23.6.2009

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 21.1.2008 n:o 08/0016/1

1. Asian taustaa sikäli kuin nyt on kysymys

Länsi-Suomen vesioikeus oli 13.3.1987 antamallaan päätöksellä nro 11/1987/1 myöntänyt Oy Kyro Ab:lle luvan uuden koneaseman rakentamiseen Kyröskosken voimalaitokselle Kyröskosken itärannalle, veden johtamiseen koneasemalle tarvittavien tunneleiden ja niihin liittyvien laitteiden rakentamiseen ja Pappilanjoen perkaamiseen uuden koneaseman alavirran puolelta noin 800 metrin pituudelta sekä Kyrösjärven vedenjuoksun säännöstelyyn.

Päätöksen lupaehdon 27 mukaan vedenjuoksutus Kyrösjärvestä oli hoidettava päätöksen liitteenä olevan ohjepiirroksen mukaisesti lupaehdossa mainittavin poikkeuksin. Lupaehdon mukaan juoksutuksen oli oltava vähintään 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna.

Päätöksen lupaehto 32 kuului seuraavasti:

"Luvan saajan on neljän vuoden kuluessa voimalaitoksen uuden koneaseman käyttöönotosta pantava vesioikeudessa vireille hakemusasia lyhytaikaissäännöstelyn mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen selvittämiseksi ja korvaamiseksi. Hakemukseen on liitettävä lupaehdossa 31) mainittujen tutkimusten tulokset ja muut mahdolliset selvitykset.

Jos lyhytaikaissäännöstelyn havaitaan ennen edellä mainitun hakemusasian ratkaisua aiheuttavan huomattavaa haittaa tai vahinkoa vesistön tilalle tai käytölle, luvan saajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin haitallisten tai vahingollisten seurausten estämiseksi tai korvaamiseksi.

Ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettua hakemusasiaa ratkaistaessa voidaan antaa lyhytaikaissäännöstelyä koskevia täydentäviä määräyksiä."

Korkein hallinto-oikeus oli 22.1.1988 antamallaan päätöksellä taltionumero 285 pysyttänyt vesioikeuden päätöksen muilta kuin rahakorvauksia koskevilta osilta, jotka se oli siirtänyt vesiylioikeuden käsiteltäviksi.

2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 23.12.2005 nro 153/2005/4

2.1 Hakemus

Kyro Power Oy on ympäristölupavirastoon 31.12.2001 toimittamassaan ja sittemmin täydentämässään hakemuksessa lausunut, että yhtiö on voimalaitoksen käynnistymisestä 1.1.1998 lähtien toteuttanut Hämeen ympäristökeskuksen 15.5.1997 hyväksymää vesistötarkkailuohjelmaa. Yhtiö on lisäksi raportoinut valvontaviranomaisen edellyttämässä laajuudessa voimalaitokseen liittyvän vesistön vedenkorkeus- ja virtaamatietoja.

Yhtiö on liittänyt hakemukseensa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tarkkailuraportit, yhteenvedon suoritetusta tarkkailusta sekä raportit Geobotnia Oy:n vuosina 1997 (ennen voimalaitoksen käyttöönottoa) ja 2001 (käyttöönoton jälkeen) Pappilanjoella tekemistä eroosioselvityksistä. Tehdyissä selvityksissä ei yhtiön mukaan ole tullut ilmi sellaisia uudesta voimalaitoksesta tai lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuneita vahinkoja tai haittoja, jotka edellyttäisivät lupaehtojen muuttamista tai haittojen korvaamista.

Virtaamat

Kyröskosken keskivirtaama vuonna 2000 oli 36 m ³ /s (vuonna 1999 25 m ³ /s), kun pitkän ajan keskiarvo vuosilta 1961-1990 on 27 m ³ /s. Vuoden 2000 keskivirtaama oli siten samaa tasoa kuin runsasvetisenä vuotena 1998 (35 m ³ /s).

Kokemäenjoen vesistön vesienkäytön kokonaissuunnitelman mukaan Kyrösjärven keskiylivirtaama on 88 m ³ /s ja keskialivirtaama 7,8 m ³ /s.

Kyrösjärveä säännöstellään Kyröskosken voimalan kohdalla. Alivirtaamakausina kuukausikeskiarvot laskevat ajoin selvästi alle 10 m ³ /s. Vuonna 2000 virtaama oli kuukausitasolla alimmillaan 10,9 m ³ /s (vuonna 1999 elo-syyskuussa 7-7,9 m ³ /s).

Uuden voimalan myötä säännöstely on muuttunut. Vuorokausivirtaama laskee viikonloppuisin pieneksi, kun juoksutus pysäytetään väliaikaisesti. Tällöin Pappilanjokeen lasketaan jätevesien lisäksi vain jäähdytysvesiä. Keskimääräinen minimi vuorokausitasolla on ollut 1,8 m ³ /s.

Vuorokausisäännöstelyn vaikutus virtaamiin

Vuorokausisäännöstelyn takia juoksutus aloitetaan aina aamulla noin klo 7 ja lopetetaan illalla noin klo 22. Jaksolla klo 22-7 yöaikana virtaama on vain noin 1,8 m ³ /s (jätevedet ja lauhdevedet sekä padon vuodot). Juoksutuksen aikana virtaama on yleensä noin 63 m ³ /s.

Viikonloppuna juoksutus päättyy perjantai-iltana klo 22 ja alkaa uudelleen maanantaiaamuna klo 7. Juoksutuskatkon pituus on siten noin 2,5 vuorokautta. Molempina päivinä on noin tunnin juoksutusjakso, jolla turvataan vuorokausivirtaama 1,0 m ³ /s. Vesitilanteesta riippuen viikonlopun juoksutuskatko voi olla lyhyempikin. Tulva-aikana ja runsaan vesitilanteen aikana juoksutus voi olla jatkuvaa (esimerkiksi toukokuu 1998, 2000 ja 2001 sekä joulukuu 2000 ).

Keskikesän alivirtaamakaudella juoksutus kestää vain muutamia tunteja. Esimerkiksi heinä-elokuussa 1999 juoksutus kesti viisi tuntia ja joinakin päivinä vain kaksi tuntia. Jokialueen puhdistuminen katkon aikaisesta kuormituksesta kestää noin neljä tuntia. Jos juoksutusjakso on tätä lyhyempi, jätevesitulppa siirtyy joessa alajuoksulle, jolloin likaantumisalue laajenee normaaliin vuorokausisäännöstelyyn verrattuna. Heinäkuulta 1999 on tarkkailuhavainnot tällaisesta tilanteesta.

Vuorokausisäännöstelyn vaikutus vedenkorkeuksiin

Veden pinta vaihtelee Pappilanjoessa vuorokausisäännöstelyn takia selvästi. Vaihtelu on suurin joen yläjuoksulla heti voimalaitoksen alapuolella ja vaimenee alajuoksua kohti siirryttäessä. Veden pinnan korkeutta on havainnoitu säännöllisesti kahdelta paikalta, voimalan alakanavasta ja noin puoli kilometriä siitä alavirtaan. Näitä havaintoja on tehty kolme kertaa vuorokaudessa: klo 6, klo 12 ja klo 24. Pappilanjoen alajuoksulla mittaukset on tehty harvemmin. Havainnot on tehty alajuoksulla klo 6 ja klo 22.

Normaalitilanteessa pinnan vaihtelu on varsin säännöllistä (esimerkkinä lokakuu 2001). Vesipinta on aamulla alakanavassa tasossa 60,38-60,54 m (vaihtelu 16 cm) ja alavesiasteikolla tasossa 60,21-60,36 m (vaihtelu 15 cm). Juoksutus nosti pintaa ala-kanavassa 61-72 cm (keskimäärin 67 cm) ja alavesiasteikolla 46-52 cm (keskimäärin 49 cm). Veden korkeus on palannut aamun tasolle klo 24 mennessä. Viikonloppuna pinta pysyy koko ajan alatasolla laskien hieman maanantaiaamua kohti. Laskua on 10-15 cm viikonlopun aikana.

Lokakuussa alin lukema oli alakanavassa 60,38 m ja korkein 61,18 m eli kokonaisvaihtelu oli 80 cm. Alavesiasteikolla vastaavasti 60,21 m ja 60,83 m (kokonaisvaihtelu 62 cm). Amplitudi heikkenee noin 20 cm alakanavaan verrattuna.

Normaalin vuorokausisäännöstelyn aikana veden pinnan vaihtelu on varsin vakio. Ääriarvot vaihtelevat noin 80 cm. Keskimäärin alivesi on asettunut välille 60,40-60,50 m ja ylivesi välille 61,10-61,20 m, joten vuorokausivaihtelu on 60-70 cm. Vaihtelun suuruus on sama juoksutettiinpa vettä 4 tai 15 tuntia (vrt. tammikuu 2001 MQ 36 m ³ /s ja elokuu 2001 MQ 5,9 m ³ /s). Viikonloppuna on yleensä tunnin juoksutusjakso puolen päivän jälkeen, joten sen vaikutus ei näy mittauksissa (mittaus tehty klo 12).

Maksimikorkeudet saavutetaan tulvavirtaamien aikana, kun juoksutus on yli 100 m ³ /s. Maksimikorkeus oli toukokuussa alakanavassa 61,95 m ja alavesiasteikolla 61,45 m. Alin lukema oli vastaavasti 60,32 m ja 60,14 m. Maksimiero oli siten alakanavassa tulva-aikana 163 cm ja alavesiasteikolla 131 cm. Tulva-aikana veden pinta ei kuitenkaan vaihtele vuorokauden sisällä, vaan pysyy lähes samalla korkealla tasolla koko ajan.

