KHO:2009:67

Keywords: Maankäyttö ja rakentaminen, Purkamislupa, Asemakaava, Suojelumääräys, Pakottava syy, Poikkeamisluvan tarve, Suojeluarvot, Valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, Voikkaan vanha selluloosatehdas
Year of case: 2009
Date of Issue: 26.6.2009
Register number: 2320/1/08
Archival record: 1664

Rakennusta koskevasta asemakaavan suojelumääräyksestä on ennen purkamisluvan myöntämistä saatava alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä poikkeamislupa, jollei toimenpide ole suojelumääräyksessä sallittu.

Asemakaavan suojelumääräyksen mukaan rakennusta ei saanut purkaa ilman pakottavaa syytä. Pakottavan syyn katsottiin olevan käsillä rakennuksen huonoon kuntoon ja sen aiheuttamaan ilmeiseen turvallisuusriskiin liittyvistä syistä, eikä purkamisluvan myöntäminen siten edellyttänyt poikkeusta kaavamääräyksestä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 118 §, 127 § 1 ja 2 momentti, 130 § 1 momentti, 139 §, 166 § 1, 2 ja 3 momentti ja 171 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kouvolan hallinto-oikeuden päätös 24.6.2008 nro 08/0238/1

Kuusankosken rakennustarkastajan ja rakennuslautakunnan päätökset

Kuusankosken rakennustarkastaja on julkipanon jälkeen 7.8.2007 annetulla päätöksellään myöntänyt UPM-Kiinteistöille luvan purkaa Kuusankosken kaupungin 2. kaupunginosan korttelin 106 tontilla 19 sijaitsevan, vaiheittain 1900-luvun alkupuolella rakennetun tilavuudeltaan noin 56 000 kuutiometrin suuruisen 1-5-kerroksisen selluloosatehdasrakennuksen. Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella, että rakennusta koskee asemakaavamääräys, jonka mukaan rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Tämä edellytys täyttyy Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin kohteesta laatiman selostuksen ja kohteeseen 20.6.2007 tehdyn tutustumisen perusteella. Lisäksi kohde aiheuttaa monimuotoisen turvallisuusriskin.

Kuusankosken rakennuslautakunta on julkipanon jälkeen 13.9.2007 annetulla päätöksellään (5.9.2007 § 37) hylännyt Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä. Lautakunnan päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella, että asemakaavan vaatima pakottava syy rakennuksen purkamiseen täyttyy Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin kohteesta laatiman selostuksen, kohteeseen 20.6.2007 ja 28.8.2007 tehtyjen katselmusten sekä uusiokäytölle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettujen olennaisten teknisten vaatimusten perusteella. Lisäksi kohde aiheuttaa monimuotoisen ja ilmeisen vaaran turvallisuudelle.

Asian käsittely Kouvolan hallinto-oikeudessa

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on valituksessaan Kouvolan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Kuusankosken rakennuslautakunnan päätös kumotaan. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Voimassa olevassa 19.1.1995 vahvistetussa asemakaavassa selluloosatehdas on merkitty suojeltavaksi rakennukseksi (sr-1). Merkinnän mukaan kysymyksessä on rakennustaiteellisesti tai historiallisesti merkittävä rakennus, jota ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 ja 3 momentin mukaan poikkeuksen myöntäminen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä kuuluu alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan. Koska lupaa purkamisluvan saaneen rakennuksen suojelumääräyksestä poikkeamiseen ei ole saatu eikä edes haettu ympäristökeskukselta, rakennuslautakunta ja rakennustarkastaja eivät ole olleet toimivaltaisia ratkaisemaan asiaa.

Rakennuslautakunta on perustellut purkamiseen oikeuttavan pakottavan syyn olemassaoloa muun ohella viittaamalla Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin kohteesta laatimaan selostukseen. Kuitenkaan selostukselle yksinään, ilman puolueettomien asiantuntijoiden arvioita ja tarvittaessa lisätutkimuksia, ei tule antaa sellaista painoarvoa, että rakennukselle voitaisiin myöntää purkamislupa. Rakennuslautakunnan päätöksessä mainituista 20.6.2007 ja 28.8.2007 pidetyistä katselmuksista ja niissä esiin tulleista seikoista ei ole esitetty selvitystä. Voimassa olevan asemakaavan vastainen purkaminen haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yhtenä erityistavoitteena on varmistaa alueiden käytössä valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriperinnön arvojen säilyminen. Viranomaisten laatimat selvitykset, muiden ohella valtakunnallisesti arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskeva julkaisu vuodelta 1993, on otettava huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtana. Voikkaan teollisuusalue on mainitun julkaisun mukaan valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Purkamislupa on myönnetty valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteiden vastaisesti.

Museovirasto on antanut purkamislupahakemuksesta kielteisen lausunnon. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan sellutehdasrakennuksella on huomattava teollisuushistoriallinen ja maisemallinen merkitys. Sen purkaminen merkitsee maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen, jotka on yksilöity Museoviraston lausunnossa, hävittämistä.

Kuusankosken rakennuslautakunta on lausunnossaan esittänyt, että ympäristökeskuksen valitus hylätään.

UPM-Kymmene Oyj on selityksessään vaatinut, että ympäristökeskuksen valitus hylätään ja esittänyt, että hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen. Yhtiö on lausunut muun ohella, että selluloosatehdasrakennuksen todellinen kunto, vaarallisuus ympäristölle ja kunnostamisen mahdottomuus muodostavat asemakaavassa tarkoitetun pakottavan syyn purkamiselle. Yhtiö on katsonut lisäksi, että tehdasalueesta erillään sijaitsevalla selluloosatehtaalla ei ole huomattavaa teollisuushistoriallista ja maisemallista merkitystä eikä sen purkaminen merkitse maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä tarkoitettujen arvojen hävittämistä.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on antanut vastaselityksen.

