KHO:2009:98
- Keywords
- Tuloverotus, Ennakkoratkaisu, Jakautuminen, Kokonaisjakautuminen, Kiinteistöyhtiö
- Year of case
- 2009
- Date of Issue
- Register number
- 859/2/09
- Archival record
- 2799
Kun A Oyj olisi suunnitellussa jakautumisessa saanut vastikkeena sellaisia kiinteistöyhtiön osakkeita, jotka eivät oikeuttaneet minkään huoneiston tai tilan hallintaan eikä osakkeilla ollut äänioikeutta tai muutoinkaan mitään oikeutta yhtiön varallisuuteen, ei jakautumisen katsottu täyttävän elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n jakautumiselle asettamia edellytyksiä.
Ennakkoratkaisu vuosille 2008 ja 2009.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 c §
Tuloverolaki 28 §
Neuvoston direktiivi 90/434/ETY 2 artikla
Päätös, josta valitetaan
Keskusverolautakunnan päätös 28.1.2009 nro 1/2009
Asian aikaisempi käsittely
Ennakkoratkaisuhakemus
A Oyj on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1) Pidetäänkö Kiinteistö Oy B:n (jäljempänä Koy B) jakautumista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (jäljempänä EVL) 52 c §:ssä tarkoitettuna kokonaisjakautumisena ja sovelletaanko järjestelyyn siten mainitun lainkohdan määräyksiä.
2) Katsotaanko jakautumisessa vastikkeena annettavien osakkeiden, jotka eivät oikeuta minkään huoneiston tai muunkaan tilan hallintaan, hankintamenoksi nolla euroa ja katsotaanko ne verotuksessa muutoinkin arvottomiksi.
3) Vaikuttaako edellä kohdassa 2 tarkoitettujen osakkeiden mahdollinen vastainen mitätöiminen EVL 52 c §:n sovellettavuuteen.
A Oyj ja X:n kaupunki ovat käyneet keskusteluja Koy B:n hallitsemaa tonttia koskevasta kehityshankkeesta, jonka päämääränä on tontilla sijaitsevan liike- ja toimistorakennuksen (B:n liikekeskus) uudistaminen vastaamaan alueen kuluttajien ja liike-elämän nykytarpeita. Hanke on osa laajempaa kokonaisuutta, jonka piirissä ovat myös samassa korttelissa sijaitsevat naapuritontit rakennuksineen. Rakennuksista monet ovat huonokuntoisia, ja esimerkiksi pysäköintilaitokset ovat tämän lisäksi ahtaita ja epäkäytännöllisiä.
Koy B:n osakekannan omistus jakautuu neljälle eri osakkeenomistajalle, joista A Oyj on suurin 66,64 prosentin omistusosuudella.
Koy B omistaa edellä mainitun tontin ja sillä sijaitsevan rakennuksen kokonaisuudessaan yksin. Yhtiön osakkeet oikeuttavat kiinteistöosakeyhtiölle ominaisesti hallitsemaan rakennuksen liike- ja toimistohuoneistoja yhtiöjärjestyksessä määritellyin tavoin. A Oyj:n omistamat osakkeet numerot 1-9996 (yhteensä 9 996 kappaletta) oikeuttavat kaikkien rakennuksessa sijaitsevien liikehuoneistojen ja lisäksi yhden toimistohuoneiston hallintaan. Koy B:n kolme muuta osakasta omistavat loppujen toimistohuoneistojen ja saunatilan hallintaan oikeuttavat osakkeet numerot 9997-15000 (yhteensä 5 004 kappaletta). A Oyj hallitsee siten Koy B:n liiketiloja kokonaisuudessaan.
A Oyj olisi kiinnostunut tekemään edellä kuvatun kehityshankkeen toteuttamiseksi tarvittavat investoinnit Koy B:hen, mutta muut Koy B:n osakkeenomistajat eivät ole halukkaita osallistumaan näihin investointeihin. Koy B:n osakkeenomistajat ovat tämän vuoksi keskustelleet järjestelystä, jossa Koy B:n omistamalla tontilla sijaitsevan rakennuksen toimistotilojen ja liikehuoneistojen omistus eriytettäisiin jäljempänä tarkemmin kuvattavalla tavalla kahteen kiinteistöosakeyhtiöön. Tämä yksinkertaistaisi kehityshanketta koskevaa päätöksentekoa ja mahdollistaisi sen edellyttämien investointien tekemisen. Koy B:n omistama tontti jäisi järjestelyssä todennäköisesti uusien kiinteistöosakeyhtiöiden yhteisomistukseen.
