15.8.2008

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto ei ole 20.1.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täytä nuhteettomuusedellytystä. Ulkomaalaisvirasto on määrännyt A:lle kokonaisarvioinnin perusteella odotusajan, joka päättyy aikaisintaan 18.6.2014. Odotusaikana A:ta ei kansalaisteta ilman perusteltua syytä.

Perustelut:

Käytössä olevien tietojen perusteella A on syyllistynyt ainakin seuraaviin rikoksiin:

- 6.8.1993 näpistyksen yritys, josta 6 päiväsakon rangaistus
- 25.10.1994 vahingonteko, haitanteko virantoimituksessa olevalle virkamiehelle ja teräaseen hallussapito yleisellä paikalla, joista yhteinen 30 päiväsakon rangaistus
- 17.5.1995 näpistys, josta 10 päiväsakon rangaistus
- 16.8.1995 vahingonteko, josta 18 päiväsakon rangaistus
- 24.8.1996 näpistys, josta 12 päiväsakon rangaistus
- 3.7.1998 järjestyssääntörikkomus, josta 6 päiväsakon rangaistus 29.8.2002 teräaseen hallussapito yleisellä paikalla, josta 10 päiväsakon rangaistus
- 29.8.2002 teräaseen hallussapito yleisellä paikalla, josta 10 päiväsakon rangaistus
- 15.9.2002 törkeä rattijuopumus ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, joista yhteinen 65 päivän ehdollinen vankeusrangaistus ja 30 päiväsakon oheissakkorangaistus. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on päättynyt 31.12.2004
- 1.1.2003 huumausaineen käyttörikos, josta 20 päiväsakon rangaistus
- 26.3.2005 törkeä rattijuopumus ja kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, joista yhteinen 70 päivän ehdollinen vankeusrangaistus ja 30 päiväsakon oheissakkorangaistus. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika päättyy 30.6.2007
- 18.6.2005 järjestysrikkomus, josta 10 päiväsakon rangaistus.

Lisäksi A on syyllistynyt 14.12.2005 näpistykseen, josta hänelle on annettu 8 päiväsakon rangaistus. Tästä rikoksesta ei ole ollut saatavilla lainvoimaisuustietoa kansalaisuuspäätöksen tekohetkellä.

A ei ole täyttänyt nuhteettomuusedellytystä, koska hän on syyllistynyt rangaistaviin tekoihin. Ulkomaalaisvirasto on katsonut A:n tilannetta kokonaisvaltaisesti tarkasteltuaan, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole perusteltua syytä.

Ulkomaalaisviraston päätösten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi annetun määräyksen (18.12.2003, dnro 7/011/03) mukaan laskennallinen odotusaika muodostuu hakijan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana tehdyistä rikoksista saaduista rangaistuksista. Määräyksen mukaan yksi ehdollinen vankeusrangaistus johtaa kolmen vuoden odotusaikaan, joten A:n kohdalla kaksi ehdollista rangaistusta johtaa kuuden vuoden odotusaikaan. Määräyksen mukaan kaksi 21-50 päiväsakon rangaistusta johtaa kahden vuoden odotusaikaan, joten A:n kohdalla kaksi kolmenkymmenen päiväsakon rangaistusta johtaa kahden vuoden odotusaikaan. Määräyksen mukaan neljä 5-20 päiväsakon rangaistusta johtaa vuoden odotusaikaan, joten A:n kohdalla viisi rangaistusta johtaa yhden vuoden odotusaikaan. Määräyksen mukaan odotusaika lasketaan viimeisestä sellaisen rikoksen tekopäivästä, josta on aiheutunut vähintään 5 päiväsakon rangaistus. Viimeinen rikoksen tekopäivä A:n kohdalla on 14.12.2005, mutta koska mainitusta teosta ei ole saatavilla lainvoimaisuustietoja, odotusaika lasketaan 18.6.2005 lukien. Näin ollen A:n kohdalla odotusaika päättyy 18.6.2014. Soveltamiskäytäntö perustuu laissa säädetyille periaatteille, joiden mukaan Ulkomaalaisviraston määräys on annettu.