Pappilanjoen alajuoksulla vedenkorkeus on ollut vuonna 2001 välillä 60,12-60,58 m. Vuorokautinen vaihtelu on ollut 0-17 cm (keskiarvo 10 cm). Vaihtelu on siten varsin vähäistä. Alavesiasteikkoon verrattuna veden pinta on alajuoksulla 4-6 cm alempana eli ero ei ole enää kovin suuri ja vaihtelu on selvästi vähäisempää.

Vesistön yleistila ja jätevesikuormitus

Veden laatu Kyrösjärven eteläosassa on hyvä, mutta ero erinomaiseen laatuluokkaan on selvä. Vesi on humuspitoista (ruskeaa) ja rehevyystaso on lievästi kohonnut. Veden peruslaatu Kyrösjärvestä laskevassa Kyröskoskessa on hyvä, vaikka vesi on voimakkaasti humussävytteistä. Veden pH on lievästi happamalla alueella. Ravinnetaso on lievästi reheville vesille ominainen. Happitilanne on hyvä.

Rehevyystaso kohoaa selvästi Hämeenkyrön alapuolella Pappilanjoessa kuormituksen takia. Kirkkojärvi onkin Kyrösjärveä rehevämpi ja alusveden happitilanne on huonompi. Pappilanjoen uusittu lyhytaikaissäännöstely (Kyro Power Oy) on tuonut mukanaan vesistön kannalta uuden tilanteen, jossa jätevesien vaikutusaste Pappilanjoessa vaihtelee aiempaa enemmän lyhytaikaissäännöstelyn mukaisesti.

Pitemmällä aikavälillä kiintoaineen talteenoton tehostuminen Kyron kartonkitehtaalla sekä biologisen puhdistamon valmistuminen vähensivät merkittävästi vesistövaikutuksia. Myös kunnallisten jätevesien käsittelyn tehostumisella on ollut positiivinen vaikutus. Pappilanjoki ja Kirkkojärvi ovat silti edelleen veden laadultaan tyydyttäviä tai heikoimmillaan välttäviä. Veden hygieenisesti huono laatu laskee käytännössä joen käyttökelpoisuutta ja laatuluokkaakin.

Kyron kartonkitehtaan jätevedet käsitellään biologisessa puhdistamossa, joka on otettu käyttöön lokakuussa 1987. Puhdistamolle johdetaan myös kuorimon jätevedet. Lisäksi puhdasvesikanaalissa johdetaan vesistöön jäähdytys- ym. kuiduttomat jätevedet. Saniteettivedet johdetaan Hämeenkyrön kunnan puhdistamolle. BOD-kuormitus on nykyisin 10-20 prosenttia 1980-luvun alun tasoon verrattuna. Typpikuormitus on ollut viime vuosina noin puolet 1980-luvun tasosta. Vuonna 2000 typpikuorma oli 66 kg/d kun se vielä vuonna 1990 oli 186 kg/d. Myös fosforikuormitus on saatu alenemaan huomattavasti siitä, mitä se oli välittömästi biologisen puhdistamon käyttöönoton jälkeen. Vuonna 2000 kuormitustaso (4,4 kg P/d) kuitenkin kohosi edellisvuosista, mutta oli kuitenkin selvästi alhaisempi kuin 1980-luvun lopulla (7,1-8,7 kg/d). Alimmillaan kuormitustaso on ollut vuonna 1999 1,9 kg P/d.

Hämeenkyrön kunnan jätevedet käsitellään rengaskanavalla varustetussa rinnakkaissaostuslaitoksessa, joka on otettu käyttöön vuonna 1964 ja jota on tehostettu 1970-luvun lopulla. Vuonna 1997 saneerattiin vanha rengaskanava. Puhdistamon mitoitusvirtaama on 2 100 m ³ /d. Puhdistamolla käsitellään Hämeenkyrön kunnan 5 900 asukkaan ja Viljakkalan kunnan 1 130 asukkaan jätevedet. Lisäksi verkostoon tuotiin vuonna 2000 umpikaivolietteitä 3 759 m ³ ja puhdistamolle sakokaivolietteitä 926 m ³ .

Vesistökuormitus on laskenut merkittävästi kartonkitehtaan biologisen puhdistamon käyttöönoton jälkeen. BOD-kuormitus on vähentynyt yli 80 prosenttia 1980-luvun alkuun verrattuna. Fosforikuormitus lisääntyi aluksi kartonkitehtaan biologisen puhdistamon käyttöönoton jälkeen, mutta vuosina 1992-1994 kuormitus oli vain kolmanneksen edellisvuosiin verrattuna. Vuonna 2000 fosforikuormitus oli 5,5 kg/d eli kaksi kertaa runsaampaa kuin edellisvuonna 1999. Myös typpi- ja kiintoainekuormitus ovat vähentyneet pitemmällä aikavälillä selvästi. Vuonna 2000 mitattu kokonaiskuormitus (kartonkitehdas + Hämeenkyrön kunta) kohottaa keskivirtaaman aikana Pappilanjoen fosforipitoisuutta 2,4 µg ja typpipitoisuutta 52 µg/l. BOD-kuormitus ei vaikuta nykyisellään happitilanteeseen (vaikutus 0,2 mg/l). Vesistövaikutukset ovat edellisen perusteella keskivirtaamatilanteessa vähäisiä.

Koska Pappilanjoen virtaamat vaihtelevat nykyisen juoksutusjärjestelmän mukaisesti voimakkaasti, haitallisimmat tilanteet muodostuvat suoritettavan lyhytaikaissäännöstelyn takia silloin, kun vesimäärä on säännöstelyn takia pienimmillään.

Veden laadun tarkkailu

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta on laadittu vesistötarkkailuohjelma 17.1.1998, jonka Hämeen ympäristökeskus hyväksyi eräin täydennyksin 15.5.1998.

Näytteenotto on ajoitettu maanantai-aamuun klo 6-8 väliseen aikaan ennen juoksutuksen aloittamista. Voimalaitos on yleensä suljettuna viikonloppuna siten, että lauantaina ja sunnuntaina juoksutetaan vain pakollinen vähimmäismäärä alivirtaaman 1,0 m ³ /s turvaamiseksi. Näytepisteitä on yhteensä kuusi voimalaitoksen yläpuolelta alajuoksulle.

Juoksutuksen alettua on seurattu veden laadun muuttumista joen alajuoksulla pisteellä F klo 9-12.30 välisenä aikana.

Tulokset on raportoitu tutkimuskerroittain. Tutkimuskertoja on ollut vuosittain kolme vuosina 1999-2001.

Lyhytaikaissäännöstelyn vesistövaikutukset tarkkailutulosten valossa

Suoritettu erillistarkkailu on antanut varsin selkeän vastauksen niihin kysymyksiin, joihin vastauksia pyrittiin etsimään. Tilanne on ollut veden laadun suhteen varsin samankaltainen eri tutkimuskerroilla, joten seuraavat johtopäätökset ovat tarkkailun perusteella tehtävissä.

Jätevettä ja jäähdytysvesiä tulee jokeen noin 60 000 m ³ /d. Lisäksi jokeen täytyy juoksuttaa päivittäin vettä 86 400 m ³ /d (keskimäärin 1 m ³ /s). Keskimääräinen virtaama on juoksutuskatkon aikana siten noin 1,7 m ³ /s. Perjantain klo 21 ja maanantaiaamun klo 7 välisenä aikana vesimäärä on siten normaalisti noin 390 000 m ³ eli hieman yli puolet joen tilavuudesta.

Heikosti laimentunut vesi rajoittuu normaalisti joen yläosalle havaintopisteiden C ja D välille. Vaikutus voi ulottua myös pisteelle E saakka. Heikosti laimentunut jätevesi erottuu parhaiten sähkönjohtavuuden mukaan. Laimennussuhde on noin 1:10, koska varsinaista jätevettä kertyy kolmen vuorokauden aikana noin 30 000 m ³ . Ravinnetaso kohoaa havaittavasti ja veden hygieenisyys heikkenee selvästi. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti ulosteperäinen saastuminen, vaan bakteerikanta lienee pääosin biologisesta prosessista peräisin. Happitilanne ei sanottavasti huonone eikä jätevesien pohjalle kertymistä ole todettu.

Jätevesi menee tulppana joen läpi. Joen puhdistuminen kestää noin neljä tuntia juoksutuksen alusta.

Tulppa alkaa muodostua heti juoksutuksen loputtua ja sen laajuuden määrää katkon kesto. Välillä jokeen muodostuu tunnin pakollisesta juoksutuksesta johtuva puhtaampi alue. Mikäli juoksutus kestää alle neljä tuntia, jätevesitulppa ei ehdi pois jokialueelta, vaan pysähtyy alajuoksulle. Etenkin kesän alivesikaudella on mahdollista, että likaantunutta, heikosti laimentunutta jätevettä esiintyy myös alajuoksulla.

Uomaeroosio on ollut veden laadun näkökulmasta ilmeisen vähäistä. Lievää samenemista tulpan ohimenon aikana kuitenkin esiintynyt. Virtauksen ollessa pysähtyneenä jokeen kertyy erityisesti syksyllä lehtiä ja muuta roskaa, joka ei kulje virran mukana pois. Tästä voi olla esteettistä haittaa. Jokialue voi lisäksi jäätyä talvella kovien pakkasten aikana, kun juoksutus on pysäytettynä. Normaalisti joki pysyy avoimena läpi talven.

Todetut muutokset

Jokirannoilla todettiin aikaisemmin runsaasti kallistuneita tai kaatuneita puita. Puiden kallistumisen/kaatumisen todettiin jatkuneen, keskittyen pääosin samoille kohdille kuin aikaisemminkin.

