26.1.2009

A Oyj:n tarkoituksena oli tarjota B:lle ja yhtiön muille avainhenkilöille mahdollisuus merkitä yhtiön osakkeita. Merkittävien osakkeiden määrä määräytyisi avainhenkilölle kullekin mittausajanjaksolle asetettujen tavoitteiden toteutumisen perusteella. Mittausjaksot päättyisivät 31.12.2008, 31.12.2009 ja 31.12.2010. Osakkeita olisi mahdollisuus merkitä aina mittausjakson päätyttyä. Järjestelyssä olisi mahdollista käyttää uusien osakkeiden ohella myös jo olemassa olevia osakkeita. Mittausjaksojen päättyessä vuosina 2008-2010 käytettävä osakkeiden merkintähinta määrättiin osakeantipäätöksessä, jonka yhtiö teki vuonna 2008. Merkintähinta oli tätä osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta.

Kun kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoituksena oli, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena. B:n merkitessä A Oyj:n osakkeita hänelle katsottiin syntyvän veronalainen etu, jos osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä ylittää käytetyn merkintähinnan. B:n ansiotulona verotettavaksi eduksi katsottiin osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun hän merkitsee osakkeet vähennettynä hänen osakkeesta maksamallaan hinnalla. Etuus verotetaan sen verovuoden tulona, jona B merkitsee osakkeet. Etuuden verotuksellisen käsittelyn kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita. Ennakkoratkaisu vuosille 2008-2009.

Tuloverolaki 66 § 3 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunnan päätös 2.4.2008 nro 16/2008

Ennakkoratkaisuhakemus

B on hakemuksessaan keskusverolautakunnalle pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:

1) Syntyykö B:lle verotettavaa etua osakkeiden merkintähetkellä tai silloin, kun osakkeet siirretään B:n arvo-osuustilille, kun hän merkitsee jäljempänä kuvatulla tavalla A Oyj:n osakeannissa V-osakkeita hintaan, joka vastaa osakeantipäätöstä edeltävän kalenterikuukauden vaihdolla painotettua keskikurssia?

2) Mikäli B:lle katsottaisiin osakeannin yhteydessä syntyvän ansiotulona verotettavaa etua, miten veronalaisen edun määrä laskettaisiin ja minkä vuoden veronalaiseen ansiotuloon etu lisättäisiin?

3) Muuttuvatko edellä mainittuihin kysymyksiin 1 ja 2 annettavien vastausten sisällöt, jos osakeannissa käytetään uusien osakkeiden sijasta olemassa olevia A Oyj:n V-osakkeita?

A Oyj on päättänyt järjestää suunnatun osakeannin A-konsernin avainhenkilöille A:n osakkeenomistajien ja avainhenkilöiden tavoitteiden yhdistämiseksi ja avainhenkilöiden sitouttamiseksi. Samalla avainhenkilöille annetaan mahdollisuus päästä osalliseksi A Oyj:n osakkeen tulevasta arvonnoususta, toisaalta avainhenkilöille aiheutuu osakkeiden mahdolliseen arvonlaskuun liittyvä taloudellinen riski.

Avainhenkilöille tarjottavien osakkeiden merkintähinta vastaa osakeantipäätöstä edeltävän kalenterikuukauden keskimääräistä osakekurssia. Kunkin avainhenkilön merkittäväksi tulevien osakkeiden maksimimäärä sovitaan osakeantipäätöksen jälkeen tehtävässä sopimuksessa avainhenkilön ja A Oyj:n välillä. Avainhenkilön merkittäväksi tulevien osakkeiden lopullinen määrä selviää niin sanottujen mittausjaksojen jälkeen. Osakeantiin liittyy kolme mittausjaksoa: 1.1.-31.12.2008, 1.1.-31.12.2009 ja 1.1.-31.12.2010. A Oyj:n hallitus päättää kullekin avainhenkilölle ja kullekin mittausjaksolle asetettavat tavoitteet, joiden saavuttamisen perusteella avainhenkilöt voivat merkitä osakkeita nollasta asianomaiselle mittausjaksolle määriteltyyn maksimimäärään saakka. Avainhenkilöiden tulee merkitä osakkeet kunkin mittausjakson päättymistä seuraavan huhtikuun loppuun mennessä.

A Oyj:n hallitus hyväksyy osakemerkinnät kutakin mittausjaksoa toiseksi seuraavan tilikauden loppuun mennessä, jolloin avainhenkilöiden on myös maksettava osakkeiden merkintähinta yhtiölle. Jos kuitenkin avainhenkilön työ- tai toimisuhde A Oyj:ssä on päättynyt ennen kuin A Oyj hyväksyy osakemerkinnät, A Oyj jättää avainhenkilön osakemerkinnät hyväksymättä.

