaan, että X hoitaa yksin 1 500-päistä porokarjaa.

Lapin aluehallintovirasto on todennut, ettei poronhoitolaki edellytä porojen pitämistä laidunalueellaan esteaidan avulla, vaan se on mahdollista myös paimentamalla. Aluehallintovirasto on ilmoittanut omana arvionaan, ettei paimentamista ole pidettävä nykyaikana tehokkaana menetelmänä.

Kun perustuslain 17 §:n 3 momentti suojaa valmistelutöidensä mukaan perusoikeutena saamelaisten omaan kulttuuriin kuuluvaa perinteistä poronhoitoa, joka Käsivarren paimentolaissaamelaisilla perustuu paimentamiseen, voidaan kysyä, onko aluehallintoviraston kannanotto ristiriidassa perustuslain kanssa. Kyse ei saamelaisporonhoidossa ole siitä, onko paimentaminen tehokasta vai ei, vaan alkuperäiskansan kulttuurin turvaamisesta viranomaisten käytettävissä olevin keinoin. Lapin aluehallintovirasto on julkisen vallan edustaja, jonka perustuslain 22 §:n mukaisesti on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, eikä sen tehtävä siis ole arvioida sitä, ovatko saamelaisten kulttuurin perustekijät tehokkaita.

X:n tokkakunta, jossa on liikaa poroja yhden miehen paimennettavaksi, on osaltaan vaatinut muutettavaksi Käsivarren paliskunnan porokylissä vallitsevaa perinteistä, paimentamiseen perustuvaa poronhoitotapaa umpiaidan sisällä harjoitettavaksi poronhoidoksi. Tämä porosaamelaisten oman kulttuurin harjoittamista loukkaava muutos on ministeriön päätöksellä hyväksytty arvioimatta sitä perustuslain 17 §:n 3 momentin valossa.

Sama paimentamisen ja tarhaamisen välinen valinta leimaa myös maa- ja metsätalousministeriön lainvalmistelua. Porotalouden rakennetuesta eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä on lähdetty paliskuntajärjestelmään perustuvasta poronhoidosta ja sen tukemisesta. Esityksessä todetaan, että yksinomaan porotaloutta harjoittavia poronomistajia on lähinnä pohjoisissa paliskunnissa. Poronhoitotavat näissä paliskunnissa perustuvat pääosin laidunkiertoon ja vapaaseen laiduntamiseen läpi vuoden. Eteläisissä paliskunnissa porot ovat osan vuotta tarharuokinnassa. Esityksessä kuitenkin katsottiin, että esitykseen ei ole sisällytetty tukea suoranaisesti porojen paimennukseen, mitä valmistelun yhteydessä käsiteltiin. Sen sijaan poroaitojen kunnostustuen odotettiin helpottavan erityisesti saamelaisalueen paliskuntia.

Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Säännös korostaa siis myös vastuuta kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Maa- ja metsätalousministeriön päätös johtaa helposti siihen, että muutoinkin luonnottoman kapea käsivarren paliskunnan aluekokonaisuus voisi jakautua kymmeniin aidattuihin pieniin yksiköihin. Käsivarren paliskunnassa saamelaiselle kulttuurille ominaiset vanhat kyläyhteisöt hajoaisivat, eivätkä tulevat poromiessukupolvet tietäisi vanhan kulttuurinsa mukaisesta yhteisöllisestä poronhoidosta.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan 31.3.1999 taltionumero 692 (vuosikirjanumero KHO 1999:14) ja taltionumero 693 kumonnut kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset. Yhtenä perusteena kumoamiselle oli kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artikla, jonka mukaan kansallisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan. Oikeus katsottiin enemmän yhteisölliseksi eikä niinkään yksilölle kuuluvaksi.

Suomen ratifioiman luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä turvaava niin sanottu biodiversiteettisopimus korostaa paikallisen tietämyksen merkitystä luontoa, ympäristöä ja kulttuuriperinnettä koskevassa päätöksenteossa. Kun perustuslaki vahvasti korostaa julkisen vallan velvollisuutta lain 20 §:n noudattamiseen, ja saman tekevät Suomen ratifioimat kansainväliset sopimukset, on helppo todeta, että ministeriön päätös loukkaa niin perustuslakia kuin Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksiakin.

On monin tutkimuksin osoitettu, että suuremmatkin aidatut alueet ovat omiaan kohtuuttomalla tavalla kuluttamaan porolaitumia. Poro on luoteeltaan vaelluseläin ja sen pitäminen jatkuvasti aidan sisällä saa eläimet piankin kuluttamaan laitumet ”mustalle mullalle”. Hyvänä esimerkkinä tästä on juuri samaisen X:n perheen aikanaan laittomaksi todettu ja sittemmin purettu aita. Aidan olemassaolon loppuaikoina porot olivat maallikonkin silmin erittäin huonokuntoisia. Poromiesten mukaan poroilla on vastaavissa oloissa tapana ryhtyä syömään maata muun ruoan puutteessa, jolloin niiden liha käy syömäkelvottomaksi ja porot lopulta jopa kuolevat. Tilanteessa voidaan nähdä eläinrääkkäyksen piirteitä.

2) Käsivarren paliskunta on valituksessaan vaatinut, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja hakemus hylätään. X on velvoitettava korvaamaan paliskunnan oikeudenkäyntikulut asiassa. Asiassa on toimitettava katselmus.

Vaatimustensa tueksi paliskunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä oleva aita olisi noin 18 kilometriä pitkä ja se kulkisi yhdessä alueella aikaisemmin yli 40 vuotta olleen Raittijärven aidan kanssa poikki koko Käsivarren. Uusi aita estäisi käytännössä porojen kaiken liikkumisen paliskunnan pohjoisosiin, jossa paliskunnan poroja on erityisesti kesäisin pääosin laidunnettu.

X:n toimintaan liittyen Käsivarren poronhoitoasioita on käsitelty useita kertoja eri tuomioistuimissa. Näiden asioiden yhteydessä, muun ohella Rovaniemen hovioikeudessa vuonna 2001 päättyneessä X:n isän B:n ja X:n silloin luvatta rakentamaa poroaitaa koskeneessa asiassa X:ien keskeinen perustelu luvatta rakentamalleen aidalle oli silloinkin poroelon säilyttäminen.

Tästä syystä jutussa on esitetty poliisiviranomaisen saama selvitys X:n perheen porojen lukumäärästä 1990-luvulta vuoteen 1998 asti. Edellä mainitun vuonna 2001 päättyneen rikosjutun esitutkinta-aineistosta saatu oheinen selvitys osoittaa, että X:n perheellä eli hänellä ja hänen vanhemmillaan oli esimerkiksi vuonna 1998 yhteensä alle 400 lukuporoa. Paliskunnan virallisista poroluetteloista saatu selvitys osoittaa, että X:n vanhemmillaan ja hänen avopuolisollaan C:llä oli porohoitovuonna 2010 - 2011 yhteensä yli 1 000 lukuporoa. X:ien porojen vastaava määrä poronhoitovuonna 2009 - 2010 oli 1 213 lukuporoa huomioiden että tuona vuonna C ei vielä ollut saanut omistukseensa X:n enon (kuolinpesän) eli D-nimisen henkilön kuolinpesän omistuksessa aikaisemmin olleita poroja.

Poroluettelon virallinen ote osoittaa tarkat poromäärät poronhoitovuosittain. Niistä ei ole kukaan, ei edes X, valittanut lukuun ottamatta poronhoitovuoden 2010 - 2011 vahvistettua poroluetteloa. Virallisten porolukujen perusteella on helposti todettavissa, että X:n väitteet porojensa hävikistä ovat täysin kestämättömiä ja perusteettomia. X:n perheen poroluvut ovat todellisuudessa lähes kolminkertaistuneet viimeisten 15 vuoden aikana.

Käsivarressa on ainakin sata vuotta hoidettu poroja siten, että perheet ja kyläryhmät hoitavat porojaan itsenäisesti huolehtien oma-aloitteisesti myös porojen merkitsemisestä ja porojen lukumäärän pysymisestä sallituissa rajoissa. Kyläryhmiä ovat Raittijärven kylä pohjoisessa, Palojärven kylä idässä ja lännessä Muonion pohjoispuolella Karesuvannosta kohti koillista oleva Gová-Labban kylä. X:t kuuluivat aikaisemmin viimeksi mainittuun kylään. Noin vuonna 1992 X sekä hänen äitinsä ja isänsä alkoivat hoitaa porojaan erillään muista kylän poronhoitajista. Perusteeksi X:t ilmoittivat porojen hoitoon ja hävikkiin liittyvät seikat. X:n setä, E, jäi hoitamaan porojaan Gová-Labban poronhoitajien kanssa. E:llä oli ainakin 700 lukuporoa.

Raittijärven kylän aita on ollut käytössä ainakin jo 40 vuotta ja se on toteutettu siten, ettei se estä porojen luontaista liikkumista talvella, koska aita on niin matala. Palojärven ja Gová-Labban käyttämien alueiden välillä oleva aita ei vaikuta X:n uuteen aitahankkeeseen ja sen arviointiin, koska sanottu Palojärven aita on etelässä kaukana X:n ja Gová- Labban laitumista. Yhtä vähän asiaan vaikuttaa Käsivarren paliskunnan ja Näkkälän paliskunnan välinen aita.

Hakemuksessa tarkoitettu uusi aita estää täysin porojen luontaisen liikkumisen suunnitellun aidan pohjoispuolella. Uuden aidan toteuttaminen merkitsee yhdessä paikalla jo olevien aitojen kanssa sitä, että yhdelle poronhoitoa harjoittavalle perheelle tulee käytännössä yksinoikeus niihin Muonionjoen itäpuolella oleviin laidunalueisiin, jotka sijaitsevat Saarikosken pohjoispuolella. Kyseisen X:lle näin ”luovutettu” alue olisi pinta-alaltaan noin 650 neliökilometriä ja käsittäisi kaikki Gová-Labban kyläryhmän kesälaitumet. Uuden aidan perusteella X:t saisivat muihin saman alueen poronhoitajiin nähden huomattavan suurta perusteetonta etua.