Aikaisemmin todettiin selviä sortumia/luiskan valumia, jotka keskittyivät joen kaarteiden ulkoreunoille, voimakkaamman virtauksen puolelle. Näistä merkittävimmät olivat rakentamattomilla kiinteistöillä. Näissä kohteissa vauriokehitys, eli pääasiassa sortuneen luiskan valuminen, oli jatkunut ja puita oli kaatunut paikoin. Uusia sortumia todettiin muutamia, jotka on kuvattu kohdekohtaisesti

Juoksutusten vaikutus todettuihin vaurioihin

Todetut vauriot johtuvat pääasiassa seuraavista tekijöistä:

- Maaperä on lähes koko tarkastellulla osalla hienorakeista, routivaa, eroosioherkkää silttiä ja osin savea, joka on myös leikkauslujuudeltaan heikko. Joen virtaus syövyttää eroosioherkkää materiaalia erityisesti voimakkaiden virtausten kohdilla, kuten ulkokaarteissa.

- Joen uoma on jääkauden jälkeen muodostunut vuoroittaisen syöpymisen ja sortumisen seurauksena. Ranta pyrkii aina virtauksen/ulkokaarteen kohdalla syöpymään ja jyrkentymään kunnes se sortuu. Tämän takia jokeen muodostuu mutkia, jotka kiihdyttävät virtausnopeutta ja eroosiota. Edellä kuvatun mekanismin takia rantatörmien stabiliteetti on suurella osalla jokivartta varsin heikko, eli rannat ovat luonnostaan sortumaherkkiä.

= = =

Johtopäätöksenä on todettu seuraavaa:

- Syntyneet vauriot olisivat todennäköisesti tapahtuneet joka tapauksessa jossain vaiheessa riippumatta voimalaitoksesta.
- Juoksutus on voinut jossain määrin lisätä vedenpinnan ja virtaaman vaihtelua, joka puolestaan on voinut ajoittain kiihdyttää eroosiota.
- Säännöstely on toisaalta rajoittanut huippuvirtaamia, jonka seurauksena kriittisimmän kevätkauden/roudan sulamiskauden aikana tapahtuva vauriokehitys on voinut rauhoittua.

Vaurioiden ja haittojen pääsyy ei Geobotnia Oy:n selvityksen mukaan ole voimalaitos, vaan luonnonolot ja rakentaminen stabiliteetiltaan heikolle alueelle. Juoksutuksilla voi olla vähäinen vaikutus eroosiokehityksen kiihdyttäjänä, mutta sekään ei ole selvästi eikä kiistattomasti osoitettavissa. Säännöstelyllä on myös myönteisiä vaikutuksia vaurioriskejä ajatellen.

2.2 Hakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Hämeenkyrön kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 3.6.2002.

2.3 Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet

1) Pirkanmaan ympäristökeskus on lausunut, että vesivoimalaitoksen alapuolisen Pappilanjoen tilaan vaikuttavat säännöstelyn ohella merkittävästi M-Real Kyron tehtaan jätevedet. Harkittaessa, onko lyhytaikaissäännöstelyn määräyksiä tarkistettava, on tiedettävä mahdollisimman luotettavasti M-Realin jätevesikuormituksen kehittyminen. Lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamissa Pappilanjoen jätevesitulpissa ovat bakteeripitoisuudet korkeita. Tämän seikan merkityksen selvittäminen edellyttää bakteerikannan tarkkaa määrittämistä ja tulosten puntarointia, joita ei ole mahdollista tehdä muistutuksen tekemiselle asetettuun määräaikaan mennessä. Ympäristökeskus on esittänyt, että se voisi antaa lausuntonsa esimerkiksi kahden kuukauden kuluessa, kun se on saanut käyttöönsä M-Realin hakemuksen. Ympäristökeskuksen tietoon ei ole viime vuosina tullut Pappilanjoelta kuin yksi selvästi pahentunut rannan syöpyminen.

2) Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunut, että lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa sekä veden laadun että määrän kautta kalastoon ja kalastukseen pysyviä haittoja, joiden kompensoimiseksi hakija on velvoitettava maksamaan kalatalousmaksua 1 000 euroa vuodessa. Säännöstelyn haitat kohdistuvat voimakkaimmin Pappilanjokeen.

3) Hämeenkyrön kunnan ympäristölautakunta on esittänyt, että lupaviranomainen ottaisi asiaa käsitellessään huomioon juoksutuksen vaikutukset Pappilanjoen veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen uimavetenä. Lautakunta on lisäksi esittänyt, että minimivirtaus Pappilanjoessa olisi jatkuva.

Edellä mainittujen muistutusten lisäksi ympäristölupavirastoon on saapunut 22 yksityisten henkilöiden tekemää muistutuskirjelmää.

2.4 Hakijan selitys

Hakija on antanut muistutuksista ja lausunnoista selityksen. Rantavaurioiden osalta hakija on Geobotnia Oy:n elokuussa 2002 tekemään raporttiin ja vuosien 1997 ja 2001 raportteihin viitaten ilmoittanut yhtyvänsä niissä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan ei voida kiistatta osoittaa, että todetut eroosiovauriot olisivat lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamia tai että ne vanhan juoksutuskäytännön jatkuessa olisivat jääneet tulematta. On päinvastoin oletettavaa, että vauriot olisivat joka tapauksessa syntyneet jossain vaiheessa. Säännöstelyn aiheuttama pinnan nopeampi vaihtelu on saattanut jouduttaa vaurioiden syntyä, mutta vastaavasti huippuvirtaamien pieneneminen hidastaa niitä.

Eroosiovaurioita joella aiheuttaa erityisesti kesäisin vilkas vene- ja laivaliikenne. Säännöstelyn aiheuttama vesipinnan vaihtelu on hidasta verrattuna alusten peräaaltoihin, joiden kuluttava vaikutus sortumaherkässä rannassa lienee huomattava. Loppukesä on myös vähävetisintä aikaa, ja eroosio kohdistuu silloin normaalisti pinnan alla oleviin rannan osiin.

Laitureita lukuun ottamatta ei rannalla olevissa rakennuksissa ole havaittu uuden käytännön aiheuttamia vaurioita. Kevytrakenteinen, huonolle pohjalle rakennettu laituri ei kestä jäiden, vedenpinnan vaihtelun ja virtauksen yhteisvaikutusta, joka esiintyy kaikissa virtaavissa vesistöissä. Joidenkin laitureiden kunto on ollut jo alun perin huono.

Rantapuiden kaatumista joella on aina esiintynyt. Monessa tapauksessa parasta rannan suojelua olisi ollut kallellaan olevien puiden poisto rantaviivan läheisyydessä. Tämä on kuitenkin tontinomistajien asia.

Pappilanjoki osoittaa jo muotonsa puolesta, että se on aikojen kuluessa hakenut uomaansa eroosioherkässä maaperässä. Tähän on ihmisen toiminnalla ollut vain vähän vaikutusta. Tilanne ei ole tältä osin oleellisesti muuttunut.

Tarkkailutulokset osoittavat vedenlaadun heikkenevän virtauskatkoksen aikana jokivarressa sijaitsevilta puhdistamoilta tulevien jätevesien muodostaman tulpan alueella. Veden hygieeninen laatu huononee, mutta merkittävää happivajetta ei ole todettu. Tilanne on heikoin vähävetisenä aikana. Tulpan muodostuminen on ennakoitu jo ennen voimalan rakentamista sekä viranomaisten että luvanhaltijan taholla.

Jo vanhan juoksutuskäytännön aikana vastaavia tilanteita esiintyi kesäisin, kun vettä ei riittänyt silloisen vesivoimalan pyörittämiseen. Nämä jaksot ovat voineet kestää paljon nykyistä kauemmin. Uusi säännöstelylupa ei käytännössä enää mahdollista Kyrösjärven vedenpinnan laskemista niin alas, että juoksutus olisi lopetettava kokonaan.

Kesän 2002 aikana on todettu suolistoperäisten bakteerien esiintymistä välittömästi Kyro Powerin voimalan alapuolisesta joen osasta lähtien. On välttämätöntä, että bakteerien lähde selvitetään ja päästökohteet liitetään kunnallisen viemäriverkoston piiriin.

Jätevesimäärä ei ole säännöstelyn seurauksena muuttunut alapuolisessa vesistössä miksikään. Ei liene itsestään selvää, että tulpan vaikutus on pelkästään kielteinen. Merkitseehän se samalla aiempaa puhtaamman veden aluetta voimalan käynnin aikana.

Valituksissa esitetyt korvausvaatimukset ovat perusteettomia ja myös määrällisesti kohtuuttomia.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tekemät koekalastukset eivät tue Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen esittämää väitettä nykyisen säännöstelytavan haitallisesta vaikutuksesta kalakantaan. Tästä syystä hakija on kiistänyt korvausvelvoitteen myös tältä osin.

Mikäli ympäristölupavirasto kuitenkin päätyy korvausvelvoitteeseen työvoima- ja elinkeinokeskuksen esityksen mukaisesti, kalatalousmaksu tulisi määrätä nimenomaan voimalan alapuolisen vesistön kalakannan edellytysten parantamiseen. Tältä osin hakija on pitänyt vaatimusta myös rahallisesti kohtuullisena ja, ottaen huomioon Hämeenkyrön kunnan panostukset kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi Pappilanjoella, joen virkistyskäyttöä parhaiten hyödyttävänä.

Tehdyissä muistutuksissa esitetyt vahingot ja haitat eivät ole lyhytaikaissäännöstelystä johtuvia eivätkä siksi velvoita yhtiötä korvauksiin tai edellytä lupaehtojen muuttamista.