Kouvolan hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt UPM-Kymmene Oyj:n vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen valituksesta kumonnut ja poistanut Kuusankosken rakennustarkastajan ja rakennuslautakunnan päätökset sekä hylännyt UPM-Kiinteistöjen purkamislupahakemuksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on asiaratkaisun osalta lausuttu seuraavaa:

Toimivaltakysymys

Voimassa olevassa asemakaavassa valituksessa tarkoitettu selluloosatehdas on merkitty teollisuusrakennusten ja -laitosten korttelialueella (TT-1) suojeltavaksi rakennukseksi (sr-1), jota kaavamääräyksen mukaan ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennustarkastaja on myöntänyt rakennukselle purkamisluvan katsoen, että rakennuksen purkamiseen on pakottava syy.

Ympäristökeskus on valituksessaan katsonut, että koska lupaa suojelumääräyksestä poikkeamiseen ei ole saatu ympäristökeskukselta, rakennuslautakunta ja rakennustarkastaja eivät ole olleet toimivaltaisia ratkaisemaan asiaa. Rakennuslautakunta on puolestaan katsonut, että päätöksessä on kyse purkamisluvan myöntämisestä kaavan mukaisesti eli kaavamääräyksen tulkinnasta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 3 momentin mukaan poikkeuksen myöntäminen rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä kuuluu alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan. Koska hallinto-oikeus jäljempänä tulee siihen lopputulokseen, ettei rakennuksen purkamiselle ole ollut kaavamääräyksen tarkoittamaa pakottavaa syytä, rakennustarkastaja ei ole voinut myöntää purkamislupaa ilman alueellisen ympäristökeskuksen myöntämää poikkeamista rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n 1 momentin mukaan valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista päättää valtioneuvosto. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat koskea asioita, joilla on: 1) aluerakenteen, alueiden käytön taikka liikenne- ja energiaverkon kannalta kansainvälinen tai laajempi kuin maakunnallinen merkitys; 2) merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- tai luonnonperintöön; tai 3) valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ekologiseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudellisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisen tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Saman pykälän 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on valtioneuvoston päätöksessä jaettu alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua ohjaavien vaikutusten perusteella yleis- ja erityistavoitteisiin. Yleistavoitteet ovat luonteeltaan alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia periaatteellisia linjauksia. Sen sijaan erityistavoitteet ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita. Erityistavoitteilla varaudutaan myös eräisiin valtakunnallisesti merkittäviin hankkeisiin niiden alueidenkäytöllisten edellytysten perusteella.

Tavoitteiden oikeusvaikutuksia koskevan päätöksen kohdan 6 mukaan yleistavoitteisiin on tarkoitettu sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa määriteltyjä alueidenkäytön suunnittelua koskevia oikeusvaikutuksia vain yleispiirteisen kaavoituksen osalta. Erityistavoitteisiin on tarkoitettu sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa määriteltyjä, alueidenkäytön suunnittelua koskevia oikeusvaikutuksia kaikkien kaavojen osalta, mikäli tavoitteita ei ole kohdennettu koskemaan vain tiettyä kaavatasoa.

Kyse ei nyt ole kaavan hyväksymisestä, vaan yksittäisestä lupa-asiasta jo asemakaavoitetulla alueella. Asiassa ei tule sovellettavaksi valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista.

Päätöksen muu oikeudellinen arviointi

Kyseessä on asemakaavassa suojeltavaksi merkitty entinen selluloosatehdasrakennus, joka on rakennettu vuosina 1901-1902. Museoviraston lausunnon mukaan Voikkaan entinen selluloosakeittämö on vanhin Suomessa säilynyt. Viime vuosisadan kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä on selluloosateollisuuden tuotantorakennuksia säilynyt ylipäätään vähän.

Purkamishakemuksen liitteenä on Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin puolesta Kari Juvosen allekirjoittama selostus selluloosatehtaan ja rikkivaraston nykytilanteesta. Sen mukaan selluloosatehdasrakennus on ollut poissa käytöstä vuodesta 1962 lähtien, jonka jälkeen rakennus on ollut kylmänä ja satunnaisessa varastokäytössä. Koska rakennukselle ei ole voitu osoittaa selvää käyttötarkoitusta, ovat myös kunnossapitotoimenpiteet olleet minimaaliset. Viimeisen 35 vuoden aikana on tiedossa ainoastaan rakennuksen ulkoseinien osittainen muurauskorjaus vuonna 1991 seinän sortumisen estämiseksi sekä jokeen rajoittuvan tukimuurin osittainen korjaus 1980-luvun alussa.

Selvityksen mukaan rakennukselle on tehty kuntokartoitus vuonna 1994. Kuntokartoituksen laskelmien mukaan rakennuksen käyttökuntoon korjaaminen olisi tuolloin maksanut 1,65 miljoonaa euroa. Korjauksia ei ole tehty, koska rakennukselle ei löytynyt mitään järkevää käyttöä. Rakennuksen rapistuminen on sen jälkeen jatkunut.

Selvityksen mukaan rakennuksen teräsbetonirunko on enimmäkseen hyvin säilynyt. Suurimmat vauriot ovat aiheutuneet vuotavasta vesikatosta. Massiiviset tiilimuurit ovat kärsineet valuneesta vedestä. Kosteus ja jäätyminen ovat rikkoneet tiiliseiniä ja irrottaneet tiiliä useista kohdista. Tiiliseinien pinnoissa on osittain runsasta homekasvustoa. Tiiliseinien kunto vaihtelee hyvän ja sortumisvaaran välillä.