X:n muista poronhoitajista erilleen hakeutumisen taustalla olevat syyt liittyvätkin hänen haluunsa ottaa pelkästään omaan käyttöönsä paliskunnan yhteisessä käytössä olevat laidunalueet. Päätös ei suinkaan tuo yhdenvertaisuutta paliskunnan eri poronhoitajien välille, vaan päinvastoin lisää paliskunnan eri poronhoitajien välille täysin perusteetonta eriarvoisuutta. X ei ole halunnut sopeutua poronhoitolain mukaiseen päätöksentekotapaan, jossa paliskunta hyvin pitkälle päättää alueella tapahtuvan poronhoidon yksityiskohdista. X:t eivät myöskään ole halunneet noudattaa porojen lukumäärään liittyviä teurastuspäätöksiä, jolloin koko paliskunnan poroluku on ajoittain noussut yli suurimman sallitun. Tälläkin hetkellä X:llä ja hänen perheellään on teurasrästejä enemmän kuin paliskunnan muilla poronhoitajilla yhteensä.

X:lle myönnetty lupa uuden aidan rakentamiseen mahdollistaa sen, että hän pääsee entistä enemmän toimimaan piittaamatta paliskunnan muista poronhoitajista. Kuitenkin, niin kauan kuin paliskunta koostuu nykyisestä Käsivarren paliskunnasta, kaikki mahdolliset esimerkiksi porojen ylilukuun perustuvat seuraamukset tulisivat paliskunnalle eivätkä X:n perheelle. Seurauksena olisi se, että muut poronhoitajat tästäkin syystä joutuisivat eriarvoiseen asemaan X:n perheeseen verrattuna.

X:n perheellä on aikaisemminkin ollut niin sanottuja omia poroaitoja. Luvaton jo purettu aita sijaitsi Peerajärven, Ailakkajärven ja Alakilpisjärven alueella ja oli kooltaan noin 20 x 10 kilometriä. Tällä hetkellä X:n porot ovat kesäisin erityisesti Saanatunturin ympärillä, osittain Mallan luonnonpuiston alueella. Kesäisin luonnossa on jo nyt nähtävillä miten porojen luontaisen liikkumisen estävät aidat vaikuttavat laitumiin ja luontoon. Kun poro ei pääse kulkemaan haluamaansa paikkaan, se jää paikalleen aidan äärelle. Seurauksena on kyseiseen alueeseen kohdistuva hyvin voimakas rasitus, jota luonto ei kestä. Esimerkiksi Peerajärven alueella on hyvin konkreettisesti paikan päällä nähtävillä laitumiin X:n porojen toimesta jo aiheutuneet jäljet, jotka tuskin sieltä häviävät kymmeniin vuosiin. Muiden poronhoitajien porojen liikkumisen seurauksena onkin uuden aidan eteläpuolisen laidunalueen tuhoutuminen.

3) F ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely ja katselmus. X on velvoitettava korvaamaan F:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut asiassa.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Valittajat ovat poronomistajia ja osakkaita Käsivarren paliskunnassa ja laiduntavat porojaan Gová-Labban kylässä, jonka alueelle poroaidan rakentamislupa on myönnetty. Paliskunnan osakkaalla on oltava itsenäinen valitusoikeus paliskunnan lisäksi, koska paliskunnassa päätöksenteko tapahtuu poronhoitoyksikköjen mukaisessa suhteessa.

Ministeriö on kevyin perustein katsonut, että yhdelle poromiesperheelle myönnettävä, olemassa olevan paliskunnan yhden kyläkunnan koko alueen katkaiseva aita on sen päätösvaltaan kuuluva esteaita. Ministeriö on tehnyt tämän Käsivarren paliskunnan kannan vastaisen päätöksensä tietoisesti siitä huolimatta, että ministeriö itsekin katsoo esteaitoja rakennettavan paitsi valtakunnan rajoille niin yleisimmin vain paliskuntien välisille rajoille, ei paliskuntien sisälle. Ministeriö on päätöksellään vahvasti ja tietoisesti puuttunut poronhoitolaissa paliskunnan toimivaltaan kuuluvaan poronhoidon käytännön järjestelyyn paliskunnan omalla alueella.

Poronhoitolaki ei tunne käsitteitä kyläkunta ja tokkakunta, joita ministeriö on käyttänyt päätöksensä perusteluissa. Sen sijaan lainvalmistelutöissä on nimenomaisesti mainiten hyväksytty Käsivarren paliskunnan ikimuistoinen tapa hoitaa poroja kolmen eri kyläkunnan muodostamissa yksiköissä. Antamallaan päätöksellä ministeriö on väkivaltaisesti erottanut kaikki muut Gová-Labban kyläkunnan poromiehet perinteiseen laidunkiertoon kuuluvista kesälaitumista ja muodostanut X:n perheen poroista vähintään oman kyläkunnan. Ministeriön päätös tarkoittaa käsitteellisesti uuden paliskunnan perustamista kuitenkaan noudattamatta poronhoitolain sitä koskevia ehdottomia määräyksiä. Päätös on tehty ministeriössä välittämättä lainkaan kyseisen alueen muiden, ja X:n perheeseen nähden äänivaltaisempien poronomistajien mielipiteistä.

Ministeriö on käyttänyt yhdenvertaisuusperiaatetta perusteena katsoessaan, että X:n perheen poroilla eli ”tokkakunnalla”, kuten ministeriö määrittelee, on oltava sama oikeus omiin aidattuihin laitumiin kuin muillakin paliskunnan ”tokkakunnilla”. Ratkaisu on perustettu siihen, että kaikki lausunnonantajat olisivat katsoneet X:n perheen omaksi tokkakunnakseen. Näin ei kuitenkaan ole. Tokkakunnan käsitettä on saatettu käyttää helpottamaan kysymyksenasettelua ja ongelman pohdintaa, mutta käsitteellä sinänsä ei ole asiassa merkitystä. Ministeriö on myös erehtynyt päätelleessään lausunnoista, että kaikilla muillakin on omat aidat helpottamassa porojen laiduntamista. Käsivarren paliskunnassa on, johtuen sen alueen poronomistajien alkuperäisestä tavasta hoitaa porojaan kyläkunnittain, vain kyläkuntien välillä sisäisiä aitoja. Muutoin sisäiset aidat liittyvät poroerotuksiin taikka niistä myyntiin suoritettaviin kuljetuksiin. Päätöksellään ministeriö ei siten ole edistänyt yhdenvertaisuutta, vaan se on toiminut räikeästi perustuslain yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti loukaten kaikkien muiden paliskunnan osakkaiden ja erityisesti muiden Gová-Labban kyläkunnan poromiesperheiden oikeuksia.

Koska porojen luontaisen laidunkierron katkaiseminen mielivaltaisella aidalla aiheuttaa eroosiota ja maaperän paikallista kulumista, on ministeriön päätös epämääräisine perusteluineen myös perustuslaissa tarkoitetun ympäristövastuun vastainen.

Korkein hallinto-oikeus on joutunut puuttumaan poronomistajien vähemmistöoikeuksiin aiemminkin, ja silloin se on pitänyt vähemmistöjen kulttuurisia oikeuksia yhteisöllisinä oikeuksina, joita tulee suojata kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklan perusteella. Aivan samat periaatteet koskevat poronomistajien oikeutta alueeseensa ja ikimuistoiseen poronhoitotapaan. Nyt ministeriö on käsittänyt nämäkin oikeudet yksilöllisiksi soveltaessaan niitä vain yhden poromiesperheen hyväksi.

Käsivarren paliskunnan paimentolaissaamelaisia erittäin läheisesti koskevassa ja päätöksen lopputulos huomioon ottaen heidän perinteistä elinkeinonharjoittamistaan rajoittavassa asiassa on tehty ratkaisu kuulematta lainkaan Gová-Labban kyläkunnan poromiehiä. Päätöstä ei myöskään ole annettu taikka määrätty annettavaksi tiedoksi Gová-Labban kyläkunnan osakkaille.

Maa- ja metsätalousministeriö on erehtynyt siinä, ettei Käsivarren paliskunta olisi ryhtynyt oma-aloitteisiin toimenpiteisiin ongelman ratkaisemiseksi ja aitalinjauksen suunnittelemiseksi. Paliskunta ei ole ryhtynyt ministeriön kaipaamiin toimiin, koska rakennettavaksi haettua aitaa ei yksinkertaisesti ole pidetty lainkaan sopivana tapana ratkaista X:n väittämiä ongelmia. Näitä ongelmia on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan eli siitä lähtien, kun X aloitti isänsä jälkeen poronhoidon. X:n isän kanssa muilla paliskunnan osakkailla ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja poronhoito sujui häneltä aivan kuten muiltakin vanhan perinteisen tavan mukaan. Vasta X on nostanut esiin väitteen, että X:n perheen porot eivät säily, vaan poroluku laskee kyläkunnan kanssa poroja laidunnettaessa. Näiden väitteidensä tueksi X ei kuitenkaan ole kyennyt esittämään lainkaan pitävää näyttöä. Tämä todettiin viimeksi 2011 syyskuussa päättyneessä oikeudenkäynnissä, jossa X haki korvauksia paliskunnan hallituksen jäseniltä väittäen näiden päätöksillään aiheuttaneen hänelle porohävikkiä.