Mikäli ympäristölupavirasto asianosaisia kuultuaan päätyy muuttamaan nykyisiä lupaehtoja veden laadun parantamiseksi, taikka muusta tähän lupamenettelyyn liittyvästä syystä, hakijalle on varattava tilaisuus esittää näkemyksensä muutosten sisällöstä. Veden laadun merkitys sekä virkistyskäytön että muiden seurausvaikutusten kannalta on suurempi kesäaikaan, kun vettä on vähän ja se on lämmintä. Tämän vuoksi esimerkiksi mahdollisia minimijuoksutuksen muutoksia tulisi harkita myös vuodenajan mukaan.

2.5 Tarkastus

Ympäristölupavirasto on 3.10.2002 suorittanut asiassa tarkastuksen. Tarkastusmuistio on liitetty asiakirjoihin.

2.6 Ympäristökeskuksen lisälausunnot

Pirkanmaan ympäristökeskus on 7.1.2003 ympäristölupavirastolle toimittamassaan lausunnossa todennut, että lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa alapuolisessa vesistössä vedenlaatu- ja rantojen eroosio-ongelmia, mahdollisesti myös haitallisia muutoksia Pappilanjoen jääoloihin, mistä kuitenkin saataneen velvoitetarkkailuun perustuen lisätietoa vasta talven 2003 jälkeen. Viitaten voimassa olevan luvan 32) lupaehdon 3. kappaleeseen (täydentävien määräysten antaminen lyhytaikaissäännöstelystä) ympäristökeskus on esittänyt mahdollisesta lyhytaikaissäännöstelyn jatkamisesta seuraavaa:

Pappilanjoen rannat ovat maaperänsä vuoksi luonnostaan helposti syöpyviä ja sortuvia, mikä on jo ennen lyhytaikaissäännöstelyä voitu havaita monien vuosikymmenien aikana. Kuitenkin lyhytaikaissäännöstelyn luonne on sellainen, että rantojen syöpyminen nopeutuu.

Kyro Power Oy:n vesivoimalasta ei tule jätevesikuormitusta jokeen. Lyhytaikaissäännöstely voimistaa kuitenkin jätevettä johtavien laitosten ja kunnallisen viemäröinnin ulkopuolisten asumajätevesien kuormituksen vaikutusta joessa ja siten heikentää joen virkistyskäyttöarvoa. Virkistyskäyttöön vaikuttaa myös uimareille vaarallisen voimakas virtaus juoksutuksen aikana.

Joen veden laatua ja käyttökelpoisuutta tulee käsitellä kokonaisuutena siten, että jätevesikuormitusta vähennetään ja estetään puhdistamattomien jätevesien pääsy jokeen sekä vähennetään lyhytaikaissäännöstelyn haittoja.

Lyhytaikaissäännöstelyn osalta ympäristökeskus on esittänyt, että

- juoksutuskatkojen aikana on juoksutettava niin sanottuja puhtaita vesiä vähintään 2 m ³ /s nykyisen noin 0,8 m ³ :n/s (turpiinin ja padon vuotovedet) asemesta ja

- Kyrösjärven vedenpinnan laskiessa 27) lupaehdon b-kohdassa mainitun alarajan alapuolelle juoksutetaan jatkuvasti 1 m ³ /s, mihin luetaan myös edellä mainitut vuotovedet.

Lyhytaikaissäännöstelyn jatkamiselle, vaikka nykyistä lievempänäkin, pitäisi yhdeksi ehdoksi asettaa luvan saajalle velvoite korvata osuutensa vahingoista ja haitoista (esimerkiksi maa-aluemenetykset, laiturivauriot ja virkistyskäytölle aiheutuneet vahingot) sekä rantojen suojaamis- ja korjaamiskustannuksista.

Annettavassa päätöksessä tulisi edelleen säilyttää nykyinen 32) lupaehto kuitenkin niin, että hakemuksen tekemiselle asetettava määräaika olisi ainakin viisi vuotta. Lisäksi lyhytaikaissäännöstelyn ja jokeen jätevettä johtavien laitosten lupakäsittelyt tulisi ajoittaa samanaikaisiksi, koska näiden toimintojen vaikutukset Pappilanjoessa liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Ympäristökeskus on 22.12.2003 toimittanut ympäristölupavirastolle Hämeenkyrön kunnan ympäristölupahakemuksesta antamansa lausunnon.

2.7 Hakijan selitys ympäristökeskuksen lisälausunnosta

Pappilanjoen hygieenistä laatua tulisi parantaa ensisijaisesti eliminoimalla suolistoperäisten bakteerien lähteet. Ei voida osoittaa, että Pappilanjoen eroosion aiheuttajana olisi pelkästään nykyinen lyhytaikaissäännöstely. Laituri- ja muut rantarakenteet altistuvat veden korkeusvaihteluille, tuulille ja jäiden lähdölle ilman lyhytaikaissäännöstelyäkin. Hakija ei ole velvollinen osallistumaan rantarakenteiden korjauskustannuksiin muuten kuin niiltä osin, kuin voidaan selvästi osoittaa vaurioiden johtuneen lyhytaikaissäännöstelystä. Mikäli ympäristölupavirasto harkitsee juoksutussäännön muuttamista ympäristökeskuksen lausunnon mukaisesti, hakija on esittänyt, että ehto määrättäisiin vuorokausikeskiarvona jatkuvan juoksutuksen sijasta.

2.8 Selvitysmenettely

Ympäristölupavirasto on 8.5.2003 määrännyt asiassa suoritettavaksi vesilain 16 luvun 11 a §:n mukaisen selvitysmenettelyn, jossa oli selvitettävä Kyröskosken voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttama Pappilanjoen rantojen syöpyminen ja vyörymät erityisesti muistutuksissa mainittujen kiinteistöjen osalta sekä tarvittaessa tehtävä ehdotus rantojen ennallistamis- ja tukemistoimenpiteistä tai vahinkojen korvaamisesta. Pirkanmaan ympäristökeskus on 4.12.2003 määrännyt selvitysmenettelyä suorittamaan suunnitteluinsinööri Tapio Meisalmen.

Selvitysmies Tapio Meisalmi on 4.2.2004 toimittanut ympäristölupavirastoon selvitysmenettelyssä laaditun lausunnon.

2.9 Päätös

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on, soveltaen vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momenttia, 3 luvun 5 §:ää, 8 luvun 9 ja 10 §:ää, 11 luvun 3, 13 ja 14 §:ää sekä 14 a §:n 3 momenttia, muuttanut Länsi-Suomen vesioikeuden 13.3.1987 antaman päätöksen nro 11/1987/1 lupaehdon 27 toisen kappaleen kohdat a ja b sekä lupaehdon 32 ensimmäisen kappaleen seuraavanlaisiksi:

27)
- - -
a) Juoksutuksen on kohdassa b) mainittua poikkeusta lukuun ottamatta 1.5.-30.9. välisenä aikana oltava aina vähintään 2,0 m ³ /s. Muuna aikana juoksutuksen on oltava vähintään 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Edellä sanottuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet.

b) Kyrösjärven vedenkorkeuden ollessa alapuolella murtoviivan, jonka taitepisteet ovat
1.1. NN +82,33 m
9.5. NN +82,33 m
10.5. NN +82,71 m
14.9. NN +82,71 m
15.9. NN +82,33 m
31.12. NN +82,33 m,

on 1.5.-30.9. välisenä aikana juoksutettava jatkuvasti 1,0 m ³ /s. Muuna aikana juoksutuksen on oltava 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Edellä sanottuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet.
- - -
32) Luvan haltijan on viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta pantava ympäristölupavirastossa vireille hakemusasia lyhytaikaissäännöstelyn vuoden 2004 jälkeen aiheuttamien vahinkojen selvittämiseksi ja korvaamiseksi. Hakemukseen on liitettävä lupaehdoissa 31 ja 40 mainittujen tutkimusten tulokset ja muut mahdolliset selvitykset.
- - -

Ympäristölupavirasto on antanut vahinkoja estäviä ja korjaavia toimenpiteitä koskevat uudet lupaehdot 34-37:

34) Kyro Power Oy:n on vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta korjattava ja suojattava seuraavien tilojen ranta.

KYLÄ
Tilan nimi - RN:o - Omistaja

USKELA
Ojala - 6:26 - Ojala Eino T. kp
Seppä I - 6:29 - Pirkko ja Pertti Seppä
Rinne - 6:69 - Pentti Järvenpään kp
Jokitörmä - 6:70 - Irja Jalosen kp

MYLLYMÄKI
Kanavanranta - 1:11 - Maila Koskinen.

Tilan Seppä I RN:o 6:29 rannan suojaus on ulotettava tilan Puronpuisto RN:o 6:114 puolelle siten, ettei tilalla Seppä I aiheudu sortumavaaraa.

Tilan Kanavanranta RN:o 1:11 rannan suojaus on ulotettava tilan Jokimetsä RN:o 1:250 alueelle niin pitkälle, ettei tilalla Kanavanranta aiheudu sortumavaaraa.

35) Toimenpiteistä on kunkin tilan osalta laadittava yhteistyössä tilan omistajan kanssa suunnitelma. Suojattu ranta on rannanomistajaa kuullen muotoiltava mahdollisimman luonnonmukaiseksi ja viimeisteltävä ympäristöön sopivalla tavalla. Mahdolliset erimielisyydet voidaan saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi.

36) Työt on suoritettava siten ja sellaisena aikana, ettei niistä aiheudu vältettävissä olevaa haittaa ja häiriötä.

37) Mikäli Pappilanjoelle laaditaan eri osapuolten yhteisesti toteutettavaksi tarkoitettu rantojen suojaussuunnitelma, yhtiön on osallistuttava suunnitelman laatimiseen ja sen toteuttamiseen. Mikäli yhtiön kustannusosuudesta syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston ratkaistavaksi.

