14.11.2007

Asian aikaisempi käsittely

Verotus

F Oy:n, entisen S Oy:n, entisen F Oy:n tulosta on hyväksytty vähennettäväksi S Oy:n purkutappiosta tehty poisto 114 298 396 markkaa. Purkutappion määrä oli laskettu siten, että S Oy:n osakkeiden hankintamenosta oli vähennetty siirtyneiden ja vielä siirtymättä olevien varojen ja velkojen erotus. Laskelmassa S Oy:n 15.6.2000 päätettyä osingonjakoa 110 886 930 markkaa ja 5.11.2000 päätettyä osingonjakoa 19 201 200 markkaa ja 6.11.2000 päätettyä 303 500 000 markan suuruista konserniavustuksen myöntämistä emoyhtiö CF Oy:lle ei palautettu siirtyneiden varojen yhteismäärään.

Verotuksesta tehty oikaisuvaatimus

Lounais-Suomen veroviraston ja Paraisten kaupungin määräämä veroasiamies on vaatinut viitaten Konserniverokeskuksen verotarkastuskertomukseen KOV/01/01/0162 ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännökseen, että jaetut osingot ja annettu konserniavustus on otettava huomioon purkutappion määrää alentavina ja F Oy:n tuloon on lisättävä ylisuurena purkutappiosta tehtynä poistona 43 358 813 markkaa.

Lounais-Suomen verotuksen oikaisulautakunnan päätös 17.10.2002

Oikaisulautakunta on tutkinut oikaisuvaatimuksen ja siltä osin kuin täällä on kyse lausunut, että kysymyksessä olevissa olosuhteissa ei ollut kysymys veronkierrosta, koska jaetulla osingolla ja saajalleen veronalaisella konserniavustuksella ei ollut vaikutusta yhdistymisen kokonaistulokseen.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Veroasiamies on valituksessaan vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja F Oy:n tuloon lisätään verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla liian suurena poistona 43 358 813 markkaa oikaisuvaatimuksessa esitetyin perustein.

Verovirasto on antanut asiassa lausunnon, F Oy vastineen ja veroasiamies vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on lausunut, että F Oy:n purkutappiota verotuksessa käsiteltäessä on otettava huomioon, että yritysjärjestelyjen kokonaisuus huomioon ottaen asiassa noudatettu menettely ei ole vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Hallinto-oikeus on kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja toimitetun verotuksen sekä palauttanut asian verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Irlantilainen C Plc -niminen rakennusteollisuuskonserni hankki 21.7.1999 omistukseensa F Oy:n ja sen sisaryhtiön L Oy:n osakekannat. Yritysostot toteutettiin siten, että Suomeen perustettu holdingyhtiö C Finland Oy osti kahdessa vaiheessa edellä mainittujen yhtiöiden osakekannat. Koko kauppahinta eli 3 550 000 000 Ruotsin kruunua maksettiin konsernin sisäisellä velkarahalla. Tämän jälkeen CF Oy jakaantui CF Oy:ksi ja CL Oy:ksi. Jakaantumisen täytäntöönpano merkittiin kaupparekisteriin 2.11.2000.

Jakaantumisen jälkeen CF Oy omisti F Oy:n osakkeet ja oli vastuussa sen hankintaa varten otetusta velasta, ja CL Oy omisti L Oy:n osakkeet ja oli vastuussa se hankintaan otetusta velasta.

F Oy jakoi 15.6.2000 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksensa päätöksen perusteella vuodelta 1999 osinkoa 110 886 930 markkaa emoyhtiölleen C Finland Oy:lle. Taseessa (31.12.1999) osingonjakokelpoisia varoja oli noin 190 000 000 markkaa, josta vuoden 1999 voitto oli 85 670 445 markkaa. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 5.11.2000 jaettiin vielä 19 201 200 markkaa lisäosinkoa CF Oy:lle. Osingonjakojen lisäksi F Oy:n hallitus päätti 6.11.2000 antaa emoyhtiölleen CF Oy:lle konserniavustusta 303 500 000 markkaa.