Suunniteltu jakautuminen
Koy B:n liiketilojen sekä toimistohuoneistojen eriyttäminen on suunniteltu toteutettavaksi osakeyhtiölain (jäljempänä myös OYL) 17 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla kokonaisjakautumisella, jossa purkautuvan Koy B:n varallisuus jaettaisiin kahdelle jakautumisessa syntyväksi suunnitellulle uudelle yhtiölle eli Koy T:lle ja Koy L:lle. Pääpiirteissään jakautuminen toteutettaisiin siten, että Koy T:n omistukseen ja hallintaan tulisivat rakennuksen toimistotornin kerrokset 3-13 ja että Koy L:n omistukseen ja hallintaan tulisivat rakennuksen kellari, ensimmäisen ja toisen kerroksen tilat sekä kolmannen kerroksen liiketilat.
Jotta Koy B:n jakautuminen olisi yhtiöoikeudellisesti mahdollista, sen yhtiöjärjestystä on ennen jakautumista muutettava siten, että yhtiöön ei enää sovelleta asunto-osakeyhtiölakia, sillä asunto-osakeyhtiölain alaisuudessa toimivat yhtiöt eivät toistaiseksi voi jakautua. Tällä muutoksella ei ole merkittäviä vaikutuksia yhtiön toimintaan.
Jotta suunniteltuun järjestelyyn voitaisiin soveltaa EVL 52 c §:n mukaista jatkuvuusperiaatetta, Koy B:n nykyisten osakkeenomistajien tulee saada jakautumisessa syntyvien vastaanottavien yhtiöiden osakkeet omistukseensa samassa suhteessa, jossa ne omistavat jakautuvan Koy B:n osakekannan. Lisäksi Koy B:n on purkauduttava jakautumisen seurauksena.
Kummassakin vastaanottavassa yhtiössä olisi 15 000 osaketta (samoin kuin purkautuvassa Koy B:ssä), ja sekä A Oyj että muut Koy B:n osakkeenomistajat saisivat omistukseensa vastaanottavien yhtiöiden osakkeita samassa suhteessa, jossa ne omistivat purkautuvan Koy B:n osakkeita.
A Oyj saisi suunnitellussa jakautumisessa omistukseensa osakkeet 1-9996 Koy L:stä (9 996 kappaletta) sekä osakkeet 1-595 ja 5600-15000 Koy T:stä (9 996 kappaletta). Koy B:n muut osakkaat saisivat jakautumisessa omistukseensa aiempien omistustensa suhteessa osakkeet 9997-15000 Koy L:sta (5 004 kappaletta) sekä 596-5599 Koy T:sta (samoin 5 004 kappaletta).
Koy B:n osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jaettaisiin osakkaiden kirjanpidossa lähtökohtaisesti kummankin vastaanottavan yhtiön osakkeille vastaanottavien yhtiöiden nettovarallisuuksien suhteessa. Mikäli nettovarallisuuksien suhde poikkeaisi olennaisesti vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, käytettäisiin jakoperusteena kuitenkin osakkeiden käypiä arvoja.
A Oyj saisi jakautumisessa omistukseensa ne Koy L:n osakkeet, jotka oikeuttavat hallitsemaan kaikkia niitä liikehuoneistoja, joita yhtiö hallitsee omistamiensa Koy B:n osakkeiden nojalla ennen jakautumistakin. Jakautumissuunnitelmassa nämä ovat Koy L:n osakkeet 1-9996. Vastaavasti kunkin Koy B:n osakkaan tulee saada jakautumisessa omistukseensa ne Koy T:n osakkeet, jotka oikeuttavat sanotun osakkaan hallitsemaan kaikkia samoja toimistohuoneistoja kuin aiemminkin. Jakautumissuunnitelmassa toimistohuoneistojen hallintaan oikeuttavat Koy T:n osakkeet 1-5599. Tässä tarkoitetut vastaanottavien yhtiöiden osakkeet oikeuttaisivat niiden yhtiöjärjestysten nojalla muuttumattomilla jyvityksillä samojen rakennusten osien (huoneistojen) hallintaan kuin aiemminkin, ja kukin Koy B:n osakkaista hallitsisi siten jakautumisen jälkeen samoja tiloja kuin aiemminkin.