Ympäristölupavirasto on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

Kyröskosken vanhalla voimalaitoksella ei harjoitettu lyhytaikaissäännöstelyä. Kyröskosken uusittu voimalaitos otettiin käyttöön 1.1.1998 ja samalla aloitettiin myös lyhytaikaissäännöstely. Tämän seurauksena tilanne vesistössä muuttui aiemmasta.

Juoksutusmääräysten muuttaminen

Kyröskosken alapuolelle johdettiin jo vanhan voimalaitoksen aikana Kyröskosken tehtaiden jätevedet. Juoksutuksen ollessa jatkuvaa jätevedet sekoittuivat virtaavaan jokiveteen. Veden laatu joessa ei sanottavasti eri viikonpäivinä vaihdellut. Lyhytaikaissäännöstelyn aikana tilanne on oleellisesti muuttunut. Viikonloppuisin voimalaitoksen seisoessa lyhyitä juoksutusjaksoja lukuun ottamatta laitoksen alapuolelle muodostuu jätevesien kyllästämä tulppa, mikä aiheuttaa haittoja lähistöllä olevien kiinteistöjen virkistyskäytölle. Jokeen johdetaan myös Hämeenkyrön kunnan jätevedet ja viemärilaitoksen ulkopuolisia jätevesiä. Myös näiden aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet. Vaikkakaan voimalaitos ei sinänsä kuormita vesistöä, lyhytaikaissäännöstely voimistaa jätevesien vaikutusta joessa ja vähentää vesistön virkistyskäyttökelpoisuutta. Muuttamalla juoksutussääntöä siten, että luvan haltija velvoitetaan juoksuttamaan jokeen jatkuvasti vettä, vähennetään lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamia haittoja. Koska jatkuvalla juoksutuksella pyritään ensisijaisesti parantamaan vesistön virkistyskäyttökelpoisuutta, velvoite rajataan vain kesäkauteen eli 1.5.-30.9. väliselle ajalle.

Voimalaitoksen rakentamista koskevassa katselmustoimituksessa laaditun katselmuskirjan liitteenä 6 olevan O/Y Kyro A/B:n laatiman, 23.3.1983 päivätyn selvityksen mukaan koneiston ohi juoksutettava vesimäärä olisi koko vuoden ajan tapahtuvalla juoksutuksella 2 m ³ /s yhteensä 15,8 Mm ³ /a eli noin 2 prosenttia koko juoksutuksesta. Menetettävän energian määrä olisi noin 800 MWh/a. Kesäaikana tapahtuvan jatkuvan juoksutuksen aiheuttama energian menetys olisi noin 330 MWh/a. Kun sähkön hinnaksi oletetaan 40 euroa/MWh, saadaan energian menetykseksi yhteensä 13 200 euroa vuodessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että sanottuun jatkuvan juoksutuksen minimimäärään luetaan myös turpiinin ja padon vuotovedet, ympäristölupavirasto on katsonut, ettei juoksutusmuutoksen aiheuttama hyödyn menetys suhteettomasti ylitä vahinkoa, jota sen avulla vähennetään. Minimijuoksutuksen suurentaminen ja muuttaminen jatkuvaksi ei myöskään muuta merkittävästi niitä lähtökohtia, joiden perusteella voimalaitoksen rakentamispäätös on tehty.

Kyröskosken voimalaitoksen rakennusvirtaama on 60 m ³ /s. Lyhytaikaissäännöstelyn aikana tulvavirtaamat ovat olleet hieman aiempaa suurempia. Suurten virtaamien osalta oleellisin muutos aiempaan on se, että joka päivä juoksutetaan ainakin osan vuorokautta 50-60 m ³ /s, kun ennen lyhytaikaissäännöstelyä virtaama oli yli 50 m ³ /s keskimäärin 60 päivänä vuodessa. Lyhytaikaissäännöstely on siten lisännyt suurten virtaamien esiintymistiheyttä erityisesti kesällä. Tämä vaikeuttaa jossain määrin uimista ja pienveneilyä. Ympäristölupavirasto on kuitenkin katsonut, ettei tästä aiheudu korvattavaa vahinkoa. Lisäksi haitta jossain määrin vähenee, kun juoksutusmääräyksiä edellä sanotulla tavalla muutetaan.

Vahinkoja estävät ja korjaavat toimenpiteet, korvaukset ja tarkkailu

Hakemukseen liitetyn, Geobotnia Oy:n laatiman selvityksen mukaan Pappilanjoen rantojen maaperä on suurimmalta osaltaan hienorakeista, routivaa ja eroosioherkkää silttiä ja osin savea, joka on myös leikkauslujuudeltaan heikkoa. Virtaus syövyttää eroosioherkkää rantaa erityisesti voimakkaiden virtausten kohdilla, kuten joen ulkokaarteissa. Rantatörmän stabiliteetti on suurella osalla jokivartta suhteellisen heikko eli rannat ovat luonnostaan sortumaherkkiä. Tällaisessa rantatörmässä sortuma tapahtuu jossakin määräävässä kuormitustilanteessa. Tällaisia tilanteita voivat olla nopea vedenpinnan lasku tai aaltoilu, roudan sulaminen, jäiden aiheuttama kuormitus, luiskaan kohdistuva muu kuormitus tai rakennustoimet ja voimakkaat sateet tai luiskaan johdetut pintavedet.

Vuodesta 1998 alkaen harjoitettu lyhytaikaissäännöstely on muuttanut Pappilanjoen virtaama- ja vedenkorkeusvaihtelua huomattavasti. Lyhytaikaissäännöstely on perustunut voimalaitoksen kapasiteetin täysimittaiseen hyödyntämiseen juoksutuksen aikana. Tyypillisessä tilanteessa juoksutusaika on ollut arkipäivisin 16 tuntia ja vesimäärä 50-60 m ³ /s. Juoksutus on ollut pysähdyksissä perjantai-illasta maanantaiaamuun. Lauantaina ja sunnuntaina on juoksutettu minimivirtaamavelvoitteen täyttämiseksi noin 1 tunti virtaamalla 50-60 m ³ /s. Alivirtaama-aikoina viikonlopun juoksutuskatkoa on pidennetty ja muiden päivien juoksutusaikaa lyhennetty.

Lyhytaikaissäännöstelyssä joki nousee aiemman säännöstelyn aikaiseen pienitulvaisen kevään ylivedenkorkeuteen joka päivä. Ennen nykyistä säännöstelyä virtaama ylitti 50 m ³ /s keskimäärin lähes 60 päivänä, mistä puolet kevättulvan aikana.

Lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa Pappilanjoessa nopeaa vedenkorkeusvaihtelua, joka on suurimmillaan, yleensä 60-80 cm, välittömästi voimalaitoksen alapuolella. Siitä noin 800 m alavirtaan vaihtelu on noin 50 cm ja joen alajuoksulla valtatien nro 3 kohdalla noin 10 cm.

Lyhytaikaissäännöstelyllä on vaikutusta myös jääoloihin. Aikaisemmin joki ei jatkuvan virtauksen vuoksi jäätynyt. Jäätilanteen seurantaraportin mukaan viime vuosina harjoitettuun lyhytaikaissäännöstelyyn liittyvän juoksutuskatkon aikana jokeen on muodostunut ohut (3 - 4 cm) jääpeite, joka juoksutuksen aikana sulaa varsin nopeasti. Paksun rantajään muodostuminen edellyttää kuitenkin kovia yöpakkasia ja lyhyitä juoksutusjaksoja. Joki ei normaalijuoksutuksella jäädy käytännössä lainkaan eikä paksumpaa rantajäätä muodostu kuin niukkavetisinä pakkastalvina. Tällaisina talvina myös laitureille voi aiheutua vahinkoa. Lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttama jääolojen muutos on tähänastisen tarkkailun perusteella suhteellisen vähäinen.

Lyhytaikaissäännöstelystä johtuva virtaaman ja vedenkorkeuden vaihtelun lisääntyminen ja juoksutuksen aikaisen suuren virtausnopeuden toistuminen päivittäin sekä jossain määrin myös jääolojen muuttuminen ovat lisänneet eroosiota erityisesti savea ja silttiä olevassa rantavyöhykkeessä. Vuorokausittain tapahtuva vedenkorkeuden vaihtelu aiheuttaa myös suotovirtausten suunnanmuutoksia rantatörmässä. Samalla vaihtelevat rantatörmän stabiilisuuteen vaikuttavat sisäisiin tekijöihin kuuluvat suotopaine, hiukkaspaine ja maaperän kosteus. Muutokset voivat aiheuttaa rantatörmässä hydraulisia murtumia eli rantasyöpymiä.

Pappilanjoen rannat ovat jo luonnostaan sortumaherkkiä. Osa sortumista aiheutuu maalla tapahtuvasta toiminnasta ja joen vene- ja laivaliikenteen aiheuttamasta aaltoilusta. Lyhytaikaissäännöstely on lisännyt oleellisesti vuorokautista vedenkorkeusvaihtelua ja suurten virtaamien toistuvuutta sekä muuttanut jääoloja. Tämä on lisännyt rantojen eroosiota ja sortumista sekä jossain määrin vaurioittanut laitureita ja aiheuttanut siten eräiden kiinteistöjen osalta vahinkoa. Vaikutus on suurin joen yläosalla ja kaarteissa. Lyhytaikaissäännöstelyn osuutta eroosioon ja rantojen sortumiin on kuitenkin vaikea ja jopa mahdoton tarkasti selvittää.

Rannat, joiden osalta selvitysmenettelyssä on todettu aiheutuneen rannan syöpymistä tai sortumia, ovat lähes poikkeuksetta erityiskäyttöön otettuja alueita. Useimpien kiinteistöjen osalta ei vahinkoa ole vielä aiheutunut. Vahinkojen estämiseksi rantojen suojaaminen on kuitenkin tarpeen.