Odotusajan päätyttyä A voidaan uuden hakemuksen perusteella kansalaistaa poikkeamalla nuhteettomuusedellytyksestä, jos A ei ole syyllistynyt edellä mainittujen lisäksi muihin rangaistaviin tekoihin eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon.

Koska A:lle ei ole myönnetty Suomen kansalaisuutta, muita kansalaistamisen edellytyksiä ei ole selvitetty.

Oulun oikeusaputoimisto on 2.3.2007 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua tässä asiassa 1.3.2006 lukien ilman perusomavastuuosuutta. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty asianajaja B.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muutoin hylännyt A:n valituksen, mutta kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen odotusajan määräämistä koskevalta osalta ja palauttanut asian vastaavalta osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan hakemuksesta ottaa Suomen kansalaiseksi, jos hän on elänyt kunniallisesti.

Kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 2 momentin mukaan, jos hakija on aikaisemmin ollut Suomen kansalainen tai on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa taikka jos muutoin on olemassa erityisiä syitä, voidaan hänet ottaa Suomen kansalaiseksi 1 momentin määräysten estämättä, kahdeksaatoista vuotta nuorempi kuitenkin vain holhoojansa hakemuksesta.

Kansalaisuuslain (359/2003) 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hän ei ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon eikä häntä ole määrätty lähestymiskieltoon (nuhteettomuusedellytys).

Kansalaisuuslain (359/2003) 19 §:n 1 mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä, jos hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle on perusteltu syy ottaen huomioon etenkin rikoksesta tai rikoksista kulunut aika, rangaistuksen ankaruus sekä teon laatu. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin.

Kansalaisuuslain (359/2003) 19 §:n 2 momentin mukaan arvioinnin perusteella voidaan määrätä odotusaika, jona hakijaa ei kansalaisteta, ellei tähän ole perusteltua syytä. Odotusaika voi olla yhden tai enintään seitsemän vuoden mittainen luettuna ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sama koskee rikosta, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta. Sisäasiainministeriö voi antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä.

Kansalaisuuslain (359/2003) 54 §:n 3 momentin mukaan kansalaisuuslain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista kunniallisuusedellytystä tai tämän lain 13 §:n 1 momentin 3-5 kohdan ja 19 §:n säännöksiä sen mukaan, kummat säännökset johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Saatu selvitys ja johtopäätös kansalaisuutta koskevalta osalta

Kun otetaan huomioon Ulkomaalaisviraston päätöksessään mainitsemat A:n syyksi luetut teot, niistä tuomitut rangaistukset, tekojen toistuvuus sekä teoista Ulkomaalaisviraston päätöksen tekemiseen kulunut aika hallinto-oikeus katsoo, että A ei ole täyttänyt kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettyä kunniallisuusedellytystä Ulkomaalaisviraston ratkaistessa hänen hakemuksensa. A ei ole myöskään esittänyt sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella Ulkomaalaisvirasto olisi voinut kansalaisuuslain (401/1968) 4 §:n 2 momentin nojalla poiketa kunniallista elämää koskevasta vaatimuksesta.

Ulkomaalaisvirasto on valituksenalaista päätöstä tehdessään ottanut huomioon muun ohella kansalaisuuslain (359/2003) 13 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 19 §:n. Kun otetaan erityisesti huomioon rangaistavien tekojen toistuvuus ja viimeisimmistä rikoksista Ulkomaalaisviraston päätöksen tekemiseen kulunut suhteellisen lyhyt aika, Ulkomaalaisvirasto on voinut katsoa, ettei nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ole ollut perusteltua syytä.

Saatu selvitys ja johtopäätös odotusaikaa koskevalta osalta

Ulkomaalaisvirasto on määrännyt A:lle kahden ehdollisen vankeusrangaistuksen perusteella kuuden vuoden mittaisen odotusajan, kahden kolmenkymmenen päiväsakon perusteella kahden vuoden mittaisen odotusajan ja viiden 5-20 päiväsakon suuruisen rangaistuksen perusteella vuoden odotusajan eli odotusajat yhteenlaskettuna yhdeksän vuoden mittaisen odotusajan.