Yhteenvetona selvityksessä todetaan, että sellutehtaan korjaaminen ei ole mahdollista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Kyseessä oleva sellutehdasrakennus sisältyy valtakunnallisesti merkittävään Voikkaan tehdasympäristön rakennettuun kulttuuriympäristöön. Rakennuksella on siten katsottava olevan teollisuushistoriallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Rakennus onkin osoitettu voimassa olevassa asemakaavassa teollisuusrakennusten ja -laitosten korttelialueella (TT-1) rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokkaaksi ja suojeltavaksi rakennukseksi, jota ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n 1 momentin mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohta on, että rakennukset on pidettävä kunnossa. Tarvittaessa kunnossapitomääräyksin rakennusvalvontaviranomaisen on huolehdittava siitä, ettei rakennus kunnossapidon laiminlyönnin takia muutu korjaus- tai käyttökelvottomaksi. Vasta viimesijaisesti huonokuntoinen rakennus, josta aiheutuu ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, voidaan määrätä purettavaksi. Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä taas on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Purkulupahakemuksen liitteenä olevan selvityksen mukaan rakennukselle on tehty kuntokartoitus vuonna 1994. Rakennuksen suojelumääräys on puolestaan annettu 19.1.1995 vahvistetussa asemakaavassa, jolloin rakennuksen kunto on ollut tiedossa. Asiakirjoista ei ilmene, että sellutehdasrakennusta olisi pidetty kunnossa vuoden 1991 ulkoseinien osittaisen muurauskorjauksen jälkeen.

Tehdyn selvityksen mukaan tehdasrakennuksen teräsbetonirunko on enimmäkseen hyvin säilynyt ja ongelmia on lähinnä rapistuvassa tiilimuurauksessa. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei rakennuksen purkamiseen rakennuksen kunnon takia ole asemakaavassa tarkoitettua pakottavaa syytä. Se seikka, ettei rakennus ole tällä hetkellä käytössä, ei tässä tapauksessa myöskään ole pakottava syy rakennuksen purkamiseen, kun otetaan huomioon, että rakennus oli ollut pitkään tyhjillään jo silloin, kun se suojeltiin asemakaavalla vuonna 1995.

Rakennus sijaitsee yleisöltä suljetulla tehdasalueella, joten rakennuksesta ei rapistuvan tiilimuuraukseenkaan osalta voida katsoa aiheutuvan sellaista välitöntä yleistä vaaraa turvallisuudelle, että rakennus sen vuoksi tulisi purkaa.

Koska rakennuksen purkamiselle ei näin ollen ole ollut kaavamääräyksen tarkoittamaa pakottavaa syytä, rakennustarkastaja ei ole voinut myöntää purkamislupaa ilman alueellisen ympäristökeskuksen myöntämää poikkeamista rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

UPM-Kymmene Oyj on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja purkamislupa saatetaan voimaan. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Purkamislupahakemuksen kohteena oleva vanha selluloosatehdas sijaitsee vuonna 2006 lopetetulla Voikkaan paperitehdasalueella. Yhtiö on tehtaan lopettamisen jälkeen panostanut alueen kehittämiseen ja korvaavien uusien työpaikkojen saamiseen Voikkaalle. Vuoden 2007 alusta lähtien UPM-Kiinteistöt on hallinnoinut Voikkaan yritysalueeksi nimettyä aluetta, ja vuokraa entisiä paperitehtaan tiloja erilaisille yrityksille, joita on alueella tällä hetkellä noin 30. Yritysalueella työskentelee päivittäin noin 200 henkilöä, jotka koostuvat UPM:n omasta henkilöstöstä, vuokralaisista, vuokralaisten asiakkaista ja vieraista sekä ulkopuolisista urakoitsijoista. Tiloihin haetaan jatkuvasti uusia yrittäjiä ja alueella työskentelevien henkilöiden määrä kasvaa.

Vanha selluloosatehdas muodostaa huonokuntoisuutensa vuoksi merkittävän turvallisuusriskin. Alueella pääasiallista määräysvaltaa käyttävänä työnantajana yhtiön velvollisuutena on luoda yritysalueesta hyvä ja käyttäjien tarpeita palveleva terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sekä sosiaalisesti toimiva ja esteettisesti tasapainoinen työympäristö. Vanhan selluloosatehtaan sijaitseminen yritysalueella muodostaa vakavan uhan alueella päivittäin työskenteleville sekä vaikeuttaa yhtiön mahdollisuuksia ylläpitää yritysaluetta turvallisena työpaikkana. Kaakkois-Suomen työsuojelupiiri on yhtiön pyynnöstä antanut 9.7.2008 lausunnon selluloosatehtaan vaikutuksesta alueella työskentelevien työturvallisuuteen. Työsuojelupiiri katsoo, että tehdas muodostaa selkeän vaaran alueella liikkuville ja edellyttää vaara-alueen rajaamista ja vaara-alueelle pääsyn estämistä, kunnes rakennus on purettu tai kunnostettu. Lisäksi työsuojelupiiri mainitsee riskitekijäksi rakennuksessa sijaitsevat asbestieristeiset putket ja niistä muodostuvan riskin rakenteiden mahdollisesti sortuessa.

Yhtiö on pitänyt vakavana turvallisuusriskinä lisäksi sitä, että selluloosatehdas rajoittuu yleisessä virkistys- ja kalastuskäytössä olevaan Kymijokeen. Rakennusta on mahdotonta rajata veden puolelta, eikä rakennukseen pääsyä pystytä täydellisesti estämään.

