20.12.2012

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 29.6.2011 nro 11/0246/3

Asian aikaisempi käsittely

Vantaan kaupungin henkilöstöpalvelupäällikkö oli 3.2.2010 päättänyt, että A:lta peritään liikaa maksettua palkkaa 11 045,79 euroa päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Vantaan kaupunki on Kuopion hallinto-oikeudelle 17.6.2010 toimittamassaan hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että A on velvoitettava suorittamaan Vantaan kaupungille liikaa maksettua palkkaa 11 045,79 euroa sekä ennakonpidätystä 2 489,63 euroa eli yhteensä 13 535,42 euroa 8,0 prosentin korkoineen hakemuksen vireillepanopäivästä lukien. Edelleen kaupunki on vaatinut, että A on velvoitettava korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Hakemuksen perustelujen mukaan A:n palvelussuhde Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palveluksessa on päättynyt 7.3.2008. A:lle on maksettu väärin perustein palkkaa 2.4. - 31.12.2007. A ei ole käyttänyt oikeuttaan tulla kuulluksi eikä myöskään ole suorittanut maksuja viranhaltijapäätöksessä mainitun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2007 verotuksen vahvistamisen jälkeen verottaja ei palauta aiheettomasti maksetun palkan ennakonpidätystä kaupungille, vaan työntekijän on itse haettava oikaisua kyseiselle vuodelle. Suorituksen saatuaan kaupunki lähettää oikaistut palkanmaksu- ja ennakonpidätystiedot verottajalle ja työntekijälle. Tästä johtuen veron määrä on lisätty kaupungille maksettavaksi vaadittuun summaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Sovellettavat oikeusohjeet

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman työnantajan palveluksessa. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste.

Hallituksen laiksi kunnallisesta viranhaltijasta antaman esityksen (196/2002 vp) mainitun lain 56 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pykälässä tarkoitetussa tilanteessa tulee kyseessä olla selvä virhe, esimerkiksi laskuvirhe tai muu ilmeinen erehdys.

Asiassa saatu selvitys

Henkilöstöpäällikön, oikeastaan henkilöstöpalvelupäällikön 3.2.2010 tekemän viranhaltijapäätöksen 3/2010 selostusosan mukaan mainittu päätös korjaa hallintolain 50 §:n perusteella pelastusjohtajan 7.3.2008 tekemän päätöksen (17 §) siltä osin kuin päätös koski A:n palkan takaisinperintää.

Pelastusjohtaja on viranhaltijapäätöksellään 7.3.2008 17/2008 päättänyt purkaa palomies A:n palvelussuhteen 7.3.2008 alkaen, koska A on erittäin törkeällä ja moitittavalla tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuutensa toimittaa viikon kuluessa hyväksyttävät todisteet poissaolosta työnantajalle. Päätöksen mukaan toimimalla edellä kuvatulla tavalla A oli harhauttanut työnantajan edustajia maksamaan hänelle täyttä palkkaa (27 017,99 euroa brutto), johon hänellä ei ollut laillista oikeutta. Lisäksi pelastusjohtaja oli päättänyt, että väärin perustein maksettu palkka tulee periä A:lta takaisin viipymättä.

Pelastusjohtajan päätöksen 17/2008 selostusosan mukaan palomies A on ollut Vantaan kaupungin palveluksessa 2.5.2002 lähtien. A:n asemapaikkana on ollut B:n paloasema. Selostusosan mukaan A on ollut yhtäjaksoisesti poissa työstään 1.2.2007 alkaen päätöksen antopäivään 7.3.2008 saakka. Poissaolot on kirjattu B:n paloaseman kirjanpitoon sairauslomaksi. Paloasemalla toimivilta paloesimiehiltä saatujen selvitysten mukaan sekä poissaoloilmoituksia että poissaolotodistuksia on puuttunut. Seuraavat A:n poissaoloilmoitukset on otettu vastaan paloesimiesten toimesta.

Sairauslomat:
24.2.2007 - 11.3.2007, ilmoitus otettu vastaan 24.2.2007, sairauslomatodistus puuttuu
12.3.2007 - 12.4.2007, ilmoitus otettu vastaan 12.3.2007, sairauslomatodistus puuttuu
12.4.2007 - 5.8.2007, ilmoitus otettu vastaan 12.4.2007, sairauslomatodistus puuttuu
6.8.2007 - 15.8.2007, ilmoitus otettu vastaan 31.7.2007, sairauslomatodistus on toimitettu
15.8.2007 - 30.9.2007, ilmoitus otettu vastaan 16.8.2007, sairauslomatodistus on toimitettu.