F Oy päätettiin asettaa selvitystilaan 9.11.2000 pidetyssä yhtiökokouksessa ja yhtiön nimi muutettiin S Oy:ksi. Emoyhtiön eli CF Oy:n nimi muutettiin F Oy:ksi. S Oy purettiin lopullisesti 31.12.2001, mutta sen liiketoiminta sekä osa sen varoista ja veloista siirrettiin nykyiselle F Oy:lle jako-osan ennakkona 9.11.2000. L Oy:n osalta tehtiin vastaavat järjestelyt.

Ennen purkamista jaetut osingot ja annettu konserniavustus alensivat S Oy:n varojen määrää ja vastaavasti kasvattivat yhtiön purussa syntyneen vaikutusaikanaan poistoina vähennettävän purkutappion määrää. Sellaista säännöstä ei ole, joka kieltäisi osingonjaon ja konserniavustuksen antamisen ennen purkamista. Jos jollekin toimenpiteelle on kuitenkin annettu asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla menetellä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Nykyinen F Oy on asian käsittelyn eri vaiheissa perustellut tarvetta jakaa osinkoja ja antaa konserniavustusta emoyhtiön selvitystilan välttämisellä, yrityskaupan korkeiden rahoituskulujen kattamisella ja johtohenkilöiden vahingonkorvausvastuun välttämisellä. CF Oy:n vieras pääoma oli velkarahoitteisen yrityskaupan jälkeen yhtiön jakautuessa yli 463 miljoonaa euroa ja oma pääoma noin 10 miljoonaa euroa. Liikevaihtoa yhtiöllä ei ollut. Tilanne oli siis se, että holdingyhtiö C Finland Oy:n pelastuessa osingonjakojen ja konserniavustuksen ansiosta selvitystilalta, selvitystilaan joutuikin liiketoimintaa harjoittanut tytäryhtiö F Oy.

Ei ole väitettykään, että konsernissa olisi aikaisemminkin ollut tapana siirtää purettavien yhtiöiden tulokset toiselle konserniyhtiölle tai että nyt kyseessä oleva yritysjärjestelyyn liittyvä osingonjaon määrä olisi noudattanut konsernin normaalia osingonjakopolitiikkaa. Tarkasteltaessa S Oy:n purkuun johtanutta järjestelyä kokonaisuutena eli ottaen huomioon liiketoimintajärjestelyjen lyhyt aikaväli sekä edellä kuvattu CF Oy:n taserakenne, kyseinen menettely ei näissä oloissa ole vastannut asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Kyseessä on siis keinotekoisesti kasvatettu ja tältä osin elinkeinotoiminnan aidosta tappiosta poikkeavalla tavalla aiheutettu purkutappio.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki verotusmenettelystä 28 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

F Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja verotuksen oikaisulautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Verolainsäädännössä ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi puuttumaan vähennyskelpoisen purkutappion määrään silloin, kun purkautuva yhtiö on jakanut omistajana olevalle yhtiölle osinkoa tai antanut sille konserniavustusta. Koska tällaista normia verolainsäädännössämme ei ole, purkutappion on oltava kokonaisuudessaan verotuksessa vähennyskelpoinen meno elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n ja 42 §:n 2 momentin pääsäännön mukaan.

Oikeuskirjallisuudessa purkutappion vähennyskelpoiseen määrään puuttumista on pidetty mahdollisena, jos ennen purkamista on tehty poikkeuksellinen osingonjako tai annettu poikkeuksellinen konserniavustus. Purkutappion määrää arvioitaessa tuloutus edellyttää, että taustalla on keinotekoinen tyhjennysjärjestely, kuten tasekauppa.

Analogiaa oikeuskirjallisuudessa on haettu kumotusta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 3 momentin fuusiosäännöksestä sekä lain 42 §:n 1 momentissa säädetyistä osakkeen arvonalennuspoiston edellytyksistä.

Verotus ei ilman lain tukea kuitenkaan voi perustua oikeuskirjallisuuden kannanottoihin, eikä toisaalta oikeuskäytäntöön, joka perustuu kumottuun elinkeinotulon verottamisesta annetun lain fuusiosäännökseen tai lain osakepoiston edellytyksiä sääntelevään 42 §:n 1 momenttiin. Osingon jakaminen ja konserniavustuksen antaminen ovat normaaleja ja sallittuja liiketoimintaan liittyviä toimia.