Hallinto-oikeus on perustellut purkamisluvan kumoavaa päätöstään sillä, että rakennus sijaitsee yleisöltä suljetulla tehdasalueella, eikä siten aiheuta sellaista välitöntä yleistä vaaraa turvallisuudelle, että rakennus sen vuoksi tulisi purkaa. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, että rakennus sijaitsee alueella, jolla työskentelee päivittäin noin 200 henkilöä.

Yhtiö on perustellut selluloosatehtaan purkamislupahakemusta muun muassa rakennuksen huonolla kunnolla. Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin 6.6.2007 antamassa raportissa todetaan, että tehdas on sellaisessa kunnossa, että sen korjaaminen ei ole mahdollista. Homex Oy:n 31.7.2007 päivätyssä asbestikartoitusraportissa todetaan muun ohella, että rakennuksen rakenteissa on käytetty asbestia ja eristenäytteistä on lisäksi löytynyt merkittäviä määriä PAH/kreosootti/kivihiilipikeä. Raporttien mukaan selluloosatehtaan kaikkia tiloja ei ole voitu turvallisuussyistä tutkia.

Selluloosatehtaan säilyttäminen edellyttäisi sen kunnostamista. Koska rakennuksen kaikkien tilojen tutkiminen ei turvallisuussyistä ole ollut mahdollista, yhtiö on pitänyt myös sen kunnostamista ja kunnostamisen edellyttämän suunnitelman laatimista mahdottomana tehtävänä. Käytännössä kunnostaminen tarkoittaisi uudisrakentamista eikä uudisrakentamisella voitane toteuttaa suojelullisia tavoitteita. Lisäksi yhtiö on pitänyt uudisrakentamista esimerkiksi tiili- ja muiden materiaalihankintojen osalta käytännössä mahdottomana. Kaavamääräyksen mukainen pakottava syy selluloosatehtaan purkamiselle on olemassa.

Yhtiön tavoitteena on säilyttää Voikkaan teollisuusalueen arvokas miljöö. Tehdasalueen pohjoispuolella vireillä olevassa kaavamuutoksessa haetaan lupaa täydentää alueella jo olevaa arvokasta kulttuuriympäristöä. Voikkaan alueella sijaitsee noin 80 rakennusta eikä yhden purkukuntoisen ja vaarallisen rakennuksen purkaminen vaaranna Voikkaan teollisuusalueen säilymistä merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä.

Kuusankosken rakennuslautakunta on selityksessään esittänyt, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja purkamislupa saatetaan voimaan. Lautakunta on lisäksi esittänyt, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa katselmuksen. Lautakunta on lausunut muun ohella seuraavaa:

Rakennuslautakunta ja rakennustarkastaja ovat olleet toimivaltaisia asiassa, koska suojelua koskevasta kaavamääräyksestä ei ole poikettu. Asemakaavamääräyksessä edellytetty pakottava syy rakennuksen purkamiseen täyttyy Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin kohteesta laatiman selostuksen, 20.6.2007 ja 28.8.2007 tehtyjen katselmusten sekä uusiokäytölle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettujen olennaisten teknisten vaatimusten perusteella.

Rakennusvalvonta ei ole kyseenalaistanut Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin laatiman selostuksen asiantuntevuutta ja puolueettomuutta ja se on yhtynyt paikalla tehtyjen katselmusten perusteella selostuksessa esitettyihin käsityksiin. Katselmuksissa ovat olleet mukana Kuusankosken rakennustarkastaja (20.6.2007) ja tarkastusinsinööri (28.8.2007), joita voidaan pitää ympäristökeskuksen edellyttäminä puolueettomina asiantuntijoina.

Kohteen kunnossapito- ja korjausmääräys olisi pitänyt antaa jo lähes 40 vuotta sitten; nyt se on myöhäistä. Rakennus aiheuttaa monimuotoisen ja ilmeisen vaaran turvallisuudelle ja se tulisi näin ollen määrätä purettavaksi.

Purkamislupa ei vaaranna Voikkaan teollisuusalueen säilymistä merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä. Alueella on paljon vanhaa rakennuskantaa, jota on pidetty kunnossa ja joka on sellaisenaan valmiina uusiokäyttöä varten. Purkamislupa ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteiden vastainen. Myös maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaiset purkamisluvan edellytykset täyttyvät.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se täyttää jatkuvasti muun muassa turvallisuuden vaatimukset. Suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapidossa on otettava huomioon suojelun tarkoitus. Edelleen on säädetty rakennusvalvontaviranomaisen mahdollisista toimenpiteistä siinä tapauksessa, että kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään.

Selluloosatehtaan kunnosta ei ole huolehdittu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tehdasrakennuksen suojelumääräys on sisällytetty 19.1.1995 vahvistettuun asemakaavaan, ja ainakin siitä lähtien pyrkimys rakennuksen säilyttämiseen on ollut tiedossa. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan näillä seikoilla voi olla merkitystä, jos tehdasrakennuksen säilyttämistä harkittaessa katsottaisiin korjauskustannusten suuruudella olevan vaikutusta asiaan.

Yhtiö on valituksessaan esittänyt oman käsityksensä kunnostussuunnitelman laatimisen ja korjaustoimenpiteiden mahdottomuudesta. Ympäristökeskuksen hallinto-oikeudelle tekemä valitus on perustunut pitkälti asiantuntijaviranomaiselta Museovirastolta saatuun lausuntoon. Ympäristökeskus on esittänyt, että korkein hallinto-oikeus pyytää Museovirastolta uuden lausunnon asiasta ja/tai järjestää yhdessä Museoviraston kanssa katselmuksen.