Yhtiö on määrätty suorittamaan ennallistamis- ja suojaamistoimenpiteitä sellaisten erityiskäyttöön otettujen rantojen osalta, joissa lyhytaikaissäännöstelyn osuus on merkittävä ja joiden osalta voidaan katsoa, että toimenpiteiden kustannukset eivät ylitä suhteettomasti vahingosta suoritettavan korvauksen määrää.

Selvitysmies on esittänyt eräiden kiinteistöjen osalta, että yhtiö velvoitettaisiin toimittamaan paikalle mursketta, jonka tilan omistaja sijoittaisi rantaan. Ympäristölupavirasto on todennut, ettei kiinteistön omistajalle voida asettaa tällaista velvoitetta. Koska eroosio ja rantojen sortumat johtuvat näissä tapauksissa vain osittain lyhytaikaissäännöstelystä, yhtiö on vahingoista vain osittain vastuussa eikä yhtiötä voida velvoittaa tekemään koko rannan suojausta kustannuksellaan. Tämän vuoksi ympäristölupavirasto on selvitysmiehen lausuntoon perustuen arvioinut tilakohtaisesti rannan suojaamisen kustannukset ja yhtiön osuuden rannan eroosiosta ja syöpymistä. Kyro Power Oy on velvoitettu maksamaan kysymyksessä olevien tilojen omistajille osuutensa rannan suojaamisen kustannuksista. Maksu on kertakaikkinen ja vastuu rannan suojaamisesta kuuluu jatkossa tilojen omistajille, vaikka heitä ei toimenpiteeseen velvoitetakaan.

Rantojen vyörymisestä jo aiheutuneet vahingot on määrätty korvattaviksi. Lisäksi on määrätty korvausta eräiden laitureiden rikkoutumisesta.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys

1. Kyro Power Oy ja Kyröskosken Voima Oy ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeus kumoaa ympäristölupaviraston päätöksen ja lupaehdon 32 muutoksen sekä muuttaa Länsi-Suomen vesioikeuden 13.3.1987 antaman päätöksen nro 11/1987/1 lupaehdon 27 toisen kappaleen kohdat a) ja b) seuraavanlaisiksi:

a) Juoksutuksen on kohdassa b) mainittua poikkeusta lukuun ottamatta 1.5-30.9. välisenä aikana oltava vähintään 2,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Muuna aikana on juoksutuksen oltava vähintään 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Edellä sanottuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet.

b) Kyrösjärven vedenkorkeuden ollessa ympäristölupaviraston päätöksessä mainitun murtoviivan alapuolella on 1.5-30.9. välisenä aikana juoksutuksen oltava 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Muuna aikana juoksutuksen on oltava 1,0 m ³ /s vuorokausikeskiarvona laskettuna. Edellä sanottuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet.

Yhtiöt ovat lisäksi vaatineet, että hallinto-oikeus kumoaa uudet lupaehdot 34-36.

Jätevesien parantuneen käsittelyn takia vähimmäisjuoksutuksen muuttaminen ei ole enää tarpeen ja jatkuvan vähimmäisjuoksutuksen tekninen toteutus on kohtuuton, koska vettä ei pystytä juoksuttamaan turpiinin kautta. Ympäristölupavirasto ei ole perustellut määräystä uuden lupahakemuksen jättämisestä viiden vuoden kuluttua. Luopuminen määräyksestä ei estä hakemasta korvauksia mahdollisista ennalta arvaamattomista vahingoista. Yhtiöt eivät hyväksy, että niiden yksin tulisi vastata rantojen korjauksesta, koska lyhytaikaissäännöstelyn osuutta eroosioon ja rantojen sortumiseen on mahdoton selvittää. Korvaukset ovat ainakin osittain päällekkäisiä korjausvelvoitteen kanssa. Korjauskustannuksiin osallistumiselle ei ole perusteita, koska ei ole näyttöä, että korjaustarve olisi aiheutunut lyhytaikaissäännöstelystä.

2. Pirkanmaan ympäristökeskus on vaatinut, että voimalaitoksen vähimmäisjuoksutus olisi koko vuoden 2,0 m ³ /s kuitenkin niin, että Kyrösjärven pinnan laskiessa lupaehdon 27 toisen kappaleen kohdassa b mainitun rajan alapuolelle jatkuva vähimmäisjuoksutus olisi 1,0 m ³ /s.

Ympäristökeskus on perustellut vaatimustaan Pappilanjoen jätevesikuormituksella, jonka haitat vesistön virkistyskäyttöön korostuvat juoksutuskatkojen aikana. Vesivoimalan toiminta ja jätevesikuormitus muodostavat vesistöhaittojen suhteen yhden toimintakokonaisuuden.

Yhden toiminnanharjoittajan ympäristövaikutusten rajaaminen vain kesäkauteen ei ole ympäristövaikutusten eikä toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun kannalta perusteltua. Energianmenetys läpi vuoden jatkuvasta vähimmäisjuoksutuksesta ei aiheuta kohtuuttomia, vesilain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja lisäkustannuksia hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna.

Kyro Power Oy ja Kyröskosken Voima Oy ovat valituksista antamassaan vastineessa vaatineet muiden valitusten hylkäämistä ja esittäneet, että useissa valituksissa esitetyt vedenlaatutiedot eivät vastaa tämän hetken tilannetta. Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistyksen tiedotteen 2/2006 mukaan Pappilanjoen tila on parantunut selvästi toisaalta vesitilanteen parantumisen ja toisaalta kuormitustason normalisoitumisen seurauksena. Vuonna 2005 ei todettu merkittävää likaantumista edes juoksutuskatkojen yhteydessä. Yhtiöt ovat pitäneet ympäristökeskuksen vaatimusta vähimmäisjuoksutuksen nostamisesta perusteettomana.

Pirkanmaan ympäristökeskus on hakijan valituksen johdosta antamassaan vastineessa katsonut, että lyhytaikaissäännöstely voimistaa jätevesien haittavaikutuksia. Vastuuta jätevesihaitoista ei voi jättää kokonaan jätevesiä johtaville toiminnanharjoittajille. Jatkuvan vähimmäisvirtaaman 2,0 m ³ /s hoitamiseksi, padon ja turpiinin vuotovesien lisäksi 1,2 m ³ /s:n lisäjuoksutusta, joka kestää vain osan vuorokaudesta, ei voida pitää kohtuuttomana. Ympäristökeskus on pitänyt tarpeellisena viiden vuoden tarkkailujaksoa ja uuden hakemuksen jättämistä, koska lyhytaikaissäännöstely on lisännyt eroosiota. Ympäristökeskus on pitänyt vääränä hakijan väitettä, että säännöstely olisi rajoittanut huippuvirtaamia ja siten rauhoittanut eroosiota. Uuden voimalaitoksen ja lyhytaikaissäännöstelyn aikana 1998-2004 virtaamat ovat olleet suurempia kuin vuosina 1981-1996, vaikka Kyrösjärven vedenkorkeudet ovat olleet pienempiä. Ympäristökeskus on katsonut, että tarkkailuohjelman toimittamista koskevan määräajan pidentäminen ei ole tarpeen. Uoman pohjan havainnointi on tarpeen, ja sen kustannukset ovat pienemmät kuin mitä yhtiöt ovat arvioineet.

Hallinto-oikeus on 23.5.2006 varannut valittajille tilaisuuden vastaselityksen antamiseen vastineiden johdosta.

Kyro Power Oy ja Kyröskosken Voima Oy ovat ilmoittaneet 1.5.-30.9. välisenä aikana tapahtuvan jatkuvan vähimmäisjuoksutuksen 2 m ³ /s kustannuksiksi 22 345 euroa vuodessa ja pääomitettuna 40 vuoden ajalle 442 270 euroa. Koko vuoden kestävän vastaavan juoksutuksen kustannukset olisivat noin kaksinkertaiset. Joen pohjan havainnoinnin kustannuksiksi yhtiöt ovat arvioineet 6 000 euroa kerralta eli kahdesti toteutettuna 12 000 euroa. Väitteiden, joiden mukaan joen vedenlaatu ei olisi parantunut, tueksi ei ole esitetty näyttöä. Kyröskosken vesivoimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyllä ei ole oleellista vaikutusta Mahnalanselän eteläosan ja Siuronkosken kalastusolosuhteille. Tämä johtuu siitä, että Mahnalanselkä ja Jokinenjärvi tasaavat Kyröskosken virtaamavaihtelun. Kuljun vesialueen osakaskunnan väitteet kalakannan vaihtelun syistä ovat perusteettomia.

Pirkanmaan ympäristökeskus on vastaselityksessään lausunut, että Pappilanjoen vedenlaatu on parantunut vuosien 2002-2004 tilanteesta, jolloin jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöistä johtuvat päästöt kuormittivat jokea voimakkaasti. Jätevesikuormituksen vähenemisestä huolimatta jokiveden laatu heikkenee edelleenkin juoksutuskatkojen aikana. Ympäristökeskus on liittänyt vastaselitykseensä vesistötarkkailun vuosiraportin 2005.

4. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, muut valitukset enemmälti hyläten muuttanut ympäristölupaviraston päätöstä seuraavasti:

Lupaehdon 32 loppuun on lisätty viimeiseksi lauseeksi: Hakemukseen on tarvittaessa liitettävä tilojen Vettenranta RN:o 5:138 ja Rauhala RN:o 5:12 rantojen eroosiosuojaussuunnitelma sekä ehdotus tai sopimus suojauksen toteutuksen kustannusten jakamisesta luvan haltijan ja kiinteistönomistajan kesken.