Samoista syistä A Oyj:n jakautumisessa saamat osakkeet 5600-15000 Koy T:stä (9 401 kappaletta) ja Koy B:n muiden osakkaiden saamat osakkeet 9402-15000 Koy L:stä (5 599 kappaletta) eivät voisi oikeuttaa minkään huoneiston tai muun tilan hallintaan, vaan ne olisivat tässä suhteessa ylimääräisiä osakkeita. Näiden osakkeiden (jakautumisosakkeet) haltijalleen tuottamat osakeyhtiölain mukaiset varallisuus- ja hallinnoimisoikeudet poistettaisiin yhtiöjärjestysten ja mahdollisten osakassopimusten määräyksillä muun ohella huoneistoja ja muita tiloja koskevan päätösvallan keskittämiseksi niitä hallitseville osakkaille. Jakautumisosakkeet mitätöidään jakautumisen jälkeen.
Järjestelyn lopputuloksena A Oyj tulisi omistamaan osakkeet 1-9401 Koy L:stä ja osakkeet 1-595 Koy T:stä. Koy B:n muut nykyiset osakkaat tulisivat omistamaan osakkeet 596-5599 Koy T:sta.
Yksikään Koy B:n nykyisistä osakkeenomistajista, A Oyj mukaan lukien, ei saisi edellä kuvatun järjestelyn seurauksena nykyistä laajempaa hallinta- tai käyttöoikeutta Koy B:n tai vastaanottavien yhtiöiden omistamassa rakennuksessa sijaitseviin tiloihin (mukaan lukien huoneistot). Hallinta- ja käyttöoikeuden laajuus pysyisi ennallaan ja oikeuttaisi kutakin nykyistä osakasta hallitsemaan ja käyttämään ainoastaan samoja tiloja kuin välittömästi jakautumista edeltävänkin osakeomistuksensa nojalla.
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
Hakemuksessa tarkoitettuun jakautumiseen ei sovelleta EVL 52 c §:n säännöksiä jakautumisesta.
Keskusverolautakunta on verotusmenettelystä annetun lain 84 §:n 1 momentin ja keskusverolautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla päättänyt olla antamatta ennakkoratkaisua kysymyksiin 2 ja 3.
Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:
Koy B:n osakekannan omistaa A Oyj sekä kolme muuta osakasta. Keskinäisenä kiinteistöosakeyhtiönä toimiva Koy B omistaa tontin ja sillä sijaitsevan toimisto- sekä liiketilarakennuksen. Hakemuksessa tarkoitetussa järjestelyssä Koy B:n yhtiöjärjestystä muutetaan ensin siten, että yhtiöön voidaan soveltaa osakeyhtiölakia. Tämän jälkeen yhtiö jakaantuu OYL 17 luvun 2 §:n 1 momentin 1kohdan mukaisesti Koy L:ksi ja Koy T:ksi, joiden liikkeeseen laskemia uusia osakkeita Koy B:n osakkeenomistajat saavat jakautumisvastikkeena.
Kysymyksessä olevassa jakautumisessa A Oyj saa vastikkeena pääosin sellaisia Koy T:n osakkeita, jotka eivät hakemuksen mukaan oikeuta minkään huoneiston tai tilan hallintaan eikä osakkeilla ole äänioikeutta tai muutoinkaan mitään oikeutta yhtiön varallisuuteen. Koy B:n muut osakkaat saavat jakautumisessa vastikkeeksi vastaavanlaisia Koy L:n osakkeita. Jakautumisvastikkeena saadut osakkeet, jotka eivät sisällä mitään oikeuksia vastaanottavan yhtiön pääomaan, on tarkoitus myöhemmin mitätöidä.
EVL 52 c §:n mukaan jakautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen) ja jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa.
EVL 52 c §:n säännöksillä on pantu Suomessa täytäntöön Euroopan yhteisöjen direktiivi 90/434/EEC (jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi) jakautumisen osalta. Direktiivin mukainen jakautuminen edellyttää muun ohessa, että jakautumisvastikkeena annetaan suhteellisuussäännön mukaisesti vastaanottavien yhtiöiden yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita. Hallituksen esityksen mukaan edellä mainitussa lainkohdassa säädetyt edellytykset vastaavat direktiivissä jakautumiselle asetettuja edellytyksiä. EVL 52 c §:n 1 momentin säännöksen mukaisesti tulee jakautuvan yhtiön osakkaiden saada osakeoikeuden sisältäviä osakkeita kaikista vastaanottavista yhtiöistä.