A:n kansalaisuutta koskevan hakemuksen vireille tullessa voimassa olleessa kansalaisuuslaissa ja kansalaisuusasetuksessa ei ollut säännöksiä odotusajasta. Voimassa olevassa kansalaisuuslaissa on annettu kumottuun kansalaisuuslakiin verrattuna yksityiskohtaisia säännöksiä nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle. Lakiin kirjoitetut odotusajat ovat lyhyemmät aikaisempaan käytäntöön verrattuna. Ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sisäasianministeriö ei ole antanut ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä. Laista tai sitä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 235/2002 vp) ei ilmene, että odotusajan päättymisajankohta määräytyisi eri rikosten yhteenlaskettujen odotusaikojen perusteella.

Hallinto-oikeus katsoo, että odotusaika on vahvistettava kunkin rangaistavan teon osalta erikseen siten, ettei odotusaikoja lasketa yhteen. Hallinto-oikeus ei ota ensi asteena ratkaistavakseen, mikä merkitys edellä lausutulla on odotusajan pituuteen A:n asiassa.

Soveltaminaan oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut vuoden 1968 kansalaisuuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin, vuoden 2003 kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin sekä 19 ja 23 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan vaatinut, että Oulun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Ulkomaalaisviraston 20.1.2006 tekemä päätös pysytetään. Hallinto-oikeus on katsonut, että odotusaika on vahvistettava kunkin teon osalta erikseen siten, ettei odotusaikoja lasketa yhteen.

Ulkomaalaisvirasto on soveltanut vanhan kansalaisuuslain (401/1968) tulkinnassa 9.7.2001 lukien 4.7.2001 antamansa määräyksen (Dnro 5/010/2001) mukaista taulukkoa ja sen lisäksi kokonaisharkintaa arvioidessaan kunniallisuusedellytyksen täyttymistä määrätyissä tapauksissa. Ulkomaalaisvirasto laskee osana kokonaisharkintaa edellä mainitun määräyksen mukaisesti niin sanotun laskennallisen odotusajan, jonka aikana henkilöä ei pääsääntöisesti kansalaisteta. Laskennallisesta odotusajasta voidaan poiketa joko lievempään tai ankarampaan suuntaan ottaen huomioon muun muassa rangaistavien tekojen toistuvuus, teoista kulunut aika ja rangaistusten suorittaminen. Kokonaisharkinnassa otetaan viran puolesta huomioon hakijan asumisaika Suomessa, hakijan integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan sekä hakijan siteet Suomeen.

Ulkomaalaisvirasto soveltaa 19.12.2003 lukien toistaiseksi 18.12.2003 antamansa uuden määräyksen (Dnro 7/011/2003) mukaista taulukkoa ja sen lisäksi kokonaisharkintaa arvioidessaan kansalaisuuslain 19 §:n mukaista mahdollisuutta myöntää Suomen kansalaisuus lain 13 §:n 1 momentin 3 kohdan estämättä sellaisten kansalaisuushakemusten ratkaisussa, joissa hakija on syyllistynyt rangaistavaan tekoon.

Kansalaisuuslain 19 §:n mukaan ehdollisen vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Ulkomaalaisviraston päätöksenteon yhtenäistämiseksi laadittu taulukko perustuu kansalaisuuslain 19 §:n 1 momentissa mainituille periaatteille eli teosta määrättävä odotusaika riippuu rikoksesta kuluneesta ajasta, rangaistuksen ankaruudesta sekä teon laadusta. Huomiota kiinnitetään myös siihen, onko hakija syyllistynyt toistuvasti rangaistaviin tekoihin. Kun pituudeltaan yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen oleva odotusaika voidaan määrätä muun muassa sakkorangaistuksesta ja ehdollisesta vankeusrangaistuksesta, on luonnollista, että sakkorangaistus asettuu asteikon alapäähän eli lähelle yhtä vuotta ja ehdollinen vankeusrangaistus, joka on tuomittu muun muassa törkeästä rattijuopumuksesta sijoittuu asteikon yläpäähän. Kokonaisharkinnassaan Ulkomaalaisvirasto voi ottaa huomioon kaikki hakijan tekemät rikokset harkitessaan, voidaanko nuhteettomuusedellytyksestä kyseisen hakijan kohdalla poiketa. Odotusaikaa määrättäessä sen sijaan otetaan huomioon vain viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt teot.

Kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa säädetään yksittäisen rangaistuksen odotusajan enimmäispituudesta. Lain 19 §:n 1 momentin periaatteiden mukaisesti voidaan päätellä, että laki suhtautuu ankarammin tilanteeseen, jossa hakija on syyllistynyt yhtä useampaan rangaistavaan tekoon. Jos yksittäisistä rikoksista aiheutuvia odotusaikoja ei laskettaisi yhteen, hakijan syyllistyminen useampiin rangaistaviin tekoihin ei tulisi otetuksi huomioon sovellettaessa lain 19 §:n 2 momenttia. Odotusajan määrääminen päätöksessä on kuitenkin harkinnanvaraista. Ulkomaalaisviraston käytäntö odotusajan merkitsemisestä on hakijan kannalta informatiivisempi kuin odotusajan määräämättä jättäminen.

Ulkomaalaisviraston määräys ei ole kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu ohje, vaan varmistusmenettely viraston yhtenäisen soveltamiskäytännön takaamiseksi. Laskennallisen odotusajan tarkoituksena on hakijoiden yhdenvertainen kohtelu. Aikaisemman kansalaisuuslain aikaisen määräyksen mukaan valittajan odotusaika olisi ollut yksitoista vuotta johtuen siitä, että aikaisemmassa määräyksessä ehdolliset vankeusrangaistukset rinnastettiin ankaruusarvostelussa ehdottomiin. Ulkomaalaisvirasto on soveltanut valittajalle lievempää määräystä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on antanut valituksen johdosta selityksen.

Ulkomaalaisvirasto on antanut vastaselityksen.

A on antanut vastineen.

Asianajaja B on esittänyt A:n avustamisesta 444,08 euron palkkiolaskun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ulkomaalaisvirasto ei myöntänyt A:lle Suomen kansalaisuutta, koska A ei rangaistaviin tekoihin syyllistymisen vuoksi täyttänyt Suomen kansalaisuuden saamisen edellytyksenä olevaa nuhteettomuusedellytystä eikä nuhteettomuusedellytyksestä poikkeamiselle ollut perusteltua syytä. Samalla Ulkomaalaisvirasto määräsi sen päätöksestä tarkemmin ilmenevällä ja hallinto-oikeuden päätöksessä selostetulla tavalla A:lle 9 vuoden pituisen, 18.6.2014 päättyvän odotusajan A:lle tuomituista eri rangaistuksista tulevat odotusajat Ulkomaalaisviraston sisäisen määräyksen nojalla yhteenlaskien.

Kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentin mukaan odotusaika voi olla yhden tai enintään seitsemän vuoden mittainen luettuna ehdottomana tuomitun vankeusrangaistuksen suorittamisesta. Ehdollisen vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun, nuorisorangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta odotusaika voi olla yhden tai enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä. Sama koskee rikosta, josta tuomioistuin on jättänyt rangaistuksen tuomitsematta. Sisäasiainministeriö voi antaa ohjeita odotusajan tarkemmasta määräytymisestä.

Kansalaisuuslain 19 §:n 2 momentissa on säädetty mahdollisesti määrättävän odotusajan vähimmäis- ja enimmäispituudesta rangaistuslajeittain sekä odotusajan alkamisajankohdasta. Säännöstä ei voida tulkita niin, että eri rikoksista määrättävät odotusajat voitaisiin laskea yhteen. Ulkomaalaisvirasto ei voi sisäisillä määräyksillään poiketa laissa säädetystä odotusajan enimmäispituudesta eikä odotusajan laskemisajankohdasta. Odotusaika ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen osalta voi lain mukaan olla enintään kolmen vuoden mittainen luettuna rikoksen tekopäivästä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallintooikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa. Asia palautetaan siten Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

Asianajaja B:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuulliseksi arvioituna neljän työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 364 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 80,08 euroa, muodostuu siten 444,08 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Irma Telivuo, Matti Halén ja Sakari Vanhala. Asian esittelijä Henna Rintala.