Edelleen päätöksen 17/2008 selostusosan mukaan muista poissaoloista ei ole tullut 1.10.2007 alkaen ilmoituksia eikä lääkärintodistuksia ole toimitettu viikon kuluessa. Palopäällikkö oli pyytänyt A:lta selvitystä edellä mainittuihin poissaoloihin liittyen tammikuussa 2008. Poissaoloihin liittyvät sairauslomatodistukset oli toimitettu palopäällikölle 29.1.2008 ja 31.1.2008. Sairauslomatodistukset olivat olleet edellä mainitulta aikaväliltä, lisäksi sairauslomaa oli todistusten mukaan myönnetty 29.2.2008 asti. A:lla oli siten selostusosan mukaan ollut mainituille poissaoloille hyväksyttävä syy, mistä todisteena on ollut lääkärintodistusten katkeamaton ketju 29.2.2008 asti.

Pelastusjohtajan viranhaltijapäätöksen 17/2008 selostusosassa on kunnalliseen työ- ja virkaehtosopimukseen sekä Vantaan kaupungin palvelussuhdekäsikirjaan viitaten selostettu viranhaltijan ilmoitusvelvollisuutta ja todistuksen toimitusvelvollisuutta koskevaa säännöstöä. Päätöksestä tarkemmin ilmenevän selostuksen mukaan viranhaltijan on ilmoitettava työkyvyttömyydestä tai muusta pakottavasta työn teon esteestä esimiehelleen viipymättä. Päätöksessä siteeratun palvelussuhdekäsikirjan mukaan terveydenhoitajan tai lääkärin todistus on toimitettava esimiehelle mahdollisimman pian, viimeistään viikon sisällä terveydenhoitajalla tai lääkärissä käynnin jälkeen. Jokaisen poissaoloilmoituksen yhteydessä A:lle oli selostusosan mukaan erikseen mainittu velvollisuudesta toimittaa todistus poissaolostaan.

A on päätöksen 17/2008 selostusosan mukaan riidattomasti tehnyt asianmukaiset ilmoitukset poissaoloistaan 1.10.2007 asti. Mainitun ajankohdan jälkeisistä poissaoloista (neljä erillistä poissaoloa) ei ole mitään virallista merkintää tai muuta selvitystä, vaikka A on selostusosan mukaan väittänyt tehneensä ainakin kahdesta edellä mainitusta poissaolosta ilmoitukset asianmukaisesti.

Edelleen päätöksen 17/2008 selostusosan mukaan A on syyllistynyt hyväksyttävien poissaolotodistusten toimittamisen laiminlyönteihin kymmenen kertaa ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin ainakin kaksi kertaa. Laiminlyöntejä ei selostusosan mukaan voida pitää vähäisinä vaan vakavina ja erittäin moitittavina, koska niitä on useita ja toimimalla kuvatulla tavalla A on harhauttanut työnantajan edustajia maksamaan hänelle täyttä palkkaa, johon hänellä ei ole ollut laillista oikeutta. Todistusten toimittamisen laiminlyönnistä johtuen A:lle on maksettu liikaa palkkaa ja kaupunki on menettänyt oikeuden hakea itselleen korvausta Kansaneläkelaitokselta.

Henkilöstöpäällikön 3.2.1010 tekemän viranhaltijapäätöksen 3/2010 selostusosan mukaan A ja kaupunki ovat erimieliset siitä, onko sairauslomatodistukset poissaolojen ajalta toimitettu asianmukaisesti. Kaupunki on kuitenkin katsonut kohtuulliseksi, että A maksaa takaisin sen määrän, johon kaupungilla on oikeus riippumatta siitä, koska sairauslomatodistukset on toimitettu.

Edelleen päätöksen 3/2010 selostusosan mukaan A:lle on maksettu aiheettomasti täysi palkka 2.4. - 31.12.2007. Palkkaa on maksettu liikaa yhteensä 11 045,79 euroa. Päätöksen selostusosan mukaan A:lle on varattu mahdollisuus tulla kuulluksi ja kuulemiskirje on lähetetty todisteellisesti. A ei ole käyttänyt oikeuttaan tulla kuulluksi.