Kun Koy B:n osakkaat saavat hakemuksessa tarkoitetussa jakautumisessa vastikkeena osakkeita, jotka eivät tuota mitään oikeuksia vastaanottavaan yhtiöön eikä sen varallisuuteen, ei osakkaiden hakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa voida katsoa saavan jakautumisvastikkeena kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita EVL 52 c §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hakemuksessa tarkoitettuun järjestelyyn ei näin ollen sovelleta mainitun lainkohdan säännöksiä jakautumisesta.
Ottaen huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu ratkaisu asiassa ei ole kysymysten 2 ja 3 osalta keskusverolautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentissa mainittuja perusteita saada asia ratkaistuksi.
Ennakkoratkaisua on, jos A Oyj tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2008 ja 2009 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa.
Keskusverolautakunnan soveltamat oikeusohjeet
EVL 52 c § 1 momentti
Tuloverolaki 28 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A Oyj on vaatinut keskusverolautakunnan päätöksen kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että Koy B:n jakautumista pidetään EVL 52 c §:ssä tarkoitettuna kokonaisjakautumisena. Lisäksi yhtiö on vaatinut asian palauttamista keskusverolautakunnan ratkaistavaksi hakemuksessa esitettyjen ja keskusverolautakunnan vaille ennakkoratkaisua jättämien kysymysten osalta.
Yhtiö on myös pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta vahvistamaan ennakkoratkaisun verovuosille 2009, 2010 ja 2011.
Vaatimuksiaan A Oyj on perustellut muun ohella seuraavasti:
Kiinteistöosakeyhtiölle tyypilliseen tapaan myös Koy B:n yhtiöjärjestyksessä on määritelty se, mitä yhtiön tiloja tietyt osakkeet oikeuttavat hallitsemaan. Yhtiöoikeudellisesti kiinteistöosakeyhtiö muistuttaa tältä osin asunto-osakeyhtiötä. Hakemuksessa kuvatulla tavalla Koy B:n kokonaisjakautumisen tarkoituksena olisi eriyttää Koy B:hen kuuluvien eri käyttötarkoitukseen soveltuvien tilojen (eli liike- ja toimistotilojen) omistus erillisiin yhtiöihin. Omistuksen erillisyys mahdollistaisi A Oyj:n hallitsemiin liiketiloihin kohdistuvat investoinnit. Edellä mainitusta syystä hakemuksessa kuvattu jakautuminen tulee toteuttaa siten, että kukin jakautuvan yhtiön osakkeenomistaja hallitsee myös jakautumisen jälkeen samoja tiloja kuin ennen jakautumista. Tästä seuraa, että jakautuminen tulee toteuttaa siten, että jokainen osakkeenomistaja saa vastaanottavista yhtiöistä jakautumisvastikkeena sellaisia osakkeita, jotka oikeuttavat osakkeenomistajan hallitsemaan kaikkia samoja tiloja kuin jakautuvassa Koy B:ssäkin.
Koska jakautumisessa on tarkoitus säilyttää eri tilojen hallintaan oikeuttavat osakkeet samoilla omistajilla kuin ennen jakautumistakin, muodostuu jakautumisessa EVL 52 c §:n jakautumisvastikkeen antamista koskevan vaatimuksen johdosta sellaisia osakkeita, jotka eivät voi oikeuttaa minkään huoneiston tai muun tilan hallintaan. Samasta syystä näiden osakkeiden tuottamat osakeoikeudet on hakemuksen mukaisesti suunniteltu osakeyhtiölain sallimassa laajuudessa poistettavan vastaanottavien yhtiöiden yhtiöjärjestyksiin otettavilla määräyksillä. Myöhemmässä vaiheessa nämä osakkeet mahdollisesti mitätöitäisiin.
Järjestelyn lopputuloksena A Oyj tulisi omistamaan kaikki Koy L:n osakkeet sekä osan Koy T:n osakkeista, ja Koy B:n muut nykyiset osakkaat tulisivat omistamaan loput osakkeet Koy T:sta. Jakautumisen seurauksena yksikään Koy B:n nykyisistä osakkeenomistajista ei saisi nykyistä laajempaa hallinta- tai käyttöoikeutta Koy B:n tai vastaanottavien yhtiöiden omistamassa rakennuksessa sijaitseviin tiloihin. Tilojen hallinta- ja käyttöoikeuden laajuus pysyisi ennallaan ja oikeuttaisi kutakin nykyistä osakasta hallitsemaan ja käyttämään ainoastaan samoja tiloja kuin välittömästi jakautumista edeltävän osakeomistuksen nojalla.