Lapin käräjäoikeuden tuomiossa 29.9.2011 no 11/879 todetaan muun ohella, että on notorinen seikka, että poroja on sekaantunut sekä X:n tokasta muihin tokkiin että muista tokista X:n tokkaan. Petovahingot ovat myös huomattava syy sille, että porohävikkiä on paliskunnassa. Ei voida kuitenkaan selvittää yksittäistä syytä sille, miksi hävikkiä on mikäli sitä ylipäänsä on X:n ja syyttäjän esittämässä määrin. Edelleen päätöksessä todetaan, että X:n porojen katoamisen ja sekoittumisen osalta syyttäjän väitteiden tueksi ei ole yhtään konkreettista selvitystä, että X:n poroja olisi kadonnut tai sekoittunut vastaajina olleiden poronhoitajien toiminnan vuoksi. Se, että X on käytännössä yksin hoitanut suurta noin 1 500 poron tokkaa, on aiheuttanut sen, ettei X ole kesämerkintää kyennyt ajoissa tekemään vaan hän on merkinnyt porojaan vasta vuodenvaihteen jälkeen. Tämä on sinänsä ollut omiaan aiheuttamaan sekaantumisen riskin, mutta sen kantaa X itse. Käräjäoikeuden päätöksessä todetaan vielä, että porojen katoamisen osalta huomattaviakaan petovahinkoja ei voida sulkea pois, koska petojen tappamista vasoista ei kesällä juurikaan jää jälkiä mastoon. Syyttäjän ja X:n kaikki syytteet ja vaatimukset tuossa oikeudenkäynnissä hylättiin.

X:n porot eivät ole vähentyneet sen enempää kuin muidenkaan poronomistajien porot, eikä yllä selostetussa oikeudenkäynnissä kyetty osoittamaan yhtäkään seikkaa, joka olisi osoittanut mahdollisen todetun hävikin olleen riippuvainen rakennetusta taikka rakentamattomasta aidasta. X:n perhekunnan poroluvun kehitystä on jokainen poron omistaja eli paliskunnan osakas voinut seurata Paliskunnan yleisissä kokouksissa esillä olleiden porolukujen kautta sekä vähän kauempaa 1990-luvun lopulta, jolloin X:n edellinen aitariita oli käräjäoikeudessa. Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan X:n perhekunnalla oli vuonna 1998 yhteensä vajaat 400 lukuporoa. Nyt viimeksi päättyneenä poronhoitovuonna toukokuussa 2011 vastaava luku oli noin 1 000 lukuporoa. Nämäkin luvut kertovat, että X ei suinkaan ole kärsinyt porohävikistä.

Poronhoitolaki on tarkoituksella säädetty sellaiseksi, että paliskunnan alueella poronhoidosta vastaa paliskunta ja että talvierotuksen jälkeen porot voi ottaa omaan paimennukseensa vain kulloinkin tulevan kesäkuun 15. päivään saakka. Takana on se luonnollinen syy, että kaikki porot syntyvät ilman korvamerkkiä ja että erotuksissa vasat merkitään aina sen vaatimen merkin mukaan, jota vaadinta vasa seuraa. Jos paliskunnan alueelle sallitaan nyt X:n hakemin ja ministeriön myöntämällä tavalla aitoja yksittäisille poromiehille, syntyy siitä mitä suurin epäluottamus poromiesten välille, koska yhteisiä laiduntamisia ei ole, eikä siten myöskään voida esteettömästi löytää kulloinkin merkittöminä juoksevia poroja. Tätä samaa epäluuloisuutta levittää tapa antaa vasojen olla merkittöminä mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa vasomista. Sellaisella tavalla ei ole objektiivisesti arvioiden muuta selitystä kuin mahdollisuus merkitä kaikki eteen tulevat merkitsemättömät vasat omaan merkkiinsä. Poronhoitolain mukaan sellaiset porot kuuluvat kuitenkin paliskunnalle. Käsivarren paliskunnassa vain X antaa vasojensa olla ilman korvamerkkiä pitkälle kevääseen saakka.

Ministeriö on kirjannut päätökseensä tosiasiana, että Käsivarren paliskunta jakaantuisi neljään tokkakuntaan (oikeastaan kyläkuntaan), joista kolmella kyläkunnalla on jo oma esteaitansa kyläkuntien välissä. Neljää kyläkuntaa ei kuitenkaan ole ja ministeriön erehdys johtuu jo ylempänä esitetystä seikasta, jonka mukaan eri lausunnoissa on puhuttu tokkakunnista kyläkuntien sisällä haluttaessa eritellä eri omistajien yhdessä hoitamia porotokkia toisistaan. Kun X ei ole enää halunnut paimentaa porojaan yhdessä perinteisen oman kyläkuntansa eli Gová-Labban kyläkunnan porojen mukana, hän on aloittanut porojen paimentamisen siitä erillään, jolloin hänen poroistaan on selvyyden vuoksi käytetty nimitystä tokkakunta.

Nimityksellä ei kuitenkaan ole mitään oikeuksia luovaa vaikutusta. Poroaidoilla eli esteaidoilla on ratkaiseva merkitys kyläkuntien porojen erottamisessa toisistaan. Kyläkuntien sisällä esteaitoja ei kuitenkaan ole, eikä niitä sinne perinteisesti sallitakaan. Tämä johtuu siitä, että Käsivarren paliskunnan alueella porot on kaiken aikaa hoidettu kolmessa kyläkunnassa, jolloin porojen laidunkierto kesäaikaan on toteutunut kullakin alueella erikseen. Porot ovat näillä alueilla hakeneet ja muokanneet omat kulkureittinsä alemmilta talvilaitumilta ylemmille kesälaitumille. Gová-Labban kyläkunnassa porot ovat talviaikaan melko etelässä, jopa 60 - 100 kilometrin päässä niin sanotun peukalonkärjen kesälaitumista. Noille kesälaitumille porot alkavat luontaisesti vaeltaa heti sääskien ilmestyttyä eli räkkäajan alkaessa.

Jos edellä kuvattu porojen laidunkierto estetään väkivaltaisesti rakentamalla poro- eli esteaita katkaisemaan porojen vaellus, aiheuttaa se vahinkoja sekä poroille että luonnolle. Porot toki yrittävät päästä aidan läpi taikka koettavat kiertää sen, mutta Käsivarressa eteen tulevat kyläkuntien esteaidat ja poroaidat valtakunnan rajoilla. Tällöin porot jäävät kiertelemään suurissa laumoissa esteaidan luokse, jolloin maasto polkeentuu ja porot nälkiintyvät. Tämä on koettu jo aiemminkin X:n pitäessä pohjoisempana nyt valtaamallaan alueella sijaitsevaa Jiehkaksen erotusaita-aluetta vain omille poroilleen varattuna ja muilta suljettuna. X on valtaamassa porolukuunsa nähden suhteettoman suuren osan Gová-Labban kyläkunnan yhteisistä laitumista itselleen hakemallaan esteaidalla. Muiden poromiesten porolaitumien ulkopuolelle jää tuolloin reilusti yli 640 neliökilometriä Gová-Labban kyläkunnan laidunmaata. Mainittu pinta-ala on noin kolmasosa kyläkunnan noin 2 300 neliökilometrin laidunalueista. X:llä on noin tuhat lukuporoa, kun koko kyläryhmän eloporoluku on yli 4 000 poroa. On kuitenkin huomattava, että X hoitaa poronsa käytännössä yksin, kun muut kyläryhmän jäsenet hoitavat porojaan perinteisen tavan mukaan yhdessä paimentaen. Suuri poroluku ja vähäinen työväki ovat aiheuttaneet sen, että X:n on pyrittävä pitämään poronsa laitumien kulumisen uhallakin liki tarhauksen kaltaisessa hoidossa.

Laitumien kulumisen osalta on huomattava, että juuri laidunkierto pitää porojen ravintotilanteen tasaisena. Jos käy niin, että X saa rakentaa aitansa, hänen poronsa kulkevat koko vuoden samoilla alueilla kaluten sen puhtaaksi. Samalla X:n aidan sisään jäävän Mallan luonnonpuistoalueen luonnontilaisuus vaarantuu. Tätä seikkaa ei ole lainkaan harkittu ministeriön päätöksen perusteluissa. X:n porot ovat jo kertaalleen kalunneet yhden alueen puhtaaksi samoilla palkisilla edellisen aitariidan aikana. Käsivarren alueella laitumien paljaaksi kaluaminen tarkoittaa sitä, että sellaiselle alueella ei ole odotettavissa poroille ravintoa ainakaan seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana.

X:n valtaamalla alueella on äsken mainittu Gová-Labban kyläkunnan Jiehkaksen erotusaita, joka jäisi esteaidan valmistuttua yksin X:n porojen käyttöön. Jo tähän mennessä kuluneen riitaisen parinkymmenen vuoden aikana on käynyt selväksi, että X ei ole kykenevä yhteistyöhön muiden poromiesten kanssa. Esimerkiksi kyläkuntien väliset esteaidat saman paliskunnan alueella eivät ole ehdottomia rajoja muille poromiehille. Esimerkiksi raittijärveläisten porot tulevat käytännön syistä talvilaidunaikana esteaidan yli toisten kyläkuntien alueelle ilman, että siitä aiheutuisi välttämättä edes neuvonpitotilaisuutta. X:n kanssa on toisin. Alueen, jonka hän on ominut itselleen vastoin muiden mielipidettä, hän pitää itselleen ja vain omille poroilleen kuuluvana. Muilla ei ole alueelle menemistä edes karanneita poroja hakemaan. Tämä merkitsee sitä, että X:n jo käytännössä valtaamille alueille ei mielellään mennä, koska siitä on kokemusperäisesti seurauksena jonkin tasoinen riita X:n kanssa.