Henkilöstöpäällikkö on päätöksellään 3.2.2010 3/2010 päättänyt, että A:lta peritään liikaa maksettua palkkaa 11 045,79 euroa. Lisäksi oli määritelty suorituksen maksuaikataulu ja päätetty, että mikäli A ei suorita maksuja tässä aikataulussa eikä uudesta maksuohjelmasta päästä sopimukseen, erääntyy summa (11 045,79 euroa) tai jäljellä oleva maksamaton summa maksettavaksi heti.

Kaupungin A:lle osoittaman 10.2.2010 päivätyn laskun numero 12/10 mukaan liikaa maksetun palkan määrästä on vähennetty ennakonpidätys 15,5 prosenttia, yhteensä 2 489,63 euroa.

Arviointia ja johtopäätökset

Asiassa saadun selvityksen perusteella Vantaan kaupunki on maksanut A:lle täyttä palkkaa tämän sairausloman ajalta. Sairausloma on jatkunut keskeytymättömänä 1.2.2007 - 7.3.2008. Kaupunki vaatii hakemuksessaan A:lle sairausloman ajalta liikaa maksettua palkkaa ajalta 2.4. - 31.12.2007 sillä perusteella, että A on laiminlyömällä toimittaa sairauslomaa koskevat todistukset harhauttanut työnantajan edustajia maksamaan hänelle täyttä palkkaa.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n 1 momentissa tarkoitettu aiheeton palkanmaksu voi siis johtua esimerkiksi lasku- tai kirjoitusvirheestä. Sen takana voi olla sekä työnantajasta että työntekijästä johtuvia syitä. Etu on voitu myöntää myös vilpillisen menettelyn vuoksi.

Kaupunki ei ole väittänytkään aiheetta maksetun edun johtuneen kirjoitus- tai laskuvirheestä taikka vastaavanlaisesta muusta ilmeisestä erehdyksestä.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A on neljää erillistä sairauslomajaksoa lukuun ottamatta riidattomasti ilmoittanut työnantajan edustajalle työn tekemisen estymisestä sairauden johdosta. Väitetyt ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnit ovat tapahtuneet 1.10.2007 jälkeen. Ennen mainittua ajankohtaa A oli ollut sairauslomalla keskeytyksettä 1.2.2007 alkaen. A on toimittanut työnantajan edustajalle sairaustodistukset ajalta 6.8.2007 - 30.9.2007 sekä palopäällikön pyydettyä A:lta selvitystä 1.10.2007 jälkeisiin poissaoloihin liittyen tammikuussa 2008, todistukset oli toimitettu palopäällikölle 29.1.2008 ja 31.1.2008. Todistusten mukaan sairauslomaa oli tuolloin myönnetty 29.2.2008 asti.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi mahdolliseksi sen, ettei A ole kaikilta osin täyttänyt velvollisuuttaan ilmoittaa esimiehelleen työn tekemisen esteestä ja toimittaa työnantajan edustajalle tarvittavia todistuksia sairautensa johdosta. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että A on riidattomasti toimittanut sairaustodistukset ajalta 6.8. - 30.9.2007 ja tehnyt asianmukaiset ilmoitukset sairaudestaan ajanjakson 2.4. - 30.9.2007 osalta, minkä jälkeen A:n poissaolo on edelleen jatkunut keskeytyksettä, ei A:n menettelyn voida katsoa olevan kaupungin väittämällä tavalla harhaanjohtavaa.

Koska etuutta ei ole maksettu ilmeisen erehdyksen johdosta eikä A:n ole katsottava harhaanjohtaneen kaupunkia maksamaan hänelle täyttä palkkaa sairausloman ajalta, ei mainittu A:lle maksettu etuus ole ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheeton. Tämän johdosta hakemus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Päätöksen lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Vantaan kaupunki joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 56 § 1 momentti
Hallintolainkäyttölaki 69 § ja 74 §

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus velvoittaa valituksen osittain hyväksyen ja Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen pääasian osalta kumoten A:n suorittamaan Vantaan kaupungille kaupungin A:lle maksaman aiheettoman palkan 13 535,42 euroa, mikä määrä sisältää palkasta toimitetun ennakonpidätyksen 2 489,63 euroa.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää kaupungin viivästyskorkovaatimuksen.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Perustelut

1.