Yhtään korkeimman hallinto-oikeuden julkaistua ratkaisua, jossa olisi otettu kantaa siihen, voidaanko purkutappion määrään puuttua purkua edeltäneen osingonjaon tai konserniavustuksen vuoksi tai siitä, voidaanko purkutappion vähennyskelpoisuuteen nimenomaisen säännöksen puuttuessa puuttua yleisen veronkiertosäännöksen nojalla, ei ole annettu.

Toimitetussa verotuksessa hyväksytyn, mutta sittemmin riitautetun purkutappion määrä on kokonaisuudessaan 1 142 983 964 markkaa eli 192 237 112 euroa. Veroasiamiehen mukaan hyväksyttävä purkutappion määrä voi olla enintään 709 395 843 markkaa eli noin 119 311 815 euroa.

S Oy asetettiin selvitystilaan liiketaloudellisista syistä vapaaehtoisesti eikä se joutunut selvitystilaan osingonjaon ja konserniavustuksen antamisen vuoksi.

Liiketaloudelliset perusteet yritysjärjestelyihin on selvitetty ennakkotietohakemuksessa, johon on saatu Konserniverokeskukselta 9.11.2000 myönteinen, lainvoimaiseksi tullut ennakkotieto.

Konserniverokeskus on myöntänyt S Oy:n veroylijäämille poikkeusluvan puheena olevasta yrityskaupasta johtuneesta omistajanvaihdoksesta huolimatta. Päätöksessä on tuotu esiin se, että yhtiö tulee jakamaan osinkoa ja että yhtiö puretaan. On epäjohdonmukaista jälkikäteen kiistää toimenpiteiden liiketaloudelliset tarkoitusperät, kun ne on jo kahdessa Konserniverokeskuksen päätöksessä hyväksytty.

C -konserni on Irlannin suurin yritysryhmä, joka liiketoimintanaan harjoittaa rakennusmateriaalien valmistusta eri puolilla maailmaa. Konsernin emoyhtiö on noteerattu Irlannin, Lontoon ja USA:n (Nasdaq) pörsseissä.

C -konsernin liiketoiminnan strategia on laajentua voimakkaasti. Laajentuminen on käytännössä toteutettu ostamalla jo olemassa olevia liiketoimintoja.

Liiketoiminnan laajentamisessa pyritään ostamaan hyvin kannattavia yksikköjä, jotka tulevat taloudellisessa mielessä toimeen itsenäisesti.

C -konsernin laajentumisessa ja yrityskauppojen toteuttamisessa lähdetään siitä, että kunkin maan liiketoiminnat maksavat itse itsensä tuotoillaan.

Emoyhtiö toimii kovasti kilpailuilla markkinoilla eikä sillä ole mahdollisuutta tukea ostettuja liiketoimintoja taloudellisesti. Tämän vuoksi ja koska kyse on pörssinoteeratusta konsernista, liiketoiminnan laajentamisessa pyritään välttämään ostettuihin liiketoimintoihin liittyviä piileviä riskejä.

Konsernirakenteen näkökulmasta C:n globaali laajentumisstrategia perustuu ajatukselle, että kussakin etabloiduttavassa maassa liiketoimintaa harjoittavat ostetaan holdingyhtiön nimiin. Holdingyhtiö rahoittaa yrityskaupat vieraalla pääomalla, jolloin se useimmiten yrityskaupan rahoituskustannuksista selviämiseksi joutuu nostamaan ostetuista yhtiöistä kunkin maan lainsäädännön sallimat osingot tai konserniavustukset. Osingot ja mahdolliset konserniavustukset joudutaan käytännössä nostamaan siitä riippumatta, tapahtuuko yhtiöiden sulauttamisia tai purkamisia.

L Oy:n ja F Oy:n liiketoimintojen ostamista ei saatu toteutettua substanssikauppana, kun näiden yhtiöiden ulkomaalainen omistaja suostui vain osakekauppaan. On vaikea ymmärtää, miksi S Oy:n purkautumisessa tulisi purkutappiota pienentävinä tekijöinä huomioida konserniavustukset ja osingot, sillä substanssikaupassa koko liikearvo olisi ollut verotuksessa vähennyskelpoinen.

C -konserni hankki Suomen liiketoimintansa siten, että Suomeen perustettiin C Finland Oy, joka osti betoni- ja sora-alan liiketoimintaa harjoittavan L Oy:n osakkeet ja sementin valmistaja F Oy:n osakkeet.