Asemakaavan suojelumääräyksestä poikkeamiseen olisi tullut hakea ympäristökeskuksen poikkeamispäätös. Näin ei kuitenkaan ole menetelty ja asian käsittelyssä on tapahtunut muotovirhe. Käsittelyn nopeuttamiseksi ympäristökeskus on kuitenkin ehdottanut, että korkein hallinto-oikeus ottaa asian välittömästi ratkaistavakseen.

UPM-Kymmene Oyj on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiön arvion mukaan Voikkaan yritysalueella työskentelee vuonna 2009 jo noin 300 henkilöä. Selluloosatehtaan sijainti alueella muodostaa uhan työturvallisuudelle ja yhtiön mahdollisuuksille huolehtia työturvallisuuslaissa asetetuista velvollisuuksista. Rakennuksen korjaaminen maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ssä edellytettyyn kuntoon ei ole mahdollista, vaan siitä on pykälän 3 momentissa tarkoitettua ilmeistä vaaraa turvallisuudelle ja se tulee tästä syystä voida purkaa.

Ympäristökeskus on myöntänyt lausunnossaan, että sen hallinto-oikeudelle tekemä valitus on perustunut pitkälti Museoviraston lausuntoon rakennuksen kunnosta. Kuusankosken rakennustarkastajaa ja tarkastusinsinööriä lukuun ottamatta yksikään purkamisasiaan kantaa ottanut viranomainen ei ole tutustunut kohteeseen paikan päällä. Rakennuksen kunto tulee todeta paikalla.

Selluloosatehdas sijaitsee vilkkaalla ja kasvavalla yritysalueella eikä sen aiheuttamaa vaaraa alueella työskenteleville henkilöille voida sivuuttaa. Voikkaan alueen säilyttämistä merkittävänä kulttuuriympäristönä yhtiö ei halua purkamislupahakemuksella torjua. Alueella sijaitsee yhteensä noin 80 rakennusta, joita yhtiö on kunnostanut ja kunnostaa edelleen. Purkukuntoisen ja vaaralliseksi katsotun selluloosatehdasrakennuksen poistuminen ei vähennä koko alueen merkitystä.

Katselmus

Korkein hallinto-oikeus on 3.6.2009 toimittanut asiassa katselmuksen, jossa tutustuttiin purkamislupahakemuksessa tarkoitettuun selluloosatehdasrakennukseen sen ulko- ja sisäpuolelta sekä rakennuksen ympäristöön. Katselmuksessa olivat läsnä UPM-Kymmene Oyj:n, Kouvolan rakennus- ja ympäristölautakunnan, Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Museoviraston edustajat. Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirja-aineistoon.

Merkinnät

Merkitään , että korkeimpaan hallinto-oikeuteen on saatu asiakirjat, jotka koskevat Kymen lääninhallituksen päätöstä 19.1.1995 asemakaavan ja asemakaavan muutoksen alistamista vahvistettavaksi koskevassa asiassa.

Merkitään , että Kuusankoski on 1.1.2009 lukien osa Kouvolan kaupunkia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kuusankosken rakennuslautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Mainitun lain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi. Lupa on myös tarpeen, jos yleiskaavassa niin määrätään. Pykälän 2 momentin (132/1999) mukaan lupaa ei tarvita, jos voimassa oleva rakennuslupa, tämän lain mukainen katusuunnitelma tai yleisistä teistä annetun lain mukainen hyväksytty tiesuunnitelma edellyttävät rakennuksen purkamista. Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana.

Mainitun lain 130 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan muun ohella purkamisluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen.

Mainitun lain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pykälän 2 momentin mukaan lupahakemuksessa tulee selvittää purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien hyväksi käyttämisestä.

Mainitun lain 166 §:n 1 momentin (132/1999) mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Pykälän 2 momentin mukaan kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennussuojelulain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus. Pykälän 3 momentin mukaan, jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen.

Mainitun lain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan poikkeamisen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus. Pykälän 4 momentin (nykyinen 6 momentti) mukaan mainitun pykälän mukaista poikkeusta ei voida myöntää maisematyölupaa koskevista säännöksistä eikä 137 §:ssä säädetyistä rakennusluvan erityisistä edellytyksistä suunnittelutarvealueella.

Saatu selvitys

Asemakaavaa ja valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä koskeva selvitys

Purettavaksi haettu selluloosatehdasrakennus on Kymen lääninhallituksen 19.1.1995 vahvistamassa asemakaavassa ja asemakaavan muutoksessa osoitettu merkinnällä sr-1 rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokkaaksi rakennukseksi, jota ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.

Voikkaan teollisuusalue sisältyy valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskevaan vuonna 1993 julkaistuun ympäristöministeriön ja Museoviraston inventointiin ”Rakennettu kulttuuriympäristö”. Inventoinnin kohdekuvauksen mukaan Voikkaan puuhiomo ja paperitehdas perustettiin 1896, miltä ajalta ovat teollisuusalueen vanhimmat säilyneet tuotantorakennukset. Yhdessä uusimpien tehdasrakennusten kanssa ne muodostavat monipuolisen ja rakennuskulttuuriltaan rikkaan kokonaisuuden. Alueella on lisäksi lukuisia perinteiseen teollisuusyhdyskuntaan kuuluvia rakennuksia. Kohdekuvauksessa on mainittu eräitä rakennuksia, yhtenä niistä vuosina 1912-1936 rakennettu vanha selluloosatehdas.