Lupaehdon 34 loppuun on lisätty uudeksi neljänneksi kappaleeksi: Tilan Ojala RN:o 6:26 rannan suojaus on ulotettava tilan Lehtiranta RN:o 6:64 alueelle niin pitkälle, ettei tilalla Ojala aiheudu asuinrakennuksen sortumavaaraa.

Päätökseen uudeksi lupaehdoksi on lisätty 36a: Luvan saajan on vuosittain tammikuussa maksettava Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskukselle tammikuusta 2008 alkaen kalatalousmaksua 1 000 euroa käytettäväksi Pappilanjoen kalakantojen hoitoon. Vuodelta 2008 kalatalousmaksu on maksettava viipymättä hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristölupaviraston päätöksen pysyttäminen

Hallinto-oikeus on katsonut, että lupaehtoa 27 vähimmäisjuoksutuksesta Pappilanjokeen ei ole syytä muuttaa. Määrätty jatkuva juoksutus on vesilain 11 luvun 13 §:n mukainen toimenpide, jolla vähennetään lyhytaikaissäännöstelyn rantatilojen omistajille aiheuttamaa virkistyskäyttö- ja vesiensuojeluhaittaa Pappilanjoella. Haitankärsijöitä ovat maa- ja vesialueiden omistajien lisäksi myöskin muut Pappilanjoen virkistyskäyttäjät. Haitan määrää ei ole arvioitu rahassa, mutta haitankärsijöiden suuresta lukumäärästä johtuen korvauksen euromäärä nousee huomattavaksi. Haittaa vähentävän toimenpiteen kustannus on luvanhaltijan esittämän laskelman mukaan 22 345 euroa vuodessa. Toimenpiteen kustannukset eivät suhteettomasti ylitä rahakorvauksen määrää, joka olisi tullut maksettavaksi lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamista virkistyskäyttö- ja vesiensuojeluhaitoista ilman juoksutuksen suurentamista. Hallinto-oikeus on sen vuoksi katsonut, että tässä tapauksessa on kohtuullista velvoittaa luvanhaltija rahakorvauksen sijaan suorittamaan kustannuksellaan haittaa vähentävä toimenpide.

Ympäristölupaviraston lupamääräys luvanhaltijan osallistumisesta eroosiovaurioiden korjaamiseen ja korjauskustannusten korvaamiseen päätöksessä mainittujen tilojen osalta on aiheutettuun haittaan nähden kohtuullinen.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen ja Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön vaatimusten mukainen vähimmäisjuoksutuksen määrääminen koko vuoden ajaksi ei oleellisesti parantaisi kalatalouden edellytyksiä eikä vesistön virkistyskäyttöä 1.10.-30.4. välisenä aikana aiheutettuun energian menetykseen verrattuna.

Pirkanmaan ympäristökeskuksen esittämää velvoitetta selvittää alivirtaamajuoksutusta varten oman turpiinin rakentamismahdollisuudet ei ole perusteltua asettaa. Luvan saaja voi itse suunnitella keinot, joilla se toteuttaa vähimmäisjuoksutuksen.

Lupaehdon 32 mukaan luvan haltijan on viiden vuoden kuluessa ympäristölupaviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta pantava vireille hakemusasia lyhytaikaissäännöstelyn vuoden 2004 jälkeen mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen selvittämiseksi ja korvaamiseksi. Hallinto-oikeus on katsonut, että muuttuneen juoksutuksen ja tehostuneen jätevesien käsittelyn jälkeen Pappilanjoen tila on vielä vakiintumaton. Voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyn vaikutuksia on tarpeen seurata, jotta voidaan arvioida vahinkojen korvaamiseksi tai estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Kyröskosken voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstely on aiheuttanut nopeutuvaa eroosiota Pappilanjoen rannoilla. Rantoja kuluttavat jaksottaisen juoksutuksen johdosta suuri virtausnopeus, huokosvesipaineen vaihtelu ja huokosvesivirtaus joen luiskassa sekä toistuva talviaikainen jäätyminen ja jään irtoaminen joen luiskasta. Hallinto-oikeus on katsonut ympäristölupaviraston tavoin, että vaikka lyhytaikaissäännöstelyn osuutta koko ilmiöön ei voi määrittää tarkasti, on se siinä määrin huomattava, että vahinkojen estämiseksi lyhytaikaissäännöstelyä on ollut tarpeen rajoittaa ja joitakin rantoja suojata.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pirkanmaan ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että jatkuvan vähimmäisjuoksutuksen on oltava 2 m ³ /s läpi vuoden. Jos Kyrösjärven pinta on lupaehdon 27 kohdassa b mainitun rajan alapuolella, jatkuvan vähimmäisjuoksutuksen tulee läpi vuoden olla 1 m ³ /s. Näihin virtaamiin lasketaan turpiinin ja padon vuotovedet.

Ympäristökeskus on viitannut asiassa aikaisemmin antamiinsa, asiakirjoihin sisältyviin lausuntoihin ja vastineisiin sekä katselmuksessa esittämäänsä.

Vaaditun jatkuvan vähimmäisjuoksutuksen aiheuttamia energiamenetyksiä voidaan merkittävästi vähentää käyttämällä vanhaa, kosken länsirannalla olevaa voimalaitosta, josta on tiettävästi ainakin talvella 2008 juoksutettu muutama kuutiometri sekunnissa. Kyro Power Oy on 10.2.1997 lähettänyt Hämeen ympäristökeskukselle uuden ja vanhan voimalaitoksen käyttötavoista kirjeen, josta ilmenee, että vielä niinkin pieni virtaama kuin 0,42 m ³ /s on hyödynnettävissä vanhassa laitoksessa. Kun otetaan huomioon turpiinin ja padon vuotovedet, tarvitaan jatkuvan juoksutuksen turvaamiseksi arkiöinä ja viikonloppuisin juoksutusta vain noin 1,0 m ³ /s, mikä on vähäinen määrä rakennusvirtaamaltaan 60 m ³ /s olevan laitoksen energiantuotannossa ja ainakin toistaiseksi hyödynnettävissä energiaksi vanhassa laitoksessa.

Glaston Services Ltd Oy , johon Kyro Power Oy on sulautunut, ja Kyröskosken Voima Oy ovat selityksessään uudistaneet aikaisemmin esittämänsä ja vaatineet, että Pirkanmaan ympäristökeskuksen valitus hylätään.

Kyröskosken vanhassa vesivoimalaitoksessa on alun perin ollut viisi konetta. Kyröskosken Voima Oy:n ostaessa Kyro Power Oy:ltä vesivoimalaitosliiketoiminnan ainoastaan kolme vanhoista koneista on siirtynyt sille. Ne kaksi konetta, jotka eivät ole siirtyneet Kyröskosken Voima Oy:lle, sijaitsevat M-Real Oyj:n hiomossa eivätkä ole enää käyttökunnossa. Kolmesta siirtyneestä koneesta vain yksi (G3) on käyttökunnossa. Tämän koneen maksimivirtaama on noin 6 m ³ /s ja teho noin 1,1 megawattia. Kone edustaa vanhentunutta tekniikkaa ja sen käyttäminen on kohtuuttoman vaikeaa siitä todellisuudessa saatavaan hyötyyn nähden. Kone joudutaan käynnistämään ja sen sulkuluukku avaamaan käsin paikan päällä. Vesivoimalaitosta kokonaisuudessaan on tarkoitus käyttää etänä, mikä tarkoittaa, ettei kohteella ole henkilökuntaa vanhan vesivoimalaitoksen koneen manuaalikäyttöä varten.

Kyseistä konetta ei ole liitetty Fortum Oyj:n 110kV:n alueverkkoon. Tästä johtuen vanhan koneen käyttäminen edellyttää, että sähkö siirrettäisiin kantaverkkoon M-Real Oyj:n sähköverkon kautta.

Vanhan vesilaitoksen vanhentuneesta tekniikasta ja hankalasta käytöstä johtuen sen käyttökustannukset muodostuvat hyvin korkeiksi. Kone on aivan elinkaarensa lopussa. Tästä syystä vanhan vesilaitoksen koneistoja on käytetty vain poikkeustilanteissa, joissa suurehko vesimäärä muuten menisi hukkaan. Vanhan vesivoimalaitoksen yhtä toimivaa konetta ei voida ottaa huomioon arvioitaessa lyhytaikaissäännöstelyn lupaehtoja.

Pirkanmaan ympäristökeskus on tehnyt virheellisen johtopäätöksen Kyro Power Oy:n kirjeestä Hämeen ympäristökeskukselle esittäessään, että vanhan vesivoimalaitoksen koneen läpi ajettu vesimäärä olisi ollut 0,42 m ³ /s. Koneen läpiajettu vesimäärä on ollut 2,4 m ³ /s.

Veden laatu on jatkuvasti parantunut valitusprosessin aikana. Ympäristökeskuksen vaatimukset perustuvat havaintoihin, jotka on tehty vuosina 2000-2004. Vesistön tila on merkittävästi parantunut viimeistään syksyllä 2004. Tämän jälkeen veden laatu on ollut hyvä eikä merkittävää virkistyskäyttöä haittaavaa veden laadun heikentymistä ole havaittu myöskään vuonna 2007.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa asiassa.

Pirkanmaan ympäristökeskus on vastaselityksessään lausunut, että ympäristökeskuksen valituksessa esitetty käsitys, jonka mukaan vanhan laitoksen yhtä konetta on käytetty virtaamalla 0,42 m ³ /s, on virheellinen ja perustuu laskuvirheeseen. Oikea arvo on 2,4 m ³ /s.