1.1 Palkan takaisinperintää koskeva hallintoriitahakemus

1.1.1 Asian aiemmat vaiheet

Vantaan kaupungin pelastusjohtaja on päätöksellään 7.3.2008 purkanut palomies A:n virkasuhteen, koska tämä oli erittäin törkeällä ja moitittavalla tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuutensa toimittaa viikon kuluessa hyväksyttävät todisteet poissaolosta työnantajalle. Toimimalla edellä kuvatulla tavalla A oli harhauttanut työnantajan maksamaan hänelle täyttä palkkaa, johon hänellä ei ollut laillista oikeutta. Väärin perustein maksettu palkka tuli päätöksen mukaan periä A:lta takaisin viipymättä.

Vantaan kaupungin henkilöstöpalvelupäällikkö on 3.2.2010 päättänyt, että A:lta peritään liikaa maksettua palkkaa 11 045,79 euroa päätöksestä tarkemmin ilmenevän maksuohjelman mukaisesti. Päätöksellä on korjattu hallintolain 50 §:n perusteella pelastusjohtajan 7.3.2008 tekemä päätös siltä osin kuin päätös on koskenut A:n palkan takaisinperintää.

Päätöksen perusteluissa on viitattu kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ään ja kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2007 - 2009 V luvun 2 §:ään. Perustelujen mukaan A on ollut poissa töistä 1.2.2007 alkaen. A ja kaupunki ovat erimieliset siitä, onko sairauslomatodistukset poissaolojen ajalta toimitettu asianmukaisesti. Kaupunki on katsonut kohtuulliseksi, että A maksaa takaisin sen määrän, johon kaupungilla on oikeus riippumatta siitä, koska sairauslomatodistukset on toimitettu. A:n virkasuhde on päättynyt 7.3.2008. A:lle on maksettu aiheettomasti täysi palkka 2.4.2007 - 31.12.2007.

Päätökseen 3.2.2010 on liitetty oikaisuvaatimusosoitus, jonka mukaan oikaisuvaatimus tehdään Vantaan kaupunginhallitukselle. A on saanut päätöksen tiedokseen haastetiedoksiantona 11.5.2010. Hän ei ole hakenut päätökseen oikaisua eikä toisaalta myöskään suorittanut maksuja viranhaltijapäätöksen mukaisesti.

Vantaan kaupunki on Kuopion hallinto-oikeudelle 17.6.2010 toimittamassaan hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että A on velvoitettava suorittamaan kaupungille liikaa maksettua palkkaa sekä ennakonpidätystä korkoineen yhteensä 13 535,42 euroa. Hakemuksen mukaan verottaja ei vuoden 2007 verotuksen vahvistamisen jälkeen palauta aiheettomasti maksetun palkan ennakonpidätystä kaupungille, vaan työntekijän tulee itse hakea verotuksen oikaisua kyseiselle vuodelle. Suorituksen saatuaan kaupunki lähettää oikaistut palkanmaksu- ja ennakonpidätystiedot verottajalle ja työntekijälle. Tästä syystä ennakonpidätyksen määrä on lisätty kaupungille vaadittuun summaan.

1.1.2 Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kaupunki on edellä ilmenevällä tavalla tehnyt A:n palkan takaisinperinnästä kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaisen viranhaltijapäätöksen, johon on liitetty kuntalain mukainen oikaisuvaatimusosoitus. Kaupunki on edelleen tehnyt saman asian johdosta hallintoriitahakemuksen hallinto-oikeudelle. Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. Asiassa on siten ensin ratkaistava se, onko hallinto-oikeudella ja korkeimmalla hallinto-oikeudella toimivalta tutkia kaupungin vaatimukset hallintoriitahakemuksena.

1.1.3 Toimivalta tutkia palkan takaisinperintää koskeva hallintoriitahakemus

1.1.3.1 Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n mukaan työnantajan mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Saman lain 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman työnantajan palveluksessa. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste.

Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos takaisinperinnästä ei ole päätetty tai pantu vireille muussa järjestyksessä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana aiheeton palkan tai muun etuuden määrä on maksettu, oikeus takaisinperintään on menetetty.

Saman lain 57 §:ssä säädetään korvausvaatimuksen käsittelyjärjestyksestä. Pykälän mukaan edellä 3 §:n 3 momentissa, 32 §:n 2 ja 3 momentissa ja 46 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvausta koskevat vaatimukset käsitellään hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.

Kuntalain 89 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen.

Saman lain 90 §:n 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemus, jolla hallintoriita pannaan vireille, on toimitettava hallinto-oikeudelle. Hakemuskirjelmässä on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet.

Ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ulosottoperusteita ovat muun ohella seuraavat asiakirjat:
(---)
5) hallintotuomioistuimen päätös ja muun viranomaisen päätös hallintolainkäyttöasiassa;
6) valtioneuvoston, ministeriön, valtion keskushallintoon kuuluvan viraston ja aluehallintoviraston päätös sekä muu hallintopäätös, jos sen täytäntöönpanosta ulosottokaaren mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa.

Edellä mainitut säännökset ovat sisältyneet asiallisesti samansisältöisinä aikaisemmin voimassa olleeseen ulosottolain (37/1895) 2 luvun 2 §:n 6 kohtaan, jota koskevissa lain esitöissä (HE 216/2001 vp) on todettu muun ohella seuraavaa:

"Perustuslain 21 §:n takaaman oikeusturvan kannalta olisi ongelmallista laajentaa eri hallintoviranomaisten päätösten suoraa ulosottokelpoisuutta nykyisestä yleisellä tasolla ulosottolaissa. Ulosottolain mukaisessa täytäntöönpanossa ei myöskään tunneta perustevalitusjärjestelmää toisin kuin veroulosottolain mukaisessa täytäntöönpanossa. Lainsäädännössä onkin ratkaistava erikseen, voidaanko määrätynlaisessa hallintoasiassa annetulle hallintopäätökselle myöntää ulosottokelpoisuus.

Edellä olevan mukaisesti 6 kohdan perusteella voitaisiin panna täytäntöön myös muu hallintopäätös, jos täytäntöönpanosta ulosottolain mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa. Muun kuin kohdassa luetellun hallintoviranomaisen hallintopäätöksen täytäntöönpano ulosottolain mukaisessa menettelyssä edellyttäisi siis aina erityissäännöstä. Tämä ei merkitse asiallista muutosta ulosottolain nykyisen 3 luvun 1 §:n 1 momentin 7 kohtaan nähden."

1.1.3.2 Oikeudellinen arviointi

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ssä ei ole erikseen säädetty siitä, missä järjestyksessä palkan takaisinperintää koskeva erimielisyys ratkaistaan. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 50 §:n mukaan lähtökohtana kuitenkin on, että mainitun lain nojalla tehtyihin päätöksiin haetaan oikaisua ja muutosta kuntalain mukaisesti. Lain 57 §:ssä on erikseen säädetty eräiden korvausvaatimusten käsittelemisestä hallintoriita-asioina. Näihin eivät kuulu palkan takaisinperintää tai muuta palvelussuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskevat vaatimukset.

Hallintoriita-asioina ratkaistaan hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan sellaiset julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevat riidat, joihin haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse. Hallintoriidan soveltamisedellytyksenä on näin ollen se, että julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen sisältyvässä asiakysymyksessä valitus ei ole tuon asiakysymyksen ratkaisemiseen mahdollinen oikeuskeino. Hallintoriitamenettely on siten toissijainen hallinto-oikeudelliseen valitukseen nähden. Hallintoriitamenettelyn piiriin kuuluvat tyypillisesti tilanteet, joissa viranomaisen päätöksellä ei ole sitovasti ratkaistu oikeussuhteen osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia.

Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kaupungilla on ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n nojalla toimivalta päättää palkan takaisinperimisestä. Säännönmukaisena oikeussuojakeinona kunnan päätöksestä on edellä selostetulla tavalla kuntalain mukainen muutoksenhaku. Nämä seikat puoltavat sitä tulkintaa, että hallintotuomioistuimella ei olisi toimivaltaa tutkia kaupungin hakemusta hallintoriita-asiana.

Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, onko kaupungilla lakiin perustuvan saatavansa takaisinperimiseksi täytäntöönpanoperustetta. Asiassa on huomattava, ettei A ole hakenut viranhaltijan päätökseen oikaisua, eikä hän ole siten myöskään saattanut asiaa oikeuden tutkittavaksi kunnallisvalituksin. Kaupungilla ei ole näiden seikkojen johdosta käytettävissään saatavan takaisinperimiseksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua ulosottoperustetta. Viranhaltijan tekemä hallintopäätös palkan takaisinperimisestä on lainvoimainen, mutta hallintopäätöksen täytäntöönpano ulosottoteitse edellyttää ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella erityissäännöstä päätöksen täytäntöönpanosta. Kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa taikka muussakaan laissa ei ole palkan takaisinperimistä koskevien päätösten osalta tällaista erityissäännöstä.