Yrityskauppojen jälkeen C Finland Oy jakautui kahdeksi yhtiöksi, joille kohdistettiin yrityskaupan toteuttamiseen liittyvät velat. Jakautumisessa muodostetun CL Oy:n omistukseen tuli L Oy ja jakautumisessa muodostetun CF Oy:n omistukseen tuli F Oy. Liiketoimintaa harjoittavat yhtiöt päätettiin asettaa selvitystilaan 9.11.2000. F Oy:n nimeksi tuli S Oy, jolloin CF Oy otti nimekseen F Oy.

Jakautumisen jälkeen liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden liiketoiminnat annettiin ennakkojako-osina emoyhtiöille. Tällöin sementtiliiketoimintaan kohdistuvat velat ja itse liiketoiminta tulivat uuteen F Oy:öön.

Yritysjärjestelyn seurauksena Suomeen jäi kaksi erillistä yhtiötä liiketaloudellisista syistä.

Konsernirakenne toteutettiin purkamisen avulla, sillä purussa liiketoimintaan liittyvät mahdolliset piilevät riskit eivät siirry vastaanottavalle yhtiölle. Vastaanottavan yhtiön asema on purkamisen jälkeen turvattu myös siksi, että purkamismenettelyssä kohdeyhtiön varat ja velat tulevat inventoiduiksi ja velkojille annetaan julkinen haaste. Vastaanottava yhtiö pystyy purussa tehokkaasti rajaamaan riskinsä.

C Finland Oy osti L Oy:n ja F Oy:n osakkeet yhteensä noin 1,9 miljardin markan kauppahinnasta ja rahoitti kauppaa markkinaehtoisella lainapääomalla, josta aiheutui mittavat korkokulut.

CF oli osakekauppojen toteuttamiseen perustettu yhtiö, jolla ei ollut muita tuloja kuin tytäryhtiöiltä saatavat osingot ja konserniavustukset. Koska yhtiötä rasittivat huomattavat korkokulut, oli olemassa vaara, että yhtiö tulee asettaa osakeyhtiölain 13 luvun mukaisesti selvitystilaan. Tämän selvitystilauhan välttämiseksi S Oy jakoi osingot ja antoi konserniavustuksen.

Osingonjaoille ja konserniavustukselle oli olemassa selkeät liiketaloudelliset syyt, emoyhtiön selvitystilauhan välttäminen ja liiketaloudellisesti perustellun jakautumisen toteuttaminen.

C Finland Oy jakautui 2.11.2000 CF Oy:ksi ja CL Oy:ksi. Jakautuvan yhtiön oma pääoma tilinpäätöksessä 2.11.2000 olisi ollut ilman kesäkuussa 2000 päätettyä 110 886 930 markan osingonjakoa noin 48 881 000 markkaa negatiivinen. Koska jakautuvan yhtiön osakepääoma oli vain 8 000 euroa, olisi yhtiö ollut selvitystilassa ilman tulosvaikutteisesti käsiteltävää taseen vahvistusta.

Selvitystilan välttäminen edellytti oman pääoman negatiivisuuden kattamista. Selvitystilan välttäminen edellytti lähes koko oman pääoman negatiivisuuden suuruista taloudellista tukea osingonjaon muodossa. Alustavan laskelman mukaan 110 886 930 markan osingonjaosta lähes koko oman pääoman negatiivisuutta vastaava määrä eli 48 881 000 markkaa annettiin selvitystilan välttämiseksi. Ilman taseen vahvistamista C Finland Oy ei olisi voinut jakautua, sillä perustettavan osakeyhtiön omalle pääomalle täytyy olla täysi kate. Osingonjako oli välttämätön myös jakautumisen toteuttamiseksi.