Yhtiöiden käsitys Pappilanjoen veden laadun parantumisesta on oikea siltä osin, että veden laatu on parantunut oleellisesti vuoden 2004 tilanteesta. Vuosina 2002-2004 jokiveden laatu oli poikkeuksellisen huono, koska M-Real Oyj:n jätevedenpuhdistamolla oli toimintahäiriöitä ja normaalitilanteeseen nähden jätevesikuormitus Pappilanjokeen oli moninkertainen. Yhtiöiden näkemys virkistyskäyttöhaittojen poistumisesta vuoden 2004 jälkeen on virheellinen ja perustuu velvoitetarkkailua hoitavan vesiensuojeluyhdistyksen virheelliseen tiedotteeseen, jonka vesiensuojeluyhdistys on myöntänyt.

Velvoitetarkkailutuloksista ja -raporteista on havaittavissa, että jäteveden huonot laimenemisolosuhteet voimalan juoksutuskatkojen aikana heikentävät edelleen Pappilanjoen veden laatua virkistyskäytön kannalta. Juoksutuskatkojen aikana muodostuvat jätevesitulpat ovat havaittavissa seurantatuloksissa. Hygieeninen likaantuminen on voimakasta erityisesti Hämeenkyrön kunnan jätevedenpuhdistamon alapuolisella jokiosuudella, ja bakteerimäärät ylittävät uimavesinormit säännöllisesti.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Ympäristökeskuksen valitus hyväksytään. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräys 27 a, jonka hallinto-oikeus on päätöksellään pysyttänyt, muutetaan kuulumaan seuraavasti:

27)
- - -
a) Juoksutuksen on kohdassa b) mainittua poikkeusta lukuun ottamatta oltava aina vähintään 2,0 m ³ /s. Edellä sanottuihin määriin luetaan turpiinin ja padon vuotovedet.
- - -

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Vesistön säännöstelyyn annettavasta luvasta sekä sen täytäntöönpanoa varten myönnettävistä oikeuksista on vesilain 8 luvun 6 §:n mukaan voimassa, mitä vesistöön rakentamisesta on säädetty. Säännöstelyn osalta on 8 luvun 10 §:n mukaan soveltuvin osin noudatettava, mitä vesistöön rakentamisesta on muun ohella lain 2 luvun 3 §:ssä säädetty.

Vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdan mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, ettei (1 kohta) yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle, ja ettei (3 kohta) enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;
c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; tai
d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä.

Vesilain 8 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan säännöstelylupaan tulee sisältyä padotus- ja juoksutussääntö, jossa on määrättävä se korkeus, johon vesi eri aikoina enintään saadaan nostaa ja laskea, sekä millä tavalla veden juoksutus on järjestettävä.

Tosiseikat

Asiassa on kysymys voimassa olevan lupapäätöksen lupaehdossa 32 edellytetystä hakemusasiasta, jossa on kysymys lyhytaikaissäännöstelyn mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen selvittämisestä ja korvaamisesta sekä lyhytaikaissäännöstelyä koskevien täydentävien määräysten antamisesta.

Kyröskosken alapuolelle jo vanhan voimalaitoksen aikana on johdettu Kyröskosken tehtaiden jätevedet. Juoksutuksen ollessa jatkuvaa M-Real Oyj:n voimassa olevan ympäristöluvan nojalla johdettavat jätevedet sekoittuivat virtaavaan jokiveteen. Veden laatu joessa ei ole sanottavasti vaihdellut eri viikonpäivinä. Lyhytaikaissäännöstelyn aikana tilanne on oleellisesti muuttunut. Viikonloppuisin voimalaitoksen seisoessa lyhyitä juoksutusjaksoja lukuun ottamatta laitoksen alapuolelle muodostuu jätevesien kyllästämä tulppa, mikä aiheuttaa haittoja lähistöllä olevien kiinteistöjen virkistyskäytölle. Jokeen johdetaan myös Hämeenkyrön kunnan jätevedet ja viemärilaitoksen ulkopuolisia jätevesiä. Näidenkin aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet. Voimalaitos ei kuormita vesistöä. Lyhytaikaissäännöstely voimistaa kuitenkin jätevesien vaikutusta joessa ja vähentää vesistön virkistyskäyttökelpoisuutta. Muuttamalla juoksutussääntöä siten, että luvan haltija velvoitetaan juoksuttamaan jokeen jatkuvasti sama määrä vettä vähennetään lyhytaikaissäännöstelyn aiheuttamia haittoja.

Voimalaitoksen rakentamista koskevassa katselmustoimituksessa laaditun katselmuskirjan liitteenä 6 olevan O/Y Kyro A/B:n laatiman, 23.3.1983 päivätyn selvityksen mukaan koneiston ohi juoksutettava vesimäärä on koko vuoden ajan tapahtuvalla juoksutuksella 2 m ³ /s yhteensä 15,8 Mm ³ /a eli noin 2 prosenttia koko juoksutuksesta. Menetettävän energian määrä on noin 800 MWh/a. Kesäaikana tapahtuvan jatkuvan juoksutuksen aiheuttama energian menetys on noin 330 MWh/a. Kun sähkön hinnaksi oletetaan 40 euroa/MWh, saadaan koko vuodeksi määrätyn jatkuvan minimijuoksutuksen energiamenetykseksen hinnaksi noin 32 000 euroa vuodessa. Vain kesäajan jatkuvan juoksutuksen vastaava energiamenetyksen hinta on 13 200 euroa vuodessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että sanottuun jatkuvan juoksutuksen minimimäärään luetaan myös turpiinin ja padon vuotovedet, ei juoksutusmuutoksen aiheuttama hyödyn menetys aiheuta vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna. Minimijuoksutuksen suurentaminen ja muuttaminen jatkuvaksi ei myöskään muuta sanottavasti niitä lähtökohtia, joiden perusteella voimalaitoksen rakentamispäätös on tehty.

Vuodesta 1998 alkaen harjoitettu lyhytaikaissäännöstely on muuttanut Pappilanjoen virtaama- ja vedenkorkeusvaihtelua huomattavasti. Lyhytaikaissäännöstely aiheuttaa Pappilanjoessa nopeaa vedenkorkeusvaihtelua, joka on suurimmillaan, yleensä 60-80 cm, välittömästi voimalaitoksen alapuolella. Siitä noin 800 metriä alavirtaan vaihtelu on noin 50 cm ja joen alajuoksulla valtatien nro 3 kohdalla noin 10 cm.

Kyröskosken voimalaitoksen rakennusvirtaama on 60 m ³ /s. Lyhytaikaissäännöstelyn aikana tulvavirtaamat ovat olleet hieman aiempaa suurempia. Suurten virtaamien osalta oleellisin muutos aiempaan on se, että joka päivä juoksutetaan ainakin osan vuorokautta 50 - 60 m ³ /s, kun ennen lyhytaikaissäännöstelyä virtaama oli ollut yli 50 m ³ /s keskimäärin 60 päivänä vuodessa. Lyhytaikaissäännöstely on siten lisännyt suurten virtaamien esiintymistiheyttä erityisesti kesällä. Tämä vaikeuttaa jossain määrin uimista ja pienveneilyä.

Pappilanjoen rannat ovat jo luonnostaan sortumaherkkiä. Osa sortumista aiheutuu maalla tapahtuvasta toiminnasta ja joen vene- ja laivaliikenteen aiheuttamasta aaltoilusta. Lyhytaikaissäännöstely on lisännyt oleellisesti vuorokautista vedenkorkeusvaihtelua ja suurten virtaamien toistuvuutta sekä muuttanut jääoloja. Tämä on lisännyt rantojen eroosiota ja sortumista sekä jossain määrin vaurioittanut laitureita ja aiheuttanut siten eräiden kiinteistöjen osalta vahinkoa.

Ympäristölupaviraston päätökseen, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna, sisältyy lyhytaikaissäännöstelyn haittoja korjaavia toimenpiteitä ja niiden korvaamista koskevia määräyksiä. Näistä määräyksistä ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa ole välittömästi kysymys, mutta ympäristökeskuksen valituksen tullessa hyväksytyksi on arvioitava, onko lupamääräyksen 27 a muutoksella vaikutusta edellä mainittuihin määräyksiin.

Johtopäätökset

Kun osaltaan otetaan huomioon vesistöön kohdistuva jätevesikuormitus sekä lyhytaikaissäännöstelystä juoksutuksen ollessa pienimmillään etenkin virkistyskäytölle välittömästikin aiheutuvat haitat, lupamääräyksen 27 kohdassa a määrättyä jatkuvaa vähimmäisjuoksutusta 2 m ³ /s, saman lupamääräyksen b kohdassa mainittuja poikkeustilanteita lukuun ottamatta, on tarpeen edellyttää, jotta lyhytaikaissäännöstely ei enempää kuin voimalaitokseen liittyvän säännöstelyn toteuttamiseksi on välttämätöntä aiheuta vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä eikä heikennä Pappilanjoen puhdistumiskykyä, huononna joen soveltuvuutta virkistyskäyttöön tai vähennä joen ympäristön viihtyisyyttä. Hallinto-oikeuden tältä osin pysyttämää ympäristölupaviraston päätöstä on näin ollen muutettava.

Minimivirtaaman määrääminen jatkuvasti 2 m ³ :ksi/s ei sanottavasti vaikuta virtaaman vaihtelun 1-60 m ³ /s pohjalta asetettujen korjaavia toimenpiteitä ja korvauksia koskevien määräysten perusteisiin. Kun otetaan huomioon edellä selostettu lyhytaikaissäännöstelyssä noudatettu käytäntö ja siitä aiheutuvat vedenkorkeusvaihtelut, ei luvansaajalle määrättyjä vahinkoja estäviä toimenpiteitä ja maksettavia korvauksia ole lupamääräyksen 27 a kohtaan tehdyn vähimmäisjuoksutusta koskevan muutoksen johdosta tarpeen määrätä tarkistettavaksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hirsto ja Olli Dahl. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.