Museoviraston lausumat

Museovirasto on Kuusankosken kaupungin rakennusvalvontaviraston purkamislupahakemuksen johdosta pyytämässä lausunnossa 13.7.2007 todennut muun ohella, että Voikkaan vuosina 1901-1902 rakennetusta selluloosatehtaasta on säilynyt Kymijoen rantaa reunustava tehdasrakennus ja siihen liittyvä varastorakennus. Pitkänomainen tehdasrakennus vastaa rakennusalaltaan alkuperäistä vuoden 1901 laajuutta ja tehdasosastojen sijoittumista eteläpäätyä lukuun ottamatta. Rakennusta on korotettu vaiheittain uusimalla rakenteita vuosina 1913, 1928, 1931 ja 1934. Voikkaan entinen keittämö on vanhin säilynyt Suomessa, ja selluloosateollisuuden tuotantorakennuksia on viime vuosisadan kolmelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä säilynyt ylipäätään erittäin vähän. Selluloosatehdasrakennus muodostaa edelleen ymmärrettävän teollisuushistoriallisen kokonaisuuden ja sisältää teollisuudenalalle tunnusomaisia, hyvin säilyneitä piirteitä. Rakennuksella on näkyvä ja vakiintunut asema Kymijoen maisemassa, ja se ilmentää vanhimpien metsäteollisuuslaitosten hakeutumista koskipaikkoihin ja vesiteiden varsille.

Museovirasto on katsonut, että selluloosatehdasrakennuksella on huomattava teollisuushistoriallinen ja maisemallinen merkitys. Purkaminen merkitsee maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä tarkoitettujen perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Asemakaavan suojelumerkintää ajatellen purkaminen haittaa myös kaavoituksen tavoitteiden toteutumista.

Museoviraston edustajat ovat toimitetun katselmuksen yhteydessä lausuneet, että rakennuksen suojeluarvo ei ole muuttunut ja että rakennus on korjattavissa.

Purkamislupa-asiaan liittyvät muut selvitykset

Insinööritoimisto Pöysälä & Sandberg on laatinut purkamislupahakemuksen liitteeksi 6.6.2007 päivätyn selostuksen, joka koskee muun ohella selluloosatehtaan historiaa ja nykyistä kuntoa. Selostuksen mukaan selluloosatehtaan pääpiirustukset on laadittu vuosien 1910 ja 1920 välisenä aikana. Keittämön laajennuksesta ja happokäsittelytilasta on laadittu rakennepiirustukset vuonna 1934. Rakennukseen on tehtaan olemassaolon aikana tehty useita muutoksia. Tilavuudeltaan noin 56 000 kuutiometrin suuruisen rakennuksen pituus on noin 130 metriä, sen leveys vaihtelee 15 ja 30 metrin välillä ja sen suurin korkeus on 42 metriä. Rakennuksen päämassa on perustettu kalliolle aivan Kymijoen vierelle. Rakennuksen kantava runko on tehty teräsbetonista ja ulkoseinät ovat paksuudeltaan noin 600 millimetrin massiivitiiliseiniä.

Selostuksen mukaan rakennus on ollut pois tuotantokäytöstä vuodesta 1962 lähtien, minkä jälkeen se on ollut kylmänä ja satunnaisessa varastokäytössä, joskin yhdessä rakennuksen osassa on valmistettu rikkihappoa vuoteen 1991 saakka. Kunnossapitotoimet ovat olleet minimaaliset ja viimeisten 35 vuoden ajalta on tiedossa vain jokeen rajoittuvan tukimuurin osittainen korjaus 1980-luvun alussa ja rakennuksen ulkoseinän osittainen muurauskorjaus vuonna 1991.

Selostuksen mukaan rakennukselle on tehty kuntokartoitus vuonna 1994. Korjauksia ei tehty, koska rakennukselle ei löytynyt järkevää käyttötarkoitusta, ja rapistuminen on sen jälkeen jatkunut. Selostuksessa on todettu muun ohella, että teräsbetonirunko on enimmäkseen hyvin säilynyt. Suurimmat vauriot rakennukseen ovat aiheutuneet vuotavasta vesikatosta. Tiilimuurit ovat kärsineet niihin valuvasta vedestä siten, että kosteus ja jäätyminen ovat rikkoneet niitä ja irrottaneet tiiliä useista kohdista. Tiiliseinien kunto vaihtelee hyvän ja sortumisvaarassa olevan välillä. Kellariin virtaa jatkuvasti runsaasti jokivettä patoseinän läpi ja vaarana on, että virtaava vesi on syövyttänyt perustusrakenteita. Rakennuksen sisätiloissa on vaarallista liikkua rakenteiden korroosion vuoksi ja osa kulkuteistä on putoamisvaarassa eikä ullakkokerrokseen ja katolle ole turvallista mennä. Selostuksen yhteenvedossa todetaan muun ohella, että selluloosatehdas on sellaisessa kunnossa, että sen korjaaminen ei ole mahdollista. Nykyiselleen rakennusta ei voi jättää, sillä tilat ovat vaarallisia sinne mahdollisesti tunkeutuville henkilöille.