Ministeriö on myöntänyt toimivaltansa rajoitukset siltä osin, ettei sillä mielestään ole ollut oikeutta itsenäisesti puuttua paliskuntien esteaitoihin muutoin kuin hyväksymällä taikka hylkäämällä esteaitaa koskeva hakemus. Ministeriö on kuitenkin katsonut Käsivarren paliskunnan aloitteettomuuden aidan sijainnin ja koon osalta aiheuttavan sen, että sellaisiin seikkoihin ei ministeriön enää tarvitse ottaa kantaa. Tämä on perustavaa laatua oleva virhepäätelmä, koska aidalle haettu rakentamisalue on paitsi poronhoitoaluetta, myös erämaa-aluetta ja osin luonnonpuistoa. Näistä syistä ministeriön olisi tullut oma-aloitteisesti pitää huolta siitä, että mahdollinen myönteinen päätös ei tule aiheuttamaan luonto- tai muidenkaan arvojen menetyksiä. Päätöstä tehtäessä ei ole ajateltu sitä, kuinka rakentaminen tullaan suorittamaan ja olisiko mahdollisesti tullut määrätä rajoituksia rakentamismenetelmien ja ehkäpä koneiden käytön osalta. Kahdenkymmenen kilometrin aitaa tuskin ryhdytään rakentamaan käsin, joten ministeriön päätöksestä ei selviä, onko maansiirtokoneiden käyttö erämaa-alueella sallittua.

Jo vähäinenkin rakentamisen sallivan päätöksen merkityksen arviointi olisi johtanut siihen, että hakemus olisi hylätty tai vaihtoehtoisesti olisi määrätty tehtäväksi riittävät selvitykset ja sen jälkeen hankittavaksi Käsivarren paliskunnan ja sen osakkaiden mielipide selvitysten pohjalta ehkä määräytyvän aitalinjauksen osalta. Tällöin olisi selvinnyt sekin, että Käsivarren paliskunta on X:n esittämien toivomusten vuoksi pohtinut paliskunnan porolaitumien pohjoisosien sopimusperäistä uudelleenjakamista siten, että X olisi saanut käyttöönsä haluamansa oman laidunalueen muista erillään tapahtuvaa porojen paimentamistaan varten. Koska laidunalueiden jako olisi tapahtunut ilman sisäisiä esteaitoja, ei porojen luontainen laidunkierto olisi rikkoutunut ja muillekin Gová-Labban kyläryhmän osakkaille olisi jäänyt paimentamismahdollisuus perinteisillä kesälaidunalueilla. Tämä ei kuitenkaan sopinut X:lle, joka jo silloin halusi kyseiset kesälaidunalueet yksin itselleen ja siksi esteaidan taakse. X:n vastustuksen vuoksi kaikkien osakkaitten yhteiseen päätökseen perustuva laitumien jako ei tuolloinkaan onnistunut. Nyt käsiteltävä esteaitahakemus on siten vain jatkumoa aiemmille X:n itsekkäille ja perinteisen poronhoidon vastaisille pyrkimyksille.

Jos ministeriö on katsonut, että sillä ei ole lain mukaan ollut mahdollisuutta vaatia aidan sijainnista, koosta ja muodosta tarkempia selvityksiä, olisi hakemus tullut hylätä puutteellisen valmistelun vuoksi. Missään tapauksessa myöntävää päätöstä ei ole saanut tehdä nyt tehdyillä selvityksillä ja perusteluilla.

Asiassa on toimitettava katselmus ja suullinen käsittely ministeriön asiakirjojen perusteella tekemien tulkintojen ja virhepäätelmien vuoksi. Katselmuksessa voidaan todeta maaperän kuluminen paikalla, jossa mielivaltaisella aidalla katkaistaan porojen luontainen laidunkierto. Katselmus on tarkoituksenmukaisinta tehdä aikana, jolloin porot luontaisesti alkavat vaeltaa talvilaitumiltaan ylemmäs kohti kesälaitumia ja räkkää pakoon eli kesäkuun alkupuolella.

Lausunnot, selitykset ja vastaselitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on viitattu päätöksen perusteluissa esitettyyn ja vaadittu oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien vaatimusten hylkäämistä. Lausunnossa on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

Valituksissa esitetyt viittaukset jo kumottuihin lakeihin tulee jättää huomioon ottamatta. Asiassa on noudatettava voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jos voimassa oleva poronhoitolaki on valituksenalaisilta osin epätyydyttävä, voi korkein hallinto-oikeus tämän ilmaista ja maa- ja metsätalousministeriö voi ryhtyä lain uudistamiseen.

Maa- ja metsätalousministeriö ei ota kantaa väitteisiin, jotka koskevat alueiden valtaamista omaan käyttöön, jos valittajilla ei ole esittää näyttöä tällaisesta menettelystä. Valituksissa on viitattu hakijan aiempaan aitaan, joka on sittemmin purettu. Maa- ja metsätalousministeriön tietojen mukaan kyseessä oli silloisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen työllisyysvaroista rahoittama aidan rakentaminen. Rakentamiseen ei kuitenkaan ollut haettu asianmukaista lupaa ja siksi aita on purettu.

Maa- ja metsätalousministeriö pitää suullisen käsittelyn toimittamista ja katselmusta tarpeettomana korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valitus koskee ensisijaisesti maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaa myöntää rakentamislupa esteaidalle valituksenalaisessa tapauksessa ja toissijaisesti, jos toimivalta myöntää lupa esteaidan rakentamiseen katsotaan olevan, luvan määräyksiä ja myöntämismenettelyä. Nämä valituksen kohteet voidaan ratkaista kirjallisessa menettelyssä nyt esitetyn näytön ja mahdollisten korkeimman hallinto-oikeuden tarpeelliseksi katsomien lisäselvitysten perusteella.

Jos alueen asutushistoriaselvitys on asian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen sen suhteen, kenellä on aikaprioriteetiltaan ensimmäinen vaatimus alueisiin, voidaan hakijalta pyytää tarvittavaa selvitystä.

Lapin aluehallintovirasto on antanut valitusten ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Poronhoitolain 3 §:ssä säädetään poronhoito-oikeudesta, joka on riippumaton maan omistus- tai hallintaoikeudesta. Asutushistoriaan liittyvillä väitteillä siitä, kenellä mahdollisesti on parempi oikeus laidunmaihin, ei ole merkitystä asiassa.

Tokkakuntaa ei ole erikseen määritelty poronhoitolaissa. Poronhoitolain 41 § antaa paliskunnalle mahdollisuuden päättää, että poroja hoidetaan poronomistajien toimesta. Käsivarren paliskunnan porotaloussuunnitelman ja vuosikertomusten mukaan poroja hoidetaan siellä tokkakunnittain. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tokkakunta muodostuu siten, että poronomistajat hoitavat omia porojaan yksissä tuumin omana työnään ja kyseiset porot laiduntavat heidän ohjauksessaan yhtenä tai useampana laumana, jota nimitetään tokaksi.

Poronhoitolain 41 § edellyttää paliskuntaa määräämään omaan lukuun hoidettaville poroille tarvittavan laidunalueen. Poronhoitolain hallituksen esityksen (244/1989 vp) perusteluissa todetaan, että paliskunnan osakkaiden keskinäisten suhteiden oikeudenmukainen järjestäminen edellyttää ennen muuta tarvittavien laidunalueiden saamista oikeassa suhteessa kaikkien osakkaiden käyttöön.

Käsivarren paliskunnan osalta on kiistatonta, että poroja hoidetaan poronomistajien muodostamien tokkakuntien eikä paliskunnan toimesta. Muiden tokkakuntien kuin X:n tokkakunnan rajoille on rakennettu aitoja, jotka toimivat esteaitoina. Aitojen tarkoituksena on estää eri tokkakuntiin kuuluvien porojen sekaantuminen keskenään. Raittijärven ja Gová-Labban tokkakuntien osalta tosin on niin, että Raittijärven poroja on paimennettu talvella myös aidan toisella puolella.

Aluehallintovirastolla ei ole edellytyksiä ottaa kantaa siihen, onko maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä tarkoitettu laidunalue kooltaan ja sijainniltaan sopiva X:n poromäärään nähden. Alueen riittävyyttä ei voida arvioida suoraan pinta-alan ja poromäärien suhteessa. Arvioinnissa on otettava huomioon kasvillisuusvyöhykkeet ja niillä esiintyvien ravintokasvien muodostama laitumen kantokyky.

Poroluettelojen mukaan X:n tokkakuntaan kuuluvien poronomistajien yhteenlaskettu lopullinen eloporoluku on vuosina 2006 - 2011 vaihdellut välillä 1 306 - 1 487. Teurastettujen porojen ja vasojen lukumäärä on joinakin vuosina ollut huomattavasti pienempi kuin paliskunnassa keskimäärin.

Koska nykyaikainen poronhoito perustuu pääasiassa edellisenä keväänä syntyneiden vasojen teurastukseen ja siitä saatu lihan myyntitulo muodostaa suurimman porotalouden tuloerän, ei porohävikistä puhuminen X:n tokkakunnan osalta ole perusteetonta.