Koska kyseessä ei ole henkilöstön enemmistölle suunnattu osakeanti, tuloverolain 66 §:n 1 ja 2 momentin mukaan B:lle ei syntyisi veronalaista ansiotuloa suunnitellun yhtiön osakeannin yhteydessä, jos hänen osakkeista maksama merkintähinta ei alittaisi käypää hintaa eli osakeantipäätöstä edeltävän kalenterikuukauden ajalta laskettua keskimääräistä hintaa.

A Oyj:n hallituksella on olemassaoleva osakeantivaltuus yhtiön hallussa olevien vanhojen osakkeiden luovuttamiseen. On mahdollista, että A-konsernin avainhenkilöille tarjotaan edellä mainitun osakeantivaltuuden puitteissa A Oyj:n hallussa olevia vanhoja osakkeita uusien osakkeiden sijasta, mutta muutoin samoilla ehdoilla kuin on edellä kuvattu. Edellä mainitut tuloverolain kohdat eivät sovellu tällaiseen tilanteeseen sanamuotonsa johdosta, mutta tuloverolain 66 §:n 1 ja 2 momenttien säätämisen jälkeen toimintaympäristö, jossa mainittuja lainkohtia sovelletaan, on huomattavasti muuttunut. Etenkin uuden osakeyhtiölain voimaantulon myötä rajanveto uusien ja vanhojen osakkeiden tarjoamisen välillä vaikuttaa tarkoituksettomalta.

Keskusverolautakunnan päätös

Ennakkoratkaisu:

1) B:n merkitessä A Oyj:n V-osakkeita hakemuksessa tarkoitetulla tavalla hänelle syntyy veronalainen etu, jos osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä ylittää käytetyn merkintähinnan. Etu on B:n veronalaista ansiotuloa tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesti.

2) Edun arvoksi katsotaan osakkeiden käypä arvo sillä hetkellä, kun B merkitsee osakkeet, vähennettynä hänen osakkeista maksamallaan hinnalla. Etu on sen verovuoden tuloa, jona B merkitsee osakkeet.

3) Etuuden verokohtelun kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita.

Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2008-2009 toimitettavissa valtion- ja kunnallisverotuksissa.

Perustelut:

1-2) Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalain, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio) . Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.

A Oyj:n tarkoituksena on tarjota avainhenkilöilleen mahdollisuutta merkitä yhtiön osakkeita siten, että merkittävien osakkeiden määrä jokaisen henkilön kohdalla määräytyisi tilikauden mittaisen niin sanotun mittausajanjakson aikana toteutuneiden tavoitteiden perusteella. Osakkeita olisi mahdollisuus merkitä aina mittausjakson päätyttyä. Mittausjaksot päättyisivät 31.12.2008, 31.12.2009 ja 31.12.2010. Osakkeiden merkintähinta määrättäisiin yhtiön vuonna 2008 tekemällä osakeantipäätöksellä.

Hallituksen esityksen 175/1994 vp mukaan tuloverolaissa määritelty työsuhdeoption käsite on tarkoitettu laajaksi. Säännöksessä erikseen mainitun vaihtovelkakirjan ja optio-oikeuden lisäksi se koskee myös muita järjestelyjä, joilla pyritään samaan lopputulokseen. Työsuhdeoptiona voidaan verottaa mikä tahansa oikeus hankkia osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan työsuhteen perusteella. Edellä selostetun A Oyj:n kannustinjärjestelmän tarkoituksena on, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita sen merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan. Järjestelyä on pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona. Näin ollen B:n ansiotulona verotettavaksi eduksi katsotaan osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun hän merkitsee osakkeet, vähennettynä hänen osakkeesta maksamallaan hinnalla.

B:n katsotaan käyttävän työsuhdeoption merkitessään osakkeet. Saatu etuus verotetaan näin ollen sen verovuoden tulona, jona hän merkitsee osakkeet.

3) Tuloverolain 66 §:n 3 momenttia sovelletaan oikeuteen hankkia uusia tai jo olemassa olevien osakkeita. Näin ollen etuuden verotuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ennakkoratkaisuhakemuksen kysymyksiin 1 ja 2 on muutettava siten, että B:lle ei katsota syntyvän veronalaista etua uusien A Oyj:n V-osakkeiden merkintähetkellä, kun hän maksaa osakkeista merkintähinnan, jonka osakekohtainen määrä on osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen osakehinta. Mikäli ennakkoratkaisuhakemuksen kysymykseen 3 ennakkoratkaisuna ei edellä mainitun vaatimuksen mahdollisen hyväksymisen johdosta voida enää pitää keskusverolautakunnan antamaa ratkaisua (verokohtelun kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita), tulee ennakkoratkaisua muuttaa myös kysymyksen 3 osalta vastaamaan asiasisällöltään ennakkoratkaisuun annetussa eriävässä mielipiteessä esitettyä kantaa.