Kaakkois-Suomen työsuojelupiiri on antanut UPM Kymmene Oyj:lle 9.7.2008 lausunnon, joka koskee selluloosatehdasrakennuksen vaikutusta Voikkaan yritysalueella työskentelevien työturvallisuuteen. Lausunnon mukaan osa rakennuksen rakenteista on rapautunut veden, lämpötilan vaihtelujen ja rikkiyhdisteiden vaikutuksesta. Rakennus on raunioitumassa muodostaen selkeän vaaran alueella liikkuville. Tämän vuoksi rakennuksen muodostama vaara-alue tulee rajata ja vaara-alueelle pääsy estää, kunnes rakennus on purettu tai kunnostettu. Vielä lausunnossa on todettu muun ohella, että rakennuksen sisätiloissa liikuttaessa on ilmeinen vaara altistua asbestille. On olemassa vaara, että osa rakenteista voi sortua, jolloin eristeissä oleva asbesti ja asbestipitoinen materiaali jää sortuvien rakenteiden alle. Tämän vuoksi asbestieristeiset putket on tarpeen poistaa rakennuksen ollessa vielä siinä kunnossa, että sen sisällä voidaan tehdä asbestipurkutöitä asianmukaisesti. Jos asbestieristeiset putket jäävät sortuvien rakenteiden alle, kaikkea sortunutta rakennusmateriaalia joudutaan sen jälkeen käsittelemään asbestipitoisena jätteenä.

Korkeimman hallinto-oikeuden katselmushavainnot

Korkeimman hallinto-oikeuden toimittamassa katselmuksessa voitiin havaita, että kysymyksessä oleva selluloosatehdasrakennus sijaitsee Kymijoen partaalla. Rakennus on paljolti erillään Voikkaan nykyisen yritysalueen muusta rakennuskannasta. Kymijoen vastaranta on jyrkkäpiirteistä, eikä sillä ole asutusta.

Rakennus on kooltaan erittäin suuri ja massiivinen. Rakennuksen tiiliseinissä voidaan havaita kosteusvaurioita. Vesikatot ovat ainakin osaksi huonokuntoiset, ja joillakin kohdin kasvaa jopa pienehköjä puita. Rakennuksesta on pudonnut tiiliä. Rakennus on ympäröity nauhalla, jossa kielletään meneminen nauhalla rajatun alueen sisäpuolelle.

Rakennus on sisäpuoleltaan erittäin huonokuntoinen ja siellä on runsaasti erilaista jätteeksi luokiteltavaa materiaalia. Kellariin virtaa runsaasti vettä Kymijoesta. Rakennuksen sisältä on pääosin purettu teolliseen valmistusprosessiin liittyvä laitteisto ja koneisto. Rakennus on kylmillään eikä siellä ole valaistusta.

Oikeudellinen arviointi

Asemakaavan suojelumääräyksen ja purkamisluvan suhde

Rakennuksen purkaminen asemakaava-alueella edellyttää purkamislupaa. Purettavaksi haettu selluloosatehdasrakennus on voimassa olevassa asemakaavassa osoitettu merkinnällä sr-1 rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Rakennusta ei määräyksen mukaan saa purkaa ilman pakottavaa syytä.

Kun otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 127 ja 139 § sekä 171 §:n 2 momentin 3 kohta ja 3 ja 4 momentti (nykyinen 6 momentti), kunnan rakennusvalvontaviranomainen ei saa myöntää rakennuksen purkamislupaa, jos asemakaavan suojelumääräys estää rakennuksen purkamisen. Purkamislupa voidaan tällaisessa tapauksessa myöntää vain, jos asemakaavan suojelumääräyksestä on saatu alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä poikkeus tai jos suojelumääräys määräyksessä mainituin edellytyksin sallii purkamisen.

Nyt kysymyksessä oleva kaavamääräys kieltää rakennuksen purkamisen ilman pakottavaa syytä. Jollei pakottavaa syytä ole, purkamislupaa ei edellä lausuttuun nähden ole saanut myöntää ilman ympäristökeskuksen myöntämää poikkeusta kaavamääräyksestä. Tämän vuoksi asiassa on ensin arvioitava, onko purkamiselle pakottava syy.

Pakottava syy

Nyt kysymyksessä olevaa asemakaavaa laadittaessa voimassa ollut rakennuslaki (370/1958) ei sisältänyt yleistä purkamislupajärjestelmää. Rakennuslain 42 a §:n (674/1975) 1 momentin mukaan muun ohella rakennuksen purkaminen alueilla, joilla oli voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista tai muuttamista varten, edellytti rakennusvalvontaviranomaisen lupaa. Lupa voitiin pykälän 2 momentin mukaan myöntää, milloin toimenpiteen ei havaittu tuottavan huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle tai asutuksen muullekaan järjestämiselle.

Asemakaavan sisältövaatimuksia koskevaan rakennuslain 34 §:n 3 momenttiin (61/1985) lisättiin rakennussuojelulain säätämisen yhteydessä säännös, jonka mukaan asemakaavaa laadittaessa oli huolehdittava, ettei rakennettuun ympäristöön sisältyviä perinne-, kauneus- ja muita arvoja hävitetty. Rakennusasetuksen (266/1959) 32 §:n 2 momentin 18 kohdan mukaan asemakaavaa laadittaessa oli erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että historiallisesti, kulttuurihistoriallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia ja kaupunkikuvaa sekä sellaisia paikkoja, jotka näköalansa, sijaintinsa, kasvullisuutensa tai erikoisten luonnonsuhteidensa vuoksi ovat arvokkaita, on mikäli mahdollista suojeltava ja säilytettävä eikä ilman pakottavaa syytä hävitettävä.