Myös aluehallintovirasto teki 9.2.2011 tutkintapyynnön Peräpohjolan poliisilaitokselle koskien porojen lukemista Käsivarren paliskunnassa. Ottaen huomioon Lapin käräjäoikeuden tuomion 29.9.2011 on tutkinnanjohtaja 16.1.2012 päättänyt esitutkinnan lopettamisesta sen jälkeen, kun selvisi, mitä käräjäoikeus katsoi oikeaksi poroisännän ja paliskunnan hallitusten jäsenten virkavastuusta poronhoitolain mukaisessa asiassa, ja syyttäjänvirasto päätti 13.1.2012 esitutkinnan rajoittamisesta niin, ettei tutkintaa poronhoitorikkomuksesta ollut tarkoituksenmukaista jatkaa yksittäisten poronomistajien osalta. Rikosoikeudellinen tulkinta ja poronhoitolain mukaisten hallinnollisten ohjauskeinojen tehottomuus ei kuitenkaan poista X:n oikeussuojan tarvetta asiassa.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valitusten ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon johdosta lausunnon, jossa on viitattu maa- ja metsätalousministeriölle annetussa lausunnossa esitettyihin seuraaviin seikkoihin:

Omaksutun käytännön ja vanhojen poronhoitokäsitteiden mukaan esteaidalla tarkoitetaan yleensä ja poronhoitolain esitöidenkin mukaan paliskuntien välistä esteaitaa, jonka rakentamisesta päättää poronhoitolain mukaan maa- ja metsätalousministeriö.

Poronhoitolaki mahdollistaa paliskuntien päätöksellä sen, että yksittäinen poronomistaja voi ottaa poronsa hoidettavakseen, mutta paliskunnan on tällöin osoitettava alue, jolla porot on hoidettava.

Käsivarren paliskunta on perinteinen niin sanottu siidapaliskunta. Paliskunnan päätöksillä on mahdollista, että eri kylät (suvut) hoitavat itse porojaan. Käsivarren paliskunta on aidannut eri kylille omia laidunalueita, jotta porojen laiduntaminen omalla alueella mahdollistuisi. Alueet on aidattu pääsääntöisesti niin sanotuilla laidunkiertoaidoilla.

X:n kylä (tokkakunta) on aina 1990-luvulle asti kuulunut Kouvan, oikeastaan Gován, kylän tokkakuntaan, mutta eronnut siitä sitten myöhemmin omaksi tokkakunnakseen.

Nykyisen vaikean ongelmatilanteen ratkaisemiseksi tulisi selvittää mahdollisuudet siihen, että X:n tokkakunnalle osoitetaan oma alueensa, jolla tokkakunta voisi porojaan laiduntaa. Olennaista ei ole se, kuka tällaisen päätöksen tekee, vaan se, että tokkakunnalle saadaan erotettua oma alue, jonka myös Käsivarren paliskunta hyväksyy.

Eri kyläkuntien hallinnoimat alueet tulee mitoittaa niiden keskimääräisten eloporolukujen mukaan, jotka paliskunnassa ovat olleet 2000/2010 poronhoitovuosina. Lähtökohtana tulee olla se, että suurimpia sallittuja porolukuja ei ylitetä. Lisäksi ne porot, jotka ovat paliskuntakohtaisista teurastussuunnitelmista poiketen jääneet teurastamatta, on otettava huomioon pinta-alaa alentavana tekijänä aluemitoituksia tehtäessä.

Mikäli tämä ei ole mahdollista, Käsivarren paliskunnan tekemillä päätöksillä tulee selvittää mahdollisuus siihen, että Käsivarren paliskunnan poronhoito (tokkakunnat) rinnastetaan erillisten paliskuntien harjoittamaksi poronhoidoksi eli päätökset tokkakuntien välisistä aidoista tehdään vastaisuudessa maa- ja metsätalousministeriössä.

Metsähallitus on antanut valitusten ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Poronhoitolain 39 §:ssä todetaan poroaitojen rakentamisesta, että valtion maalle saadaan rakentaa esteaita maa- ja metsätalousministeriön ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Lainkohdan vakiintunut tulkinta on, että maa- ja metsätalousministeriö myöntää luvat valtakunnan rajaesteaitoihin ja paliskuntien välillä oleviin esteaitoihin. Metsähallitus myöntää luvat muille aidoille, joita ovat esimerkiksi erotusaidat, laidunkiertoaidat ja syöttöaidat. Toimivaltaan on otettu kantaa myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 6.4.2005 taltionumero 760.

Metsähallitus tekee aitojen pitämisestä maanvuokra- tai käyttöoikeussopimuksia paliskuntien kanssa, poikkeuksena poronhoitolain 39 §:n 1 momentissa mainittu tilapäinen poroaita, jonka pitämiseen riittää ilmoitus. Paliskunnan hallitus tai yleinen kokous tekee päätöksen aidan tarpeellisuudesta, sen rakentamisesta ja hakemisesta vuokralle. Poroisäntä toimittaa hakemuksen Metsähallitukselle. Poroisäntä myös allekirjoittaa paliskunnan puolesta sopimuksen. Yksittäisen poromiehen kanssa Metsähallitus tekee sopimuksia vain, jos sopimuksen tekemiselle on paliskunnan puolto. Menettelystä on sovittu Metsähallituksen, Paliskuntain Yhdistyksen ja paliskuntien välisissä neuvotteluissa. Menettelyllään Metsähallitus tukee poronhoitolakiin perustuvaa virallista paliskuntakeskeistä poronhoidon järjestelmää.

Käsivarren paliskunnassa ei aitavuokrauksia yksittäisille poromiehille ole tehty lainkaan. Pitäytymällä sopimisessa paliskunnan tasolla Metsähallitus on halunnut toimia alueiden hallintoviranomaisena mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti, ja pitää vastuun poronhoidon järjestämisestä paliskunnalla. Mikäli aitasopimuksia tehtäisiin tokkakuntien tai yksittäisten poromiesten kanssa, ei Metsähallitus pystyisi varmistamaan muiden paliskunnan tokkakuntien tai osakkaiden poronhoidon harjoittamisen edellytysten turvaamista, kun se ei tunne muun muassa paliskunnan poronhoidon yksityiskohtaisia laidunkiertoperiaatteita.

Korkeimman oikeuden päätöksellä (KKO 24.5.2007 nro 1060) X:n tokkakunta velvoitettiin teettämisuhalla purkamaan valtion maalle luvatta rakennettu aita. Metsähallitus ei ota kantaa esteaidan tarpeellisuuteen poronhoidon harjoittamisen tai elinkeinonharjoittamisen kannalta. Mainittujen seikkojen mahdollinen arviointi kuuluu Käsivarren paliskunnan ja poronhoitolaista vastaavien viranomaisten tehtäviin.

Paliskuntain yhdistys on antanut valitusten ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Paliskuntain yhdistys on antanut maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon aidan rakentamista koskevasta hakemuksesta. Luvan myöntämistä vastustettiin, sillä hakemuksen mukaisen aidan rakentamisesta päättää poronhoitolain mukaan paliskunta. Poronhoitolain 39 §:n mukaan valtion maalle saadaan rakentaa esteaita maa- ja metsätalousministeriön ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Lain valmistelutöissä esteaidoilla on todettu olevan laidunaitoja laajempi merkitys, koska ne rakennetaan paliskuntien toimialueiden rajoille. X:n hakemuksessa tarkoitettu aita on luonteeltaan laidunaita, sillä se sijoittuu Käsivarren paliskunnan alueen sisälle.

Paliskuntien aitarakennelmat jaotellaan niiden käyttötarkoituksen ja rakenteiden perusteella este-, laidunkierto-, merkintä-, erotus- ja syöttöaitoihin. Esteaidat rakennetaan tyypillisesti paliskuntien välisille rajoille estämään porojen pääsy naapuripaliskunnan alueelle. Esteaidat estävät porojen kulkemisen ympäri vuoden. Laidunkierto-, merkintä-, erotus- ja syöttöaidat puolestaan ovat paliskunnan sisäisiä aitoja, joilla organisoidaan paliskunnan poronhoitotyöt ja poronhoitotapa sekä laidunkierto ja kestävä laidunten käyttö. Laidunkiertoaidoilla suojataan paliskunnan herkkiä talvilaidunalueita kulumiselta ohjaamalla kesäistä ja talvista laidunnusta eri alueille. Käsivarren paliskunnassa jo olemassa olevat aidat ovat laidunkiertoaitoja. Hakemuksessa tarkoitettu aita on laidunkiertoaita, joka ei kuulu maa- ja metsätalousministeriön päätäntävaltaan. Mikäli aita toteutetaan esteaitana, se muodostaa käytännössä uuden paliskunnan Käsivarren paliskunnan sisälle. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista.

Erilliset aidat ja aitarakennelmat ovat keskeinen osa poronhoidon järjestämistä paliskunnan alueella. Huonosti sijoitettu aita voi pahimmillaan estää porojen luontaisen liikkumisen ja aiheuttaa laidunten kulumista ohjaamalla laidunnusta väärälle alueelle. Näin voidaan haitata merkittävästi paliskunnan poronhoidon suunnitelmallista toteuttamista. On erittäin tärkeää, että paliskuntien alueen sisäiseen aitarakentamiseen liittyvät päätökset tekee asianomainen paliskunta. Ainoastaan paliskunnalla on ymmärrys alueensa poronhoidon edellyttämästä infrastruktuurista ja sen vaikutuksesta alueen poronhoitoon. Lisäksi paliskunta on vastuussa alueensa poronhoidon järjestämisestä. Poronhoitolaissa on perustellusti annettu paliskunnalle oikeus ja vastuu paliskunnan poronhoidon järjestämisestä alueellaan. Toimivaa lakia ei tule muuttaa yksittäisen poronomistajan vaatimuksesta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on antanut valituksen ja maa- ja metsätalousministeriön lausunnon johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Toimialansa mukaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiantuntemus liittyy ensisijaisesti porotalouteen ja porojen biologiaan liittyvään tutkimukseen. Lausunnossa ei siten oteta kantaa juridiseen oikeuteen rakentaa poroesteaitoja tai siihen, miten tokkakunnan asema ja oikeudet määritetään suhteessa paliskuntaan.