F Oy:n oma pääoma olisi ollut tilikaudella 2.11-31.12.2000 noin 169 000 000 markkaa negatiivinen, jos konserniavustusta ja osinkoa ei olisi annettu. Selvitystilan välttäminen edellytti tilinpäätöksessä 31.12.2000 noin 168 500 000 markan tulosvaikutteisesti käsiteltyä taloudellista tukea. Koska myös 1.1.2001 alkavan tilikauden alusta lukien korkokulut ja liikearvopoistot tulivat rasittamaan yhtiön tasetta, konserniapua ja osinkoa annettiin vähimmäissumman ylittävä määrä. Ei olisi ollut järkevää hoitaa yhtiön tase osakeyhtiölain edellyttämälle tasolle vain hetkeksi vuoden 2000 lopun tilanteen mukaan. Osinkoja ja konserniavustusta annettiin sellainen määrä, että ne riittivät pitämään yhtiön taseen kunnossa myös pidemmällä tähtäimellä siltä varalta, että yhtiön toiminta ei olisi ollut tuloksellista.

Hallinto-oikeus on sivuuttanut tai tulkinnut virheellisesti liiketaloudellisia perusteita tehdyille yritysjärjestelyille, joiden aikaväli itse asiassa alkaa C Plc:n yrityskaupasta 21.7.1999 ja päättyy S Oy:n lopputilitykseen vuonna 2002.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltamisedellytyksiä tapauksessa ei ole.

Veroasiamies on asiassa antamassaan vastineessa viitannut hallinto-oikeuden päätökseen ja sen perusteluihin sekä esittänyt valituksen hylättäväksi. Osingonjaot ja konserniavustus ovat alentaneet S Oy:n varojen määrää ja vastaavasti kasvattaneet yhtiön purussa syntyneen vaikutusaikanaan poistoina vähennettävän purkutappion määrää. Osingonjaoille ja konserniavustuksen antamiselle ei ole osoitettavissa muuta syytä kuin saada aikaan suuri verotuksessa vähennyskelpoinen purkutappio. Purkutappion ei voida katsoa syntyneen aidosti elinkeinotoiminnasta. Järjestelyt ovat myös tapahtuneet lyhyen ajanjakson kuluessa.

Yhtiö on lausunut antamassaan vastaselityksessä muun muassa, että sillä, että osingonjako ja konserniavustus kasvattavat purkutappion määrää, ei ole vaikutusta verotuksessa vähennyskelpoisen pitkävaikutteisena menon suuruuteen. Tämä johtuu siitä, että elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa ei tunneta mahdollisuutta pienentää purkutappion määrää.

Osinko ja siihen liittyvä yhtiöveron hyvitys ovat saajansa veronalaista tuloa siitä huolimatta, että hyvitys luetaan osingonsaajalle ennakonpidätyksen luontoisesti hyväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Irlannissa asuva C Plc osti 21.7.1999 F Oy:n osakekannan siten, että C Plc:n Suomeen perustama C Finland Oy -niminen yhtiö osti osakekannasta 80 prosenttia ja loput osti Alankomaissa asuva C BV. C Finland Oy osti 14.6.2000 C BV:ltä loput F Oy:n osakekannasta.

F Oy maksoi 15.6.2000 C Finland Oy:lle vuodelta 1999 osinkoa 110 886 930 markkaa.

C Finland Oy päätti 27.6.2000 jakautumisesta, jossa syntyi 2.11.2000 muun ohella yhtiö nimeltään CF Oy. C Finland Oy:sta tuli F Oy:n omistaja.

F Oy:n ylimääräinen yhtiökokous päätti 5.11.2000 jakaa omistajalleen CF Oy:lle lisäosinkoa vuodelta 1999 ja sitä aikaisemmilta vuosilta yhteensä 19 201 200 markkaa ja F Oy:n hallitus päätti 6.11.2000 jakaa CF Oy:lle konserniavustusta 303 500 000 markkaa.

F Oy on asetettu selvitystilaan 9.11.2000. F Oy:n nimi on muutettu S Oy:ksi ja CF Oy:n nimi F Oy:ksi. S Oy:n liiketoiminta ja osa S Oy:n varoista ja veloista on siirtynyt 9.11.2000 ennakkojako-osuutena F Oy:lle. S Oy on purettu 31.12.2001 ja lopputilitys on tehty vuonna 2002.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä kuvatuissa olosuhteissa F Oy:lle ei ole syntynyt tapahtuneiden osingonjakojen ja konserniavustuksen myöntämisen kautta sanotussa lainkohdassa tarkoitettua purkutappiona elinkeinotulosta vähennyskelpoista menoa.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo ja Matti Halén. Asian esittelijä Marina Äimä.