Keskusverolautakunnan ratkaisu on virheellinen eikä saa tukea EVL 52 c §:stä tai sen esitöistä eikä myöskään yritysjärjestelydirektiivistä, johon keskusverolautakunta on ratkaisussaan kansallisen lainsäädännön ohella viitannut. Keskusverolautakunta ei ole ratkaisussaan lainkaan ottanut kantaa siihen, mikä merkitys ennakkoratkaisua annettaessa tulisi antaa järjestelylle esitetyille liiketaloudellisille perusteille.
Yritysjärjestelydirektiivissä ja EVL 52 c §:ssä ja sen esitöissä puhutaan yksiselitteisesti jakautumisvastikkeena annettavista osakkeista (tai arvopapereista) ilman, että lainkohdissa tai niiden esitöissä lainkaan arvioitaisiin sitä, minkälaisia oikeuksia jakautumisvastikkeena annettaviin osakkeisiin tulisi kulloinkin kuulua.
EVL:n sanamuodon sekä lain esitöiden perusteella on selvää, ettei EVL 52 c §:llä ole ollut tarkoitus puuttua siihen, minkälaisia osakeoikeuksia sisältäviä osakkeita vastaanottavista yhtiöistä jakautumisvastikkeena annetaan, vaan ainoastaan varmistaa se, että jakautumisvastikkeena annettavat osakkeet jaetaan jakautuvan yhtiön osakkeenomistajien kesken näiden aikaisemman omistuksen mukaisessa suhteessa. Yritysjärjestelydirektiivissä puhutaan yhtiöpääomaa edustavista arvopapereista. Tämän on kuitenkin katsottava tarkoittavan sekä nimellisarvoisessa että nimellisarvottomassa järjestelmässä yhtiön kaikkia osakkeita ilman, että osan yhtiön osakkeita voitaisiin niiden sisältämien rajoitettujen osakasoikeuksien perusteella katsoa olevan muunlaisia kuin yhtiöpääomaa edustavia osakkeita.
Oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti esitetyn näkemyksen mukaan jakautuvan yhtiön kaikille osakkeenomistajille ei tarvitse antaa jakautumisvastikkeena samanlajisia osakkeita, vaan vastaanottavassa yhtiössä voidaan käyttää myös erilajisia osakkeita ja rakentaa näillä omistusta ja vallanjakoa.
Ratkaisevaa merkitystä ei voida antaa sille, että jakautumisvastikkeena annettavien osakkeiden oikeuksia on rajoitettu vastaanottavien yhtiöiden yhtiöjärjestyksillä.
Yhtiö on ennakkoratkaisua koskevassa hakemuksessa esittänyt järjestelylle hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet ja selvittänyt, ettei järjestelyn tarkoituksena ole veron kiertäminen.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut valituksen johdosta vastineen.
Tapauksessa on kysymys siitä, voidaanko EVL 52 c §:n mukaisessa jakautumisessa antaa vastikkeena osakkeita, joilta on poistettu kaikki oikeudet, jotka vain voidaan poistaa. Ennakkoratkaisusta selviää, että kysymys on osakkeista, jotka eivät tuota mitään oikeuksia vastaanottavaan yhtiöön eikä sen varallisuuteen ja näin ollen osakkaiden ei voida katsoa saavan kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita EVL 52 c §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä järjestelyyn tämän vuoksi sovelleta EVL:n jakautumista koskevia säännöksiä.
Yritysjärjestelydirektiivin 2 artiklan b-kohdassa säädetään, että diffuusiolla tarkoitetaan liiketointa, jolla yhtiö siirtää purkautumishetkellään ilman selvitysmenettelyä kaikki varansa ja vastuunsa yhdelle tai useammalle olemassaolevalle taikka uudelle yhtiölle antaen osakkailleen vastikkeeksi suhteellisuussäännön mukaisesti varat vastaanottavien yhtiöiden yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita ja mahdollisesti käteisvälirahan, jonka määrä ei kuitenkaan saa ylittää 10 prosenttia näiden arvopapereiden nimellisarvosta ja nimellisarvon puuttuessa kirjanpitoarvosta.