Nyt kysymyksessä olevaa kaavaa vahvistettaessa käytössä olleissa asemakaavamääräyksiä koskevissa ohjeissa (Asema- ja rakennuskaavamerkinnät ja -määräykset, ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto, opas 2/1992) esiteltiin erilaisia rakennussuojelua koskevia kaavamääräystyyppejä. Yhdessä määräystyypissä kiellettiin suojeltavien rakennusten purkaminen ilman pakottavaa syytä. Määräyksen selityksen mukaan luvan edellytykseksi asetetun ”pakottavan syyn” voidaan katsoa olevan olemassa lähinnä silloin, kun rakennus on tullut niin huonokuntoiseksi, ettei se täytä esimerkiksi lujuuden, terveellisyyden tai turvallisuuden vaatimuksia ja rakennuksen korjaaminen asianmukaiseen kuntoon aiheuttaisi rakennuksen käyttömahdollisuuksiin nähden kohtuuttomia kustannuksia. Pakottavana syynä ei sen sijaan voida pitää rakennuksen omistajan taloudelliseen asemaan liittyviä syitä eikä yleensä myöskään hoidon laiminlyöntiä tai tahallisesti aiheutettuja vaurioita.

Selluloosatehdasrakennus sijaitsee vartioidulla ja aidalla rajatulla yksityisalueella. Asiakirjojen mukaan ja katselmuksen yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ulkopuolisten pääsyä Kymijoen partaalla sijaitsevaan rakennukseen ei voida täydellisesti estää. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon rakennuksen huono kunto, mikä ilmenee Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin 6.6.2007 päivätystä selostuksesta ja Kaakkois-Suomen työsuojelupiirin 9.7.2008 päivätystä lausunnosta, ja mikä seikka on voitu havaita myös katselmuksen yhteydessä, sekä tästä johtuva ilmeinen vaara turvallisuudelle, rakennuksen purkamiselle on edellä mainitussa asemakaavamääräyksessä tarkoitettu pakottava syy. Purkamisluvan myöntäminen ei siten ole edellyttänyt sitä, että alueellinen ympäristökeskus on ensin myöntänyt poikkeuksen sanotusta kaavamääräyksestä.

Purkamisluvan edellytykset

Purkamisluvan edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Kyseinen selluloosatehdasrakennus on asemakaavaa vahvistettaessa 19.1.1995 osoitettu kaavamerkinnällä sr-1 rakennustaiteellisesti tai historiallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Rakennus mainitaan valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskevassa inventoinnissa vuodelta 1993 osana Voikkaan teollisuusaluetta. Näistä syistä rakennuksen purkaminen lähtökohtaisesti merkitsee sekä rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä että haittaa kaavoituksen toteuttamista. Jotta purkamisluvan edellytykset tällaisessa tilanteessa voisivat olla olemassa, rakennuksen suojeluarvon sinänsä tai suhteessa ympäristöönsä tulee olla purkamislupa-asiaa ratkaistaessa siten muuttunut suojelupäätöksen tekemishetkeen verrattuna, että purkaminen ei enää merkitse puheena olevien suojeluarvojen hävittämistä.

Selluloosatehdasrakennuksen käyttäminen alkuperäiseen tarkoitukseensa on lopetettu jo 1960-luvulla. Rakennus on kuitenkin vuonna 1994 tehdyn kuntokartoituksen jälkeenkin määrätty suojeltavaksi vuonna 1995 vahvistetussa asemakaavassa. Asiakirjojen mukaan rakennusta ei tämän jälkeen ole kunnostettu. Tässä purkamislupa-asiassa ei ole ratkaistavana maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään ja sitä edeltävään rakennuslain 124 §:ään perustuva rakennuksen omistajan kunnossapitovelvollisuus ja sen laiminlyömistilanteisiin liittyvä rakennusvalvontaviranomaisen valvontavastuu. Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että kaavassa suojeltavaksi määrätyn rakennuksen kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnin ei pitäisi voida johtaa suojeluarvojen lopulliseen menettämiseen ja sen perusteella purkamisluvan edellytysten täyttymiseen.

Katselmuksen yhteydessä tehtyjen, puheena olevan rakennuksen ulko- ja sisäpuolta koskevien havaintojen perusteella ei ole ilmennyt aihetta arvioida rakennuksen kuntoa toisin kuin edellä kerrotuissa Insinööritoimisto Pöysälä & Sandbergin selvityksessä ja Kaakkois-Suomen työsuojelupiirin lausunnossa. Katselmuksen ja asiakirjaselvityksen perusteella on myös arvioitavissa, että rakennuksen ulkokuoren ja sisäosien korjaaminen siten, että rakennuksesta saadaan käyttökelpoinen, olisi rakennuksen uudestaan rakentamiseen verrattava toimenpide. Tässä tilanteessa voidaan arvioida, että rakennuksen rakennustaiteellinen ja historiallinen suojeluarvo on olennaisilta osin menetetty tai menetettäisiin viimeistään rakennuksen välttämättömän korjaustyön myötä. Selluloosatehtaan maisemallinen merkitys ja sen asema suhteessa muihin Voikkaan teollisuusalueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin ei myöskään ole sellainen, että selluloosatehtaan muun suojeluarvon menettämisestä huolimatta olisi perusteita katsoa, etteivät purkamisluvan edellytykset täyttyisi.

Rakennuksen suojeluarvo on edellä kerrotuin tavoin menetetty eikä sitä enää voida palauttaa. Tästä syystä purkamisluvan myöntäminen ei näitä arvoja enää voi hävittää. Edellä kuvatussa tilanteessa rakennuksen purkaminen ei merkitse maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettujen rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä. Samoilla perusteilla ja kun edellä lausutun mukaisesti kaavamääräyksessä tarkoitettu pakottava syy rakennuksen purkamiseen on olemassa, purkaminen ei myöskään haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Lopputulos

Edellä lausutuista syistä Kouvolan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Kuusankosken rakennuslautakunnan päätös purkamisluvan myöntämisestä on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.