Hirvieläimille tyypillisesti myös poro käyttää eri alueita kesä- ja talviaikaan. Käytännön poronhoidon järjestelyjen takia paliskunnat ovat rakentaneet rajoilleen esteaitoja ja alueidensa sisälle muun muassa laidunkierto-, erotus- ja työaitoja. Vaikka erilaiset aidat voivat estää tai haitata porojen liikkumista ja luontaista vaellusta, niiden tarkoituksena on helpottaa poronhoitotöiden järjestelyä, erityisesti porojen kokoamista erotuksia varten. Laidunkiertoaidoilla on tärkeä merkitys vuodenaikaisen laidunkierron järjestämisessä. Laidunkierron keskeisenä tavoitteena on estää porojen kesäaikainen laiduntaminen ja tallaaminen parhailla talvilaidunalueilla, joilla on runsas jäkälä- ja/tai luppokasvusto. Kesäaikainen porojen laiduntaminen ja liikkuminen erityisesti jäkäläisillä talvilaidunalueilla kuluttaa laitumien ravintovaroja sekä tallaamisen että ravinnonkäytön kautta ja heikentää niiden arvoa talvilaitumina.

Porolaitumien kestävyyden kannalta mahdollisimman laajat yhtenäiset laidunalueet ja toimiva laidunkierto vuodenaikaisten laidunalueiden välillä ovat oleellisia tekijöitä paliskunnan laidunalueiden säilyttämisessä hyväkuntoisina. Tutkimuksissa, joissa on selvitetty poroaitojen vaikutusta porolaitumiin on todettu, että erityisesti aitojen lähialueet kuluvat nopeasti, koska porot usein kerääntyvät aitojen vierustoille. Tämä aiheuttaa normaalin laiduntamisvaikutuksen lisäksi kesäaikana lisääntynyttä tallaamista, mikä edelleen kuluttaa maanpintaa ja vaurioittaa porolle etenkin talvella tärkeitä jäkäläkasvustoja. Samansuuruinen poromäärä aiheuttaa sitä enemmän laidunten kulumista mitä pienempiä ja suljetumpia laidunalueet ovat, mitä enemmän porot laiduntavat ympäri vuoden samoilla alueilla ja mitä enemmän näillä laidunalueilla on aitoja.

X on antanut valitusten ja lausuntojen johdosta selityksen, jossa on vaadittu valitusten ja siinä esitettyjen vaatimusten hylkäämistä. Selityksessä on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

Maa- ja metsätalousministeriöllä on ollut poronhoitolain 39 §:n säännösten nojalla toimivalta kyseisen esteaitapäätöksen tekemiseen ja päätös on tehty ministeriölle kuuluvan harkintavallan puitteissa. Päätös on kaikilta osin perusteltu eikä se loukkaa kenenkään laillisia oikeuksia.

Käsivarren paliskunnassa poronhoito on toteutettu siten, että poroja hoidetaan tokkakunnittain. Paliskunta on jakautunut neljään tokkakuntaan, vaikka valituksissa kiistetään X:n tokkakunnan olemassaolo. X:n tokkakunnan olemassaolo ilmenee esimerkiksi Lapin aluehallintoviraston asiassa antamista lausunnoista. Mainituista lausunnoista ilmenee myös se, että kaikkien muiden tokkakuntien rajoille on rakennettu esteaitoja, joiden tarkoituksena on estää eri tokkakuntiin kuuluvien porojen sekaantuminen keskenään. Ministeriön myöntämä lupa esteaidan rakentamiseksi on välttämätön X:n tokkakunnan poronhoidon kannalta ja tokkakuntaan kuuluvan omaisuuden turvaamisen kannalta. Omaisuuden suojaaminen muulla tavalla ei ole mahdollista. Paliskunta ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin tasapuolisen ja poronhoitolain mukaisen poronhoidon mahdollistamiseksi X:n tokkakunnassa.

Maa- ja metsätalousministeriön myöntämän luvan mukainen esteaita on välttämätön. Ilman esteaitaa X:n tokkakunnan porohävikki jatkuu tavalla, joka tekee poronhoidon harjoittamisen X:n tokkakunnassa mahdottomaksi. Myös porojen sekoittuminen toisen tokkakunnan poroihin jatkuu.

X:n tokkakunnalle tilanne on kestämätön, koska tokkakunnalla on puuttuvien aitojen vuoksi vaikeuksia merkitä vasat. Merkitsemättömien vasojen sekoittuessa muiden tokkakuntien poroihin tapahtuu vasojen katoamista, koska paliskunta ei suostu X:n tokkakunnan pyynnöstä tarvittaviin erotuksiin asianmukaisessa aikataulussa. Tämä ilmenee maa- ja metsätalousministeriön päätöksestä.

Valituksissa on virheellisesti väitetty, että X:n tokkakunnan kohdalla ei olisi tapahtunut porohävikkiä. Selitykseen liitetystä X:n tokkakuntaa koskevasta porohävikkilaskelmasta ilmenee, että X:n tokkakunnan poroista on ajalla 1.6.2007 - 31.5.2011 hävinnyt 1517 elovaadinta. Laskelma osoittaa luotettavasti elovaatimien osalta porohävikin. Se perustuu kirjanpitoon ja poroluettelon tietoihin. Se, että porohävikin vuoksi X:n tokkakunnan kokonaisporomäärä ei ole olennaisesti muuttunut, johtuu ainoastaan siitä, että poroja on voitu myydä ja teurastaa huomattavan vähän. X:n tokkakunnan porohävikki, teurastettujen porojen määrä ja vasahävikki ilmenevät myös Lapin aluehallintoviraston lausunnosta 27.1.2012.

Maa- ja metsätalousministeriön myöntämän luvan mukainen aita ei estä laidunkiertoa paliskunnan alueella. Esteaita erottaa muusta paliskunnan alueesta ainoastaan ne alueet, joilla X:n tokkakunta on pitkään hoitanut porojaan. Gová-Labban tokkakunnan porot eivät laidunkierron tai minkään muunkaan välttämättömän tai tarpeellisen syyn vuoksi kulje alueelle, joka kyseisellä esteaidalla erotetaan X:n tokkakunnalle. X:n tokkakunta ei ole valtaamassa esteaidalla mitään suhteettoman suurta osaa yhteisistä laitumista. Kyseinen alue ei millään tavalla pinta-alaltaan tai muutenkaan ole liiallinen. Esteaidan vuoksi luontoon ei myöskään kohdistu voimakasta rasitusta. Paliskunnan alueella rasitus luontoon syntyy sen vuoksi, että paliskunnan todellinen porojen lukumäärä ylittää poroluetteloihin merkityn poromäärän.

Valituksenalaisella päätöksellä ei ole luotu uutta paliskuntaa eikä annettu X:n tokkakunnalle sellaisia oikeuksia, joita muilla paliskunnan osakkailla ei ole. Päätöksellä turvataan se, että X:n tokkakunta voi harjoittaa poronhoitoa poronhoitolain tarkoittamalla tavalla. Porotalouden harjoittaminen on käynyt mahdottomaksi porohävikin vuoksi. Tämän vuoksi X:n tokkakunta on harjoittanut poronhoitoa omassa tokkakunnassa. Porohävikkiä on alkanut syntyä uudelleen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Kun tätä asiaa ei paliskunnan toimesta ole haluttu millään tavalla hoitaa, esteaitahakemuksen tekeminen on ollut välttämätöntä. Maa- ja metsätalousministeriö on ymmärtänyt esteaidan välttämättömyyden aivan oikein, samoin kuin muutkin viranomaiset, joille poronhoitoon liittyvät asiat kuuluvat.

Mikäli asiassa katsottaisiin olevan merkitystä sillä, kenellä on osoittaa aikaprioriteetiltään ensimmäinen vaatimus kyseisiin alueisiin, X:llä aitaluvan hakijana on asutushistorian kautta paras oikeus. X:n suku on harjoittanut porotaloutta kyseisellä alueella ainakin kahdentoista sukupolven ajan. Gová-Labban tokkakunnan jäsenet ovat harjoittaneet poronhoitoa kysymyksessä olevalla alueella varsin lyhyen ajan.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Väite siitä, että esteaidan rakentaminen ei haittaisi eikä vahingoittaisi Gová-Labban kylän poronhoitoa, on väärä. Aita muodostaisi yhdessä jo olemassa olevan Raittijärven esteaidan kanssa Paliskuntain yhdistyksen mielestä uuden paliskunnan ja lisäksi uuden rengasaidan. Se sulkisi pois koko muun porokylän kesälaidunalueen ja vasotuspaikat. Samalla muuttuisi täydellisesti Gová-Labban porokylän laidunkierto, jonka maa- ja metsätalousministeriö, Metsähallitus, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus sekä Paliskuntain yhdistys ovat 1990-luvun puolivälissä hyväksyneet Käsivarren paliskunnan kolmen siidan poronhoitotavan perustaksi.

Suomen perustuslain 17 §:n 3 momentti saamelaisten alkuperäiskansan oikeudesta oman kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen ja kehittämiseen käsittää myös oikeudet saamelaisten perinteisten elinkeinojen kuten poronhoidon harjoittamiseen. Säännöstä täydentää perustuslain 121 §:n 4 momentti saamelaisten omaa kieltä ja kulttuuria koskevasta itsehallinnosta saamelaisten kotiseutualueella. Maa- ja metsätalousministeriön olisi poronhoitolain vaietessa saamelaisten poronhoidosta tullut päätyä asiassa perustuslakimyönteiseen tulkintaan eikä heikentämään ja muuttamaan Käsivarren saamelaisten poronhoitotapaa. Myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen laintasoinen 27 artiklan säännös turvaa saamelaisten poronhoidon harjoittamista kuten tuomioistuinkäytännöstäkin ilmenee. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on myös viitannut ILO:n alkuperäiskansasopimukseen saamelaisten perinteisten elinkeinojen tueksi.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen myötä poronhoidon tapaa Käsivarren paliskunnassa muutettaisiin kohti eteläisissä paliskunnissa käytössä olevaa porojen tarhausta. Tämä olisi alkuperäiskansan pakottamista pois omasta poronhoitokulttuuristaan sellaisin poronhoitolain säännöksin, joista puuttuvat kokonaan saamelaista poronhoitoa koskevat säännökset.