Viranhaltijan päätös palkan takaisinperimisestä ei siten ole ollut ulosottokaaren perusteella täytäntöönpantavissa, mistä syystä asia on kunnallista päätöksentekoa koskevasta, muutoin ensisijaisesta muutoksenhaun mahdollisuudesta huolimatta ollut kaupungin kannalta välttämätöntä saattaa hallinto-oikeuden tutkittavaksi hallintoriita-asian käsittelyjärjestyksessä.

1.2 Pääasia

1.2.1 Sovellettavat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n 1 momentin mukaan aiheettomasti maksettu palkka tai muu palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrä saadaan periä takaisin. Takaisinperintä voidaan suorittaa myös siten, että perittävä määrä vähennetään seuraavan tai seuraavien palkanmaksujen yhteydessä viranhaltijan palkasta, jos tämä on edelleen saman työnantajan palveluksessa. Takaisinperintää koskevassa päätöksessä on mainittava takaisin perittävä määrä ja takaisinperinnän peruste.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES 2005 - 2007 ja KVTES 2007 - 2009) V luvun 2 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalla/
työntekijällä on saman kalenterivuoden aikana oikeus saada sairausloman ajalta
1 varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta
2 sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta
3 lisäksi voidaan harkinnan perusteella maksaa enintään kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 185 kalenteripäivän ajalta.

1.2.2 Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

A on ollut Vantaan kaupungin palveluksessa palomiehen virkasuhteessa 2.5.2002 lähtien. Hän on ollut yhtäjaksoisesti poissa työstään 1.2.2007 - 7.3.2008. Poissaolot ovat johtuneet sairauslomasta. A on riidattomasti ilmoittanut työnantajalle asianmukaisesti poissaoloistaan 1.10.2007 saakka. Hän on edelleen työnantajan kehotuksesta tammikuussa 2008 toimittanut sairauslomatodistukset 1.10.2007 jälkeisten poissaolojen osalta.

KVTES:n määräysten perusteella A:lle olisi tullut ajalla 2.4. - 30.7.2007 maksaa kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan ja 31.7.2007 lukien sairausloma olisi ollut palkaton. Näin ollen A:lle on maksettu aiheettomasti palkkaa ajalla 2.4. - 31.12.2007. A ei ole kiistänyt työnantajan selvitystä aiheettomasti maksetun palkan ja ennakonpidätyksen määrästä.

Työnantajalla on kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:n 1 momentin perusteella oikeus periä takaisin viranhaltijalleen maksama aiheeton palkka. Lain esitöiden (HE 196/2002 vp) mukaan säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa tulee kyseessä olla selvä virhe, esimerkiksi laskuvirhe tai muu ilmeinen erehdys.

Kaupungin selvityksistä ilmenee, että A:lle on maksettu palkkaa erehdyksessä, koska asia oli tullut virastossa esille vasta alkuvuodesta 2008, kun palopäällikkö oli pyytänyt A:lta selvitystä poissaoloista 1.10.2007 alkaen.

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta epäillä, etteikö palkan maksu edellä sanottuna aikana ole perustunut kaupungin esittämällä tavalla ilmeiseen erehdykseen. A:n menettelyllä ei näissä oloissa ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Hän on velvollinen maksamaan oikeudettomasti saamansa palkan takaisin Vantaan kaupungille.

Kaupunki on hakemuksessaan vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan kaupungille A:lle maksetun nettopalkan lisäksi toimitettua ennakonpidätystä vastaava rahamäärä. Ennakonpidätys on osa A:lle aiheettomasti maksettua palkkaa, jonka työnantaja on pidättänyt hänen bruttopalkastaan ennakkoperintälain (1118/1996) nojalla. Työnantajalla on siten oikeus saada myös ennakonpidätystä vastaava määrä takaisinperityksi A:lta. A:lla puolestaan on verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 64 §:n 1 momentin mukainen mahdollisuus hakea verotuksen oikaisua palkan takaisinperinnän johdosta viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Näin ollen oikaisuvaatimusaika päättyy 31.12.2013.

2. Korkovaatimus

Nyt kysymyksessä oleva palkan takaisinperintä perustuu A:n virkasuhteeseen eli julkisoikeudelliseen perusteeseen. Kun korkolain soveltumisesta ei myöskään ole erikseen säädetty, korkolakia ei ole asiassa sovellettava. Kaupungin vaatimus koron maksamisesta on siten hylättävä.

3. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Elina Ranz.