Keskusverolautakunta on ratkaisussaan katsonut, että A Oyj:n avainhenkilöilleen, mukaan lukien B, antamaan mahdollisuuteen merkitä yhtiön uusia osakkeita tulee soveltaa tuloverolain 66 §:n 3 momentin työsuhdeoptioita koskevia säännöksiä ja siten B:n osakkeista maksamaa merkintähintaa tulee keskusverolautakunnan mukaan verrata osakkeen merkintähetken käypään arvoon, kun tarkastellaan, saako B osakemerkinnän yhteydessä ansiotulona verotettavaa etua.

A Oyj:n suunniteltuun avainhenkilöille suunnattuun uusosakeantiin liittyy kolme mittausjaksoa, joille asetettujen tavoitteiden saavuttamisasteen perusteella B:n (ja muiden avainhenkilöiden) merkittäviksi tulevien osakkeiden määrä asetetaan. Osakkeenomistajan oikeudet B saa, kun A Oyj:n hallitus hyväksyy osakemerkinnät. Normaalisti tämä tapahtuu kutakin mittausjaksoa toiseksi seuraavan tilikauden loppuun mennessä. Hyväksymisen yhteydessä B:n on maksettava osakkeiden merkintähinta A Oyj:lle. Jos B:n (tai muiden avainhenkilöiden) työ- tai toimisuhde A Oyj:ssä päättyy ennen kuin osakemerkintä on hyväksytty, A Oyj:n hallitus jättää osakemerkinnän hyväksymättä.

Kun B:lle tarjotaan merkittäväksi uusia A Oyj:n osakkeita, kyseessä on tuloverolain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu työsuhteeseen perustuva oikeus merkitä yhteisön osakkeita. Sen tarkastelemiseksi, syntyykö B:lle osakemerkinnän yhteydessä veronalaista ansiotuloa, tulee verrata hänen maksettavakseen tulevaa merkintähintaa osakkeen käypään arvoon. Tuloverolain 66 §:n 2 momentin mukaan julkisesti noteeratun osakkeen käyväksi hinnaksi katsotaan osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta tai osakkeen ensimmäistä noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskimääräinen hinta, sen mukaan kumpi on alempi.

Osakemerkintää siihen liittyvine mittausjaksoineen ei voida katsoa tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi työsuhdeoptioon verrattavaksi järjestelyksi. A Oyj:n tarkoituksena ei ole antaa B:lle etua alennetun osakkeen merkintähinnan muodossa, vaan A Oyj:n tarkoituksena on se, että B:n (ja muiden avainhenkilöiden) intressit ovat yhteneväiset osakkeenomistajien kanssa. On luonnollista, että keskeinen osakkeenomistajien intressi on yhtiön osakkeen positiivinen kurssikehitys. Mahdollisesta osakkeiden arvonnoususta B ei kuitenkaan pääse osalliseksi ennen kuin hän on merkinnyt osakkeet. Merkintähetken jälkeen tapahtuva osakkeiden arvonnousu verotetaan pääomatulona. B:n maksettavaksi tuleva merkintähinta vastaa osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden keskimääräistä hintaa eli osakkeiden merkintähinta vastaa tuloverolain mukaan määriteltyä käypää hintaa. Näin ollen B:lle ei synny veronalaista etua, kun hän merkitsee A Oyj:n uusia V-osakkeita ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla.

Olemassa olevien eli niin sanottujen vanhojen osakkeiden hankinnassa ei voitane soveltaa tuloverolain 66 §:n 2 momentin arvostussäännöstä. Siten ennakkoratkaisuun annetun eriävästä mielipiteestä ilmenevä arvostusperiaate on hyväksyttävä. Toisin kuin eriävän mielipiteen perusteluissa mahdollinen positiivinen ero B:n maksaman vanhojen osakkeiden hankintahinnan ja osakkeiden hankintahetken käyvän arvon välillä tulee lukea ansiotuloksi tuloverolain 29 §:n 1 momentin ja 61 §:n nojalla, ei tuloverolain 66 §:n 3 momentin nojalla.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja B tämän jälkeen vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Kun otetaan huomioon valituksessa esitetyt vaatimukset sekä keskusverolautakunnan päätös perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, korkein hallinto-oikeus katsoo, että ei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan päätöstä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää B:n valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Kari Honkala