Käsivarren paliskunta on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Suunnitellun poroaidan merkitys luontoon kohdistuvien vaikutusten kannalta on todettavissa vain paikan päällä. Uusi aita estäisi käytännössä porojen kaiken liikkumisen paliskunnan pohjoisosiin, jossa poroja on erityisesti kesäisin laidunnettu. Kun Käsivarren alue olisi uudella aidalla maantieteellisesti katkaistu, seurauksena olisi kesäisin se, että porot jäisivät välittömästi aidan eteläpuolelle. Pohjoinen luonto ei kestä sitä, että tuhansia poroja on vuodesta toiseen ruokailemassa samassa paikassa viikkoja tai kuukausia.

Päätös poroaidan rakentamisesta olisi tehtävissä vain Metsähallituksen toimesta.

Mikäli yhdelle perheelle kuuluvia oikeuksia lisätään siten kuin valituksen kohteena olevassa päätöksessä on toimittu, tuo poronhoitajaperhe saa todellisuudessa lähes paliskunnan oikeudet, mutta paliskunnalle poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet jäävät kuitenkin muille paliskunnan poronhoitajille.

Aidan rakentamisen jälkeen muilla poronhoitajilla ei olisi poronhoitolakiin ja perustuslakiin perustuvaa oikeutta laiduntaa porojaan uuden aidan pohjoispuolella. Ministeriön päätös loukkaa paliskunnan muiden poronhoitajien oikeutta elinkeinonsa harjoittamiseen.

Viimeisin poroluettelo on vahvistettu 1.6.2012 eikä päätöksestä ole valitettu. Poroluetteloon ei yrityksistä huolimatta saatu X:n perheen porolukua. X:n väitteet porojen hävikistä ovat kestämättömiä ja perusteettomia.

Nykyisten aitojen rakentaminen on perustunut paliskunnan päätöksiin ja vuosia noudatettuun poronhoitotapaan.

Mikäli katsottaisiin, että ministeriöllä on ollut vastoin paliskunnan käsitystä oikeus tehdä nyt puheena oleva päätös, asian valmistelussa olisi tullut toimia niin, että uuden aidan sijainti käsitellään erikseen perusteellisesti. Vain sanotulla tavalla toimien paliskunnan poronhoitolakiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet tulevat otetuiksi huomioon.

F ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Nyt kysymyksessä olevan kaltaisen aidan rakentamisesta päättää Metsähallitus asianomaisen paliskunnan hyväksynnän perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö on perinteisesti ratkaissut vain valtakunnan raja-aitoja koskevat poroaita-asiat. Toimivallan jako on ymmärrettävä, koska poronhoito edellyttää erityistä asiantuntemusta sekä elinkeinosta että sen vaikutuksesta ympäristöönsä. Lausunnon antaneista viranomaisista vain aluehallintovirasto on katsonut asialliseksi edes jollain tasolla puoltaa X:n hakemusta. Sekin kuitenkin tunnustaa paliskunnan ensisijaisen määräysvallan poronhoitoon liittyvissä asioissa.

Päätöksenteko paliskunnassa perustuu kaikkien poromiesten kuulemiseen ja sen pohjalta tehtävään enemmistöpäätökseen. Menettely on perusteltu, koska kaikkien poronomistajien on selviydyttävä päätöksien jälkeenkin omilla alueillaan niiden tuottamalla ravinnolla ja aiheuttamatta ympäristölle tarpeetonta vahinkoa. Sinänsä Käsivarren paliskunnassa on pyritty ymmärtämään X:n perheen vetäytymistä erilleen muista poromiesperheistä ja porojen yhdessä hoitamisesta niin pitkälle kuin on ollut mahdollista vaarantamatta muiden elinkeinoa. X:n kanssa on neuvoteltu hänen pyytämistään alueista esteaitoineen ja noissa neuvotteluissa on X:lle tehty myös ehdotuksia esteaitojen sijainneista X:n toivomilla alueilla. Se, että asioissa ei ole päästy sovinnolliseen ratkaisuun, on ainakin muiden poronomistajien mielestä johtunut siitä, että he eivät ole voineet hyväksyä X:n vaatimia, laitumet kokonaan katkaisevia aitoja.

X on Käsivarren ainoa poronomistaja, joka on vetäytynyt yhteisistä poronhoitotöistä. Tähän kuuluu tarhauksen tyyppisen poronhoidon lisäksi se, että X pitää vasojaan merkitsemättöminä niin pitkään kuin mahdollista. Sen lisäksi X myy poronsa paliskunnan järjestämien myyntitapahtumien ulkopuolella eikä paliskunta saa tietoa hänen poronmyynneistään mitään kautta. X on itse valinnut tapansa hoitaa poroja vastoin Käsivarren paliskunnan ikimuistoista, edelleen noudatettavaa tapaa, jonka on todettu parhaiten takaavan laitumien riittävyyden. Hän ei voi odottaa sitä, että hänen ainutkertainen tapansa saisi enemmistön kannatuksen paliskunnassa ja että paliskunnan ratkaisut tehtäisiin hänen tapansa mukaan. X:n on muiden tavoin alistuttava enemmistöpäätöksiin kaikille tärkeissä elinkeinoa koskevissa päätöksissä.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös

Korkein hallinto-oikeus on 29.11.2011 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 3464 kieltänyt maa- ja metsätalousministeriön päätöksen täytäntöönpanon, kunnes valitusasia on ratkaistu tai sitä ennen toisin määrätään. Samalla ministeriön päätökseen sisältyvä täytäntöönpanomääräys on poistettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Käsivarren paliskunnan sekä F:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimukset katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja poistetaan.

4. A:n ja hänen asiakumppaneidensa, Käsivarren paliskunnan sekä F:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Asiassa on pyydetty suullisen käsittelyn toimittamista valittajien toimesta. Vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta on perusteltu sillä, että maa- ja metsätalousministeriön päätös on perustunut asiakirjojen perusteella tehtyihin virheellisiin päätelmiin. Kun otetaan huomioon päätöksen lopputulos ja se, että asiassa on lähtökohtaisesti kysymys jäljempää perusteluista ilmenevällä tavalla siitä, onko maa- ja metsätalousministeriöllä ollut toimivalta valituksenalaisen päätöksen tekemiseen, suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa olisi hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa mainitulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Asiassa ei ole myöskään hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaista tarvetta suullisen käsittelyn toimittamiseen.

2. Katselmuksen toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon päätöksen lopputulos ja jäljempää ilmenevät perusteet maa- ja metsätalousministeriön päätöksen kumoamiselle, ne perusteet, joiden vuoksi Käsivarren paliskunta sekä F ja hänen asiakumppaninsa ovat on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolain 11 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Poronhoitolain 6 §:n 3 momentin mukaan paliskuntien toimialueiden rajat vahvistaa Lapin aluehallintovirasto. Paliskuntien välinen esteaita katsotaan kuitenkin paliskuntien rajaksi.

Poronhoitolain 7 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan tehtävänä on huolehtia siitä, että paliskunnan osakkaiden porot hoidetaan paliskunnan alueella ja että paliskunnan osakkaiden harjoittamaan poronhoitoon kuuluvat työt tulevat tehdyiksi, sekä estää paliskunnan osakkaiden poroja tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueelle samoin kuin suorittaa muutkin sille poronhoitolaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä annetut tehtävät.

Poronhoitolain 9 §:n 1 momentin mukaan poronhoitoalueella asuvalla poronomistajalla on oikeus saada poronsa hoidetuksi sellaisen paliskunnan alueella, joka kokonaan tai osittain sijaitsee hänen kotikuntansa alueella. Poronomistajan porot on hoidettava saman paliskunnan alueella, jollei pykälän 2 momentista muuta johdu.

Poronhoitolain 39 §:n 1 momentin mukaan valtion maalle saadaan rakentaa esteaita maa- ja metsätalousministeriön ja erotusaita sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Tilapäisen poroaidan rakentamisesta valtion maalle on ilmoitettava sille viranomaiselle, jonka hallinnassa alue on.

Lain esityöt

Hallituksen esityksessä eduskunnalle poronhoitolaiksi (HE 244/1989 vp) on mainitun lain 39 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa: ”Lakiehdotuksessa on tarpeettoman byrokratian vähentämiseksi lähdetty siitä, että aitojen rakentamislupia koskevien asioiden käsittelyä valtion hallinnossa siirrettäisiin alemmille hallinnon portaille. Niinpä ehdotetaan, että maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi tulisi luvan myöntäminen esteaidan rakentamiseen. Näitä aitoja koskevilla kysymyksillä voidaan katsoa olevan laajempaakin merkitystä, koska ne yleensä rakennetaan paliskuntien toimialueiden rajoille. Erotusaidan rakentaminen on vielä sellainen toimenpide, että sen toteuttamiseen tulisi saada lupa, mutta riittävänä olisi pidettävä, että luvan myöntää se viranomainen, jonka hallinnassa maa on. Muiden aitojen rakentamisessa on yleensä kysymys siinä määrin vähäisistä rakennelmista, että erityinen lupamenettely ei näytä tarpeelliselta. Kuitenkin tulisi aidan rakentamisesta ilmoittaa sille viranomaiselle, jonka hallinnassa maa on. Valtakunnan rajalle on pyritty rakentamaan esteaita, jotta porot eivät pääsisi naapurivaltioiden puolelle. Tätä aitaa ei kuitenkaan ole kaikilta osin saatu rakennetuksi sen takia, että paikoitellen maanomistaja on kieltänyt aidan rakentamisen omistamalleen alueelle. Esteaidan rakentaminen on kuitenkin katsottava siinä määrin yleisen tarpeen vaatimaksi, että tällaisissa tapauksissa aitaa varten tarvittava käyttöoikeus tulisi voida pakkolunastaa. Tätä tarkoittava säännös on otettu pykälän 2 momenttiin. Pakkolunastuksessa noudatettaisiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia (603/77).”