Hallituksen esityksen 177/1995 tarkoituksena oli toimeenpanna yritysjärjestelydirektiivi Suomessa. Suomessa direktiivi pantiin täytäntöön säätämällä direktiiviä vastaavat edellytykset EVL 52 c §:ään. Direktiivissä tarkoitetut veroedut ulotettiin koskemaan myös kotimaisten yhteisöjen välisiä yritysjärjestelyjä. Yritysjärjestelydirektiivi edellyttää vastikeosakkeilta oikeutta yhtiön pääomaan. Direktiivin sanamuodosta voidaan varsin yksiselitteisesti todeta, että osakkeiden tulee saada ainakin joitakin oikeuksia vastaanottavan yhtiön pääomaan. Hallituksen esityksestä ei ole löydettävissä mitään siihen viittaavaa, että yritysjärjestelydirektiivi olisi ollut vastikeosakkeiden osalta tarkoitus implementoida Suomessa jollakin tavalla väljemmin kuin muiden edellytysten osalta. Sillä ei siis ole verotuksen kannalta merkitystä, että tällaisten osakkeiden antaminen saattaisi yhtiöoikeudellisesti olla mahdollista.
Direktiivin ja siihen perustuvan EVL 52 c §:n ration ei voida katsoa toteutuvan, jos osakkeenomistajille annetaan vastikeosakkeita aiemman omistuksen suhteessa, mutta samalla jotkut vastikeosakkeet ovat sellaisia, joilla ei ole minkäänlaista oikeutta yhtiön pääomaan ja ne vieläpä mitätöidään välittömästi.
Jakautumista koskevat säännökset ovat erityissäännöksiä, ja tästä syystä niitä on tulkittava suppeasti.
A Oyj on antanut vastaselityksen.
EVL 52 c § on yksiselitteinen, eikä sen sanamuoto tai tarkoitus jätä veronsaajalle mahdollisuutta tulkita osakekäsitteen sisältöä. Säännöksen asettamat edellytykset täyttävän jakautumisen vero-oikeudellinen hyväksyttävyys tulee tutkittavaksi vasta tarkasteltaessa jakautumisen liiketaloudellisia perusteita ja mahdollista veronkiertotarkoitusta EVL 52 c §:n tarkoituksen valossa. A Oyj:n esittämässä järjestelyssä ei ole veronkiertotarkoitusta tai -mahdollisuutta, vaan jakautumiselle on olemassa todelliset ja hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet.
Verolainsäädännössä esiintyviä termejä on tulkittava niiden muussa lainsäädännössä saaman sisällön ja merkityksen mukaisesti silloin, kun niille ei ole verolainsäädöksistä johdettavissa tai muutoin saatavissa yksiselitteistä ja selkeää muusta lainsäädännöstä poikkeavaa sisältöä ja merkitystä. Yritysjärjestelydirektiivin sanamuoto ei ole selkeä, mutta veronsaajan tulkinta on ilmeisen virheellinen, koska yhtiöoikeudessa katsotaan osakkeiden yleisesti edustavan yhtiön yhtiöpääomaa eli yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetaan osakeyhtiölain mukaista osaketta puhuttaessa yhtiöpääomaa edustavista arvopapereista. Hallituksen esityksessä ei ole missään esitetty, että osakkeilla olisi oltava oikeus yhtiön pääomaan. Jos lainsäätäjä olisi tarkoittanut asettaa vastikeosakkaille erityisiä lisäedellytyksiä, olisi nämä voitu ja tullut ilmaista selkeästi säännöksessä. Termiä osake on tulkittava sen sanamuodon ja yhtiöoikeudessa muotoutuneen sisällön mukaisesti.
Jakautumisosakkeilla on osakeyhtiölain mukaisia oikeuksia, kuten muun muassa osakkeen omistajan oikeus vaatia osakekirjaa, tulla merkityksi osake- ja osakasluetteloihin, saada yhtiökokouksen pöytäkirja nähtävilleen sekä oikeus sulautumis- ja jakaantumisvastikkeeseen. Nyt kyseessä olevassa järjestelyssä äänivallattomien ja varallisuusoikeuksiltaan rajoitettujen jakautumisosakkeiden käytölle on todelliset ja selkeät jakaantuvan kiinteistöyhtiön tilojen hallinnan pysyttämisestä syntyvät liiketaloudelliset perusteet, minkä vuoksi niitä tulee pitää osakeyhtiölain mukaisina yhtiön liiketaloudellista päämäärää edistävinä instrumentteina sekä siten myös EVL 52 c §:n mukaisina osakkeina.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Irma Telivuo, Matti Pellonpää, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Satu Määttänen.