Asiassa saatu selvitys

X on 1.8.2010 maa- ja metsätalousministeriöön saapuneella hakemuksella pyytänyt, että hänelle myönnetään poronhoitolain 39 §:n nojalla lupa saada rakentaa noin 18 kilometriä pitkä esteaita. Hakemuksen mukaan esteaita kulkisi Saarikosken myyntiaidan päästä Namakan erotusaitaan ja Namakan erotusaidan päästä edelleen Raittijärven aitaan.

Hakemuksessa tarkoitettu aita sijoittuisi Käsivarren paliskunnan toimialueelle ja erämaalaissa tarkoitetulle Käsivarren erämaan alueelle, jota hallinnoi erämaalain 10 §:n nojalla Metsähallitus. Käsivarren paliskunta on perinteisesti toiminut jakautuneena kolmeen erilliseen kyläkuntaan. Kunkin kyläkunnan poroja on hoidettu erillään toisistaan. Tämä käy ilmi muun muassa perustuslakivaliokunnan lausunnosta (PeVL 3/1990 vp), joka on annettu hallituksen esityksestä poronhoitolaiksi (HE 244/1989 vp). Saadun selvityksen mukaan poroja hoidetaan nykyään hakijana olevan X:n perheen toimesta erillään mainituista kolmesta kyläkunnasta.

Maa- ja metsätalousministeriö on ennen asian ratkaisemista pyytänyt 19.8.2010 päivätyllä lausuntopyynnöllä Käsivarren paliskunnalta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta, Lapin aluehallintovirastolta, Metsähallitukselta, Peräpohjolan poliisilaitokselta, Paliskuntain yhdistykseltä ja Rovaniemen hallinto-oikeudelta lausuntoa hakemuksessa tarkoitetusta asiasta. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt saatujen lausuntojen johdosta vastaselityksen X:ltä ja Käsivarren paliskunnalta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Menettely maa- ja metsätalousministeriössä

F ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittäneet maa- ja metsätalousministeriön päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi muun ohella, että päätös on tehty kuulematta lainkaan Gová-Labban kyläkunnan poronhoitajia.

Edeltä ilmenevällä tavalla maa- ja metsätalousministeriö on ennen päätöksen tekemistä varannut Käsivarren paliskunnalle tilaisuuden lausunnon antamiseen hakemuksen johdosta. Gová-Labban kyläkunnan poronhoitajia ei kuitenkaan ole hakemuksen johdosta erikseen kuultu.

Hallintolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulle asianosaiselle on saman lain 34 §:n 1 momentin mukaan ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Maa- ja metsätalousministeriössä käsiteltävänä ollut hakemus on koskenut noin 18 kilometriä pitkän aidan rakentamista Käsivarren paliskunnan alueelle. Hakemuksessa tarkoitettu aita sijoittuisi Gová-Labban kyläkunnan alueelle siten, että aita jakaisi yhdessä Saarikosken myyntiaidan ja Namakan erotusaidan kanssa mainitun kyläkunnan aluetta pohjois-eteläsuunnassa kahteen osaan. Saadun selvityksen mukaan aidan rakentaminen vaikuttaisi poronhoitoon kysymyksessä olevalla alueella varsin merkittävällä tavalla. Paliskuntain yhdistys on lausunnossaan todennut esimerkkinä, että aita muodostaisi käytännössä uuden paliskunnan Käsivarren paliskunnan sisälle. Mainitut seikat huomioon ottaen hakemuksessa tarkoitetun aidan rakentaminen vaikuttaisi mitä ilmeisimmin käytännön poronhoidon järjestämiseen Gová-Labban kyläkunnan alueella. Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriön olisi ennen asian ratkaisemista tullut hallintolain 34 §:n 1 momentti huomioon ottaen varata mainitun kyläkunnan alueella toimintaa harjoittaville poronhoitajille tilaisuus selityksen antamiseen hakemuksen johdosta. Asiaa käsiteltäessä on näin ollen tapahtunut menettelyvirhe.

Poronhoitolain 39 §:n tulkinta

Asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, onko X:n hakemuksessaan tarkoittama aita sellainen poronhoitolain 39 §:ssä tarkoitettu esteaita, jota koskevan luvan voi myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Poronhoitolain 39 §:n mukaan luvan esteaidan rakentamiseen myöntää maa- ja metsätalousministeriö. Erotusaita saadaan tehdä sen viranomaisen luvalla, jonka hallinnassa alue on. Tilapäisen poroaidan rakentamisesta valtion maalle on ilmoitettava sille viranomaiselle, jonka hallinnassa alue on. Mainitussa lainkohdassa on siten eroteltu kolme erilaista aitaa: esteaita, erotusaita ja tilapäinen poroaita.

Poronhoitolain 39 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 244/1989 vp) on todettu, että lakiehdotuksessa on tarpeettoman byrokratian vähentämiseksi lähdetty siitä, että aitojen rakentamislupia koskevien asioiden käsittelyä valtion hallinnossa siirrettäisiin alemmille hallinnon portaille. Lainkohdan perustelujen mukaan siinä tarkoitettuja esteaitoja koskevilla kysymyksillä voidaan katsoa olevan laajempaakin merkitystä, koska ne yleensä rakennetaan paliskuntien toimialueiden rajoille. Erotusaidan osalta on pidetty riittävänä, että rakentamiseen myöntää luvan se viranomainen, jonka hallinnassa maa on. Hallituksen esityksen mukaan muiden aitojen rakentamisessa on yleensä kysymys siinä määrin vähäisistä rakennelmista, että erityistä lupamenettelyä ei pidetty tarpeellisena. Hallituksen esityksessä mainittujen seikkojen perusteella esteaita on siten poronhoitolain 39 §:ssä tarkoitetuista aidoista vaikutuksiltaan huomattavin.

Voimassa olevaa poronhoitolakia edeltäneen poronhoitolain (444/1948) 37 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä todettiin seuraavaa: ”Uusia esteaitoja sekä erotus- ja muita porokaarteita älköön valtion maalle ilman lupaa rakennettako, älköönkä esteaitoja ilman pakottavia syitä tehtäkö muualle kuin paliskuntain ja valtakunnan rajoille.”

Aikaisemmin voimassa olleen poronhoitolain (444/1948) 37 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan esteaitoja voitiin pakottavista syistä tehdä muuallekin kuin paliskuntien ja valtakunnan rajalle. Nykyisin voimassa olevan poronhoitolain (848/1990) 39 §:n perusteluista (HE 244/1989 vp) ilmenee, että esteaidat yleensä sijoittuisivat valtakunnan tai paliskuntien rajalle. Poronhoitolain perusteluista ei käy ilmi, että uudella poronhoitolailla olisi tarkoitettu muuttaa aikaisemmin voimassa ollutta lainsäädäntöä esteaitojen rakentamista koskevalta osin muutoin kuin viranomaistoimivallan osalta. Voimassa olevan poronhoitolain sanamuodosta tai sen perusteluista ei siten voida päätellä, ettei esteaitaa voitaisi sinänsä poikkeuksellisesti sijoittaa muuallekin kuin paliskuntien tai valtakunnan rajalle. Kun otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevan aidan pituus ja tarkoitus sekä se, että aita on tarkoitettu pysyväksi, on hakemuksessa tarkoitettu aita poronhoitolain 39 §:ssä tarkoitettu esteaita.

Ratkaistaessa sitä, milloin esteaita saadaan rakentaa paliskunnan sisälle, on otettava huomioon poronhoitolain 7 §:n 1 momentista ilmenevä lähtökohta, jonka mukaan paliskunnan sisällä tapahtuvista poronhoitoon liittyvistä järjestelyistä sekä toimenpiteistä vahinkojen estämiseksi päättää paliskunta.

Kun otetaan huomioon esteaidan suuri merkitys alueen poronhoidolle, on edellytyksenä poronhoitolain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetun esteaidan rakentamiselle paliskunnan toimialueen sisälle pidettävä sitä, että esteaidan rakentamiseen on saatu paliskunnan suostumus. Kun tällaista suostumusta ei nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ole saatu, ei maa- ja metsätalousministeriö ole ollut toimivaltainen myöntämään lupaa, joka käytännössä tarkoittaisi puuttumista poronhoitolain 7 §:n nojalla paliskunnalle kuuluvaan tehtävään.

Lopputulos

Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu asiaa käsiteltäessä tapahtuneesta menettelyvirheestä ja siitä, ettei hakemusasian ratkaiseminen ole kuulunut maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan, valituksenalainen päätös on kumottava ja poistettava.

4. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Käsivarren paliskunnalle sekä F:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Edellä lausutuista päätöksen perusteluista ilmenee, että kysymyksessä olevan hakemuksen ratkaiseminen ei ole kuulunut maa- ja metsätalousministeriön toimivaltaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kysymys maa- ja metsätalousministeriön toimivallasta on ollut erityisen tulkinnanvarainen, ei oikeudenkäynnin voida katsoa johtuneen sellaisesta hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viranomaisen virheestä, jonka vuoksi viranomainen olisi velvoitettava korvaamaan A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Näin ollen A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvattavaksi määräämisestä on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Hannu Ranta ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.